Nojatuoli!

Jahas? - Mitä virikkeitä saamme tästä 00001 vastauksesta?
Ensimmäinen lause kehoittaa melkein painumaan penkin alle.
Siellä penkin alla voit veisata pyhistä asioista, maan matosista.
Unohda arkiset asiat, sopat, pölyt ja kauppareissut.
Ei muuta kuin turpa rullalle ja rulla taskuun. Halleluja!

"Elämässä on myös pyhyyttä , pyhiä asioita. Niitä jakaisin mieluummin
kuin soppareseptejä pölyn pyyhkintää ja kaupassa käyntejä."

Joopajoo. Tuli mieleen 60-luku, kun joku iltapäivä tuli pari erään uskon-
lahkon edustajaa juuri niihin aikoihin kun oli tultu töistä ja oli kiire saada
ruoka valmiiksi siihen mennessä kun isäkin tulisi samaan ruokapöytään.
Äiti sanoi kohteliaasti että ei ole aikaa juuri nyt keskustella heidän kans-
saan, on muuta tekemistä juuri nyt.
Naiset alkoivat vedota: "Katso taivaan lintuja, eivät nekään työtä tee,
Jumala pitää niistä huolen, ne lentävät vapaina".
Silloin äiti räjähti ja sanoi naisille, että nyt kun häivytte niin vielä ehditte!
Jos minä heittäydyn tuonne omenapuun alle ja luotan siihen että Jumala
kuorii perunat keittiössä ja tekee sapuskat kun isäntä tulee nälkäisenä
töistä ja näkee minut "lentävän vapaana" niin siitä meteli syntyy!
Naiset lähtivät luikkimaan ja jakamaan hyvää sanomaansa eteenpäin.

Luultavasti palstalla tulee näkymään koko elämän ja elämäntapojen
koko kirjo. Pyhät asiat ovat yksi osa, mutta se ei täytä mahaa, joten
arkiset askareet tulevat varmasti näkymään edelleen.

Toteamus: "Kenenkään rahkeet ei riitä itseään nostaa muiden yläpuolelle"
hymyilyttää, myös ihmetyttää. Onko todella niin, että 80+ palstalla on
sopimatonta tuoda esille, että pystyy/jaksaa vielä itse laittaa ruokaa?
Onko sen takia hävettävä? Minä ainakin olen kiitollinen ja iloinen,
että omassa elämässäni vielä pystyn siihen ja jopa aika helpolla, mutta
siihen tarvitaab suunnittelua. Suunnitteluunkin vielä pystyn.

/MdK

Anonyymi00002 kirjoitti:

Jahas? - Mitä virikkeitä saamme tästä 00001 vastauksesta?
Ensimmäinen lause kehoittaa melkein painumaan penkin alle.
Siellä penkin alla voit veisata pyhistä asioista, maan matosista.
Unohda arkiset asiat, sopat, pölyt ja kauppareissut.
Ei muuta kuin turpa rullalle ja rulla taskuun. Halleluja!

"Elämässä on myös pyhyyttä , pyhiä asioita. Niitä jakaisin mieluummin
kuin soppareseptejä pölyn pyyhkintää ja kaupassa käyntejä."

Joopajoo. Tuli mieleen 60-luku, kun joku iltapäivä tuli pari erään uskon-
lahkon edustajaa juuri niihin aikoihin kun oli tultu töistä ja oli kiire saada
ruoka valmiiksi siihen mennessä kun isäkin tulisi samaan ruokapöytään.
Äiti sanoi kohteliaasti että ei ole aikaa juuri nyt keskustella heidän kans-
saan, on muuta tekemistä juuri nyt.
Naiset alkoivat vedota: "Katso taivaan lintuja, eivät nekään työtä tee,
Jumala pitää niistä huolen, ne lentävät vapaina".
Silloin äiti räjähti ja sanoi naisille, että nyt kun häivytte niin vielä ehditte!
Jos minä heittäydyn tuonne omenapuun alle ja luotan siihen että Jumala
kuorii perunat keittiössä ja tekee sapuskat kun isäntä tulee nälkäisenä
töistä ja näkee minut "lentävän vapaana" niin siitä meteli syntyy!
Naiset lähtivät luikkimaan ja jakamaan hyvää sanomaansa eteenpäin.

Luultavasti palstalla tulee näkymään koko elämän ja elämäntapojen
koko kirjo. Pyhät asiat ovat yksi osa, mutta se ei täytä mahaa, joten
arkiset askareet tulevat varmasti näkymään edelleen.

Toteamus: "Kenenkään rahkeet ei riitä itseään nostaa muiden yläpuolelle"
hymyilyttää, myös ihmetyttää. Onko todella niin, että 80 palstalla on
sopimatonta tuoda esille, että pystyy/jaksaa vielä itse laittaa ruokaa?
Onko sen takia hävettävä? Minä ainakin olen kiitollinen ja iloinen,
että omassa elämässäni vielä pystyn siihen ja jopa aika helpolla, mutta
siihen tarvitaab suunnittelua. Suunnitteluunkin vielä pystyn.

/MdK

Lue lisää

Heh, olipa taas niin lennokas kuvaus sananjulistajien "arjesta" Mdk:lla että ei voinut kuin nauraa ääneen..))
Siitäkin huolimatta että itse suhtaudun näihin julistajiin toisin ja tunnistan pyhyyden kaipuun itsessäni. En kuitenkaan katso olevani oikea henkilö siitä muille puhumaan, tietysti kysyttäessä voin vastata ja aiheesta keskustella, pienellä äänellä.

demeter1 kirjoitti:

Heh, olipa taas niin lennokas kuvaus sananjulistajien "arjesta" Mdk:lla että ei voinut kuin nauraa ääneen..))
Siitäkin huolimatta että itse suhtaudun näihin julistajiin toisin ja tunnistan pyhyyden kaipuun itsessäni. En kuitenkaan katso olevani oikea henkilö siitä muille puhumaan, tietysti kysyttäessä voin vastata ja aiheesta keskustella, pienellä äänellä.

Lue lisää

Niin kai se on, demeter 1, että useimmissa ihmisissä on myös se kyselevä minä.
Itsekin olen ollut seuraamassa, kuinka ammattimaisten sielunhoitajien koh-
taamistavoissa on valtavia eroja. Olen saanut elää keskellä "pyhyyttä" ja mie-
lelläni asioista keskustelisin, mutta tuntuu että aihe on liian pyhä Suomi24:llä
reposteltavaksi ja riideltäväksi.
Joten mieluummin keskustelen vaikka läskisoosista täällä! :) Siitäkin saa
riidan näköjään aikaan, jos rahkeet ei kestä.

/MdK

Anonyymi00004 kirjoitti:

Niin kai se on, demeter 1, että useimmissa ihmisissä on myös se kyselevä minä.
Itsekin olen ollut seuraamassa, kuinka ammattimaisten sielunhoitajien koh-
taamistavoissa on valtavia eroja. Olen saanut elää keskellä "pyhyyttä" ja mie-
lelläni asioista keskustelisin, mutta tuntuu että aihe on liian pyhä Suomi24:llä
reposteltavaksi ja riideltäväksi.
Joten mieluummin keskustelen vaikka läskisoosista täällä! :) Siitäkin saa
riidan näköjään aikaan, jos rahkeet ei kestä.

/MdK

Lue lisää

Niin, Mdk, kyllä itse olen kokenut, että Kirkon julistus on muuttunut avarammaksi ja jättänyt tilaa myös etsijöille, jopa epäilijöille, on katsottu jopa niin että usko ja epäilys kuuluvat yhteen, ovat saman kolikon kääntöpuolia.
Ihan samaa pidättyvyyttä tahdon itsekin noudattaa, usko on kuitenkin aika intiimi asia, ei välttämättä sovi tänne reposteltavaksi ja pilkattavaksi.
Läskisoosilinja on tuttu ja turvallinen - ja elämälle välttämätön sekin..))

Vaan sinullapa riitti tulla heti arvostelemaan aloitusta. Jotenkin muistelen sinun olleen "näreissäsi" tuolla 70 palstalla "Porvoon paronille", joten pistit paremmaksi "savon kreivitär"!

Hieman "kylmää kyytiä" tuntuu tulevan aloittajalle heti "kättelyssä"?

Anonyymi00010 kirjoitti:

Vaan sinullapa riitti tulla heti arvostelemaan aloitusta. Jotenkin muistelen sinun olleen "näreissäsi" tuolla 70 palstalla "Porvoon paronille", joten pistit paremmaksi "savon kreivitär"!

Hieman "kylmää kyytiä" tuntuu tulevan aloittajalle heti "kättelyssä"?

Lue lisää

Mihin osoitteeseen tämä hengentuote oli tarkoitettu?

Anonyymi00011 kirjoitti:

Mihin osoitteeseen tämä hengentuote oli tarkoitettu?

Näyttää olevan anolle no 1.
Miten osalle voi olla niin vaikeaa tämän palstan kohdistukset, oli sitten kyseessä lukeminen tai kirjoittaminen.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Vaan sinullapa riitti tulla heti arvostelemaan aloitusta. Jotenkin muistelen sinun olleen "näreissäsi" tuolla 70 palstalla "Porvoon paronille", joten pistit paremmaksi "savon kreivitär"!

Hieman "kylmää kyytiä" tuntuu tulevan aloittajalle heti "kättelyssä"?

Lue lisää

Ano 00010

Kyllä sinulla on nyt humetti sekaisin!
Piti oikein käydä penkomassa 70+ palstaa (jossa en muuten kirjoittele)
ja löysin PorvoonParonin viestin ja että Savon kreivitär = kylmätotuus.

Mistä se "kylmä kyyti" heti "kättelyssä" aloittajalle muodostuu?

Oletko botti? Vai joku muu pottipäinen?

Anonyymi00002 kirjoitti:

Jahas? - Mitä virikkeitä saamme tästä 00001 vastauksesta?
Ensimmäinen lause kehoittaa melkein painumaan penkin alle.
Siellä penkin alla voit veisata pyhistä asioista, maan matosista.
Unohda arkiset asiat, sopat, pölyt ja kauppareissut.
Ei muuta kuin turpa rullalle ja rulla taskuun. Halleluja!

"Elämässä on myös pyhyyttä , pyhiä asioita. Niitä jakaisin mieluummin
kuin soppareseptejä pölyn pyyhkintää ja kaupassa käyntejä."

Joopajoo. Tuli mieleen 60-luku, kun joku iltapäivä tuli pari erään uskon-
lahkon edustajaa juuri niihin aikoihin kun oli tultu töistä ja oli kiire saada
ruoka valmiiksi siihen mennessä kun isäkin tulisi samaan ruokapöytään.
Äiti sanoi kohteliaasti että ei ole aikaa juuri nyt keskustella heidän kans-
saan, on muuta tekemistä juuri nyt.
Naiset alkoivat vedota: "Katso taivaan lintuja, eivät nekään työtä tee,
Jumala pitää niistä huolen, ne lentävät vapaina".
Silloin äiti räjähti ja sanoi naisille, että nyt kun häivytte niin vielä ehditte!
Jos minä heittäydyn tuonne omenapuun alle ja luotan siihen että Jumala
kuorii perunat keittiössä ja tekee sapuskat kun isäntä tulee nälkäisenä
töistä ja näkee minut "lentävän vapaana" niin siitä meteli syntyy!
Naiset lähtivät luikkimaan ja jakamaan hyvää sanomaansa eteenpäin.

Luultavasti palstalla tulee näkymään koko elämän ja elämäntapojen
koko kirjo. Pyhät asiat ovat yksi osa, mutta se ei täytä mahaa, joten
arkiset askareet tulevat varmasti näkymään edelleen.

Toteamus: "Kenenkään rahkeet ei riitä itseään nostaa muiden yläpuolelle"
hymyilyttää, myös ihmetyttää. Onko todella niin, että 80 palstalla on
sopimatonta tuoda esille, että pystyy/jaksaa vielä itse laittaa ruokaa?
Onko sen takia hävettävä? Minä ainakin olen kiitollinen ja iloinen,
että omassa elämässäni vielä pystyn siihen ja jopa aika helpolla, mutta
siihen tarvitaab suunnittelua. Suunnitteluunkin vielä pystyn.

/MdK

Lue lisää

Jospa saisi vielä kunnon tekstiä lukea.
Olen aikoina ollut tekstinkäsittelijä ammatiltani.
Aina riipoo tuollainen sanojen katkaisu seuraavalle riville.
Se on tekniikkavirhe
Jättää leipomiset väliin ja opettelee kirjoittamaan sujuvaa tekstiä.
Jättää enterin käytön vähemmälle ja ottaa oikoluvun käyttöön.
TvonK/Tekstinkäsittelijä

Anonyymi00014 kirjoitti:

Jospa saisi vielä kunnon tekstiä lukea.
Olen aikoina ollut tekstinkäsittelijä ammatiltani.
Aina riipoo tuollainen sanojen katkaisu seuraavalle riville.
Se on tekniikkavirhe
Jättää leipomiset väliin ja opettelee kirjoittamaan sujuvaa tekstiä.
Jättää enterin käytön vähemmälle ja ottaa oikoluvun käyttöön.
TvonK/Tekstinkäsittelijä

Lue lisää

Tekstinkäsittelijä on eksynyt väärälle palstalle.
Täällä ei tekstiä käsittele muut kuin pilkunn------t.
Muut käsittelevät, miten saavat eläkeläispäivänsä kulumaan.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Tekstinkäsittelijä on eksynyt väärälle palstalle.
Täällä ei tekstiä käsittele muut kuin pilkunn------t.
Muut käsittelevät, miten saavat eläkeläispäivänsä kulumaan.

Lue lisää

00019
Mdk siirtää muokkaamatonta tekstiä palstalle.
Hän ei välttämättä sitä ole itse alunperin
kirjoittanut.
Kun tuntuu olevan taituri, niin korjaisi ensin nuo häiritsevät rivivirheet.
Tai lakkaisi siirtämisen

Anonyymi00004 kirjoitti:

Niin kai se on, demeter 1, että useimmissa ihmisissä on myös se kyselevä minä.
Itsekin olen ollut seuraamassa, kuinka ammattimaisten sielunhoitajien koh-
taamistavoissa on valtavia eroja. Olen saanut elää keskellä "pyhyyttä" ja mie-
lelläni asioista keskustelisin, mutta tuntuu että aihe on liian pyhä Suomi24:llä
reposteltavaksi ja riideltäväksi.
Joten mieluummin keskustelen vaikka läskisoosista täällä! :) Siitäkin saa
riidan näköjään aikaan, jos rahkeet ei kestä.

/MdK

Lue lisää

Enko eronnu #kanttorska Pyhä ihminen, täynnä pyhyyttä?#

Vissiin kommenttini hieman ohi aiheen mutta paan sanoen että olen saanut Sinulta monta hyvää kirjavinkkiä luettavaks joten kiitos niistä.

Siili25 kirjoitti:

Vissiin kommenttini hieman ohi aiheen mutta paan sanoen että olen saanut Sinulta monta hyvää kirjavinkkiä luettavaks joten kiitos niistä.

Kiitos viestistä, Siili25, kiva saada palautetta ja jakaa omia lukukokemuksia..))
Lukemisiin !

On muutakin pyhyyttä kuin uskon asiat. Ja hengellisiäkin asioita voi jakaa, esim. seurakunnissa. Henksiä arvoja ja asioita on hyvä jakaamyös.

Anonyymi00006 kirjoitti:

On muutakin pyhyyttä kuin uskon asiat. Ja hengellisiäkin asioita voi jakaa, esim. seurakunnissa. Henksiä arvoja ja asioita on hyvä jakaamyös.

Niin, Ano 00006, kyllä kai ajat ovat sellaiset, että ihmiset hakevat jotakin itseään isompaa ideaa oman turvallisuutensa takeeksi. Ja omasta perinteestä kai sitä aika luontevasti voi hakea. Erityistä huomiota on saanut ennen muuta nuorten poikien hakeutuminen rippikouluun (vaikka vanhemmat eivät kuuluisi kirkkoon), ortodoksikirkkokin on saanut uusia nuoria jäseniä...
En näkisi tätä suuntautusta kovin "vaarallisena", vaarallisempaakin tarjontaa on liikkeellä..))

Normaaleja?
Minä en ole näissä tuoleisss nähnyt kuin yhden normaalin kirjoittajan ja se on Ramoona. Harmillisen harvoin hän vain kirjoittaa, mutta hänen tekstejään täältä käyn etsimässä.
Nämä muut … no olkoon sanomatta mitä ajattelen, ettei tule taas itkun porinaa.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Normaaleja?
Minä en ole näissä tuoleisss nähnyt kuin yhden normaalin kirjoittajan ja se on Ramoona. Harmillisen harvoin hän vain kirjoittaa, mutta hänen tekstejään täältä käyn etsimässä.
Nämä muut … no olkoon sanomatta mitä ajattelen, ettei tule taas itkun porinaa.

Lue lisää

Samaa mieltä!

Se onkin se suurin ongelma uskonnoissa; ihmiset eivät tyydy siihen omaan uskoonsa, vaan kiihkoilevat asiasta, pakottavat muita uhkailuilla jopa väkivallalla olemaan samassa uskossa.

Viimeisen huhtikuun viikon alkuun ja vuoroon tulee jo viimeinen kevät kuukausi, toukokuu.
Vapulla se aloitetaan ja sima on tehty, onko niin kuin ennen vanhaan, rusinat ainakin puuttuu.
Sitruunoita tarpeeksi ja olenpa keksinyt puristamaan orkidea ruukkuunkin sitruunan mehua ja kas kummaa uutta lehteä pukkaa.
Silloin tällöin puristan sitruunan ihan vain juodakseni, nyt olen ihastunut greippeihin, kai joku happo minusta puuttuu, vaikuttanee myös viestittelyyn;)

Tuohon Savon kreivittären esiin tulleeseen epäilyyn en usko, kylmätotuus vannoi aina allekirjoittavansa viestit.
Jokin kauna tällä 00001 anolla tuntuu olevan minua kohtaan, mutta mitäpä asialle voin, joskus pelkkä olemassa olo joidenkin harmiksi muuttuu.
Mitä tulee näihin kirjoituksessa oleviin virheisiin, eiköhän ymmärretä ja sallita niitä, kaikilla ei ole taitoa ei ehkä intoakaan opetella vanhoilla päivillä oikein kirjoitusta, pääasia on viestin sisältö.

Taas kerran niin hauskasti ja suorasukaisen tehokkaasti viestisi sanoman ulos päästit, hymyilyyn kertomasi sai MdK, kaikilta tuokaan ei onnistu.
Hyvin muistat lapsuutesi/nuoruutesi ja varmasti mielenkiintoisia ovat maalauksesi, kuin tuleva kirjasikin.

Aika rohkea ilmaisu tuo "normaaleja" kirjoittajia, miten voikaan kenenkään normaaliin päätyä tänne kirjoittelun tiimoilta?
Samaa mieltä olen Ramoonan suhteen, hän on tasapainoinen kirjoittaja ja osaa viestinsä hyvin esiin tuoda, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että muitakin "normaaleja" on, ehkä vähemmistönä on ne epänormaalit, miten voikaan näitä arvioita esittää.
Tuokin asia, jos minä kiitän, se on pahasta, mutta toisilla siihen on oikeus, ja niin on oltavakin, kaikkea hyvää kuuluu kiittää.
Karsinointi oikeisiin ja vääriin ei kuulu keskustelun aiheeksi, jokainen viesti kuvastaa kirjoittajasta hänen omaa mieltä ja se sallittakoon, loukkauksia ei kuitenkaan kukaan puolla.
Syytä on muistaa, että emme loppujen lopuksi tunne toisiamme, miten elämme, mitä koemme ja tästä kirjoittelusta pitäisi jokaisen nauttia.

Nuo pyhyydet ja uskon asiat jätän suosiolla, en ole itsellenikään selvittänyt miten uskonnon koen, kai se perusta on oikein elämässä ja lakeja noudattaen, mitä sitten henkilööni menen, uskon kyllä jotain korkeampaa olevan, mutta se on vain minun asia.
Uskon sotia on käyty läpi maailman olemassa olon, kuitenkin käskyissä sanotaan, älä tapa.

On mukava kuulla, että korpikirjailija on löytänyt yhteisön jossa tuntee olevansa mukaan kuuluva, se on jo iso ilo, onnea vaan kaikelle mukana olevalle.
Jonkun asteisena minäkin olen kuulunut "joukkoon" ja mukavia muistoja nyt muistelen.
Enää ei jäljellä kuin tuo pelirupeama, no saivat houkuteltua kesäkuussa teatterimatkalle, tämä pariskunta josta olen rouvan kanssa saunakaveruudesta kertonut, he mukaan pyysivät.
Muutenkin aina valmiina auttamaan, jos apua tarvitsen.

Tuo viestin kohdennus on kysymysmerkki, useinkin kommentoin sen viestin alle, mikä vastausta odottaa, mutta jonnekin muualle hyppää, kai jotain pitäisi osata hoksata

Puutun vielä tuohon 00001 viestiin, en usko, että tarkoitus onkaan ketään nostaa mihinkään, vaan kiittää viestistä, jos siitä tykkää., samoin tuokin "viäräleuka ei kaikkea huumorin lajeja edusta, on vaan taas kerran savolaisuuteen viittaavaa, mutta oli mitä tahansa, niitä on hauska lukea.
Sutkauksia ovat ja monella taholla osuviksi todettu ja hauskuutta arjen elämään tuovina.
Savolaisena, vaikka en murretta, en sutkauksiakaan osaa esittää, kestän hyvin pilkankin kohteena olla.

Eiköhän kirjoitella siitä mikä mielessä on, ruuanlaitostakin, emme pysty kaikkia miellyttämään, vaikka pyrkimys siltäkin osana on tavoite.
Demeter kirja esittelyillään antaa intoa lukemisiin ja lukeminen on rikastuttava, antaa aiheen mielipiteitä vaihtaa.
Siilille, eihän aihe ole rajattu nojatuolissa, kaikkea sopii kysyä.

Veteraanipäivä, liput liehuu tuulessa, muistutuksena siitä, mitä sota-aika toi mukanaan ja heitä jotka isänmaatamme puolusti, kiitoksen mielin heidän muistoaan ajatellaan.

Hil-la kirjoitti:

Viimeisen huhtikuun viikon alkuun ja vuoroon tulee jo viimeinen kevät kuukausi, toukokuu.
Vapulla se aloitetaan ja sima on tehty, onko niin kuin ennen vanhaan, rusinat ainakin puuttuu.
Sitruunoita tarpeeksi ja olenpa keksinyt puristamaan orkidea ruukkuunkin sitruunan mehua ja kas kummaa uutta lehteä pukkaa.
Silloin tällöin puristan sitruunan ihan vain juodakseni, nyt olen ihastunut greippeihin, kai joku happo minusta puuttuu, vaikuttanee myös viestittelyyn;)

Tuohon Savon kreivittären esiin tulleeseen epäilyyn en usko, kylmätotuus vannoi aina allekirjoittavansa viestit.
Jokin kauna tällä 00001 anolla tuntuu olevan minua kohtaan, mutta mitäpä asialle voin, joskus pelkkä olemassa olo joidenkin harmiksi muuttuu.
Mitä tulee näihin kirjoituksessa oleviin virheisiin, eiköhän ymmärretä ja sallita niitä, kaikilla ei ole taitoa ei ehkä intoakaan opetella vanhoilla päivillä oikein kirjoitusta, pääasia on viestin sisältö.

