Tarratoimikunta

Olen jo yli keski-ikäinen ihminen ja huono someasioissa. Olisin tarratoimikuntaan kyllä yhteydessä jos vaan keksisin miten. Suviseuroissa en ole käynyt noin 30 vuoteen. Ajatus on kyllä monesti ollut lähteä, mutta aina jokin mahdottomuus. Vielä kyllä käyn, ehkä ensi kesänä jos luoja suo mahdollisuuden.
Seksuaali ja ja sukupuolivähemmistöasiat ovat minulle, heteromiehelle, outoja ja vaikeitakin sisäistettäviä. Ajattelen kuitenkin, että elävät luojamme luomat ihmiset joille asia henkilökohtainen, ovat moninaisen ja todella vaikean asian äärellä. Jokainen meistä on oma erikoinen luojamme luoma yksilö ja meillä on ymmärtääkseni yksi maanpäällinen elämä.
Lapsena oikesti pelkäsi ja nukuin aina isän ja äidin kamarissa. Pelkäsin, että joku tulee sielunvihollisen käskyttämänä ja päättää elämäni ja joudun kadotukseen.
Olin liian tunnollinen ja syvällisesti ajatteleva uskovainen. Luotin, että minulle sielunvihollisen aiheuttamat ajatukset eivät vie isää ja äitiä.
Nuoruudessa tuli uskovaisen puolison ja sen myötä perheen suhteen pettymyksiä. Tämä varmasti osin itsestänikin johtuvaa.
Löysin puolison vanhoillisuuden ulkopuolelta. Olin oikesti onnellinen ja kielsin uskoni. Se oli raskas ja vaikea päätös, mutta rehellisesti ja liiankin uskonopillisesti elänyttä helpotti huomattavasti. En koskaan ole voinut elää kahdessa maailmassa, kuten liian monet vanhoilliset. Uskoni kieltämiseen lisätekijöinä oli lisäksi pettymyksen huomiot liikeen jopa johtaviin isojenkin perheiden isiin. Kun näin heitä baarissa hengailemassa nuorien ulkomaailman naisien kanssa lauantaina ja tiesin, että he saavat huomenna seuroissa kaikki anteeksi niin annoin järjen äänelle sijaa ja kielsin uskoni. En halunnut olla mukana mielestäni valehtelevasti ihmisoikeuksia loukkavassa uskossa.
Olemme avovaimoni, minä olen mies, kanssa saaneet elää onnellista tavallista elämää jo reilut parikymmentä vuotta. Tietynlaista ristitulta on toki ollut. Vanhoillisten mielestähän naimisiin olisi toki pitänyt mennä. Kunnioitan avioliittoa, mutta en ole itse asiaa sisäistänyt, niin en lähde vihille muiden iloksi ja omaksi murheeksi. Ulkomaailmasta olin usein kuulemassa kommentointia puolisolleni, että mietihän vähän. Mihesi on lestadiolainen ja joudut synnyttämään joka vuosi. Asiat kävi kipeää ja käy edelleen. Meille ei ole siunaantunut lapsia.
Ottakaahan tarratoimikunta asiaksi seksuaalisisuuntautumisen lisäksi myös tämmöisiä kipeitä asioita ihan heteromaailmasta. Sisaruksilleni on onneksi annettu eri määriä lapsia ja he ovat hyvin rakkaita ja tärkeitä. On oikesti käynyt mielessä sivuun astuminenkin lapsen saamiseksi, mutta omassa uskossani olen ajatellut elämäni on jumalana tahto ja uskon siihen.
