Yksi tapahtuma kauan aikaa sitten

avasi silmäni kun matkustin Egyptiin Kairoon ja sieltä piipahdin tyttöystäväni kanssa Hurghadaan pariksi päivää.Hurghada on kaupunki josta löytyy niin rikkaita kuin köyhiä mutta keskiluokka loistaa poissa olollaan.No menin tyttöystävän kanssa pieneen ravintolaan joka on lähellä isoa ostoskeskusta ja kalliita kello- ja timantti kauppoja.Viereemme istui lihava britti ja josta huomasi että hän oli saanut paljon aurinkoa ja iho ei ollut hänellä ruskea vaan punainen kuin ravulla.Valitsin tyttöystäväni kanssa kevyeen ruoan jossa kalaa ja salaattia.Mutta britti tilasi ökyruokaa kalleinta mitä löytyi ja tietysti kaviaaria.Hän hymyili meille ja mässäili ja lähelle tuli köyhiä pieniä laihoja lapsia jotka katsoivat brittiä ja anoivat ja pyysivät häneltä jotain.
Hän sanoi heille jotain egyptiksi ja laittoi kädet ristiin ja nosti kätensä taivasta kohden ja sanoi englanniksi niin että mekin kuultiin ja se oli että ” arvatkaa kenelle nämä herkut ovat ? ” ja hymyili ja kaiveli tyytyväisenä hammastikulla hampaitaan ja koputti sormillaan rintaansa ”Nämä ruoat ovat ainoastaan Minulle Minulle ja Minulle!! Ja lapset poistuivat hiljaisina pois.Tyttöystäväni jätti syömättä ruoan ja oli vihainen ja juoksin hänen peräänsä.Itse olin ehtinyt syödä ja maksaa ruokalaskun.
Opetus mitä joillekin tulee kun puhutaan onnellisuudesta on usein Minä Minä ja Minä ja muut voivat kuolla vaikka nälkään. Ei kiinnosta muiden ongelmat.Huomasin että tällaisia itsekkäitä ihmisiä näköjään löytyy ja mitä ihmeellisimmistä paikoista.