Taas kerran niin hauskasti ja suorasukaisen tehokkaasti viestisi sanoman ulos päästit, hymyilyyn kertomasi sai MdK, kaikilta tuokaan ei onnistu.
Hyvin muistat lapsuutesi/nuoruutesi ja varmasti mielenkiintoisia ovat maalauksesi, kuin tuleva kirjasikin.

Aika rohkea ilmaisu tuo "normaaleja" kirjoittajia, miten voikaan kenenkään normaaliin päätyä tänne kirjoittelun tiimoilta?
Samaa mieltä olen Ramoonan suhteen, hän on tasapainoinen kirjoittaja ja osaa viestinsä hyvin esiin tuoda, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että muitakin "normaaleja" on, ehkä vähemmistönä on ne epänormaalit, miten voikaan näitä arvioita esittää.
Tuokin asia, jos minä kiitän, se on pahasta, mutta toisilla siihen on oikeus, ja niin on oltavakin, kaikkea hyvää kuuluu kiittää.
Karsinointi oikeisiin ja vääriin ei kuulu keskustelun aiheeksi, jokainen viesti kuvastaa kirjoittajasta hänen omaa mieltä ja se sallittakoon, loukkauksia ei kuitenkaan kukaan puolla.
Syytä on muistaa, että emme loppujen lopuksi tunne toisiamme, miten elämme, mitä koemme ja tästä kirjoittelusta pitäisi jokaisen nauttia.

Nuo pyhyydet ja uskon asiat jätän suosiolla, en ole itsellenikään selvittänyt miten uskonnon koen, kai se perusta on oikein elämässä ja lakeja noudattaen, mitä sitten henkilööni menen, uskon kyllä jotain korkeampaa olevan, mutta se on vain minun asia.
Uskon sotia on käyty läpi maailman olemassa olon, kuitenkin käskyissä sanotaan, älä tapa.

On mukava kuulla, että korpikirjailija on löytänyt yhteisön jossa tuntee olevansa mukaan kuuluva, se on jo iso ilo, onnea vaan kaikelle mukana olevalle.
Jonkun asteisena minäkin olen kuulunut "joukkoon" ja mukavia muistoja nyt muistelen.
Enää ei jäljellä kuin tuo pelirupeama, no saivat houkuteltua kesäkuussa teatterimatkalle, tämä pariskunta josta olen rouvan kanssa saunakaveruudesta kertonut, he mukaan pyysivät.
Muutenkin aina valmiina auttamaan, jos apua tarvitsen.

Tuo viestin kohdennus on kysymysmerkki, useinkin kommentoin sen viestin alle, mikä vastausta odottaa, mutta jonnekin muualle hyppää, kai jotain pitäisi osata hoksata

Puutun vielä tuohon 00001 viestiin, en usko, että tarkoitus onkaan ketään nostaa mihinkään, vaan kiittää viestistä, jos siitä tykkää., samoin tuokin "viäräleuka ei kaikkea huumorin lajeja edusta, on vaan taas kerran savolaisuuteen viittaavaa, mutta oli mitä tahansa, niitä on hauska lukea.
Sutkauksia ovat ja monella taholla osuviksi todettu ja hauskuutta arjen elämään tuovina.
Savolaisena, vaikka en murretta, en sutkauksiakaan osaa esittää, kestän hyvin pilkankin kohteena olla.

Eiköhän kirjoitella siitä mikä mielessä on, ruuanlaitostakin, emme pysty kaikkia miellyttämään, vaikka pyrkimys siltäkin osana on tavoite.
Demeter kirja esittelyillään antaa intoa lukemisiin ja lukeminen on rikastuttava, antaa aiheen mielipiteitä vaihtaa.
Siilille, eihän aihe ole rajattu nojatuolissa, kaikkea sopii kysyä.

Veteraanipäivä, liput liehuu tuulessa, muistutuksena siitä, mitä sota-aika toi mukanaan ja heitä jotka isänmaatamme puolusti, kiitoksen mielin heidän muistoaan ajatellaan.

Lue lisää

Jokos on vappuviuhkat hankittu, munkit ja simat valmiina?

Joskus 60-luvulla oli tärkeätä että oli kesämekko ja korkokengät
ja tietysti asiaankuuluva popliinitakki, kesän merkki sekin, kun
lähti tansseihin. Jos ”hyvin sattui”, niin joutuikin kävelemään
ja hytisemään lumisohjossa, mutta se ei menoa haitannut, kun
oli vielä nuori.

Vapun aikaan pitäisi olla simaa, mutta en viitsi tehdä niin pientä
määrää, joten ostan seljanmarja mehutiivistettä (flädersaft), jota
täällä saa myymälöistä. Sen maku muistuttaa simasta kun lisää
hiilihapotettuun veteen. Värikin on kellertävää.
Munkkien teko käy nopeasti, kun ei tarvitse kohottaa taikinaa.
Käytän kookosrasvaa niitten paistamiseen, niin eivät närästä.
Niitten teko on tämän päivän suunnitelmissa.

Olen aloittanut sen elämäkertakirjan piirtämisen ja maalaamisen.
Ensimmäiselle sivulle olen piirtänyt syntymäpäivästäni tussipiirus-
tuksen.
Kätilö Makkonen on tullut mustalla ”pirssillä” ja sanonut pirssikus-
kille, että odottaa hiukan kun hän käy sisällä vilkaisemassa tilannetta.
Kohta hän oli tullut huutamaan ovelle, että odottaa vielä hetken, hän
tulee kohta takaisin!
Sisällä oli synnytys käynnissä ja minä olin tullut vauhdilla, aiheutta-
matta sen suurempaa kärsimystä äitiressukalle, jolla oli jo tarpeeksi
kotirintamalla. Isä sodassa.
Kätilö oli sitonut napanuoran, katsonut että kaikki mitä pitää tulla
ulos, on tullut ulos ja että sekä äiti että lapsi voivat hyvin. Sitten neu-
voja naapurin mummolle, joka tapasi olla synnyttäjien tukena ja tur-
vana. Muistaakseni heitä nimitettiin ”pesumummuksi”.
Ja niin kätilö pääsi takaisin samalla ”pirssillä” kirkonkylälle.

Mukavaa maanantaita!
/MdK

Anonyymi00018 kirjoitti:

Jokos on vappuviuhkat hankittu, munkit ja simat valmiina?

Joskus 60-luvulla oli tärkeätä että oli kesämekko ja korkokengät
ja tietysti asiaankuuluva popliinitakki, kesän merkki sekin, kun
lähti tansseihin. Jos ”hyvin sattui”, niin joutuikin kävelemään
ja hytisemään lumisohjossa, mutta se ei menoa haitannut, kun
oli vielä nuori.

Vapun aikaan pitäisi olla simaa, mutta en viitsi tehdä niin pientä
määrää, joten ostan seljanmarja mehutiivistettä (flädersaft), jota
täällä saa myymälöistä. Sen maku muistuttaa simasta kun lisää
hiilihapotettuun veteen. Värikin on kellertävää.
Munkkien teko käy nopeasti, kun ei tarvitse kohottaa taikinaa.
Käytän kookosrasvaa niitten paistamiseen, niin eivät närästä.
Niitten teko on tämän päivän suunnitelmissa.

Olen aloittanut sen elämäkertakirjan piirtämisen ja maalaamisen.
Ensimmäiselle sivulle olen piirtänyt syntymäpäivästäni tussipiirus-
tuksen.
Kätilö Makkonen on tullut mustalla ”pirssillä” ja sanonut pirssikus-
kille, että odottaa hiukan kun hän käy sisällä vilkaisemassa tilannetta.
Kohta hän oli tullut huutamaan ovelle, että odottaa vielä hetken, hän
tulee kohta takaisin!
Sisällä oli synnytys käynnissä ja minä olin tullut vauhdilla, aiheutta-
matta sen suurempaa kärsimystä äitiressukalle, jolla oli jo tarpeeksi
kotirintamalla. Isä sodassa.
Kätilö oli sitonut napanuoran, katsonut että kaikki mitä pitää tulla
ulos, on tullut ulos ja että sekä äiti että lapsi voivat hyvin. Sitten neu-
voja naapurin mummolle, joka tapasi olla synnyttäjien tukena ja tur-
vana. Muistaakseni heitä nimitettiin ”pesumummuksi”.
Ja niin kätilö pääsi takaisin samalla ”pirssillä” kirkonkylälle.

Mukavaa maanantaita!
/MdK

Lue lisää

Huomenta koleaan säähän, tuuli pohjoisesta puhaltaa ja ainahan se kylmää tuppaa siltä suunnalta olevan.
Kyllä se kesä on tulossa, minkälaisena siitä ei ennusteita ole ollut ja harvoin pitävätkään,,,ne ennusteet.
Ikkunan pesu oli tälle päivälle suunnittelu, mutta peruin, kun niin kylmää olisi laseja aukoa, eiköhän sen voine tehdä vapun jälkeenkin.
On kumma miten tekemättömät työt vaan mieltä kumminkin painaa.

Vieläkö joku sanoo, että ei keskustelua synny muustakin kuin ruuasta ja sen tekemisestä,?Lukaisin tuon edellisen ketjun loppua, siellä oli syntynyt hyvinkin mielekäs keskustelu, noinhan sitä toivoisi aina olevan.
Viesteistä kysymys tai aihe tulee ja niihin vastataan, jokainen oman tietämyksen tai halunsa mukaisesti.
Näin arjen asiatkin hoituvat, kirjoitetaan tekemisistä/tapahtuneista asioista ja jollakin on jotain lisättävää, missä vaiheessa asia muuttuukaan sinne arvostelun puolelle.
Mielipiteitä on jokaisella oman näkemyksen näkökulmasta ja niitä voi rikastuttaa toisten mielipiteillä.
Kukaan ei ole ylä ei alapuolella toisiinsa nähden, vaan omaa ajatusmaailmaansa esiin tuo, minusta näin pitäisi aina olla.

Korpikirjailija kertoi löytäneensä yhteisön missä on eri ikäryhmiä ja kaikki toimivat yhteisön hyväksi, kuka mitenkin.
Demeterillä on kirjakerhonsa, siellä varmasti mielipiteet vaihtuvat, onhan kirjat sellaisia, jotka mielipiteitä herättää.
Kaikilla jotain kivaa löytyy erialueilla, MdK jakaa aikaansa sukulaisten kanssa puhuen ja lenkkejä ja kotinsa hoitoon keskittyy, mitä muuta vielä lieneekään, no uutena ehkä kirjan kirjoitus.
Palomalla oma maailmansa puutarha ja kirjoitus maailman myötä.
Itseäni ajattelen ja usein kyselen, mihin onkaan minun touhuiluni hävinneet, nykyisin vaan pyörin ja haahuilen tässä kodissani, mistä ei meinaa tekemistä enää löytyä, mutta kai se kuuluu niin ollakin.
Aikansa kutakin, nyt on aika miettiä ja jotain suunnitella, helppoa ja tarpeetonta, mutta elossa vaan olen ja joka aamu herään toivorikkaana siitä, että tänään jotain tapahtuu.

Uskon asioista en puhu, koska ne yleensä politiikan rinnalla aiheuttaa pahaa mieltä, tai antaa isomman vallan eripuraan.
Jokaisella on oma uskonsa, niin minullakin, en kuitenkaan väitä, etteikö myös eriuskonnoista kertominen saata herättää asiallistakin keskustelua.
Katselin eilen uusinta sunnuntaikirkon Martta juhlasta ja niin tiukkaan on vanhat asiat mieleen painuneet, että jotain huomasin, mitä en uskontoon liittäisi, mutta jätän sanomatta, hyvä tilaisuus ja mieltä nostava ajatus tuo koko Marttaliiton olemassa olo, paljon hyvää ovat aikaan saaneet.
Olen joskus sanonutkin, että Martta olen luonteeltani ja sisareni oli Maria, taiteellinen ja huomioiva.

Tässäpä tämän aamun viestini, lukee ken haluaa ja hyvän päivän toivotukset loppuun.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta koleaan säähän, tuuli pohjoisesta puhaltaa ja ainahan se kylmää tuppaa siltä suunnalta olevan.
Kyllä se kesä on tulossa, minkälaisena siitä ei ennusteita ole ollut ja harvoin pitävätkään,,,ne ennusteet.
Ikkunan pesu oli tälle päivälle suunnittelu, mutta peruin, kun niin kylmää olisi laseja aukoa, eiköhän sen voine tehdä vapun jälkeenkin.
On kumma miten tekemättömät työt vaan mieltä kumminkin painaa.

Vieläkö joku sanoo, että ei keskustelua synny muustakin kuin ruuasta ja sen tekemisestä,?Lukaisin tuon edellisen ketjun loppua, siellä oli syntynyt hyvinkin mielekäs keskustelu, noinhan sitä toivoisi aina olevan.
Viesteistä kysymys tai aihe tulee ja niihin vastataan, jokainen oman tietämyksen tai halunsa mukaisesti.
Näin arjen asiatkin hoituvat, kirjoitetaan tekemisistä/tapahtuneista asioista ja jollakin on jotain lisättävää, missä vaiheessa asia muuttuukaan sinne arvostelun puolelle.
Mielipiteitä on jokaisella oman näkemyksen näkökulmasta ja niitä voi rikastuttaa toisten mielipiteillä.
Kukaan ei ole ylä ei alapuolella toisiinsa nähden, vaan omaa ajatusmaailmaansa esiin tuo, minusta näin pitäisi aina olla.

Korpikirjailija kertoi löytäneensä yhteisön missä on eri ikäryhmiä ja kaikki toimivat yhteisön hyväksi, kuka mitenkin.
Demeterillä on kirjakerhonsa, siellä varmasti mielipiteet vaihtuvat, onhan kirjat sellaisia, jotka mielipiteitä herättää.
Kaikilla jotain kivaa löytyy erialueilla, MdK jakaa aikaansa sukulaisten kanssa puhuen ja lenkkejä ja kotinsa hoitoon keskittyy, mitä muuta vielä lieneekään, no uutena ehkä kirjan kirjoitus.
Palomalla oma maailmansa puutarha ja kirjoitus maailman myötä.
Itseäni ajattelen ja usein kyselen, mihin onkaan minun touhuiluni hävinneet, nykyisin vaan pyörin ja haahuilen tässä kodissani, mistä ei meinaa tekemistä enää löytyä, mutta kai se kuuluu niin ollakin.
Aikansa kutakin, nyt on aika miettiä ja jotain suunnitella, helppoa ja tarpeetonta, mutta elossa vaan olen ja joka aamu herään toivorikkaana siitä, että tänään jotain tapahtuu.

Uskon asioista en puhu, koska ne yleensä politiikan rinnalla aiheuttaa pahaa mieltä, tai antaa isomman vallan eripuraan.
Jokaisella on oma uskonsa, niin minullakin, en kuitenkaan väitä, etteikö myös eriuskonnoista kertominen saata herättää asiallistakin keskustelua.
Katselin eilen uusinta sunnuntaikirkon Martta juhlasta ja niin tiukkaan on vanhat asiat mieleen painuneet, että jotain huomasin, mitä en uskontoon liittäisi, mutta jätän sanomatta, hyvä tilaisuus ja mieltä nostava ajatus tuo koko Marttaliiton olemassa olo, paljon hyvää ovat aikaan saaneet.
Olen joskus sanonutkin, että Martta olen luonteeltani ja sisareni oli Maria, taiteellinen ja huomioiva.

Tässäpä tämän aamun viestini, lukee ken haluaa ja hyvän päivän toivotukset loppuun.

Lue lisää

Päivä alkaa olla puolessa täällä meillä. Kuulin uutisista vappusään
ennusteita. Hyvät "kelit" tulossa tänne, saattaa tulla jopa yli +20º!
Mutta ei kannata luottaa satavarmasti, se on nähty ennenkin, että
lumipyry saattaa yllättää etelämmässä vielä toukokuun puolivälin
jälkeen, kun omenapuut jo kukkivat ja terassi on katettu syntymä-
päiväkekkereitä varten! Mutta onhan se kiva tehdä lumiukkoja
vielä toukokuussakin, sitten vaikka drinkki jäähtymään ukon käteen.

Tulin äsken lenkiltä ja tapasin pieniä "teletubbeja" keltaisissa huomio-
liiveissään. Kyllä nuo taaperot ovat niin suloisia! Olivat matkalla
tapahtumapuistoon ja ihmettelivät miksi mummeli istuu penkillä aivan
toimettomana. Kerroin, että lepuutan jalkojani ja tietysti moni heistäkin
olisi halunnut lepuuttaa pikkujalkojaan. - Taisi olla sama porukka, jonka
tapasin mäenlaskussa ja sain luvan minäkin laskea kerran. Riemua riitti
silloin, kun istuma-alusta tuli edellä ja minä perässä!

Lenkiltä tultua oli lounastauko. Mikäs onkaan helpompaa kuin leikkiä
ruokalottoa, pistää kätensä pakasteeseen ruoka-askien joukkoon ja
vetäisee sieltä "lottovoiton". Sieltä paljastui lasagne, jolle tein hävitys-
tempun.

Ehdin puuhastella omiani ja iltapäivällä on naapurien kanssa kahvittelu
yhteisissä tiloissa. Satuin muistamaan kun olen merkinnyt almanakkaan
kellonajan. Yksi naapureista on entinen graafikko. Taidankin olla tuon
"elämäkertakirjani" mukaan ja kyselen häneltä neuvoja minkä lajin ai-
neita sivut kestäisivät. Kannessa oleva musta kissa on graafikko Frans
Toikkasen teos. Luin, että se on tehty ns. mezzotint-metodilla. Vaikea
laji, tavallista etsaamista olen kokeillut, mutta tuo "metsotintti" menee
yli ymmärryksen.

Hyvää päivän jatkoa!
/MdK

Anonyymi00021 kirjoitti:

Päivä alkaa olla puolessa täällä meillä. Kuulin uutisista vappusään
ennusteita. Hyvät "kelit" tulossa tänne, saattaa tulla jopa yli 20º!
Mutta ei kannata luottaa satavarmasti, se on nähty ennenkin, että
lumipyry saattaa yllättää etelämmässä vielä toukokuun puolivälin
jälkeen, kun omenapuut jo kukkivat ja terassi on katettu syntymä-
päiväkekkereitä varten! Mutta onhan se kiva tehdä lumiukkoja
vielä toukokuussakin, sitten vaikka drinkki jäähtymään ukon käteen.

Tulin äsken lenkiltä ja tapasin pieniä "teletubbeja" keltaisissa huomio-
liiveissään. Kyllä nuo taaperot ovat niin suloisia! Olivat matkalla
tapahtumapuistoon ja ihmettelivät miksi mummeli istuu penkillä aivan
toimettomana. Kerroin, että lepuutan jalkojani ja tietysti moni heistäkin
olisi halunnut lepuuttaa pikkujalkojaan. - Taisi olla sama porukka, jonka
tapasin mäenlaskussa ja sain luvan minäkin laskea kerran. Riemua riitti
silloin, kun istuma-alusta tuli edellä ja minä perässä!

Lenkiltä tultua oli lounastauko. Mikäs onkaan helpompaa kuin leikkiä
ruokalottoa, pistää kätensä pakasteeseen ruoka-askien joukkoon ja
vetäisee sieltä "lottovoiton". Sieltä paljastui lasagne, jolle tein hävitys-
tempun.

Ehdin puuhastella omiani ja iltapäivällä on naapurien kanssa kahvittelu
yhteisissä tiloissa. Satuin muistamaan kun olen merkinnyt almanakkaan
kellonajan. Yksi naapureista on entinen graafikko. Taidankin olla tuon
"elämäkertakirjani" mukaan ja kyselen häneltä neuvoja minkä lajin ai-
neita sivut kestäisivät. Kannessa oleva musta kissa on graafikko Frans
Toikkasen teos. Luin, että se on tehty ns. mezzotint-metodilla. Vaikea
laji, tavallista etsaamista olen kokeillut, mutta tuo "metsotintti" menee
yli ymmärryksen.

Hyvää päivän jatkoa!
/MdK

Lue lisää

”City-erakko” kahvittelemassa naapureitten kanssa yhteisissä tiloissa😆
No on sinulta parempiakin satuja luettu, siis antaa mennä vaan nuokin erakkojutut.

Anonyymi00022 kirjoitti:

”City-erakko” kahvittelemassa naapureitten kanssa yhteisissä tiloissa😆
No on sinulta parempiakin satuja luettu, siis antaa mennä vaan nuokin erakkojutut.

Taidat oli korpi-erakko, tässä sinulle hiukan valistusta, niin säästyy
painomusteesi jatkossa!

”City-erakko" on kuvaannollinen termi henkilölle, joka elää erakkomaisesti, mutta keskellä kaupunkia tai tiheään asuttua aluetta.
Tässä on tyypillisiä piirteitä city-erakolle:
• Sosiaalinen vetäytyminen: Henkilö välttää aktiivisesti sosiaalisia kontakteja, suuria ihmisjoukkoja ja usein myös naapureitaan, vaikka ympärillä on paljon ihmisiä.
• Kaupunkilaisuus: Toisin kuin perinteinen "korpi-erakko", joka asuu kaukana luonnossa, city-erakko voi asua kerrostaloyksiössä tai omakotitalossa keskellä kaupunkia, mutta viettää hyvin eristettyä elämää.
• Vapaaehtoisuus: Erakkoelämä on usein oma valinta, joka tarjoaa rauhaa, hiljaisuutta tai mahdollisuuden elää omien sääntöjen mukaan.
• Omavaraisuus: City-erakko hoitaa usein asiansa itse ja rajoittaa sosiaalisen kanssakäymisen minimiin.
Termiä käytetään toisinaan myös kuvaamaan ihmistä, joka on hyvin itsenäinen ja hakeutuu haastaviin tilanteisiin, mutta on luonteeltaan vetäytyvä.

/MdK - edelleen city-erakko

Anonyymi00024 kirjoitti:

Taidat oli korpi-erakko, tässä sinulle hiukan valistusta, niin säästyy
painomusteesi jatkossa!