Kannattaa lukea Sanna Tilannon kirjoittama kirja Ei toivottu tyttölapsi. Antoi minulle poikalapsenakin paljon voimia, samoistumispintaa ja avarsi ymmärrystä itseäni ja ihmisiä kohtaan. Luotan jumalaani ja hänen johdatukseensa kun saan voimia itselle rehellisenä olemiseen.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Olen jo yli keski-ikäinen ihminen ja huono someasioissa. Olisin tarratoimikuntaan kyllä yhteydessä jos vaan keksisin miten. Suviseuroissa en ole käynyt noin 30 vuoteen. Ajatus on kyllä monesti ollut lähteä, mutta aina jokin mahdottomuus. Vielä kyllä käyn, ehkä ensi kesänä jos luoja suo mahdollisuuden.
Seksuaali ja ja sukupuolivähemmistöasiat ovat minulle, heteromiehelle, outoja ja vaikeitakin sisäistettäviä. Ajattelen kuitenkin, että elävät luojamme luomat ihmiset joille asia henkilökohtainen, ovat moninaisen ja todella vaikean asian äärellä. Jokainen meistä on oma erikoinen luojamme luoma yksilö ja meillä on ymmärtääkseni yksi maanpäällinen elämä.
Lapsena oikesti pelkäsi ja nukuin aina isän ja äidin kamarissa. Pelkäsin, että joku tulee sielunvihollisen käskyttämänä ja päättää elämäni ja joudun kadotukseen.
Olin liian tunnollinen ja syvällisesti ajatteleva uskovainen. Luotin, että minulle sielunvihollisen aiheuttamat ajatukset eivät vie isää ja äitiä.
Nuoruudessa tuli uskovaisen puolison ja sen myötä perheen suhteen pettymyksiä. Tämä varmasti osin itsestänikin johtuvaa.
Löysin puolison vanhoillisuuden ulkopuolelta. Olin oikesti onnellinen ja kielsin uskoni. Se oli raskas ja vaikea päätös, mutta rehellisesti ja liiankin uskonopillisesti elänyttä helpotti huomattavasti. En koskaan ole voinut elää kahdessa maailmassa, kuten liian monet vanhoilliset. Uskoni kieltämiseen lisätekijöinä oli lisäksi pettymyksen huomiot liikeen jopa johtaviin isojenkin perheiden isiin. Kun näin heitä baarissa hengailemassa nuorien ulkomaailman naisien kanssa lauantaina ja tiesin, että he saavat huomenna seuroissa kaikki anteeksi niin annoin järjen äänelle sijaa ja kielsin uskoni. En halunnut olla mukana mielestäni valehtelevasti ihmisoikeuksia loukkavassa uskossa.
Olemme avovaimoni, minä olen mies, kanssa saaneet elää onnellista tavallista elämää jo reilut parikymmentä vuotta. Tietynlaista ristitulta on toki ollut. Vanhoillisten mielestähän naimisiin olisi toki pitänyt mennä. Kunnioitan avioliittoa, mutta en ole itse asiaa sisäistänyt, niin en lähde vihille muiden iloksi ja omaksi murheeksi. Ulkomaailmasta olin usein kuulemassa kommentointia puolisolleni, että mietihän vähän. Mihesi on lestadiolainen ja joudut synnyttämään joka vuosi. Asiat kävi kipeää ja käy edelleen. Meille ei ole siunaantunut lapsia.
Ottakaahan tarratoimikunta asiaksi seksuaalisisuuntautumisen lisäksi myös tämmöisiä kipeitä asioita ihan heteromaailmasta. Sisaruksilleni on onneksi annettu eri määriä lapsia ja he ovat hyvin rakkaita ja tärkeitä. On oikesti käynyt mielessä sivuun astuminenkin lapsen saamiseksi, mutta omassa uskossani olen ajatellut elämäni on jumalana tahto ja uskon siihen.
Kannattaa lukea Sanna Tilannon kirjoittama kirja Ei toivottu tyttölapsi. Antoi minulle poikalapsenakin paljon voimia, samoistumispintaa ja avarsi ymmärrystä itseäni ja ihmisiä kohtaan. Luotan jumalaani ja hänen johdatukseensa kun saan voimia itselle rehellisenä olemiseen.