”City-erakko" on kuvaannollinen termi henkilölle, joka elää erakkomaisesti, mutta keskellä kaupunkia tai tiheään asuttua aluetta.
Tässä on tyypillisiä piirteitä city-erakolle:
• Sosiaalinen vetäytyminen: Henkilö välttää aktiivisesti sosiaalisia kontakteja, suuria ihmisjoukkoja ja usein myös naapureitaan, vaikka ympärillä on paljon ihmisiä.
• Kaupunkilaisuus: Toisin kuin perinteinen "korpi-erakko", joka asuu kaukana luonnossa, city-erakko voi asua kerrostaloyksiössä tai omakotitalossa keskellä kaupunkia, mutta viettää hyvin eristettyä elämää.
• Vapaaehtoisuus: Erakkoelämä on usein oma valinta, joka tarjoaa rauhaa, hiljaisuutta tai mahdollisuuden elää omien sääntöjen mukaan.
• Omavaraisuus: City-erakko hoitaa usein asiansa itse ja rajoittaa sosiaalisen kanssakäymisen minimiin.
Termiä käytetään toisinaan myös kuvaamaan ihmistä, joka on hyvin itsenäinen ja hakeutuu haastaviin tilanteisiin, mutta on luonteeltaan vetäytyvä.

/MdK - edelleen city-erakko

Lue lisää

Höh, et ole mikään oikea erakko, vaan ihan tavallinen suomalainen, me olemme kaikki tuollaisi, jotkut enemmän jotkut vähemmän. Lähellä oikeaa erakkoa oli esim. edes jo mennyt Pentti Linkola, joka muutti korpeen ja nukkui teltassa.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Höh, et ole mikään oikea erakko, vaan ihan tavallinen suomalainen, me olemme kaikki tuollaisi, jotkut enemmän jotkut vähemmän. Lähellä oikeaa erakkoa oli esim. edes jo mennyt Pentti Linkola, joka muutti korpeen ja nukkui teltassa.

Lue lisää

Ymmärrän, että sinulla on vaikeuksia tiettyjen käsitteiden ymmärtämisessä.
Ei aihetta enempään polemiikkiin kanssasi.
/MdK

Anonyymi00026 kirjoitti:

Ymmärrän, että sinulla on vaikeuksia tiettyjen käsitteiden ymmärtämisessä.
Ei aihetta enempään polemiikkiin kanssasi.
/MdK

Kiitos samoin!....heh.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Taidat oli korpi-erakko, tässä sinulle hiukan valistusta, niin säästyy
painomusteesi jatkossa!

”City-erakko" on kuvaannollinen termi henkilölle, joka elää erakkomaisesti, mutta keskellä kaupunkia tai tiheään asuttua aluetta.
Tässä on tyypillisiä piirteitä city-erakolle:
• Sosiaalinen vetäytyminen: Henkilö välttää aktiivisesti sosiaalisia kontakteja, suuria ihmisjoukkoja ja usein myös naapureitaan, vaikka ympärillä on paljon ihmisiä.
• Kaupunkilaisuus: Toisin kuin perinteinen "korpi-erakko", joka asuu kaukana luonnossa, city-erakko voi asua kerrostaloyksiössä tai omakotitalossa keskellä kaupunkia, mutta viettää hyvin eristettyä elämää.
• Vapaaehtoisuus: Erakkoelämä on usein oma valinta, joka tarjoaa rauhaa, hiljaisuutta tai mahdollisuuden elää omien sääntöjen mukaan.
• Omavaraisuus: City-erakko hoitaa usein asiansa itse ja rajoittaa sosiaalisen kanssakäymisen minimiin.
Termiä käytetään toisinaan myös kuvaamaan ihmistä, joka on hyvin itsenäinen ja hakeutuu haastaviin tilanteisiin, mutta on luonteeltaan vetäytyvä.

/MdK - edelleen city-erakko

Lue lisää

Onko se eristäytynyttä elämää ja naapuretitten välttelemistä, kun käy naapureitten kanssa kahvittelemassa yhteisissä tiloissa😅

Olisitpa ajatuksella lukenut ja sisäistänyt tuon kopioimasi tekstin, niin huomaisit itsekin, ettet mikään city-erakko ole.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Ymmärrän, että sinulla on vaikeuksia tiettyjen käsitteiden ymmärtämisessä.
Ei aihetta enempään polemiikkiin kanssasi.
/MdK

Täytyy kuitenkin selventää joillekin erakko-käsitteen varsinaista
merkitystä, erikoisesti city-erakon olemassaoloa keskellä ihmis-
joukkoa. Dysfasiasta kärsivällä on eri olettamukset.

Erakoksi lukeutuvan ei tarvitse juosta ihmisiä karkuun.
Erakkoelämä (erakko) on pikemminkin valinta vetäytyä
sosiaalisista suhteista ja yhteiskunnallisesta hälinästä,
ei fyysistä pakenemista tai pelkäämistä.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Täytyy kuitenkin selventää joillekin erakko-käsitteen varsinaista
merkitystä, erikoisesti city-erakon olemassaoloa keskellä ihmis-
joukkoa. Dysfasiasta kärsivällä on eri olettamukset.

Erakoksi lukeutuvan ei tarvitse juosta ihmisiä karkuun.
Erakkoelämä (erakko) on pikemminkin valinta vetäytyä
sosiaalisista suhteista ja yhteiskunnallisesta hälinästä,
ei fyysistä pakenemista tai pelkäämistä.

Lue lisää

Joopa, joo, sanojen vääntelyllä sumennetaan asiaa ja itse käsitettä taas, samaa on joka paikassa hölöttää rasismista, kun on kyse esim. ikäsyrjinnästä, ikäperusteinen syrjintä ei ole rotusyrjintää, mutta vahvaa ja kielteistä sanaa käytetään kun ei ole kunnon perusteita asialleen.
Erakko ei ole kontakteissa ihmisten kanssa, kuin ehdottomassa pakossa, jos hän kahvittelee porukassa, hän ei ole erakko.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Täytyy kuitenkin selventää joillekin erakko-käsitteen varsinaista
merkitystä, erikoisesti city-erakon olemassaoloa keskellä ihmis-
joukkoa. Dysfasiasta kärsivällä on eri olettamukset.

Erakoksi lukeutuvan ei tarvitse juosta ihmisiä karkuun.
Erakkoelämä (erakko) on pikemminkin valinta vetäytyä
sosiaalisista suhteista ja yhteiskunnallisesta hälinästä,
ei fyysistä pakenemista tai pelkäämistä.

Lue lisää

Onko se sosiaalisista suhteista vetäytymistä, että kahvittelee naapureitten kanssa yhteisissä tiloissa?
No ei ole!

Anonyymi00042 kirjoitti:

Onko se sosiaalisista suhteista vetäytymistä, että kahvittelee naapureitten kanssa yhteisissä tiloissa?
No ei ole!

Vetäytyy joo.

Tukien varassa olevan päihdekuntoutujan kuuden koiran pitoa sietääkin pohtia kriittisesti. Lasten lukumäärään ja heidän elättämiseen tukien varassa ei kai puututtu. Mutta jo yhden koiran kulut on suuret, jos sen hoitaa kunnolla. Varsinkin eläinlääkärikulut on valtavat, vaikka olisi vain pakolliset rokotukset. Koirien ruoka on kalliista, moni syö itse huonommin leipäjonosta. Kätilön ammatti ei sovi alkoholiongelmaiselle. Miksi maahanmuuttajien teot ovat kaiken kritiikin ulkopuolella? Itse kuitenkin asiat esille toit.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Tukien varassa olevan päihdekuntoutujan kuuden koiran pitoa sietääkin pohtia kriittisesti. Lasten lukumäärään ja heidän elättämiseen tukien varassa ei kai puututtu. Mutta jo yhden koiran kulut on suuret, jos sen hoitaa kunnolla. Varsinkin eläinlääkärikulut on valtavat, vaikka olisi vain pakolliset rokotukset. Koirien ruoka on kalliista, moni syö itse huonommin leipäjonosta. Kätilön ammatti ei sovi alkoholiongelmaiselle. Miksi maahanmuuttajien teot ovat kaiken kritiikin ulkopuolella? Itse kuitenkin asiat esille toit.

Lue lisää

00023
Olen samaa mieltä kanssasi. Alkoholiongelmainen tekaisee lapsia kuin liukihihnalla.
Häntä pitäisi auttaa ja avustaa.

D katuu kirjoittamistaan palstalle, mutta pitää ilmeisesti hyvänä ratkaisuna, että äitiparkaa autetaan.
Suvakkeja on liikaa tässä maassa.

Anonyymi00027 kirjoitti:

00023
Olen samaa mieltä kanssasi. Alkoholiongelmainen tekaisee lapsia kuin liukihihnalla.
Häntä pitäisi auttaa ja avustaa.

D katuu kirjoittamistaan palstalle, mutta pitää ilmeisesti hyvänä ratkaisuna, että äitiparkaa autetaan.
Suvakkeja on liikaa tässä maassa.

Lue lisää

Suvaitsevaisuus on yksi ihmiskunnan korkeimpia moraalisia arvoja.
"Suvakki" on haukkumasana, joka kuvaa lähinnä vain käyttäjänsä sielunmaisemaa.

Paloma.se01 kirjoitti:

Suvaitsevaisuus on yksi ihmiskunnan korkeimpia moraalisia arvoja.
"Suvakki" on haukkumasana, joka kuvaa lähinnä vain käyttäjänsä sielunmaisemaa.

Myös 'rasisti' ilmaisua käytetään väärin.

Paloma.se01 kirjoitti:

Suvaitsevaisuus on yksi ihmiskunnan korkeimpia moraalisia arvoja.
"Suvakki" on haukkumasana, joka kuvaa lähinnä vain käyttäjänsä sielunmaisemaa.

Kaikkea ei tarvitse eikä pidä suvaita. Ei ainakaan ihmistä, joka yhden sanan käytön perusteella leimaa koko ihmisen. Vai että ihan sielunmaiseman pystyt päättelemään yhdestä sanasta😆

Anonyymi00029 kirjoitti:

Myös 'rasisti' ilmaisua käytetään väärin.

Kyllä, alkuperäisen merkityksensä sana on kadottanut ajat sitten. Nyt puhutaan ikärasismista, sukupuolirasismista, ja vaikka mistä kun tarkoitetaan syrjimistä, karsinointia, sortamista jne.

Paloma.se01 kirjoitti:

Suvaitsevaisuus on yksi ihmiskunnan korkeimpia moraalisia arvoja.
"Suvakki" on haukkumasana, joka kuvaa lähinnä vain käyttäjänsä sielunmaisemaa.

Sielunmaisemani on se, että olen nähnyt liikaa näitä juoppoja, monilapsisia äitejä.
Huostaanottoja, raitistumislupauksia, lapsien sijoittamista milloin mihinkin.

Koirat kärsivät ihan yhtälailla tällaisesta emännästä.

Suvaitsevaisuus on loistava sana, mutta ei todellakaan sovi joka lähtöön.

Krjoittakaa sähköpostia tai sopikaa puhelimessa yksityisvierailunne!

Anonyymi00047 kirjoitti:

Krjoittakaa sähköpostia tai sopikaa puhelimessa yksityisvierailunne!

Kyllä tänne voivat jakaa omatkin tarkat aikataulunsa ja tietonsa siinä missä kanssaihmistenkin.

Demeter aloitti

Anonyymi00035 kirjoitti:

Demeter aloitti

"Taitaa kuitenkin olla niin, että me vakirjoittajat pidämme välillä paussia, eikä se taida olla "keneltäkään pois" -"

Vakikirjoittaja kirjoittaa arkaluontoista tekstiä äidistä ja lapsista.
Pitäisi olla säännöt tutut

Anonyymi00035 kirjoitti:

Demeter aloitti

D ne tiedot tänne levitteli. Tulee mieleen miten eräs vakkari kirjoitteli sairaalan huonekaveriensa asioita tänne.

Anonyymi00036 kirjoitti:

"Taitaa kuitenkin olla niin, että me vakirjoittajat pidämme välillä paussia, eikä se taida olla "keneltäkään pois" -"

Vakikirjoittaja kirjoittaa arkaluontoista tekstiä äidistä ja lapsista.
Pitäisi olla säännöt tutut

Lue lisää

Rekatut ovat asettaneet itsensä yläpuolelle anona kirjoittavista. Ovat mukamas ainoat vakikirjoittajat, niin tärkeileviä, että pitää ilmoittaa, kun pitävät paussia.

Minä pidän nyt paussia 🤣

Anonyymi00038 kirjoitti:

D ne tiedot tänne levitteli. Tulee mieleen miten eräs vakkari kirjoitteli sairaalan huonekaveriensa asioita tänne.

Hän vielä moitti, kun sai edellisessä ketjussa joltain noottia. Piti kuitenkin tuoda tio asia se vielä tähänkin ketjuun ettei unohdu.
Tuo paikkakunta, kaupunginosa on aika pieni, joten noilla tiedoilla kyllä pystyy halutessaan jäljittämään.
Olen pöyristynyt.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Rekatut ovat asettaneet itsensä yläpuolelle anona kirjoittavista. Ovat mukamas ainoat vakikirjoittajat, niin tärkeileviä, että pitää ilmoittaa, kun pitävät paussia.

Minä pidän nyt paussia 🤣

Lue lisää

00039 Teen samoin. Mukavaa vappua

Anonyymi00038 kirjoitti:

D ne tiedot tänne levitteli. Tulee mieleen miten eräs vakkari kirjoitteli sairaalan huonekaveriensa asioita tänne.

00038 Hyvin on muistissa.
Vakkarit ovat kuin yhtä pientä perhettä

Anonyymi00044 kirjoitti:

00038 Hyvin on muistissa.
Vakkarit ovat kuin yhtä pientä perhettä

Vakkareita yhdistää tuo tietojen levittely.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Rekatut ovat asettaneet itsensä yläpuolelle anona kirjoittavista. Ovat mukamas ainoat vakikirjoittajat, niin tärkeileviä, että pitää ilmoittaa, kun pitävät paussia.

Minä pidän nyt paussia 🤣

Lue lisää

Myös Pma vähän väliä ilmottaa paussista, on sitten yhden illan poissa ja syyttää vainosta kun vähän tarkemmin kysellään jutuistaan.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Myös Pma vähän väliä ilmottaa paussista, on sitten yhden illan poissa ja syyttää vainosta kun vähän tarkemmin kysellään jutuistaan.

Pitäähän sitä välillä kusipaussilla käydä, mutta ei se täällä kytiksellä pysyminen niin tärkeää liene, että siitä pitää ilmoittaa toisille 😂

Anonyymi00048 kirjoitti:

Pitäähän sitä välillä kusipaussilla käydä, mutta ei se täällä kytiksellä pysyminen niin tärkeää liene, että siitä pitää ilmoittaa toisille 😂

Tärkeää että on jakamassa päivien kimallusta meille harmaata arkea eläville, ei voi olla kokonaista päivää poissa.

Anonyymi00048 kirjoitti:

Pitäähän sitä välillä kusipaussilla käydä, mutta ei se täällä kytiksellä pysyminen niin tärkeää liene, että siitä pitää ilmoittaa toisille 😂

Tulin äsken asunnolleni naapurien kahvittelutapaamisesta.
Meillä on taloyhtiössä yhteiset tilat, joita voimme lainata
esim. syntymäpäiväkekkereitten tai muitten tilaisuuksien
järjestämiseen. Tiloihin kuuluu täysin varustettu keittiö ja
yöpymistilat vieraille, jos ei omassa asunnossa ole riittä-
västi tilaa ja tietysti suihku/WC-tilat.

Pandemian aikana nämä tilat suljettiin yhteisiltä tapaami-
silta. Sitten, kun tilat taas avattiin, oli porukka karsiutunut
pois joko muuttojen tai kuolemantapausten takia. Onhan
kysymys senioriasunnoista ja -tiloista.
Tapaamisia on järjestetty kerran kuukaudessa avaamisen
jälkeen.
Tänään oli sellainen tilaisuus. Kovin oli kansainvälistä
porukkaa koolla. Kahvia kului ja kahvileivät loppuivat,
mutta eräs syyrialainen mies sanoi vaimolleen, että mitäs
jos hän käväisee hakemassa asunnolta sitä kakkua jonka
leivoit. Sai luvan mennä ja tuli kohta kukkuravadillinen
aprikoosikakkuja. Herkuttelu jatkui!

Tämä kahvitteluhetki on herättänyt närää täällä palstalla
sen takia, että olen kirjoittanut olleeni erakko yli 2200 päi-
vää ja eräs henkilö on samaistanut erakon elämän kirjai-
mellisesti sellaiseksi, että suurinpiirtein juoksen karkuun
kun näen toisen ihmisen.
”Oikea” erakko asuu korvessa, nukkuu teltassa ja syö
varmaankin käpyjä. Erakko on korpi-erakko.
Minä olen city-erakko ja syön itselaittamaani ruokaa.

Seuraava tapahtuma naapureitten kesken on grilli-lounas
luonnon helmassa toukokuun puolella. City-erakko ei siis
suhtaudu vihamielisesti (kaikkiin) lajitovereihinsa. Joitakin
kannattaa vaan vältellä!

/MdK

Anonyymi00049 kirjoitti:

Tärkeää että on jakamassa päivien kimallusta meille harmaata arkea eläville, ei voi olla kokonaista päivää poissa.

Hahhaa, todellakin päivien kimallusta.
Liehuletti kuorii päivällä pihanurtsia ja yöllä kyylää kylätietä. Mummo itse siirtelee riisikattiloita hellankulmalta toiselle.
Ihan pitää "reibanit" olla silmillä, muuten päivitysten kimallukset häikäisee 😎

Anonyymi00050 kirjoitti:

Tulin äsken asunnolleni naapurien kahvittelutapaamisesta.
Meillä on taloyhtiössä yhteiset tilat, joita voimme lainata
esim. syntymäpäiväkekkereitten tai muitten tilaisuuksien
järjestämiseen. Tiloihin kuuluu täysin varustettu keittiö ja
yöpymistilat vieraille, jos ei omassa asunnossa ole riittä-
västi tilaa ja tietysti suihku/WC-tilat.

Pandemian aikana nämä tilat suljettiin yhteisiltä tapaami-
silta. Sitten, kun tilat taas avattiin, oli porukka karsiutunut
pois joko muuttojen tai kuolemantapausten takia. Onhan
kysymys senioriasunnoista ja -tiloista.
Tapaamisia on järjestetty kerran kuukaudessa avaamisen
jälkeen.
Tänään oli sellainen tilaisuus. Kovin oli kansainvälistä
porukkaa koolla. Kahvia kului ja kahvileivät loppuivat,
mutta eräs syyrialainen mies sanoi vaimolleen, että mitäs
jos hän käväisee hakemassa asunnolta sitä kakkua jonka
leivoit. Sai luvan mennä ja tuli kohta kukkuravadillinen
aprikoosikakkuja. Herkuttelu jatkui!

Tämä kahvitteluhetki on herättänyt närää täällä palstalla
sen takia, että olen kirjoittanut olleeni erakko yli 2200 päi-
vää ja eräs henkilö on samaistanut erakon elämän kirjai-
mellisesti sellaiseksi, että suurinpiirtein juoksen karkuun
kun näen toisen ihmisen.
”Oikea” erakko asuu korvessa, nukkuu teltassa ja syö
varmaankin käpyjä. Erakko on korpi-erakko.
Minä olen city-erakko ja syön itselaittamaani ruokaa.

Seuraava tapahtuma naapureitten kesken on grilli-lounas
luonnon helmassa toukokuun puolella. City-erakko ei siis
suhtaudu vihamielisesti (kaikkiin) lajitovereihinsa. Joitakin
kannattaa vaan vältellä!

/MdK

Lue lisää

Sekö sinusta omasta mielestäsi tekee erakon, että syöt itse laittamaasi ruokaa?

Anonyymi00041 kirjoitti:

Hän vielä moitti, kun sai edellisessä ketjussa joltain noottia. Piti kuitenkin tuoda tio asia se vielä tähänkin ketjuun ettei unohdu.
Tuo paikkakunta, kaupunginosa on aika pieni, joten noilla tiedoilla kyllä pystyy halutessaan jäljittämään.
Olen pöyristynyt.

Lue lisää

Ensin D kirjoittaa asiasta.
Sitten hän mainitsee, että ei olisi pitänyt ollenkaan siitä kirjoittaa
Myöhemmin jälleen palaa siihen samaan.
En ymmärrä tätä logiikkaa
Joko hän halusi tehdä itsestään suvaitsevaisen kaikkien silmissä.
Tai sitten, hän oikeasti halusi tästä keskustelua.
Jostain tuntemattomasta syystä.
Veikkaan jälkimmäistä.

Anonyymi00054 kirjoitti:

Ensin D kirjoittaa asiasta.
Sitten hän mainitsee, että ei olisi pitänyt ollenkaan siitä kirjoittaa
Myöhemmin jälleen palaa siihen samaan.
En ymmärrä tätä logiikkaa
Joko hän halusi tehdä itsestään suvaitsevaisen kaikkien silmissä.
Tai sitten, hän oikeasti halusi tästä keskustelua.
Jostain tuntemattomasta syystä.
Veikkaan jälkimmäistä.

Lue lisää

Ehkä hän halusi kohahduttaa tuomalla esiin tämän monintavoin epätavallisen tapauksen.
Ulkomaalaistaustainen, suurperheen äiti, useita lemmikkejä, päihdetausta, kätilö. Onko yh?
Pahamaineisella alueella. Onko tottakaan 🙄

Anonyymi00055 kirjoitti:

Ehkä hän halusi kohahduttaa tuomalla esiin tämän monintavoin epätavallisen tapauksen.
Ulkomaalaistaustainen, suurperheen äiti, useita lemmikkejä, päihdetausta, kätilö. Onko yh?
Pahamaineisella alueella. Onko tottakaan 🙄

Lue lisää

Demen tunteminen kirjoitustensa perusteella hän ei koskaan halua kohahduttaa. Itse koen niin että hän toi kirjoituksessaan esille ihmisen jolla on elämässään ollut vaikeuksia ja on edelleen mutta on ymmärtänyt lähteä kuntoutukseen. Ison perheen äiti ja koiran omistaja. Pyrkii selviytymään elämässä eteenpäin ja hakeutuu erilaisiin yhteisöihin kuten nyt Demen.

Mitä kuohuntaa aiheuttavaa tässä on?

Anonyymi00072 kirjoitti:

Demen tunteminen kirjoitustensa perusteella hän ei koskaan halua kohahduttaa. Itse koen niin että hän toi kirjoituksessaan esille ihmisen jolla on elämässään ollut vaikeuksia ja on edelleen mutta on ymmärtänyt lähteä kuntoutukseen. Ison perheen äiti ja koiran omistaja. Pyrkii selviytymään elämässä eteenpäin ja hakeutuu erilaisiin yhteisöihin kuten nyt Demen.

Mitä kuohuntaa aiheuttavaa tässä on?

Lue lisää

00072
Kuohunta aiheutui siitä, että rekattu, kauan kirjoittanut palstoilla, tuo julki tunnistettavan henkilön.
Pahinta oli tuo alkoholi ja kuntoutus maininnat.
Siihen lisätään lapset ja koirat.
Tuskin tuo äiti olisi halunnut, että hänen luottamuksellisia asioita tuodaan esiin jollain palstalla.

Anonyymi00073 kirjoitti:

00072
Kuohunta aiheutui siitä, että rekattu, kauan kirjoittanut palstoilla, tuo julki tunnistettavan henkilön.
Pahinta oli tuo alkoholi ja kuntoutus maininnat.
Siihen lisätään lapset ja koirat.
Tuskin tuo äiti olisi halunnut, että hänen luottamuksellisia asioita tuodaan esiin jollain palstalla.

Lue lisää

No sinäkinkö nyt tiedät ja tunnistat tämän henkilön ja demen paikkakunnan? Ja kun täällä ei nimeä mainittu ja kirjoitettiin ystävälliseen ja kannustavaan sävyyn en kyllä näe mitään aihetta tällaiseen kuohuntaan.

Mielestäni paljon melua taas tyhjästä kuten täällä yleensäkin.

Anonyymi00073 kirjoitti:

00072
Kuohunta aiheutui siitä, että rekattu, kauan kirjoittanut palstoilla, tuo julki tunnistettavan henkilön.
Pahinta oli tuo alkoholi ja kuntoutus maininnat.
Siihen lisätään lapset ja koirat.
Tuskin tuo äiti olisi halunnut, että hänen luottamuksellisia asioita tuodaan esiin jollain palstalla.

Lue lisää

"Luottamuksellisia" asioita kasikymppisten anonyymipalstalla?

Itse en kyllä näe tässä mitään kummallista. Kenekään nimeä tai sosiaaliturvatunnusta ei ole mainittu ja varsinkaan ei ole kirjoitettu ilkeään sävyyn vaan hyvää toivottaen.

Anonyymi00073 kirjoitti:

00072
Kuohunta aiheutui siitä, että rekattu, kauan kirjoittanut palstoilla, tuo julki tunnistettavan henkilön.
Pahinta oli tuo alkoholi ja kuntoutus maininnat.
Siihen lisätään lapset ja koirat.
Tuskin tuo äiti olisi halunnut, että hänen luottamuksellisia asioita tuodaan esiin jollain palstalla.

Lue lisää

Tunnistitko henkilön?

Hyvät huomenet tähänkin aamuun, vaikka ei kai mitään hyvää enää nojatuolin kirjoitteluun voine odottaa.

Hämmästellen luin noita vastauksia ja miettimään laittoi, miksi ja miksi tartutaan aina johonkin sanaan tai virkkeeseen ja väännetään sitä puoleen ja toiseen.
Jos kateus (voisiko tämä olla kysymyksessä) vaikuttaa siihen, että viesteissä aina vaan jotain ikävää esiin kaivetaan rekattujen sanomisista, miksi kaikki ei rekistöröidy.
Siksi varmaan, että silloin selkeästi syylliset joutuisivat selvittelemään sanomisiaan.
Tämäpä on kaikilla tiedossa ja anoina voidaan ruoskia mitä ilkeimmin ja aivan asiallisia kirjoituksia.
Olen omalta osaltani yrittänyt jättää turhat sanomiset, näin olen kaikkien rekattujen kohdalla huomannut, ei anojen haukkumista, niitä aivan asiattomia tikuista tehtyjä vääntöjä, joilla ei mitään sopuisan kirjoittajan alkeitakaan täytetä.

Ohjeistusta ja moittimista oikein tavoin kirjoitteluun etsitään joka sanasta ja lauseesta, en ihmettele jos kirjoittajat väsyy.
Olen usein vedonnut siihen, että emme tiedä kirjoittajien lähtökohtia, miten voikaan satuttaa nuo tokaisut ja henkilöön menevät viestit.
On niin helppoa loukata, kun selviää ilman mitään palautetta ylläpidon taholta.

Kuinkahan kauan jaksaa kukaan alinomaista moittimista ja sanomisistaan ilman syytä tulla jaksamaan.
Kaikki mukavuus ja halut kirjoittamiseen häipyy aina vaan enenemissä määrin.
Kuka tästä hyötyy, kato kirjoittajien kohdalla vaan lisääntyy ja nämä' keskusteluun tarkoitetut palstat poistuvat.

Onhan viisaat sanoneet, mitä suotta mitään yritetäänkään, kun taso on tämä mikä on
Kannettu vesi ei kaivossa kestä, tarkoittanee sitä, että ihmisyys on kuolemassa, vain mitään sanomattomuus kasvaa, edestä ne löytyy jossakin elämän vaiheessa jokaiselle.

Olen pahojoillani muutaman kirjoittajan puolesta, syyttä on moitteet heille tulleet., kirjottajille joilla on ollut kyky eläytyä toisten tuntoihin ja mielipiteiden vaihtoon.
Tiedän oman osani saavani, mutta eipä ne minua kaada, onnittelen jos edes hyvä mieli sanojille tulee.

Hil-la kirjoitti:

Hyvät huomenet tähänkin aamuun, vaikka ei kai mitään hyvää enää nojatuolin kirjoitteluun voine odottaa.

Hämmästellen luin noita vastauksia ja miettimään laittoi, miksi ja miksi tartutaan aina johonkin sanaan tai virkkeeseen ja väännetään sitä puoleen ja toiseen.
Jos kateus (voisiko tämä olla kysymyksessä) vaikuttaa siihen, että viesteissä aina vaan jotain ikävää esiin kaivetaan rekattujen sanomisista, miksi kaikki ei rekistöröidy.
Siksi varmaan, että silloin selkeästi syylliset joutuisivat selvittelemään sanomisiaan.
Tämäpä on kaikilla tiedossa ja anoina voidaan ruoskia mitä ilkeimmin ja aivan asiallisia kirjoituksia.
Olen omalta osaltani yrittänyt jättää turhat sanomiset, näin olen kaikkien rekattujen kohdalla huomannut, ei anojen haukkumista, niitä aivan asiattomia tikuista tehtyjä vääntöjä, joilla ei mitään sopuisan kirjoittajan alkeitakaan täytetä.

Ohjeistusta ja moittimista oikein tavoin kirjoitteluun etsitään joka sanasta ja lauseesta, en ihmettele jos kirjoittajat väsyy.
Olen usein vedonnut siihen, että emme tiedä kirjoittajien lähtökohtia, miten voikaan satuttaa nuo tokaisut ja henkilöön menevät viestit.
On niin helppoa loukata, kun selviää ilman mitään palautetta ylläpidon taholta.

Kuinkahan kauan jaksaa kukaan alinomaista moittimista ja sanomisistaan ilman syytä tulla jaksamaan.
Kaikki mukavuus ja halut kirjoittamiseen häipyy aina vaan enenemissä määrin.
Kuka tästä hyötyy, kato kirjoittajien kohdalla vaan lisääntyy ja nämä' keskusteluun tarkoitetut palstat poistuvat.

Onhan viisaat sanoneet, mitä suotta mitään yritetäänkään, kun taso on tämä mikä on
Kannettu vesi ei kaivossa kestä, tarkoittanee sitä, että ihmisyys on kuolemassa, vain mitään sanomattomuus kasvaa, edestä ne löytyy jossakin elämän vaiheessa jokaiselle.

Olen pahojoillani muutaman kirjoittajan puolesta, syyttä on moitteet heille tulleet., kirjottajille joilla on ollut kyky eläytyä toisten tuntoihin ja mielipiteiden vaihtoon.
Tiedän oman osani saavani, mutta eipä ne minua kaada, onnittelen jos edes hyvä mieli sanojille tulee.

Lue lisää

Hyvää huomenta palstalle!

Eipä välitetä Hil-la! - Ennen vanhaan kävi kylillä tummat porukat
antamassa vaihtelua kylien harmaaseen eloon. Useimpaan mökkiin
ja taloon oli pääsy kielletty. Kiellon saatua sai aika riettaan tuntuisia
vastauksia, vaikka ei kukaan ollut ehtinyt tehdä hyvää eikä pahaa.
Se kuului kaajojen tyyliin. Tyyli kuullostaa ”kahjolta” täällä palstalla-
kin, kun kunnon aihetta ei ole, niin on vaan saatava hälyä aikaan.

Tulihan näitä kyytejä meillekin, talvella usein , kun oli jo pimeätä,
ettei olisi sydäntä lähettää pois yön selkään.
Isä oli levittänyt tietoa, että joka meillä saa yöpyä, om käyttäydyt-
tävä kunnolla, varkauksia ei suvaita. Jos näitä sääntöjä rikotaan,
niin levittäkää tietoa keskuudessanne, että sille mäelle ei kannata
hevosta ohjastaa.
Tieto oli levinnyt tummien porukassa, eikä väärinkäytöksiä tapah-
tunut. Yllätysvieraat saivat jopa saunoa, pestä pikkupyykkiä.
"Petipaikka" oli pirtin lattialla. Patjana oli heinät. Isä oli luvannut,
että ne heinät, joitten päällä nukkuvat, saavat ottaa mukaansa
hevosen evääksi. Tottakai peti oli niin korkea, että sieltä päältä
tahtoi lapset tippua lattialle! Ruokaa tarjottiin, jos oli ruoka-aika.

Mieleeni on käänyt erikoisesti vanhempi pariskunta Yrjö ja Alina,
joilla oli vaalea kiharatukkainen pikkupoika mukana. Sitä aikuiset
ihmettelivät, oliko poika lapsenlapsi, vai oliko se jotenkin ”juossut
mukaan”?
Me lapset ihailtiin Alinan vaatteita, valtavaa hametta ja hienoa
puseroa.

Ei niitä tänä päivänä taideta ”ihailla”, jos sellaisissa vaatteissa
menee ostoksille, niin on varmasti on kontrollantit perässä ja
seurantakamerat päällä.

Otetaan nuo ”kahjojen” vierailut ohimenevinä ilmiöinä.
Ei heillä ole mitään mielekästä tai mieltä ilahduttavaa
tarjottavana.
Ainoastaan ilmaisuoikeuden väärinkäyttöä.

/MdK

Anonyymi00059 kirjoitti:

Hyvää huomenta palstalle!

Eipä välitetä Hil-la! - Ennen vanhaan kävi kylillä tummat porukat
antamassa vaihtelua kylien harmaaseen eloon. Useimpaan mökkiin
ja taloon oli pääsy kielletty. Kiellon saatua sai aika riettaan tuntuisia
vastauksia, vaikka ei kukaan ollut ehtinyt tehdä hyvää eikä pahaa.
Se kuului kaajojen tyyliin. Tyyli kuullostaa ”kahjolta” täällä palstalla-
kin, kun kunnon aihetta ei ole, niin on vaan saatava hälyä aikaan.

Tulihan näitä kyytejä meillekin, talvella usein , kun oli jo pimeätä,
ettei olisi sydäntä lähettää pois yön selkään.
Isä oli levittänyt tietoa, että joka meillä saa yöpyä, om käyttäydyt-
tävä kunnolla, varkauksia ei suvaita. Jos näitä sääntöjä rikotaan,
niin levittäkää tietoa keskuudessanne, että sille mäelle ei kannata
hevosta ohjastaa.
Tieto oli levinnyt tummien porukassa, eikä väärinkäytöksiä tapah-
tunut. Yllätysvieraat saivat jopa saunoa, pestä pikkupyykkiä.
"Petipaikka" oli pirtin lattialla. Patjana oli heinät. Isä oli luvannut,
että ne heinät, joitten päällä nukkuvat, saavat ottaa mukaansa
hevosen evääksi. Tottakai peti oli niin korkea, että sieltä päältä
tahtoi lapset tippua lattialle! Ruokaa tarjottiin, jos oli ruoka-aika.

Mieleeni on käänyt erikoisesti vanhempi pariskunta Yrjö ja Alina,
joilla oli vaalea kiharatukkainen pikkupoika mukana. Sitä aikuiset
ihmettelivät, oliko poika lapsenlapsi, vai oliko se jotenkin ”juossut
mukaan”?
Me lapset ihailtiin Alinan vaatteita, valtavaa hametta ja hienoa
puseroa.

Ei niitä tänä päivänä taideta ”ihailla”, jos sellaisissa vaatteissa
menee ostoksille, niin on varmasti on kontrollantit perässä ja
seurantakamerat päällä.

Otetaan nuo ”kahjojen” vierailut ohimenevinä ilmiöinä.
Ei heillä ole mitään mielekästä tai mieltä ilahduttavaa
tarjottavana.
Ainoastaan ilmaisuoikeuden väärinkäyttöä.

/MdK

Lue lisää

Jos näkisin näkyjä, uskoisin mitä kerrot.
Nyt en!

Ketkä ovat nuo pahantuuliset, joille kritiikkisi osoitit? Tarkentaisitko?

Anonyymi00058 kirjoitti:

Ketkä ovat nuo pahantuuliset, joille kritiikkisi osoitit? Tarkentaisitko?

Ei ole tarvetta tarkentaa. Jos et älyä niin ole älyämättä.

Heidän ansiostaan sinäkin sait nyt aiheen kirjoittaa.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Ei ole tarvetta tarkentaa. Jos et älyä niin ole älyämättä.

Varmaan tuo Hillan aamunavaus.

Anonyymi00058 kirjoitti:

Ketkä ovat nuo pahantuuliset, joille kritiikkisi osoitit? Tarkentaisitko?

Käännä sormesi itseesi päin.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Heidän ansiostaan sinäkin sait nyt aiheen kirjoittaa.

Teidän "ansioitanne" tuskin kaivataan.

Anonyymi00063 kirjoitti:

Käännä sormesi itseesi päin.

Oliko tuo kysymykseni muka pahantuulinen? Voitko tarkentaa miksi?

Anonyymi00062 kirjoitti:

Varmaan tuo Hillan aamunavaus.

Hil-la on ihana ♥️

Anonyymi00061 kirjoitti:

Heidän ansiostaan sinäkin sait nyt aiheen kirjoittaa.

Oletko yksi heistä ? Nälvijä.

En tunne ketään täältä, en koko Suomi-24:sta.

"Ehkäpä se oli liian tunnistettava, kun kysymys ei ollut kantasuomalaisesta.
Muutenkin poikkeavaisia piirteitä elämässä."

Missä viestissä ja milloin nämä faktatiedot ilmenee?

Anonyymi00068 kirjoitti:

"Ehkäpä se oli liian tunnistettava, kun kysymys ei ollut kantasuomalaisesta.
Muutenkin poikkeavaisia piirteitä elämässä."

Missä viestissä ja milloin nämä faktatiedot ilmenee?

Lue lisää

En nyt oikein tiedä mitä tarkoitat.
Itse ajattelen, että harvalla on kuusi lasta ja kuusi koiraa, siitä voi jo hyvin arvailla, jos ihmisen tietää, kenestä on kysymys, lisäksi, kun on iranilainen alkujaan, ovat kuitenkin vähemmistöä, erottuvat helpommin väestöstä.

Eliaana kirjoitti:

En nyt oikein tiedä mitä tarkoitat.
Itse ajattelen, että harvalla on kuusi lasta ja kuusi koiraa, siitä voi jo hyvin arvailla, jos ihmisen tietää, kenestä on kysymys, lisäksi, kun on iranilainen alkujaan, ovat kuitenkin vähemmistöä, erottuvat helpommin väestöstä.

Lue lisää

Kyllä elämä saattaa olla välillä jännittävää! Varsinkin, kun/jos
huomaa ettei muistiin ole enää luottamista. Esineet saavat
jalat alleen ja löytyvät, jos löytyvät, mitä kummallisimmista
paikoista. Henkilökohtainen kauhuni on ollut, että hukkaan
lompakon tai avaimet.
Kerran olen kyllä unohtanut koko käsilaukun bussiin, mutta
sillä kertaa oli onnea, kun päätepysäkillä ottavat talteen unoh-
detut kintaat ja myssyt - tai käsilaukut, joten sain laukun takaisin.

Tänään hävisi asunnon avaimet, jotka ovat tiikerikuvioisessa
nauhassa. Olin ottanut tuuletustelineen lukitusta varastosta
asuntoa vastapäätä. Matot olivat olleet telineellä koko päivän,
olin pessyt pari ikkunaa ja sitten tuli jotakin asiaa varastolle.
Avain ei ollutkaan ovenrivassa paikoillaan! Siitäkös hätäännyin.
Olin varma että avain oli jäänyt varaston oveen ja nyt on joku
kulkija napannut sen ja palaa joku yö tutkimaan varastoa lähem-
min, tai ehkäpä tulee vilkaisemaan asunnolle.

Erilaisia skenaarioita tuli mieleen. Karmeata, jos joku aukaisee
oven yöllä ja tutkii onko laukkuja lähellä. Siispä vein heti käsi-
laukun makuukamarin komeroon piiloon.
Mitäs jos petaan ensi yöksi eteisen puolelle? Läjättävä retkisänky.
Jos ulko-ovi aukeaa, niin tuikkaan heti vahvimman halogeenilampun
valon tulijan silmiin ja kiitän vaivasta tulla keskellä yötä tuomaan
henkilökohtaisesti avaimeni. Ehdottaisin, että pistetäänkö sippu-
raattori piälle ja hörpätään kahvit!
Ihan rupesin melkein toivomaan että avainvaras tulisi yöllä, ei sitä
monasti enää tule juotua kahvia keskellä yötä.

Kävin laittamassa ilmoitustaululle lapun kadotetusta avaimesta,
jonka voi jättää taloyhtiön toimistoon.

No sitten tuli mieleen, missä ennen tätä aamua olin käyttänyt avainta.
Jäljet johtivat siihen, kun erakko lähti kahville ja laittoi roosan värisen
villatakin päälleen. Takissa on taskut... Syöksyin katsomaan takkia,
jonka olin laittanut tuuletustelineelle parvekkeella. Ja siellähän ne
avaimet roikkuivat, villatakin taskussa!

Kävin ottamassa lapun ilmoitustaululta pois.

Tästä lähtien minusta tulee avainmummu, eli avaimet roikkuvat
kaulassa.

/MdK

Anonyymi00075 kirjoitti:

Kyllä elämä saattaa olla välillä jännittävää! Varsinkin, kun/jos
huomaa ettei muistiin ole enää luottamista. Esineet saavat
jalat alleen ja löytyvät, jos löytyvät, mitä kummallisimmista
paikoista. Henkilökohtainen kauhuni on ollut, että hukkaan
lompakon tai avaimet.
Kerran olen kyllä unohtanut koko käsilaukun bussiin, mutta
sillä kertaa oli onnea, kun päätepysäkillä ottavat talteen unoh-
detut kintaat ja myssyt - tai käsilaukut, joten sain laukun takaisin.

Tänään hävisi asunnon avaimet, jotka ovat tiikerikuvioisessa
nauhassa. Olin ottanut tuuletustelineen lukitusta varastosta
asuntoa vastapäätä. Matot olivat olleet telineellä koko päivän,
olin pessyt pari ikkunaa ja sitten tuli jotakin asiaa varastolle.
Avain ei ollutkaan ovenrivassa paikoillaan! Siitäkös hätäännyin.
Olin varma että avain oli jäänyt varaston oveen ja nyt on joku
kulkija napannut sen ja palaa joku yö tutkimaan varastoa lähem-
min, tai ehkäpä tulee vilkaisemaan asunnolle.

Erilaisia skenaarioita tuli mieleen. Karmeata, jos joku aukaisee
oven yöllä ja tutkii onko laukkuja lähellä. Siispä vein heti käsi-
laukun makuukamarin komeroon piiloon.
Mitäs jos petaan ensi yöksi eteisen puolelle? Läjättävä retkisänky.
Jos ulko-ovi aukeaa, niin tuikkaan heti vahvimman halogeenilampun
valon tulijan silmiin ja kiitän vaivasta tulla keskellä yötä tuomaan
henkilökohtaisesti avaimeni. Ehdottaisin, että pistetäänkö sippu-
raattori piälle ja hörpätään kahvit!
Ihan rupesin melkein toivomaan että avainvaras tulisi yöllä, ei sitä
monasti enää tule juotua kahvia keskellä yötä.

Kävin laittamassa ilmoitustaululle lapun kadotetusta avaimesta,
jonka voi jättää taloyhtiön toimistoon.

No sitten tuli mieleen, missä ennen tätä aamua olin käyttänyt avainta.
Jäljet johtivat siihen, kun erakko lähti kahville ja laittoi roosan värisen
villatakin päälleen. Takissa on taskut... Syöksyin katsomaan takkia,
jonka olin laittanut tuuletustelineelle parvekkeella. Ja siellähän ne
avaimet roikkuivat, villatakin taskussa!

Kävin ottamassa lapun ilmoitustaululta pois.

Tästä lähtien minusta tulee avainmummu, eli avaimet roikkuvat
kaulassa.

/MdK

Lue lisää

Milläs sinä sinne lukittuun varastoon pääsit, kun ne avaimet oli eilisen kahvittelun jäljiltä siellä nutun taskussa?

Anonyymi00077 kirjoitti:

Milläs sinä sinne lukittuun varastoon pääsit, kun ne avaimet oli eilisen kahvittelun jäljiltä siellä nutun taskussa?

Nuttu oli päällä kun aukaisin ja lukitsin varaston.
Olin laittanut avaimen nutun taskuun väliaikaisesti tuuletus-
telinettä laitellessa. Sisälle tullessa laitoin nutun komeroon
ja unohdin avaimen taskuun.

/MdK

Lukiessani kyllä mielsin, että oli kyse yhdestä henkilöstä. Toisinaan kyllä tulee luettua vähän huolimattomasta.
Asia voi kyllä olla noin, kun mietit, että kyse onkin kahdesta eri henkilöstä.

Jos asia on noin, niin ensiksi mainitulla vaikutti olevan asiat hyvin.

Täällä kun emme tiedä kenenkään elämän kulkua ja mikä on johtanut mihinkin ja miksi, niin ei sitä kannata kenenkään tuomariksikaan ruveta.

Eliaana kirjoitti:

Lukiessani kyllä mielsin, että oli kyse yhdestä henkilöstä. Toisinaan kyllä tulee luettua vähän huolimattomasta.
Asia voi kyllä olla noin, kun mietit, että kyse onkin kahdesta eri henkilöstä.

Jos asia on noin, niin ensiksi mainitulla vaikutti olevan asiat hyvin.

Täällä kun emme tiedä kenenkään elämän kulkua ja mikä on johtanut mihinkin ja miksi, niin ei sitä kannata kenenkään tuomariksikaan ruveta.

Lue lisää

Eikö jo riitä tuon vatvominen. Toivottavasti D ja muutkin jatkaa kirjoittelua.

Anonyymi00079 kirjoitti:

Eikö jo riitä tuon vatvominen. Toivottavasti D ja muutkin jatkaa kirjoittelua.

Noo, en nyt niin kauheesti koe vatvoneeni.
Enkä nyt oikein usko sitäkään, että 3 kommenttiani voisi ehkäistä Demen ja muiden kirjoittelun jatkon.
En ole mielestäni kenellekään rumasti kommentoinut.

Anonyymi00079 kirjoitti:

Eikö jo riitä tuon vatvominen. Toivottavasti D ja muutkin jatkaa kirjoittelua.

Ai Sinäkö olet yksi pahantuulista, joita Anonyymi00057 kritisoi.