Lue lisää

Kiitos kirjoituksesta, oletteko ajatelleet hedelmöityshoitoja, jos ne auttaisivat teitä saamaan lapsen.

Sain kerran ja toisenkin kuulla, että vanhoilliset lapset ovat töykeimpiä koulukyytiläisiä. Kerroin kommentoijalle, että ei vanhoilliset alakoululapset omasta tahdostaan semmoisia ole. Heille ei vain ole työkaluja annettu kotoa ulkomaailman elämään esimerkiksi "epäuskoisen" koulukyytikuskin tervehtimiseen. Kerroin, että ei tämä ole tervehtimättömyys ole itse lapsista johtuvaa, vaan vakaumuksen kotikasvatuksesta. Sanoin koulukyytikuskille, että kerro näille vanhoillislapsille, että aamulla sanotaan huomenta ja iltapäivällä esimerkiksi heippa. Koulukyytikuskilla ei ollut kontaktipintaa, että vanhoillisten lasten ainoat tervehtimiskeinot on jumalan terve ja jumalan rauhaa, joita ei voi "epäuskoiselle" koulukyytikuskille sanoa.
Parin vuoden jälkeen jututin samaa ihmistä. Oli opettanut rohkeasti vanhoillislapsia tervehtimistavoille ja sanoi, että ovat tämän jälkeen olleet sosiaalisia mallikyytiläisiä.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Sain kerran ja toisenkin kuulla, että vanhoilliset lapset ovat töykeimpiä koulukyytiläisiä. Kerroin kommentoijalle, että ei vanhoilliset alakoululapset omasta tahdostaan semmoisia ole. Heille ei vain ole työkaluja annettu kotoa ulkomaailman elämään esimerkiksi "epäuskoisen" koulukyytikuskin tervehtimiseen. Kerroin, että ei tämä ole tervehtimättömyys ole itse lapsista johtuvaa, vaan vakaumuksen kotikasvatuksesta. Sanoin koulukyytikuskille, että kerro näille vanhoillislapsille, että aamulla sanotaan huomenta ja iltapäivällä esimerkiksi heippa. Koulukyytikuskilla ei ollut kontaktipintaa, että vanhoillisten lasten ainoat tervehtimiskeinot on jumalan terve ja jumalan rauhaa, joita ei voi "epäuskoiselle" koulukyytikuskille sanoa.
Parin vuoden jälkeen jututin samaa ihmistä. Oli opettanut rohkeasti vanhoillislapsia tervehtimistavoille ja sanoi, että ovat tämän jälkeen olleet sosiaalisia mallikyytiläisiä.

Lue lisää

Ei todellakaan oo totta että lestadiolaislapset ei muka osais muuten tervehtiä ku jumalan terveellä muita lestadiolaisia. Yleensä ol tosi hyväkäytöksisiä ja ihan kuule normaalisti tervehtii

Anonyymi00006 kirjoitti:

Ei todellakaan oo totta että lestadiolaislapset ei muka osais muuten tervehtiä ku jumalan terveellä muita lestadiolaisia. Yleensä ol tosi hyväkäytöksisiä ja ihan kuule normaalisti tervehtii

Lue lisää

sinä kirjoitat, niinko tietäisit n. 100 000 vl-ihmisten asiat.
kyllä niitä on sellaisia alueita, joissa ei välttämättä ole opetettu tervehtiin koulubussin kuljettajaa. hyvä, kun on opettanut hyviä tapoja vl-lapsille.

Anonyymi00007 kirjoitti:

sinä kirjoitat, niinko tietäisit n. 100 000 vl-ihmisten asiat.
kyllä niitä on sellaisia alueita, joissa ei välttämättä ole opetettu tervehtiin koulubussin kuljettajaa. hyvä, kun on opettanut hyviä tapoja vl-lapsille.

Lue lisää

No en sanonutkaan että aina olisivat mutta tuskinpa sen enempää huonokäytöksisiä kuin muutkaan lapset. Ja en oo kuullu että ei ois käytöstapoja opetettu, lestadiolaiset on ihan normaaleita ihmisiä

Anonyymi00008 kirjoitti:

No en sanonutkaan että aina olisivat mutta tuskinpa sen enempää huonokäytöksisiä kuin muutkaan lapset. Ja en oo kuullu että ei ois käytöstapoja opetettu, lestadiolaiset on ihan normaaleita ihmisiä

Lue lisää

Kyllähän se niin on, että naapuri ei voi tietää, mitä naapurissa tapahtuu, miten siellä kasvatetaan lapsia.
Vai, pystyitkö tietämään senkin, että joissakin vl-perheissä oli pedofiliaa. Ei voi muuta kuin toivoa, että sitä ei olisi enempää, vaikka sitäkään ei voi tietää.