Mielestäni myös Anonyymi00057 on itse pahantuulinen.

Hauskaa vappua! 😃

Olen sama mieltä kanssasi. Jos saivartelijat pysyisivät poissa
niin me jotka höpötämme jokapäiväisistä asioistamme, saisimme
kirjoitusrauhan.

/MdK

Anonyymi00087 kirjoitti:

Olen sama mieltä kanssasi. Jos saivartelijat pysyisivät poissa
niin me jotka höpötämme jokapäiväisistä asioistamme, saisimme
kirjoitusrauhan.

/MdK

Täältä ei ketään ajeta pois tai Nojatuoli kaadetaan. Se on nähty. Sopeudu sinäkin MdK muiden kirjoittajien joukkoon äläkä isottele!

Anonyymi00089 kirjoitti:

Täältä ei ketään ajeta pois tai Nojatuoli kaadetaan. Se on nähty. Sopeudu sinäkin MdK muiden kirjoittajien joukkoon äläkä isottele!

En aio sopeutua hörhöjen pakkotoimiin. Poistun vaan takavasemmalle.
On meikäläisellä muutakin puuhoo. Sopeutukaa tekin normaalikirjoittajiin
ja lopettakaa kötkyilynne yleisellä palstalla.

Mahtaako Suomi24 tietää kuinka eräät henkilöt käyttävät saamaansa
luottamusta väärin, kaivelevat esille kirjoittajien IP-osoitteet pystyäk-
seen ohjaamaan pskakirjoitukset maaleihinsa.

/MdK

Anonyymi00091 kirjoitti:

En aio sopeutua hörhöjen pakkotoimiin. Poistun vaan takavasemmalle.
On meikäläisellä muutakin puuhoo. Sopeutukaa tekin normaalikirjoittajiin
ja lopettakaa kötkyilynne yleisellä palstalla.

Mahtaako Suomi24 tietää kuinka eräät henkilöt käyttävät saamaansa
luottamusta väärin, kaivelevat esille kirjoittajien IP-osoitteet pystyäk-
seen ohjaamaan pskakirjoitukset maaleihinsa.

/MdK

Lue lisää

En tiedä keitä pidät hörhöinä.

Täällä on ollut "sääntönä" ettei ketään ajeta pois. Kaikilla on kirjoitus ja lukuoikeus jokaiseen aloitukseen. Ylläpito ainoastaan voi antaa osallistumiskiellon.
Olen nähnyt muutaman Nojatuolin kaappausyrityksen, jotka ovat päätyneet Nojatuolin kaatumiseen. Se on käynyt hyvin nopeasti, kun on alkanut yleinen sanasota.

Ei minulla ole tietoa noista IP-osoitteiden kaivelemisista. Eikä se kiinnosta.
En ole tuo Anonyymi00083, jota olit häätämässä pois.
Kerron vain mitä voi tapahtua, kun häädetään toisia pois tai yritetään kaapata Nojatuoli.

Hauskaa vappua!

Anonyymi00091 kirjoitti:

En aio sopeutua hörhöjen pakkotoimiin. Poistun vaan takavasemmalle.
On meikäläisellä muutakin puuhoo. Sopeutukaa tekin normaalikirjoittajiin
ja lopettakaa kötkyilynne yleisellä palstalla.

Mahtaako Suomi24 tietää kuinka eräät henkilöt käyttävät saamaansa
luottamusta väärin, kaivelevat esille kirjoittajien IP-osoitteet pystyäk-
seen ohjaamaan pskakirjoitukset maaleihinsa.

/MdK

Lue lisää

Harva vain on nähnyt näkyjä muiden käsistä ja pojista,

Minne silloin kaivauduit, saotko IP tietojakin?
Eräs joka kaivaa muiden tietoja = /MdK itse!

Anonyymi00095 kirjoitti:

Harva vain on nähnyt näkyjä muiden käsistä ja pojista,

Minne silloin kaivauduit, saotko IP tietojakin?
Eräs joka kaivaa muiden tietoja = /MdK itse!

Tellukka taisi olla "pilvessä", kun piti tehdä töitä.
Siinä selitys poistojen määrään. Kaikki sekavat omat kirjoituksensa
hän on poistattanut. Loppujen lopuksi tuli teknikon selitys koeajosta,
joka meni Tellukalta ohi korvien. Meikäläisellä on kuitenkin nykyai-
kaiset laitteet, jotka näköjään pystyvät vastaanottamaan yllättäviä
tilannekuvauksia.
/MdK

Anonyymi00099 kirjoitti:

Tellukka taisi olla "pilvessä", kun piti tehdä töitä.
Siinä selitys poistojen määrään. Kaikki sekavat omat kirjoituksensa
hän on poistattanut. Loppujen lopuksi tuli teknikon selitys koeajosta,
joka meni Tellukalta ohi korvien. Meikäläisellä on kuitenkin nykyai-
kaiset laitteet, jotka näköjään pystyvät vastaanottamaan yllättäviä
tilannekuvauksia.
/MdK

Lue lisää

Jos yläkerta on kunnossa, ei mikää kone näytä olemattomia!
Eikä naapuri näe mitä minä näen!

Huomenta, uusi päivä ja vielä iloisen juhlapäivänaatto, aatto juhlista jaloin ja näin tämän vapunkin kohdalla jopa riehakkaaksi voi yltyä.
Ohi on vaput, mitä minunkin elämään on monenlaisína mahtunut, mutta nyt päivä muiden päivien lisänä.
Toki sen verran erotuksena toimii sima ja munkit, jotka perinteenäni on ollut.
Tänään paistan myös lihapiirakoita, jostakin tämä halu mieleen tuli ja miksipä en tämänkin suhteen toimisi haluni mukaisesti.

Huomasin tuolla alhaalla, ketjun alapäässä kehotuksen "keskustele vapaasti aiheesta kuin aiheesta" tämä nosti mieltäni, kaiken sen kielteisen jälkeen mitä ketju on saanut kokea, aivan oikein on puhua vaikka ruuasta, jos siitä puhetta tulee.
On monta mukavaa viestiä lähettänyt Anojen kuin rekattujenkin taholta, luvan perästä näin saamme tehdä edelleen.

Kiitos Ano 00070, ehkä vähän tingitään siitä ihanuudesta;) pieni teko, mutta hyvä mieli tuli.

Eliaana on niitä selkeimpiä kirjoittajia, ei ylihyppyjä asioiden kohdalla, vaan todesta kertovaa elämää, siitä myös hyvä mieli tulee.
Moni ano on asian oikean tavan ymmärtänyt ja viestit on kannustavia.
Luulenkin, että on vain muutama ano, joka elämässään ei oikein asioita mielensä mukaan saa sujumaan ja sitten tämän ketjun hyväksi kokee purkautuakseen.

Minusta MdK on oiva ja runsas huumorin lähettiläs, saa asiasta kuin asiasta jutun mieltä kiehtovaksi.
Tuo taito olisi meidän kaikkien "tosikkojen " opeteltava, elämä sujuisi hänen kertomallaan tavalla, ei otsa kurtussa koskaan tai harvoin kumminkin.
Ei elämästä selvitä hengissä, lauloi Juicekin, joka sana totta.
Voimme helpottaa, ilahduttaa monen mieltä, kun unohdamme kaunat , kehut, kuin muutkin harmia tuottavat, kiitokset kuuluu ketjuun.

Nyt munkkitaikina kutsuu ja kohta öljynhaju käytävään asti leviää, mutta siitäpä voi joku intoa saada ja munkin paistoon ruveta.
Tervetuloa siman ja munkkien maistamisiin, hyvää vapun aattoa kaikille.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta, uusi päivä ja vielä iloisen juhlapäivänaatto, aatto juhlista jaloin ja näin tämän vapunkin kohdalla jopa riehakkaaksi voi yltyä.
Ohi on vaput, mitä minunkin elämään on monenlaisína mahtunut, mutta nyt päivä muiden päivien lisänä.
Toki sen verran erotuksena toimii sima ja munkit, jotka perinteenäni on ollut.
Tänään paistan myös lihapiirakoita, jostakin tämä halu mieleen tuli ja miksipä en tämänkin suhteen toimisi haluni mukaisesti.

Huomasin tuolla alhaalla, ketjun alapäässä kehotuksen "keskustele vapaasti aiheesta kuin aiheesta" tämä nosti mieltäni, kaiken sen kielteisen jälkeen mitä ketju on saanut kokea, aivan oikein on puhua vaikka ruuasta, jos siitä puhetta tulee.
On monta mukavaa viestiä lähettänyt Anojen kuin rekattujenkin taholta, luvan perästä näin saamme tehdä edelleen.

Kiitos Ano 00070, ehkä vähän tingitään siitä ihanuudesta;) pieni teko, mutta hyvä mieli tuli.

Eliaana on niitä selkeimpiä kirjoittajia, ei ylihyppyjä asioiden kohdalla, vaan todesta kertovaa elämää, siitä myös hyvä mieli tulee.
Moni ano on asian oikean tavan ymmärtänyt ja viestit on kannustavia.
Luulenkin, että on vain muutama ano, joka elämässään ei oikein asioita mielensä mukaan saa sujumaan ja sitten tämän ketjun hyväksi kokee purkautuakseen.

Minusta MdK on oiva ja runsas huumorin lähettiläs, saa asiasta kuin asiasta jutun mieltä kiehtovaksi.
Tuo taito olisi meidän kaikkien "tosikkojen " opeteltava, elämä sujuisi hänen kertomallaan tavalla, ei otsa kurtussa koskaan tai harvoin kumminkin.
Ei elämästä selvitä hengissä, lauloi Juicekin, joka sana totta.
Voimme helpottaa, ilahduttaa monen mieltä, kun unohdamme kaunat , kehut, kuin muutkin harmia tuottavat, kiitokset kuuluu ketjuun.

Nyt munkkitaikina kutsuu ja kohta öljynhaju käytävään asti leviää, mutta siitäpä voi joku intoa saada ja munkin paistoon ruveta.
Tervetuloa siman ja munkkien maistamisiin, hyvää vapun aattoa kaikille.

Lue lisää

Niin, onhan tuolla Mdk taito nimitellä muita kirjoittajia inhottavasti.

Anonyymi00086 kirjoitti:

Niin, onhan tuolla Mdk taito nimitellä muita kirjoittajia inhottavasti.

Hyvää huomenta tasapuolisesti kaikille, "niille inhotuksillekin"!

Tänään juhlitaan täällä naapurissa hiukan enemmän, kun kuningas
täyttää 80 vuotta.
Tuntuu omituiselta, että on saanut seurata hänen elämäänsä pikku-
pojasta lähtien. Olin jo muuttanut Ruotsiin, kun hänestä tuli ylioppilas.
Oli villit vuodet ja kansa oli huolissaan, mitähän hänestä isona tulee.
Isoisä (kuningas) kuoli ja ykskas hänestä tuli kuningas 23-vuotiaana.
Kansa huolestui vielä enemmän, olisiko tämä kuningaskunnan loppu,
vai mitä tapahtuisi. Olympialaisissa Münchenissä tunsi neiti Silvia
Sommerlath, että joku katsoi häntä kiikarilla parin metrin päästä!
Se oli nuori kuningas, jolla vielä oli poikamaiset käyttäytymistavat ja
kertoi kihlajaissohvassa istuessa, että jokin hänessä sanoi "klick" ja
loppu onkin historiaa.
Hyvin ovat edustaneet Ruotsia, ilman suurempia skandaaleja. Niitäkin
on kyllä media yrittänyt saada aikaan. Samanlaista rääpimistä kuin
täällä netilläkin.

Itse aion viettää vapun erakkona. Eilen sain sellaisen siivousriiviön,
että pesin pari ikkunaa sisältä ja ulkoa. Ikkkunat saa "keikautettua"
ulkopuoli sisälle. Makuukamarin keikautettava osa on niin leveä ja
raskas, etten uskalla edes yrittää. Viime vuonna olin vähällä mennä
mukana, kun ongin ikkunan reunaa sateenvarjon koukulla.

Kokeilin, miltä näyttäisi vanhasta päällyslakanasta tehdyt verhot, joihin
olin 70-luvulla virkannut 16 cm leveät pitsit, tärkkäsin pitsin kohdalta
ja laitoin verhot puhtaaseen ikkunaan. Näyttää ihan kivalta. Olkoot siinä
nyt jonkin aikaa, kunnes oikeat helteet tulevat paahtamaan ja on hankittava
pimennysverhot. Muuten on luvattu tänne yli +20º lämpöä viikonlopuksi.
Ei valiteta.

Aamiainen on syöty ja hörpin mustaa kahvia, samalla kun kirjoitan aamu-
aivoituksiani. Lähden kohta aamulenkille hennon vihreään luontoon.
Hyvää vappua!
/MdK

Anonyymi00088 kirjoitti:

Hyvää huomenta tasapuolisesti kaikille, "niille inhotuksillekin"!

Tänään juhlitaan täällä naapurissa hiukan enemmän, kun kuningas
täyttää 80 vuotta.
Tuntuu omituiselta, että on saanut seurata hänen elämäänsä pikku-
pojasta lähtien. Olin jo muuttanut Ruotsiin, kun hänestä tuli ylioppilas.
Oli villit vuodet ja kansa oli huolissaan, mitähän hänestä isona tulee.
Isoisä (kuningas) kuoli ja ykskas hänestä tuli kuningas 23-vuotiaana.
Kansa huolestui vielä enemmän, olisiko tämä kuningaskunnan loppu,
vai mitä tapahtuisi. Olympialaisissa Münchenissä tunsi neiti Silvia
Sommerlath, että joku katsoi häntä kiikarilla parin metrin päästä!
Se oli nuori kuningas, jolla vielä oli poikamaiset käyttäytymistavat ja
kertoi kihlajaissohvassa istuessa, että jokin hänessä sanoi "klick" ja
loppu onkin historiaa.
Hyvin ovat edustaneet Ruotsia, ilman suurempia skandaaleja. Niitäkin
on kyllä media yrittänyt saada aikaan. Samanlaista rääpimistä kuin
täällä netilläkin.

Itse aion viettää vapun erakkona. Eilen sain sellaisen siivousriiviön,
että pesin pari ikkunaa sisältä ja ulkoa. Ikkkunat saa "keikautettua"
ulkopuoli sisälle. Makuukamarin keikautettava osa on niin leveä ja
raskas, etten uskalla edes yrittää. Viime vuonna olin vähällä mennä
mukana, kun ongin ikkunan reunaa sateenvarjon koukulla.

Kokeilin, miltä näyttäisi vanhasta päällyslakanasta tehdyt verhot, joihin
olin 70-luvulla virkannut 16 cm leveät pitsit, tärkkäsin pitsin kohdalta
ja laitoin verhot puhtaaseen ikkunaan. Näyttää ihan kivalta. Olkoot siinä
nyt jonkin aikaa, kunnes oikeat helteet tulevat paahtamaan ja on hankittava
pimennysverhot. Muuten on luvattu tänne yli 20º lämpöä viikonlopuksi.
Ei valiteta.

Aamiainen on syöty ja hörpin mustaa kahvia, samalla kun kirjoitan aamu-
aivoituksiani. Lähden kohta aamulenkille hennon vihreään luontoon.
Hyvää vappua!
/MdK

Lue lisää

Koska Kalle Kustaa täyttää tänään 80v ja on ollut kuninkaana 53 vuotta, niin oli hän jo 27v kuninkaaksi tullessaan, eikä 23v.

Anonyymi00090 kirjoitti:

Koska Kalle Kustaa täyttää tänään 80v ja on ollut kuninkaana 53 vuotta, niin oli hän jo 27v kuninkaaksi tullessaan, eikä 23v.

Voin kuvitella, että Tellukka on nyt nokka pystyssä. Hän on
niin tetraalinen! 😊

Anonyymi00092 kirjoitti:

Voin kuvitella, että Tellukka on nyt nokka pystyssä. Hän on
niin tetraalinen! 😊

Eikös se Ruotsin kuningatar ole nimeltään Silvia eikä Tellukka.
Muistisi heittää taas 😂😂😂

Hil-la kirjoitti:

Huomenta, uusi päivä ja vielä iloisen juhlapäivänaatto, aatto juhlista jaloin ja näin tämän vapunkin kohdalla jopa riehakkaaksi voi yltyä.
Ohi on vaput, mitä minunkin elämään on monenlaisína mahtunut, mutta nyt päivä muiden päivien lisänä.
Toki sen verran erotuksena toimii sima ja munkit, jotka perinteenäni on ollut.
Tänään paistan myös lihapiirakoita, jostakin tämä halu mieleen tuli ja miksipä en tämänkin suhteen toimisi haluni mukaisesti.

Huomasin tuolla alhaalla, ketjun alapäässä kehotuksen "keskustele vapaasti aiheesta kuin aiheesta" tämä nosti mieltäni, kaiken sen kielteisen jälkeen mitä ketju on saanut kokea, aivan oikein on puhua vaikka ruuasta, jos siitä puhetta tulee.
On monta mukavaa viestiä lähettänyt Anojen kuin rekattujenkin taholta, luvan perästä näin saamme tehdä edelleen.

Kiitos Ano 00070, ehkä vähän tingitään siitä ihanuudesta;) pieni teko, mutta hyvä mieli tuli.

Eliaana on niitä selkeimpiä kirjoittajia, ei ylihyppyjä asioiden kohdalla, vaan todesta kertovaa elämää, siitä myös hyvä mieli tulee.
Moni ano on asian oikean tavan ymmärtänyt ja viestit on kannustavia.
Luulenkin, että on vain muutama ano, joka elämässään ei oikein asioita mielensä mukaan saa sujumaan ja sitten tämän ketjun hyväksi kokee purkautuakseen.

Minusta MdK on oiva ja runsas huumorin lähettiläs, saa asiasta kuin asiasta jutun mieltä kiehtovaksi.
Tuo taito olisi meidän kaikkien "tosikkojen " opeteltava, elämä sujuisi hänen kertomallaan tavalla, ei otsa kurtussa koskaan tai harvoin kumminkin.
Ei elämästä selvitä hengissä, lauloi Juicekin, joka sana totta.
Voimme helpottaa, ilahduttaa monen mieltä, kun unohdamme kaunat , kehut, kuin muutkin harmia tuottavat, kiitokset kuuluu ketjuun.

Nyt munkkitaikina kutsuu ja kohta öljynhaju käytävään asti leviää, mutta siitäpä voi joku intoa saada ja munkin paistoon ruveta.
Tervetuloa siman ja munkkien maistamisiin, hyvää vapun aattoa kaikille.

Lue lisää

Voi kun asuisinkin siellä Hillan naapurissa, niin varmasti tulisin kukkapuskan kanssa simallejamunkille ja Hillan seurasta nauttimaan.💐

Anonyymi00086 kirjoitti:

Niin, onhan tuolla Mdk taito nimitellä muita kirjoittajia inhottavasti.

Se on sana sanasta, kaksi parhaasta. Ei enempää eikä vähempää.
Täällä ei pskoja palvella eikä ruttuja ruusata. Rahvaalle puhutaan
kieltä mitä ne ymmärtävät, tikkelistuijjaa! Tai ei vastata ollenkaan.

Asialliset kirjoitukset saavat asiallisia vastauksía.

Anonyymi00100 kirjoitti:

Se on sana sanasta, kaksi parhaasta. Ei enempää eikä vähempää.
Täällä ei pskoja palvella eikä ruttuja ruusata. Rahvaalle puhutaan
kieltä mitä ne ymmärtävät, tikkelistuijjaa! Tai ei vastata ollenkaan.

Asialliset kirjoitukset saavat asiallisia vastauksía.

Lue lisää

Kirjoitti /MdK

Anonyymi00086 kirjoitti:

Niin, onhan tuolla Mdk taito nimitellä muita kirjoittajia inhottavasti.

Odotellaan milloin Hilla alkaa aamunavauksessaan nimitellä kirjoittajia.
Eikös sanonta ole, että seura tekee kaltaisekseen.

Anonyymi00094 kirjoitti:

Eikös se Ruotsin kuningatar ole nimeltään Silvia eikä Tellukka.
Muistisi heittää taas 😂😂😂

Tellukka on näköjään jättänyt palstan monen muun tavoin. Harmillista. Tämähän näyttää näivettyneen kokonaan. Vain satutädit jäljellä.
Hyvää jatkoa!

Anonyymi00124 kirjoitti:

Tellukka on näköjään jättänyt palstan monen muun tavoin. Harmillista. Tämähän näyttää näivettyneen kokonaan. Vain satutädit jäljellä.
Hyvää jatkoa!

Joo, ei enää älykkyyttä ja purevaa nokkeluutta näe 😒

Iloista vappuaamun huomenta, kaunis päivä alkamassa, liput liehuvat ja kohta ihmiset kammioistaan ulos lähtevät, iloinen ilme kasvoilla ja vastaantulijoille hymyillen.
Kippistän mielikuvan voimalla Ano 00098 kanssasi ja toivotan hauskaa vappua sinulle.
Eilinen päivä ei ihan ilman harmia kulkenut, liian paljon tein munkkeja ja vielä lihapiirakat samaan öljyyn ja sepä paloi aivan mustaksi ja palovaroitin ulvoi., ahneelle voi noinkin käydä.
En oikein vieläkään ymmärrä miten näin tapahtui, mutta syötäviä kyllä tuotokset olivat.
Mielestäni virtaa väliin pienensin, mutta tämäkin kokemus uusi ja ihmeellinen, vieressä olin paistaessani, mutta en huomannut rasvan käryävän, joko tämäkin homma menee pois tekemisistäni?
Kaikkea sitä joutuu kokemaan, vanhanakin, vai juuri siitäkö syystä?

Koetin muistella mitä viime vappuna tein, ei mitään muistikuvaa syntynyt, näin ne muistot joltain osin pois lentävät, toivoa sopii, että jotakin mieleenkin jää.
Nuoruuteni vappuja muistan, kotini takana oli iso aukeama , villinä siinä voikukat ja mutt kasvoivat, se on mielessä, että keltainen koko alue oli.
Kaunis aurinkoinen päivä ja isäni ja veljeni kanssa poseeraamme valokuvassa, varmaan vappujuhliin lähtemässä olimme.
Siihen aikaan käytiin vappupuheita kuuntelemassa, tai se minun kohdallani oli toisten nuorten tapaaminen.
Noinhan se monen kohdalla tuo puolison kohtaaminen tapahtui, mitä Ruotsin kuninkaan kerrotaan kumppaninsa kohdanneen, se on vaan yksi napsaus ja siinä ollaan.
Minäkin olin jo aikoja mieheeni tutustunut, mutta armeijan jälkeen alkoi minua kiusaamaan ja minä punastellen ajattelin vähemmän innostuneena hänen huomiostaan.
Siitä se sitten alkoi kehittyä, hän pyysi elokuviin ja mitä kaikkea muuta, pidin häntä aika leuhkana, mutta kyllähän se huomioiminen myös hyvää mieltä toi, sillä en ikinä olisi uskonut minuun rakastuvan.
Pikkuisekseen kutsui ja minä olin sulanut täysin ja niin sitten yhteen mentiin.
Kaikkea matkan varrella tapahtui, mutta uskon hänen "pikkuinen" loppuun asti olin.

Tuosta nimittelystä yleensä, mikä ihme jos täällä huonoa kohtauskieltä käytetään, kun ei ministerit ja kansanedustajatkaan muuhun pysty.
Malli on siis korkeammalta taholta (onko korkeampi ) miten käyttäydytään ja toinen on sitten tämä tapaus Auer, miten kalliiksi sekin asia on valtiollekin tullut, missä onkaan viisaat päättäjät.
Kyllä olisi lupa ajatella, että viisaiksi nimetyt ihmiset asioita oikein käsittelisivät ?

No eipä nämä asiat nyt vappuun kuulu, iloitaan olemassa olostamme, sää antaa siihen mahdollisuuden, mökit kutsuvat ja juhlinta kestää ainakin huomiseen asti, kenelle kipeytyy pää, kenelle keho uurastusten jälkeen.
Minulle juhliminen vähiin jää, hieman kovan onnen munkkeja syön ja simaa juon, mikä sekin tosi makeaa on, siis ei ainakaan terveydelle hyväksi, mutta vappu on kerran vuodessa, joten nautitaan.

Nautitaan keväästä ja auringosta, iloitaan olemassa olostamme.

Hil-la kirjoitti:

Iloista vappuaamun huomenta, kaunis päivä alkamassa, liput liehuvat ja kohta ihmiset kammioistaan ulos lähtevät, iloinen ilme kasvoilla ja vastaantulijoille hymyillen.
Kippistän mielikuvan voimalla Ano 00098 kanssasi ja toivotan hauskaa vappua sinulle.
Eilinen päivä ei ihan ilman harmia kulkenut, liian paljon tein munkkeja ja vielä lihapiirakat samaan öljyyn ja sepä paloi aivan mustaksi ja palovaroitin ulvoi., ahneelle voi noinkin käydä.
En oikein vieläkään ymmärrä miten näin tapahtui, mutta syötäviä kyllä tuotokset olivat.
Mielestäni virtaa väliin pienensin, mutta tämäkin kokemus uusi ja ihmeellinen, vieressä olin paistaessani, mutta en huomannut rasvan käryävän, joko tämäkin homma menee pois tekemisistäni?
Kaikkea sitä joutuu kokemaan, vanhanakin, vai juuri siitäkö syystä?

Koetin muistella mitä viime vappuna tein, ei mitään muistikuvaa syntynyt, näin ne muistot joltain osin pois lentävät, toivoa sopii, että jotakin mieleenkin jää.
Nuoruuteni vappuja muistan, kotini takana oli iso aukeama , villinä siinä voikukat ja mutt kasvoivat, se on mielessä, että keltainen koko alue oli.
Kaunis aurinkoinen päivä ja isäni ja veljeni kanssa poseeraamme valokuvassa, varmaan vappujuhliin lähtemässä olimme.
Siihen aikaan käytiin vappupuheita kuuntelemassa, tai se minun kohdallani oli toisten nuorten tapaaminen.
Noinhan se monen kohdalla tuo puolison kohtaaminen tapahtui, mitä Ruotsin kuninkaan kerrotaan kumppaninsa kohdanneen, se on vaan yksi napsaus ja siinä ollaan.
Minäkin olin jo aikoja mieheeni tutustunut, mutta armeijan jälkeen alkoi minua kiusaamaan ja minä punastellen ajattelin vähemmän innostuneena hänen huomiostaan.
Siitä se sitten alkoi kehittyä, hän pyysi elokuviin ja mitä kaikkea muuta, pidin häntä aika leuhkana, mutta kyllähän se huomioiminen myös hyvää mieltä toi, sillä en ikinä olisi uskonut minuun rakastuvan.
Pikkuisekseen kutsui ja minä olin sulanut täysin ja niin sitten yhteen mentiin.
Kaikkea matkan varrella tapahtui, mutta uskon hänen "pikkuinen" loppuun asti olin.

Tuosta nimittelystä yleensä, mikä ihme jos täällä huonoa kohtauskieltä käytetään, kun ei ministerit ja kansanedustajatkaan muuhun pysty.
Malli on siis korkeammalta taholta (onko korkeampi ) miten käyttäydytään ja toinen on sitten tämä tapaus Auer, miten kalliiksi sekin asia on valtiollekin tullut, missä onkaan viisaat päättäjät.
Kyllä olisi lupa ajatella, että viisaiksi nimetyt ihmiset asioita oikein käsittelisivät ?

No eipä nämä asiat nyt vappuun kuulu, iloitaan olemassa olostamme, sää antaa siihen mahdollisuuden, mökit kutsuvat ja juhlinta kestää ainakin huomiseen asti, kenelle kipeytyy pää, kenelle keho uurastusten jälkeen.
Minulle juhliminen vähiin jää, hieman kovan onnen munkkeja syön ja simaa juon, mikä sekin tosi makeaa on, siis ei ainakaan terveydelle hyväksi, mutta vappu on kerran vuodessa, joten nautitaan.

Nautitaan keväästä ja auringosta, iloitaan olemassa olostamme.

Lue lisää

Hyvää vappuaamua!

Tein aikaisen aamulenkin aurinkoisessa, lämpimässä säässä.
Täällä on tehty eilen lämpöennätyksiä, + 25,2º jollakin paikka-
kunnalla. Tänään arvellaan senkin ennätyksen menevän rikki!

Eilen tuli seurattua kuninkaan 80-vuotisjuhlintaa. Olihan siellä
vieraitten joukossa myös Suomen presidentti ja paljon oli myös
ikääntyneitä juhlavieraita. Ehkä viimeisen kerran juhlittiin sillä
vieraskokoonpanolla.
Kuningas oli joutunut tekemään vanhenemisesta saman havain-
non kuin me muutkin vanhukset, hän oli oppinut kävelemään
hitaammin, arvokkaammin, jopa majesteetillisesti! Hänellä on
hyvä huumorintaju. 😊
Kuninkaan olen nähnyt metrin etäisyydeltä, kun hän oli nuorena
kuninkaana tekemässä ”Erikinmatkoja” Ruotsissa ja oli käymässä
meidänkin kylällä. Talomme oli tien toisella puolella, niin loikkasin
koululle, jonka takapihalle oli tuotu kivi, johon kuningas kirjoitti
nimensä liidulla. Nimikirjoitus hakattiin sitten kiveen ja vedettiin
kultaus päälle. Silloin ei Silviaa ollut vielä mukana.

Silvian näin -88, kun hän oli avaamassa Kvinnor kan-messuja
Jönköpingissä. Hän kierteli sitten naisyrittäjien osastoilla.
Sattui tulemaan juuri parahiksi minunkin osastolle, kun esittelin
attache laukkua, joka oli pakattu parin viikon reissua varten.
Samaa laukkua olin esitellyt TV:ssä viikkoa aikaisemmin.
Koska en osaa olla aivan totinen, niin otin käteeni Chanel No 5
hajuvesipullon ja sanoin, että jos yöpaita ei mahdu laukkuun, niin
tämä mahtuu johonkin sopukkaan, sitähän Marilyn Monroekin
käytti!
Kun nostin katseeni yleisöön niin kohtasin hymyilevän Silvian
katseen. Pyysin saada ottaa kuvan ja kuva on tallessa.

Vappuaamu on hiljainen, jopa niin hiljainen, että ihmettelen
mitä kaupungissa on tapahtunut. Yleensä juhlapyhien aikaan
on kauhea hässäkkä yölläkin, mutta nyt on varmaankin järjestetty
jotakin vetävämpää kuin mitä normaaliin vapunviettoon on kuulu-
nut. Paikallislehti sen tietää.

Hyvää vapunviettoa!
/MdK

Anonyymi00105 kirjoitti:

Hyvää vappuaamua!

Tein aikaisen aamulenkin aurinkoisessa, lämpimässä säässä.
Täällä on tehty eilen lämpöennätyksiä, 25,2º jollakin paikka-
kunnalla. Tänään arvellaan senkin ennätyksen menevän rikki!

Eilen tuli seurattua kuninkaan 80-vuotisjuhlintaa. Olihan siellä
vieraitten joukossa myös Suomen presidentti ja paljon oli myös
ikääntyneitä juhlavieraita. Ehkä viimeisen kerran juhlittiin sillä
vieraskokoonpanolla.
Kuningas oli joutunut tekemään vanhenemisesta saman havain-
non kuin me muutkin vanhukset, hän oli oppinut kävelemään
hitaammin, arvokkaammin, jopa majesteetillisesti! Hänellä on
hyvä huumorintaju. 😊
Kuninkaan olen nähnyt metrin etäisyydeltä, kun hän oli nuorena
kuninkaana tekemässä ”Erikinmatkoja” Ruotsissa ja oli käymässä
meidänkin kylällä. Talomme oli tien toisella puolella, niin loikkasin
koululle, jonka takapihalle oli tuotu kivi, johon kuningas kirjoitti
nimensä liidulla. Nimikirjoitus hakattiin sitten kiveen ja vedettiin
kultaus päälle. Silloin ei Silviaa ollut vielä mukana.

Silvian näin -88, kun hän oli avaamassa Kvinnor kan-messuja
Jönköpingissä. Hän kierteli sitten naisyrittäjien osastoilla.
Sattui tulemaan juuri parahiksi minunkin osastolle, kun esittelin
attache laukkua, joka oli pakattu parin viikon reissua varten.
Samaa laukkua olin esitellyt TV:ssä viikkoa aikaisemmin.
Koska en osaa olla aivan totinen, niin otin käteeni Chanel No 5
hajuvesipullon ja sanoin, että jos yöpaita ei mahdu laukkuun, niin
tämä mahtuu johonkin sopukkaan, sitähän Marilyn Monroekin
käytti!
Kun nostin katseeni yleisöön niin kohtasin hymyilevän Silvian
katseen. Pyysin saada ottaa kuvan ja kuva on tallessa.

Vappuaamu on hiljainen, jopa niin hiljainen, että ihmettelen
mitä kaupungissa on tapahtunut. Yleensä juhlapyhien aikaan
on kauhea hässäkkä yölläkin, mutta nyt on varmaankin järjestetty
jotakin vetävämpää kuin mitä normaaliin vapunviettoon on kuulu-
nut. Paikallislehti sen tietää.

Hyvää vapunviettoa!
/MdK

Lue lisää

Ihania muistoja taas, Hil-la ja Mdk. Kiva lukea... Sanonpa noin, vaikka Ano 00104 jo ehti kiittelyä pilkkaamaan. Kiellettyjen listalle sekin..))

Kiittelemään minäkin tulin, kesken luvatun paussini - Hil-laa taas syyttely/pilkkaketjun taitavasta hoidosta ja ennen muuta uskosta tulevaan. Jos "paha" tarttuu, niin tarttuu "hyväkin".
Uhallakin palaan vielä tuohon kuohuttaneeseen kuvaukseeni meidän kerhon tapahtumisesta.
Ilokseni moni tuntui ymmärtäneen pointtini ja riittävän asiallisia olivat muutkin viestit.
Kiitos niistä, ne antoivat minulle uskoa tulevaan ...))

Sen verran näitä huolestuneita/närkästyneitä kuitenkin toppuuttelisin, että pientä ylireagointia asian käsitelyssä mielestäni oli, siinäkin mielessä, että mikään noista esitetyistä "luuloista" ei mennyt ihan maaliin.
Kun minäkään en esiinny täällä omalla naamallani enkä ole kertonut, missä asun -
"pääkaupunkiseutu" on sittenkin aika laaja alue - niin tunnistettavuus ei taida kovin ilmeistä olla.
Ja kun vielä ottaa huomioon, että Suomi24/ikäryhmät 80+ ei ihan taida olla jokamiehen suosikkialusta Somessa niin ehkä voidaan katsoa, että jos täältä jonkun tunnistaa ja tahtoo hänelle pahaa niin eiköhän ne keinot ole aika vähissä näin toimijallakin.

Silti asiasta on aina hyvä muistuttaa, onhan se säännöissäkin mainittu.
Minun elämässäni, arjessani, ne isommat ilot taitavat kuitenkin tulla ihmisyhteyksistä, ihmisten kohtaamisesta, ja niinpä niistä tulee täälläkin kerrottua "sydämen kyllyydestä suu puhuu"..))

Hyvää jatkoa kevään juhlinnalle,
demeter1

Anonyymi00107 kirjoitti:

Ihania muistoja taas, Hil-la ja Mdk. Kiva lukea... Sanonpa noin, vaikka Ano 00104 jo ehti kiittelyä pilkkaamaan. Kiellettyjen listalle sekin..))

Kiittelemään minäkin tulin, kesken luvatun paussini - Hil-laa taas syyttely/pilkkaketjun taitavasta hoidosta ja ennen muuta uskosta tulevaan. Jos "paha" tarttuu, niin tarttuu "hyväkin".
Uhallakin palaan vielä tuohon kuohuttaneeseen kuvaukseeni meidän kerhon tapahtumisesta.
Ilokseni moni tuntui ymmärtäneen pointtini ja riittävän asiallisia olivat muutkin viestit.
Kiitos niistä, ne antoivat minulle uskoa tulevaan ...))

Sen verran näitä huolestuneita/närkästyneitä kuitenkin toppuuttelisin, että pientä ylireagointia asian käsitelyssä mielestäni oli, siinäkin mielessä, että mikään noista esitetyistä "luuloista" ei mennyt ihan maaliin.
Kun minäkään en esiinny täällä omalla naamallani enkä ole kertonut, missä asun -
"pääkaupunkiseutu" on sittenkin aika laaja alue - niin tunnistettavuus ei taida kovin ilmeistä olla.
Ja kun vielä ottaa huomioon, että Suomi24/ikäryhmät 80 ei ihan taida olla jokamiehen suosikkialusta Somessa niin ehkä voidaan katsoa, että jos täältä jonkun tunnistaa ja tahtoo hänelle pahaa niin eiköhän ne keinot ole aika vähissä näin toimijallakin.

Silti asiasta on aina hyvä muistuttaa, onhan se säännöissäkin mainittu.
Minun elämässäni, arjessani, ne isommat ilot taitavat kuitenkin tulla ihmisyhteyksistä, ihmisten kohtaamisesta, ja niinpä niistä tulee täälläkin kerrottua "sydämen kyllyydestä suu puhuu"..))

Hyvää jatkoa kevään juhlinnalle,
demeter1

Lue lisää

Kiva demeter1, että olet mukana! - Minusta tuntuu, että pitääksemme
rutiinit ajan tasalla, niin jatketaan kirjoittelua. Pilkkaajien tarkoitus on
saada reaktio, että voi jatkaa. Jos vaan hyväntahtoisesti viittaamme
kinttaalla pilkkaviesteihin, emme ota niistä kiinni tongellakaan, vaan
ohitamme, niin ehkäpä löytävät uuden kohteen tai huomaavat itsekin
kuinka tyhjänpäiväistä touhua he harrastavat.
---------------
No, olin liittämässä tätä juttua mukaan, kun kuulin mainittavan tutun
nimen tv:ssä. Valitettavasti on rakastettu hovipoeettamme jo vihreillä
niityillä. Toivottavasti hänen runonsa "Döden tänkte jag mig så" piti
paikkansa.

Kun seurasin TV-studiokeskustelua kuninkaan syntymäpäivä-
juhlallisuuksien seuraamisen välillä, niin otettiin esille kuninkaan
hallitsijamotto ”Ruotsin puolesta – ajassa” ja kuinka se on keksitty.
Kuningas on itse mietiskellyt ja päättänyt sen aivan itse.
Motosta ollaan oltu epävarmoja, voiko noin sanoa. Oli päätetty ottaa
yhteyttää hovipoeetta Bo Setterlindiin ja pyytää hänen mielipidettään
asiasta. Hän oli ollut iki-ihastunut lyhyeen ja ytimekkääseen mottoon.
Kuningas haluaa motollaan kertoa, että hän seuraa aikaansa ja ajan
tuomia muutoksia.

Bo Setterlindin runokirjoja on hyllylläni. Tutustuimme, kun sekä hän
että mieheni olivat saaneet kunniatehtävän Västeråsin kaupungilta,
kun juhlittiin Västeråsin kaupungintalon tornissa olevaa kellopeliä,
joka silloin täytti 25 vuotta. Kellopeli on Ruotsin suurin, siinä on 47
kromaattisesti viritettyä kelloa, kokonaispaino 15 000kg. Suurimman
kellon kieli pelkästään painaa 120 kg, joten soittajalla täytyy olla
nyrkkivoimaa, että äänistä syntyy musiikkia. Juhlimista kesti pari päi-
vää.
Mieheni oli saanut tehtäväksi säveltää juhlapäivän kunniaksi musiikki-
kappaleen. Hän myös soitti sen, sekä muita kellopelille sovitettua
musiikkia. Kellopeli ei todellakaan ole ”höyhenenkevyt” instrumentti.
Siinä on puuklaviatuuri, jota soitetaan nyrkeillä (käsisyrjillä). Miehelläni
oli ohuet nahkahansikkaat kädessä soittaessaan. Silti oli käsisyrjistä
nahka vereslihalla. Kellojen ääni kiiri kilometrien päähän.

Bo Setterlind olisaanut tehtäväkseen kirjoittaa juhlarunon ja esitti sen
kaupungin tarjoamilla illallisilla. Meidät oli sijoitettu pöytänaapureiksi,
koska Setterlindin vaimo oli hollantilainen, niinkuin mieheni.
Mitä myöhemmäksi ilta tuli, sen hauskemmaksi muodostui tunnelma.
Viimeisin muisto Setterlindistä on saamani syntymäpäiväkortti, kun
olin lähdössä Italianmatkalle.
Emme vielä tienneet, että oli juuri tapahtunut onnettomuus Tjernobylissä.
Matkasta tuli hieman erilainen, kun tuoreita vihanneksia ei saanut syödä.
Venetsiassa esim. oli kondolit täynnä salaattikeriä, kurkkuja, tomaatteja
ym. ja niitä rahdattiin kaatopaikoille tuhottavaksi.

Anonyymi00108 kirjoitti:

Kiva demeter1, että olet mukana! - Minusta tuntuu, että pitääksemme
rutiinit ajan tasalla, niin jatketaan kirjoittelua. Pilkkaajien tarkoitus on
saada reaktio, että voi jatkaa. Jos vaan hyväntahtoisesti viittaamme
kinttaalla pilkkaviesteihin, emme ota niistä kiinni tongellakaan, vaan
ohitamme, niin ehkäpä löytävät uuden kohteen tai huomaavat itsekin
kuinka tyhjänpäiväistä touhua he harrastavat.
---------------
No, olin liittämässä tätä juttua mukaan, kun kuulin mainittavan tutun
nimen tv:ssä. Valitettavasti on rakastettu hovipoeettamme jo vihreillä
niityillä. Toivottavasti hänen runonsa "Döden tänkte jag mig så" piti
paikkansa.

Kun seurasin TV-studiokeskustelua kuninkaan syntymäpäivä-
juhlallisuuksien seuraamisen välillä, niin otettiin esille kuninkaan
hallitsijamotto ”Ruotsin puolesta – ajassa” ja kuinka se on keksitty.
Kuningas on itse mietiskellyt ja päättänyt sen aivan itse.
Motosta ollaan oltu epävarmoja, voiko noin sanoa. Oli päätetty ottaa
yhteyttää hovipoeetta Bo Setterlindiin ja pyytää hänen mielipidettään
asiasta. Hän oli ollut iki-ihastunut lyhyeen ja ytimekkääseen mottoon.
Kuningas haluaa motollaan kertoa, että hän seuraa aikaansa ja ajan
tuomia muutoksia.

Bo Setterlindin runokirjoja on hyllylläni. Tutustuimme, kun sekä hän
että mieheni olivat saaneet kunniatehtävän Västeråsin kaupungilta,
kun juhlittiin Västeråsin kaupungintalon tornissa olevaa kellopeliä,
joka silloin täytti 25 vuotta. Kellopeli on Ruotsin suurin, siinä on 47
kromaattisesti viritettyä kelloa, kokonaispaino 15 000kg. Suurimman
kellon kieli pelkästään painaa 120 kg, joten soittajalla täytyy olla
nyrkkivoimaa, että äänistä syntyy musiikkia. Juhlimista kesti pari päi-
vää.
Mieheni oli saanut tehtäväksi säveltää juhlapäivän kunniaksi musiikki-
kappaleen. Hän myös soitti sen, sekä muita kellopelille sovitettua
musiikkia. Kellopeli ei todellakaan ole ”höyhenenkevyt” instrumentti.
Siinä on puuklaviatuuri, jota soitetaan nyrkeillä (käsisyrjillä). Miehelläni
oli ohuet nahkahansikkaat kädessä soittaessaan. Silti oli käsisyrjistä
nahka vereslihalla. Kellojen ääni kiiri kilometrien päähän.

Bo Setterlind olisaanut tehtäväkseen kirjoittaa juhlarunon ja esitti sen
kaupungin tarjoamilla illallisilla. Meidät oli sijoitettu pöytänaapureiksi,
koska Setterlindin vaimo oli hollantilainen, niinkuin mieheni.
Mitä myöhemmäksi ilta tuli, sen hauskemmaksi muodostui tunnelma.
Viimeisin muisto Setterlindistä on saamani syntymäpäiväkortti, kun
olin lähdössä Italianmatkalle.
Emme vielä tienneet, että oli juuri tapahtunut onnettomuus Tjernobylissä.
Matkasta tuli hieman erilainen, kun tuoreita vihanneksia ei saanut syödä.
Venetsiassa esim. oli kondolit täynnä salaattikeriä, kurkkuja, tomaatteja
ym. ja niitä rahdattiin kaatopaikoille tuhottavaksi.

Lue lisää

/MdK puumerkki edelliseen

Anonyymi00107 kirjoitti:

Ihania muistoja taas, Hil-la ja Mdk. Kiva lukea... Sanonpa noin, vaikka Ano 00104 jo ehti kiittelyä pilkkaamaan. Kiellettyjen listalle sekin..))

Kiittelemään minäkin tulin, kesken luvatun paussini - Hil-laa taas syyttely/pilkkaketjun taitavasta hoidosta ja ennen muuta uskosta tulevaan. Jos "paha" tarttuu, niin tarttuu "hyväkin".
Uhallakin palaan vielä tuohon kuohuttaneeseen kuvaukseeni meidän kerhon tapahtumisesta.
Ilokseni moni tuntui ymmärtäneen pointtini ja riittävän asiallisia olivat muutkin viestit.
Kiitos niistä, ne antoivat minulle uskoa tulevaan ...))

Sen verran näitä huolestuneita/närkästyneitä kuitenkin toppuuttelisin, että pientä ylireagointia asian käsitelyssä mielestäni oli, siinäkin mielessä, että mikään noista esitetyistä "luuloista" ei mennyt ihan maaliin.
Kun minäkään en esiinny täällä omalla naamallani enkä ole kertonut, missä asun -
"pääkaupunkiseutu" on sittenkin aika laaja alue - niin tunnistettavuus ei taida kovin ilmeistä olla.
Ja kun vielä ottaa huomioon, että Suomi24/ikäryhmät 80 ei ihan taida olla jokamiehen suosikkialusta Somessa niin ehkä voidaan katsoa, että jos täältä jonkun tunnistaa ja tahtoo hänelle pahaa niin eiköhän ne keinot ole aika vähissä näin toimijallakin.

Silti asiasta on aina hyvä muistuttaa, onhan se säännöissäkin mainittu.
Minun elämässäni, arjessani, ne isommat ilot taitavat kuitenkin tulla ihmisyhteyksistä, ihmisten kohtaamisesta, ja niinpä niistä tulee täälläkin kerrottua "sydämen kyllyydestä suu puhuu"..))

Hyvää jatkoa kevään juhlinnalle,
demeter1

Lue lisää

Lämpenevää kevättä ja kesän alkua. Kun itse tietää kirjoittavansa asiallisesti ja hyvää tahtoen kirjoituksissaan kannattaa pyrkiä ohittamaan väännöt vaikka ei se aina liene helppoa.

Kirjoittakaa te jotka tykkäätte kirjoittaa pitkiä juttuja ohittaen tökeröt mollaukset.

Siili25 kirjoitti:

Lämpenevää kevättä ja kesän alkua. Kun itse tietää kirjoittavansa asiallisesti ja hyvää tahtoen kirjoituksissaan kannattaa pyrkiä ohittamaan väännöt vaikka ei se aina liene helppoa.

Kirjoittakaa te jotka tykkäätte kirjoittaa pitkiä juttuja ohittaen tökeröt mollaukset.

Lue lisää

Kiitos Siili25 kannustavista sanoistasi!

Minulle, erakoituneelle ruosulle, on kaiken rauhan keskellä
vaikea ymmärtää, mikä on ”homman nimi” täällä Suomi24:llä.
Hyvää vappua!
/MdK

Anonyymi00110 kirjoitti:

Kiitos Siili25 kannustavista sanoistasi!

Minulle, erakoituneelle ruosulle, on kaiken rauhan keskellä
vaikea ymmärtää, mikä on ”homman nimi” täällä Suomi24:llä.
Hyvää vappua!
/MdK

Lue lisää

Kiitos samoin!

Vappu sivuutettu, kaikki hyvin, ei pääkipeä, ei liioin mikään muukaan, aurinko paistelee tähän koneen ääressä istuessa, meinaa näkeminen vaikeutua.
Kohta nurkan taakse menee ja siksipä koetan kestää, kun sälekaihtimia en halua alas laskea, on kuin ei niin yksin olevansa koe, kun näkee auton tai ihmisen kadulla liikkuvan.

Eilen illalla katselin olohuoneen sisustusta ja tuli aivan valtava halu huonekalujen uuteen järjestykseen saattaminen ja niinpä haluni tyydytin, nyt on kuin uudessa kodissa asuisin.
Minulla on huopapalat huonekalujen jalkojen alla ja helppoa kuin heinänteko, on niitä työnnellä, en tiedä onko onnistunut ratkaisu, mutta ainakin ilme muuttui.
Näinkin voi elää ja tehdä, kun itse on määräyksiä antamassa.

Täytyy sanoa, että rikasta on elämäsi ollut ja on edelleenkin MdK, paljon olet kiertänyt ja kokenut ja kun muisti pelaa, saamme kuulla hauskoja tapahtumia elämäsi matkalta.
Tuota Suomi24 meininkiä olen minäkin jatkuvasti ihmetellyt, mutta kai heillä on omat syynsä antaa näin olla, jotenkin aloittaessani oli kaikki toisin ja tietysti paljon paremmin.

Ehdin jo mielessäni harmitella tuota taukoasi demeter, mutta jospa jaksaisit vielä, noista huomautuksista mitä tänne tulee, olemme varmaan saaneet rokotuksen ja näin ei niin pahalta tunnu.
Siili25 mielestäni sanoi hyvin, kun itse tiedämme mitä tarkoitamme se riittää.
Uskon, että suurin osa kirjoittajista tietää mitä tarkoitamme ja niistä muutamista pitää ajatella, että heillä niitä huonoja päiviä riittää.
Myönnettävä on, että joskus kirpaisee ja tekisi mieli antaa samalla mitalla, mutta sitten ajatus herää, että eipä kannata, itselle suuri voitto jos pystyy ohittamaan.

Noinhan sitä käy, kun oikea ystävä eteen ilmaantuu, kuten Eliaanakin hehkui, muidenkin huomatessa asian, se vaan on niin, kun ymmärtää löytäneensä ystävän, joka omaa mieltä vastaa ja ymmärtää.
Kovin nuorena jätti elämän ja sinulle ikävän.
Minulla hieman toisenlainen alku, en uskonut lainkaan, että minä olisin huomion kohteena, kun aina ennen vilkaisten ohitettiin, mutta se hänen armeija aikansa aikana kai "puhkesin kukkaan" ja hän minut huomasi.
Mieheni palveli meriväessä ja täällä Savon suunnassa harvinaista, huomattiin kyllä hänet, kun liikkui, minä en millään meinannut todesta ottaa, kun minuun mielenkiintonsa kohdisti.
Nyt jo 26 vuotta kuolemastaan, jokunen uusikin ystävä on mukana kulkenut, mutta nyt en edes kaipaa ketään, on hyvä olla yksin.
Olisihan joskus tarvetta miehisellekin osapuolelle, kun kaikkea ei Eliaanan tapaan osaa, ei jaksa tehdä, mutta hyvin olen selvinnyt ystävienkin avulla.
Tuota kissaa olen kaveriksi kaivannut, mutta se mihin joutuisi, kun päiväni päättyy on ajatuksen esteenä ollut.
Elämä kuljettaa, minne se on varmaa, ainakin loppuun asti

Kävin vaa`alla ja voi kauhistus, sima ja munkit on tehnyt tehtävänsä, nyt pitäisi saada hyvä ruokahaluni taantumaan, ruoka maistuu, tosin enemmän vaatimuksia ja makuvivahteita kaipaan, miettimään joudun mikä makuuni milloinkin olisi, kyllähän niitä löytyy.

Ei kuulu linnunlaulu kerrostalon sisällekään, ei tosin liikenteen läpi kuule edes ulkona, kyllä haikeudella mökkiajat mieleen tulee, mutta nyt on nyt ja sillä hyvä.

Nyt katselen tätä uusi ilmeistä kotiani ja mielenliikkeitä, onko näin hyvä, ellei, pyöritys jatkuu.
Nyt odottelemaan pari viikkoa, ja taas on pyhäpäivä, Helatorstai, kesän tulokin taas lupauksia antaa, jatketaan hyvillä mielin.

Hil-la kirjoitti:

Vappu sivuutettu, kaikki hyvin, ei pääkipeä, ei liioin mikään muukaan, aurinko paistelee tähän koneen ääressä istuessa, meinaa näkeminen vaikeutua.
Kohta nurkan taakse menee ja siksipä koetan kestää, kun sälekaihtimia en halua alas laskea, on kuin ei niin yksin olevansa koe, kun näkee auton tai ihmisen kadulla liikkuvan.

Eilen illalla katselin olohuoneen sisustusta ja tuli aivan valtava halu huonekalujen uuteen järjestykseen saattaminen ja niinpä haluni tyydytin, nyt on kuin uudessa kodissa asuisin.
Minulla on huopapalat huonekalujen jalkojen alla ja helppoa kuin heinänteko, on niitä työnnellä, en tiedä onko onnistunut ratkaisu, mutta ainakin ilme muuttui.
Näinkin voi elää ja tehdä, kun itse on määräyksiä antamassa.

Täytyy sanoa, että rikasta on elämäsi ollut ja on edelleenkin MdK, paljon olet kiertänyt ja kokenut ja kun muisti pelaa, saamme kuulla hauskoja tapahtumia elämäsi matkalta.
Tuota Suomi24 meininkiä olen minäkin jatkuvasti ihmetellyt, mutta kai heillä on omat syynsä antaa näin olla, jotenkin aloittaessani oli kaikki toisin ja tietysti paljon paremmin.

Ehdin jo mielessäni harmitella tuota taukoasi demeter, mutta jospa jaksaisit vielä, noista huomautuksista mitä tänne tulee, olemme varmaan saaneet rokotuksen ja näin ei niin pahalta tunnu.
Siili25 mielestäni sanoi hyvin, kun itse tiedämme mitä tarkoitamme se riittää.
Uskon, että suurin osa kirjoittajista tietää mitä tarkoitamme ja niistä muutamista pitää ajatella, että heillä niitä huonoja päiviä riittää.
Myönnettävä on, että joskus kirpaisee ja tekisi mieli antaa samalla mitalla, mutta sitten ajatus herää, että eipä kannata, itselle suuri voitto jos pystyy ohittamaan.

Noinhan sitä käy, kun oikea ystävä eteen ilmaantuu, kuten Eliaanakin hehkui, muidenkin huomatessa asian, se vaan on niin, kun ymmärtää löytäneensä ystävän, joka omaa mieltä vastaa ja ymmärtää.
Kovin nuorena jätti elämän ja sinulle ikävän.
Minulla hieman toisenlainen alku, en uskonut lainkaan, että minä olisin huomion kohteena, kun aina ennen vilkaisten ohitettiin, mutta se hänen armeija aikansa aikana kai "puhkesin kukkaan" ja hän minut huomasi.
Mieheni palveli meriväessä ja täällä Savon suunnassa harvinaista, huomattiin kyllä hänet, kun liikkui, minä en millään meinannut todesta ottaa, kun minuun mielenkiintonsa kohdisti.
Nyt jo 26 vuotta kuolemastaan, jokunen uusikin ystävä on mukana kulkenut, mutta nyt en edes kaipaa ketään, on hyvä olla yksin.
Olisihan joskus tarvetta miehisellekin osapuolelle, kun kaikkea ei Eliaanan tapaan osaa, ei jaksa tehdä, mutta hyvin olen selvinnyt ystävienkin avulla.
Tuota kissaa olen kaveriksi kaivannut, mutta se mihin joutuisi, kun päiväni päättyy on ajatuksen esteenä ollut.
Elämä kuljettaa, minne se on varmaa, ainakin loppuun asti

Kävin vaa`alla ja voi kauhistus, sima ja munkit on tehnyt tehtävänsä, nyt pitäisi saada hyvä ruokahaluni taantumaan, ruoka maistuu, tosin enemmän vaatimuksia ja makuvivahteita kaipaan, miettimään joudun mikä makuuni milloinkin olisi, kyllähän niitä löytyy.

Ei kuulu linnunlaulu kerrostalon sisällekään, ei tosin liikenteen läpi kuule edes ulkona, kyllä haikeudella mökkiajat mieleen tulee, mutta nyt on nyt ja sillä hyvä.

Nyt katselen tätä uusi ilmeistä kotiani ja mielenliikkeitä, onko näin hyvä, ellei, pyöritys jatkuu.
Nyt odottelemaan pari viikkoa, ja taas on pyhäpäivä, Helatorstai, kesän tulokin taas lupauksia antaa, jatketaan hyvillä mielin.

Lue lisää

Huomenta@

Kun heräsin mietin pyhät jatkuvat, mutta sitten tajusin, että nyt on tavan lauantai. No, siitäpä hoksasin tänään pitää laittaa uusi tulostin/kopiokone kuntoon, vierailemalla asiantuntijafirmassa. Olen tottunut tähän kännykkä kommunikointiin, mutta tajusin se ei yksinään riitä monipuoliseen työskentelyyn netissä, pitää olla erillinen Wi-Fi ja läppäri/tietokone lisänä monimutkaisiin toimintoihin. Siispä vanhat toimettomana koneet töihin.

Vappu meni hyvin, tapasin ihania taiteen ystäviä näyttelyssäni, vieraita kävi paljon Korvesta ja eri puolilta Suomea. Nuorten taidetoimintaa suunnitteleva Ukrainalainen nuorten ryhmä kävi ihastelemassa töitäni ja haastattelemassa minua.

Tauluni ja keramiikkateokseni virittivät monta hauskaa keskustelua vieraiden kanssa töitten herättämien mielikuvien ja muistojen tarinoissa. Yksi pariskunta ihastui keramiikkaveneeseeni ja sen soutajiin, " ihan kuin me" muistelivat tervaveneretkeään ensikertaa tavatessaan.


Olen tyytyväinen että uskalsin avata taidettani jaettavaksi. Ihmiset ihastuivat värikkäisiin maalauksiini ja humoristisiin keramiikkateoksiin. Sainkin palautetta tavasta jolla jaan esineissäni ja maalauksissani väriä ja iloa tähän harmaaseen maailmaan.

Mahtavinta oli kun syntyi kauppoja ja varauksia. Se innosti minua, ehkäpä jatkan maalaamista ja tietty jos terveys antaa myöten keramiikan tekoa. Ihastelin eilen illalla istuessani parvekkeella orvokkeja. Idea syntyi, maalaan ison orvokkiteoksen. No, katsotaan ; )

Helatorstaina esikoinen tulee perheineen Korpeen, joten pääsemme avaamaan grillikesän, pikkuinenkin oppii mummolan kesän viettoon.

Kivaa viikonloppua ;)

korpikirjailija kirjoitti:

Huomenta@

Kun heräsin mietin pyhät jatkuvat, mutta sitten tajusin, että nyt on tavan lauantai. No, siitäpä hoksasin tänään pitää laittaa uusi tulostin/kopiokone kuntoon, vierailemalla asiantuntijafirmassa. Olen tottunut tähän kännykkä kommunikointiin, mutta tajusin se ei yksinään riitä monipuoliseen työskentelyyn netissä, pitää olla erillinen Wi-Fi ja läppäri/tietokone lisänä monimutkaisiin toimintoihin. Siispä vanhat toimettomana koneet töihin.

Vappu meni hyvin, tapasin ihania taiteen ystäviä näyttelyssäni, vieraita kävi paljon Korvesta ja eri puolilta Suomea. Nuorten taidetoimintaa suunnitteleva Ukrainalainen nuorten ryhmä kävi ihastelemassa töitäni ja haastattelemassa minua.

Tauluni ja keramiikkateokseni virittivät monta hauskaa keskustelua vieraiden kanssa töitten herättämien mielikuvien ja muistojen tarinoissa. Yksi pariskunta ihastui keramiikkaveneeseeni ja sen soutajiin, " ihan kuin me" muistelivat tervaveneretkeään ensikertaa tavatessaan.


Olen tyytyväinen että uskalsin avata taidettani jaettavaksi. Ihmiset ihastuivat värikkäisiin maalauksiini ja humoristisiin keramiikkateoksiin. Sainkin palautetta tavasta jolla jaan esineissäni ja maalauksissani väriä ja iloa tähän harmaaseen maailmaan.

Mahtavinta oli kun syntyi kauppoja ja varauksia. Se innosti minua, ehkäpä jatkan maalaamista ja tietty jos terveys antaa myöten keramiikan tekoa. Ihastelin eilen illalla istuessani parvekkeella orvokkeja. Idea syntyi, maalaan ison orvokkiteoksen. No, katsotaan ; )

Helatorstaina esikoinen tulee perheineen Korpeen, joten pääsemme avaamaan grillikesän, pikkuinenkin oppii mummolan kesän viettoon.

Kivaa viikonloppua ;)

Lue lisää

Itselläni on puhelin,läppäri sekä tabletti, mutta vain yksi "wi-fi". :)

Anonyymi00111 kirjoitti:

Itselläni on puhelin,läppäri sekä tabletti, mutta vain yksi "wi-fi". :)

Ai sulla on wifi, mulla wlan.

korpikirjailija kirjoitti:

Huomenta@

Kun heräsin mietin pyhät jatkuvat, mutta sitten tajusin, että nyt on tavan lauantai. No, siitäpä hoksasin tänään pitää laittaa uusi tulostin/kopiokone kuntoon, vierailemalla asiantuntijafirmassa. Olen tottunut tähän kännykkä kommunikointiin, mutta tajusin se ei yksinään riitä monipuoliseen työskentelyyn netissä, pitää olla erillinen Wi-Fi ja läppäri/tietokone lisänä monimutkaisiin toimintoihin. Siispä vanhat toimettomana koneet töihin.

Vappu meni hyvin, tapasin ihania taiteen ystäviä näyttelyssäni, vieraita kävi paljon Korvesta ja eri puolilta Suomea. Nuorten taidetoimintaa suunnitteleva Ukrainalainen nuorten ryhmä kävi ihastelemassa töitäni ja haastattelemassa minua.

Tauluni ja keramiikkateokseni virittivät monta hauskaa keskustelua vieraiden kanssa töitten herättämien mielikuvien ja muistojen tarinoissa. Yksi pariskunta ihastui keramiikkaveneeseeni ja sen soutajiin, " ihan kuin me" muistelivat tervaveneretkeään ensikertaa tavatessaan.


Olen tyytyväinen että uskalsin avata taidettani jaettavaksi. Ihmiset ihastuivat värikkäisiin maalauksiini ja humoristisiin keramiikkateoksiin. Sainkin palautetta tavasta jolla jaan esineissäni ja maalauksissani väriä ja iloa tähän harmaaseen maailmaan.

Mahtavinta oli kun syntyi kauppoja ja varauksia. Se innosti minua, ehkäpä jatkan maalaamista ja tietty jos terveys antaa myöten keramiikan tekoa. Ihastelin eilen illalla istuessani parvekkeella orvokkeja. Idea syntyi, maalaan ison orvokkiteoksen. No, katsotaan ; )

Helatorstaina esikoinen tulee perheineen Korpeen, joten pääsemme avaamaan grillikesän, pikkuinenkin oppii mummolan kesän viettoon.

Kivaa viikonloppua ;)

Lue lisää

Hyvää lauantai-aamua, joka on valjennut aurinkoisena!
Lämpöennätyksiä on näillä korkeuksilla lyöty. Entisillä asuin-
seuduillani, mistä Suomeen muutin, oli eilen +28,6º. Tuskin
Kanariansaaret ovat paremmaksi pistäneet! 😊

Rauhallista on ollut meidän kaupunginosassa. Kaupungilla on
ollut kaaosta.
Poliisilla on ollut työlästä, kun juhlimassa oli mm alaikäisiä lapsia,
umpikännissä. Poliisit olivat yrittäneet saada yhteyttä lasten vanhempiin,
että tulisivat hakemaan kullanmurunsa turvallisesti kotiin. Vanhemmat
yhtä kännissä kuin lapsensa ja odottivat että virkavalta hoitaa lapset
kotiin. No, virkavallalla oli muutakin puuhoo ja ovat hoitaneet lapset
”valtion hotelliin”. Lähes parisataa pidätystä yhden illan/yön aikana,
siinä poliisin vappumuistot. -
Ihmettelinkin miksi meidän kaupunginosa tuntui niin hiljaiselta, mutta
suuret tapahtumat olivatkin keskustassa, eikä täällä missä on eniten
opiskelijoita ja juhlapyhinä tavallista äänekkäämpää.

Tuosta Hil-lan uudelleenkalustamisesta muistan, kun minä olin nuorena
tyttönä perheen innokkain siivousapu ja siinä samalla halusin kokeilla
uutta huonekalujärjestystä. Sitä tapahtui melkein joka viikko.
Lopulta isä kyllästyi, kun olin siirtänyt peilin eteisen seinältä toiseen
paikkaan ja hän oli aina tottunut sieppaamaan hattuhyllyltä hatun päähän
ja vilkaisi ohimennen peiliin. – Eräänä päivänä hän tapansa mukaan laittoi
hatun päähänsä ja vilkaisi – ei peiliin – vaan tyhjään seinään! 😊
Silloin sain kuulla että huonekalut pysyvät paikoillaan ja peili tuossa eteisen
seinällä.

Sisustamista olen joutunut harrastamaan monien muuttojen yhteydessä.
Ihme ja kumma, että samat huonekalut ovat aina löytäneet sopivan paikan.
Rakastan suomalaisia tekstiilejä ja aina löytyy jotakin suomalaista tekstiiliä
sisustuksesta. Nyt esim. on vihreä Unikko keittiön pyöreän pöydän liinana.

Nyt täytyy lopettaa kun kohta alkaa jokaviikkoinen musiikiristikon ratkominen
pojan ja miniän kanssa.
Hyvää viikonloppua!
/MdK

korpikirjailija kirjoitti:

Huomenta@

Kun heräsin mietin pyhät jatkuvat, mutta sitten tajusin, että nyt on tavan lauantai. No, siitäpä hoksasin tänään pitää laittaa uusi tulostin/kopiokone kuntoon, vierailemalla asiantuntijafirmassa. Olen tottunut tähän kännykkä kommunikointiin, mutta tajusin se ei yksinään riitä monipuoliseen työskentelyyn netissä, pitää olla erillinen Wi-Fi ja läppäri/tietokone lisänä monimutkaisiin toimintoihin. Siispä vanhat toimettomana koneet töihin.

Vappu meni hyvin, tapasin ihania taiteen ystäviä näyttelyssäni, vieraita kävi paljon Korvesta ja eri puolilta Suomea. Nuorten taidetoimintaa suunnitteleva Ukrainalainen nuorten ryhmä kävi ihastelemassa töitäni ja haastattelemassa minua.

Tauluni ja keramiikkateokseni virittivät monta hauskaa keskustelua vieraiden kanssa töitten herättämien mielikuvien ja muistojen tarinoissa. Yksi pariskunta ihastui keramiikkaveneeseeni ja sen soutajiin, " ihan kuin me" muistelivat tervaveneretkeään ensikertaa tavatessaan.


Olen tyytyväinen että uskalsin avata taidettani jaettavaksi. Ihmiset ihastuivat värikkäisiin maalauksiini ja humoristisiin keramiikkateoksiin. Sainkin palautetta tavasta jolla jaan esineissäni ja maalauksissani väriä ja iloa tähän harmaaseen maailmaan.

Mahtavinta oli kun syntyi kauppoja ja varauksia. Se innosti minua, ehkäpä jatkan maalaamista ja tietty jos terveys antaa myöten keramiikan tekoa. Ihastelin eilen illalla istuessani parvekkeella orvokkeja. Idea syntyi, maalaan ison orvokkiteoksen. No, katsotaan ; )

Helatorstaina esikoinen tulee perheineen Korpeen, joten pääsemme avaamaan grillikesän, pikkuinenkin oppii mummolan kesän viettoon.

Kivaa viikonloppua ;)

Lue lisää

Minulla on kolme tietokonetta ja läppäri, sekä puhelimet, On kaksi tulostinta, toinen bluetooth liitännällä kaikille laitteille, tinen USB porttiin-

Ja Minä köytän kaikkia laitteita samalla nettipalvelimella.

Onkohan korvessa käyttäjässä vikaa kun pitää toineen Wi_Fi tai kuinka hän asiaa selittikään.

Minun nettiini voisin liittää napurinkin nettitarpeen.

Anonyymi00111 kirjoitti:

Itselläni on puhelin,läppäri sekä tabletti, mutta vain yksi "wi-fi". :)

Voin jakaa puhelimestani wifin'' muihin laitteisiini, mutta se riitä sujuvaan monipuoliseen asiointiin, jossa useampi sivu avataan, kopioidaan, muokataan, lähetetään jne.

Nytkin kun päivittäiskäytössä oleva kännykkä on latauksessa kirjoitan vanhalla kännykällä johon yhdistin wifin latauksessa olevasta kännystäni.

Eikö jäänyt mitään muuta kirjoituksestani mieleen kuin wifi.

Silleen ; )

Korppis

korpikirjailija kirjoitti:

Huomenta@

Kun heräsin mietin pyhät jatkuvat, mutta sitten tajusin, että nyt on tavan lauantai. No, siitäpä hoksasin tänään pitää laittaa uusi tulostin/kopiokone kuntoon, vierailemalla asiantuntijafirmassa. Olen tottunut tähän kännykkä kommunikointiin, mutta tajusin se ei yksinään riitä monipuoliseen työskentelyyn netissä, pitää olla erillinen Wi-Fi ja läppäri/tietokone lisänä monimutkaisiin toimintoihin. Siispä vanhat toimettomana koneet töihin.

Vappu meni hyvin, tapasin ihania taiteen ystäviä näyttelyssäni, vieraita kävi paljon Korvesta ja eri puolilta Suomea. Nuorten taidetoimintaa suunnitteleva Ukrainalainen nuorten ryhmä kävi ihastelemassa töitäni ja haastattelemassa minua.

Tauluni ja keramiikkateokseni virittivät monta hauskaa keskustelua vieraiden kanssa töitten herättämien mielikuvien ja muistojen tarinoissa. Yksi pariskunta ihastui keramiikkaveneeseeni ja sen soutajiin, " ihan kuin me" muistelivat tervaveneretkeään ensikertaa tavatessaan.


Olen tyytyväinen että uskalsin avata taidettani jaettavaksi. Ihmiset ihastuivat värikkäisiin maalauksiini ja humoristisiin keramiikkateoksiin. Sainkin palautetta tavasta jolla jaan esineissäni ja maalauksissani väriä ja iloa tähän harmaaseen maailmaan.

Mahtavinta oli kun syntyi kauppoja ja varauksia. Se innosti minua, ehkäpä jatkan maalaamista ja tietty jos terveys antaa myöten keramiikan tekoa. Ihastelin eilen illalla istuessani parvekkeella orvokkeja. Idea syntyi, maalaan ison orvokkiteoksen. No, katsotaan ; )

Helatorstaina esikoinen tulee perheineen Korpeen, joten pääsemme avaamaan grillikesän, pikkuinenkin oppii mummolan kesän viettoon.

Kivaa viikonloppua ;)

Lue lisää

Hyvää toukokuun ensimmäistä lauantaita kaikille ja sinulle korpikirjailija onnitteluni näytteleysi johdosta. Olet maalannut, askarrellut, sommitellut ja luonut monta kaunista ja puhuttavaa taulua ja esinettä ja samalla tutustunut koko joukkoon uusia ihmisiä ja saanut uusia ystäviä.
Tuo uusien ystävien saaminen on minullekin ollut tärkeä ja nostattava sivutuote kirjoittamisesta ja kirjojeni julkaisemisesta. Monista lukijoista, ib tuyllut myös ystäviä, etenkin niistä jotka asuvat lähellä ja päinvastoin, monista tuttavista on tullut lukijoita ja he seuraavat kirjasivujani ja tapaamme harrastukseni parissa. Paras kirja-arvio, jonka olen saanut on serkultani, jonka tapasin muutama vuosi sitten ensimmäistä kertaa viiteenkymmeneen vuoteen, annoin hänelle ensimmäisen kirjani ja kun tapasimme uudelleen viime kesänä, hän sanoi "Kyllä mää olin ihan yllättynyt, että sää osaat noin hyvin kirjoittaa!"
***
Luin juuri Hidasta elämää- blogista Suvi Bowellanin mietteitä Liisa Keltinkangas.Järvisen kirjasta Itsekkyyden aika Suvin kirjan nimi on "Nyt riittää,, rajat kiltteydelle".
Demeterille ja muillekin jotka lukevat, vinkkinä. Itse en ole lukenut vielä.
***
Tämä päivä vielä kesäistä lämpöä ja sitten tulee taas kylmi äpäiviä, enne kuin kesä päättää lopullisesti tulla hellimään vanhoja luitamme. Helatorstain olemme tyttären kanssa Turunristeilyllä spa-hoidoissa. Kesäkuulle olen suunnittelemassa kivaa matkaa Livornoon poikani kanssa. Ellei nyt tule lentokonepolttoaineeen säännöstelyä ja longelmia kesän matkoille.
***
Nyt kuitenkin ulos aurinkoon, asteita on tosin vain 16 tällä hetkellä, mutta koko piha kukkii sinisenä ja keltaisena ja tulppaanit ovat avaamassa nuppujaan.

Anonyymi00115 kirjoitti:

Voin jakaa puhelimestani wifin'' muihin laitteisiini, mutta se riitä sujuvaan monipuoliseen asiointiin, jossa useampi sivu avataan, kopioidaan, muokataan, lähetetään jne.

Nytkin kun päivittäiskäytössä oleva kännykkä on latauksessa kirjoitan vanhalla kännykällä johon yhdistin wifin latauksessa olevasta kännystäni.

Eikö jäänyt mitään muuta kirjoituksestani mieleen kuin wifi.

Silleen ; )

Korppis

Lue lisää

Pyydän anteeksi. Oletin näet, että sinulla on nettiyhteys asuntoon. Ei tullut mieleenikään, että vain puhelimessa.

Hyvää viikonloppua!

Anonyymi00111
2026-05-02 10:10:22

korpikirjailija kirjoitti:

Huomenta@

Kun heräsin mietin pyhät jatkuvat, mutta sitten tajusin, että nyt on tavan lauantai. No, siitäpä hoksasin tänään pitää laittaa uusi tulostin/kopiokone kuntoon, vierailemalla asiantuntijafirmassa. Olen tottunut tähän kännykkä kommunikointiin, mutta tajusin se ei yksinään riitä monipuoliseen työskentelyyn netissä, pitää olla erillinen Wi-Fi ja läppäri/tietokone lisänä monimutkaisiin toimintoihin. Siispä vanhat toimettomana koneet töihin.

Vappu meni hyvin, tapasin ihania taiteen ystäviä näyttelyssäni, vieraita kävi paljon Korvesta ja eri puolilta Suomea. Nuorten taidetoimintaa suunnitteleva Ukrainalainen nuorten ryhmä kävi ihastelemassa töitäni ja haastattelemassa minua.

Tauluni ja keramiikkateokseni virittivät monta hauskaa keskustelua vieraiden kanssa töitten herättämien mielikuvien ja muistojen tarinoissa. Yksi pariskunta ihastui keramiikkaveneeseeni ja sen soutajiin, " ihan kuin me" muistelivat tervaveneretkeään ensikertaa tavatessaan.


Olen tyytyväinen että uskalsin avata taidettani jaettavaksi. Ihmiset ihastuivat värikkäisiin maalauksiini ja humoristisiin keramiikkateoksiin. Sainkin palautetta tavasta jolla jaan esineissäni ja maalauksissani väriä ja iloa tähän harmaaseen maailmaan.

Mahtavinta oli kun syntyi kauppoja ja varauksia. Se innosti minua, ehkäpä jatkan maalaamista ja tietty jos terveys antaa myöten keramiikan tekoa. Ihastelin eilen illalla istuessani parvekkeella orvokkeja. Idea syntyi, maalaan ison orvokkiteoksen. No, katsotaan ; )

Helatorstaina esikoinen tulee perheineen Korpeen, joten pääsemme avaamaan grillikesän, pikkuinenkin oppii mummolan kesän viettoon.

Kivaa viikonloppua ;)

Lue lisää

Korpikirjailijalle onnittelut, että taidenäyttely on mennyt kivasti!
Itse taiteen tekeminen antaa sisäistä hyvänolontunnetta ja jos
jaksaa vielä saada näyttelyn aikaan, niin se nostaa itsetuntoa!

Kun muutin maalle, niin oli keksittävä uusia harrastuksia tai ravistella
vanhoja harrastuksia naftaliinista.
Kaupungissa asuessa oli harrastukseni ollut kuntosalillakäynti kolme
kertaa viikossa. Maalla, pikkukylässämme ei ollut kuntosalia, ei mitään
oman mielikuvituksen ulkopuolella olevia harrastusmahdollisuuksia.
Oli vaan talo ja tontti. Niihin kului energiaa.
Alakerrassa oli tyhjä tupa, jonne hankin kuntovälineitä, tein siitä kunto-
salin. Vanha levysoitin ja vanhoja vinyylilevyjä jytämusiikiksi. Seinän
takana sauna, jonka veli oli käynyt rakentamassa. Mitään ei puuttunut
kunnon ylläpitämiseksi. Kesällä aamu-uinnit järvessä.

Olin muorempana harrastanut maalausta ja eläkkeelle päästyä pääsin
nuorten joukkoon vuoden kestävälle maalauskurssille, josta nuoret
hakivat eri taideopistoihin jatko-opiskeluun. Ja minä, kolme kertaa van-
hempi mummo siellä joukossa. Kyllä meillä oli hauskaa!
Saatiin etsauksen alkeet (kuparilevyt vielä tallessa), kuvanveistoa, kera-
miikkaa, öljymaalausta, akvarellimaalausta ym. Meillä oli myös kroki-
piirustusta, eli piirsimme hiilellä alastonmalleja. Parhaat krokimallit
olivat pyöreitä, ei laihoja ihmisiä ollut kiva piirtää. Paljon oli opiskelijoita
mallina, saivat siten hieman taskurahaa.

Jatkoin sitten maalle muutettuani öljymaalausta ja uskomatonta oli,
että siltä pieneltä kylältä löytyi monitaitureita eri aloilta. Meillä oli yhteis-
näyttely kesällä 2007.
Mukana oli mm ikonimaalauksia, joita teki Suomessakin tutun taiteilijan
Paula Blåfieldin äiti, joka oli naapurini. (Paula tekee keramiikkatöitä ja
hänen töitään on myös julkisissa tiloissa).

Eräs naapureista oli tekstiilitaiteilija, kasvatti pellavaa, jonka käsitteli
itse alusta loppuun ja kutoi sitten erilaisiksi taideteoksiksi erikoisvalmis-
teisilla kangaspuillaan.
Hän teki esimerkiksi kirkkoihin seinävaatteita tai arkkuliinoja.
Näyttelyssä nähtiin kukkivia pellavia, siemenkoteloita, lihdattua pellavaa
joka oli hienoa kuin hiukset ja tietenkin hänen kutomiaan töitä.

Mukana oli myös emäntä, joka kasvatti lampaita ja oli taitava käsistään
ja oli jalostanut lampaan turkeista mitä ihanimpia käsitöitä.
Oli mukana myös eräs emäntä, joka oli taitava kirjailuissa, sekä liinojen
että villavaatteitten kirjailussa.

Miehiä oli myös käden taitojaan esittelemässä, puutöitä ja joku vanha
rautaruukkilainen oli tosi taitava näytteissään kuinka rauta kesytetään.

Joitakin tauluja on jäänyt vuosikymmeniksi kesken. Olen mietiskellyt,
jos päättäisin ne nyt kun tuntuu että vielä ehtisin.
Joten kiitos antamastasi inspiraatiosta ainakin kokeilla saattaa päätöseen
aloitetut työt. 😊

/MdK

Anonyymi00115 kirjoitti:

Voin jakaa puhelimestani wifin'' muihin laitteisiini, mutta se riitä sujuvaan monipuoliseen asiointiin, jossa useampi sivu avataan, kopioidaan, muokataan, lähetetään jne.

Nytkin kun päivittäiskäytössä oleva kännykkä on latauksessa kirjoitan vanhalla kännykällä johon yhdistin wifin latauksessa olevasta kännystäni.

Eikö jäänyt mitään muuta kirjoituksestani mieleen kuin wifi.

Silleen ; )

Korppis

Lue lisää

EVVK.

Anonyymi00121 kirjoitti:

EVVK.

En Voi Välttää Kiinnostumasta.
....hehheh....

Eliaana kertoi kuulleensa kuikan huudon. - Ihana aina havaita omin
silmin ja korvin (tai nenän avulla) kuinka kevät ja kesäntulo edistyy.

Kun olin lenkillä, niin ulkona oli jo yli +20º lämmintä, lämmin tuuli
tuntui heti iholla. Kun sitten olin edennyt lenkillä pitemmälle, niin
alkoi tuuli tuoda myös tuoksuelämyksiä mukanaan. Kohta olinkin
tuomirivistön kohdalla, tuomet täydessä kukassa!
Tätä lämmintä säätä kestää vaan pari päivää. Saadaan sadetta välillä,
ennenkuin uusi lämpöaalto tulee.

/MdK

Olen ollut eräänä kevätiltana "sammakkokonsertissa" Skoonessa.

Ei kuitenkaan samassa, josta ääninäyte aeuraavassa linkissä:

https://www.facebook.com/ekollab/videos/ljud-på-klockgroda-och-lövgroda-från-högestad-gods-ljungtorpet/1066154003537012/

/MdK

Anonyymi00119 kirjoitti:

Olen ollut eräänä kevätiltana "sammakkokonsertissa" Skoonessa.

Ei kuitenkaan samassa, josta ääninäyte aeuraavassa linkissä:

https://www.facebook.com/ekollab/videos/ljud-på-klockgroda-och-lövgroda-från-högestad-gods-ljungtorpet/1066154003537012/

/MdK

Lue lisää

Ei onnistunut tuo linkki, mutta voi hakea Lövgroda och klockgroda från Högestads Gods.
/MdK

EVVK.

Anonyymi00122 kirjoitti:

EVVK.

Sunnuntaiaamun pilvistä huomenta, vettä on yön aikana satanut, ei kovalla voimalla, sillä tapaa, että maa siitä sopivasti kostuu.
Vihreys ryöpsähti silmille, koivut ensimmäisenä isoista puista vihreytensä esiin tuo, lehmukset ja vaahterat hitaammin ja aivan eri vihreyden sävyllä sitten lehtensä aukaisevat.
Eletään luonnon vahvaa heräämistä ja monelle se tuo myös ajatuksia ja mietteitä, jotka mielen masentumaan saa, liian rajua muutos on kestää.
Ihanaa aikaa kuitenkin useamman mielestä, lintujakin moni seuraa ja niiden tulosta iloitsee, varis lennähti juuri tien tuolla puolen olevan kuusen latvaan, sieltä ihmisten liikkumista seuraa ja ehkä jotakin evästäkin saa näköpiiriin.
Hanhien pitkä rivi juuri taloni ohi lensi, länteen päin oli suunta, ylittivätkö rajan Venäjän puolelta.
Muistoja mökkilintujen seurannasta ja mieheni aina lentokoneiden jättämästä vanasta säätä ennusti.

Kyllä kalpenee minun taitoni/tietoni, kun lueskelen teidän toisten aikaan saamisista ja muusta elämän polun varrella kokemastanne.
Olen kyllä minäkin jotain yrittänyt öljyvärien kanssa, mutta tuotanto ei kovin korkealle arvostuksen tasolla nouse,, mutta intoa tunsin niitä maalatessa.
Käsin tekeminen milloin minkin innostuksen pohjalta, mutta sukan neulominen kai on jäänyt suuremmaksi saavutukseksi.
Ympyräni on aina ollut pienet, myös matkailu vähäiseksi jäänyt, nuorempana ei rahat riittäneet ja nyt ei kaipaa muualle kuin oman kodin rauhaan.
Kiva kuitenkin on lukea toisten matkoista, harrastuksista ja muusta minulle melko oudoista asioista.
Värikäs on ollut elämäsi ja rikkautta sen elämisessä MdK.
Ihmetellä täytyy tuota korpikirjailijan energiaa, vaivojenkin kanssa jaksaa touhuta.
Paloma matkoja suunnittelee, toivottavasti onnistuu, sinullakin monta rautaa tulessa.

Nuo hienoudet näiden laitteidenkin kanssa on sitä minkä itse olen selville saanut, no kyllähän poika hommasi sen Wi-fi laatikon minkä minulla kaikkeen riittää, selvitti asiaan kuuluvasti, mutta eipä mielessäni nuo kestä.
Manailen ja yritän kaikkia sotkujani selvittää, mutta on hengen asioita minulle, jolla ei mitään käytännön oppia mielessä ole, mutta näillä ehkä selviän, jos en hyvin, niin tyydyttävästi.

Tuli mieleen Eliaanan mainitsema Serlachiksen museo, siellä käytiin joku vuosi sitten, oli raskas matka, liian pitkä oli jo matka ja sitten kierrokset museossa, yhdelle päivää aivan liikaa.

Vapun ajasta vielä, ei täälläkään ole kuulunut mitään harmillista vapun vietosta, pojan tytär oli poliisiauton matkassa kierrellen nuorten elämää seurailemassa työnsä puolesta, kaksi nuorta poliisia ja kaksi nuorten kanssa työskentelevää.
Olisiko valistus tuonut jotain hyvää tullessaan, ehkä nuoret sopeutuvat nykyisin paremmin yhteisiin haasteisiin.

Tihkusateinen päivä tänään, mutta ilolla sen vastaanotamme, tämän kuivan jakson jälkeen, kasvu pääse hyvään vauhtiin.
Kiva kuitenkin, kun kurkkasit, EVVK.

Tänään sitten lepopäivä todella, vaikka lepoa on joka päivä lupa pitää., sunnuntai
kuitenkin jotain erilaisuutta on eläkkeellä olevallekin, usein vaikka ruokailun suhteen;)
Kiva, taas unohdin kirjautumisen, mutta laitan varmuudeksi, että Hil-lahan tässä.

Anonyymi00123 kirjoitti:

Sunnuntaiaamun pilvistä huomenta, vettä on yön aikana satanut, ei kovalla voimalla, sillä tapaa, että maa siitä sopivasti kostuu.
Vihreys ryöpsähti silmille, koivut ensimmäisenä isoista puista vihreytensä esiin tuo, lehmukset ja vaahterat hitaammin ja aivan eri vihreyden sävyllä sitten lehtensä aukaisevat.
Eletään luonnon vahvaa heräämistä ja monelle se tuo myös ajatuksia ja mietteitä, jotka mielen masentumaan saa, liian rajua muutos on kestää.
Ihanaa aikaa kuitenkin useamman mielestä, lintujakin moni seuraa ja niiden tulosta iloitsee, varis lennähti juuri tien tuolla puolen olevan kuusen latvaan, sieltä ihmisten liikkumista seuraa ja ehkä jotakin evästäkin saa näköpiiriin.
Hanhien pitkä rivi juuri taloni ohi lensi, länteen päin oli suunta, ylittivätkö rajan Venäjän puolelta.
Muistoja mökkilintujen seurannasta ja mieheni aina lentokoneiden jättämästä vanasta säätä ennusti.

Kyllä kalpenee minun taitoni/tietoni, kun lueskelen teidän toisten aikaan saamisista ja muusta elämän polun varrella kokemastanne.
Olen kyllä minäkin jotain yrittänyt öljyvärien kanssa, mutta tuotanto ei kovin korkealle arvostuksen tasolla nouse,, mutta intoa tunsin niitä maalatessa.
Käsin tekeminen milloin minkin innostuksen pohjalta, mutta sukan neulominen kai on jäänyt suuremmaksi saavutukseksi.
Ympyräni on aina ollut pienet, myös matkailu vähäiseksi jäänyt, nuorempana ei rahat riittäneet ja nyt ei kaipaa muualle kuin oman kodin rauhaan.
Kiva kuitenkin on lukea toisten matkoista, harrastuksista ja muusta minulle melko oudoista asioista.
Värikäs on ollut elämäsi ja rikkautta sen elämisessä MdK.
Ihmetellä täytyy tuota korpikirjailijan energiaa, vaivojenkin kanssa jaksaa touhuta.
Paloma matkoja suunnittelee, toivottavasti onnistuu, sinullakin monta rautaa tulessa.

Nuo hienoudet näiden laitteidenkin kanssa on sitä minkä itse olen selville saanut, no kyllähän poika hommasi sen Wi-fi laatikon minkä minulla kaikkeen riittää, selvitti asiaan kuuluvasti, mutta eipä mielessäni nuo kestä.
Manailen ja yritän kaikkia sotkujani selvittää, mutta on hengen asioita minulle, jolla ei mitään käytännön oppia mielessä ole, mutta näillä ehkä selviän, jos en hyvin, niin tyydyttävästi.

Tuli mieleen Eliaanan mainitsema Serlachiksen museo, siellä käytiin joku vuosi sitten, oli raskas matka, liian pitkä oli jo matka ja sitten kierrokset museossa, yhdelle päivää aivan liikaa.

Vapun ajasta vielä, ei täälläkään ole kuulunut mitään harmillista vapun vietosta, pojan tytär oli poliisiauton matkassa kierrellen nuorten elämää seurailemassa työnsä puolesta, kaksi nuorta poliisia ja kaksi nuorten kanssa työskentelevää.
Olisiko valistus tuonut jotain hyvää tullessaan, ehkä nuoret sopeutuvat nykyisin paremmin yhteisiin haasteisiin.

Tihkusateinen päivä tänään, mutta ilolla sen vastaanotamme, tämän kuivan jakson jälkeen, kasvu pääse hyvään vauhtiin.
Kiva kuitenkin, kun kurkkasit, EVVK.

Tänään sitten lepopäivä todella, vaikka lepoa on joka päivä lupa pitää., sunnuntai
kuitenkin jotain erilaisuutta on eläkkeellä olevallekin, usein vaikka ruokailun suhteen;)
Kiva, taas unohdin kirjautumisen, mutta laitan varmuudeksi, että Hil-lahan tässä.

Lue lisää

Huomenta@

Kevät on todella mieliä koettelevaa Joillekin raskasta suurimmalle osalle ilon ja uuden luomisen aikaa. Kirjoitin joskus takavuosina synkän/omasta mielestä hauskan runon, se oli tarkoitettu tälle... luen, mutta EVVK.

Sunnuntai 3.5.26 tänään vietämme 2-vuotis-hääpäiväämme. Sen kunniaksi käymme ulkona syömässä.

Käyn vielä myös Galleriassa, vetäjä haluaa tehdä minusta video haastattelun ; )) No, mikäpä hänessä.

Illalla Elämäni biisissä näyttelijöinä, tanssijoina ja tubettajana menestyneet korostivat itsensä ja kykyjensä hyväksymistä ja tärkeyttä tuoda ne muiden tietoisuuteen sekä tulevaisuuden toiveiden asettamista korkealle. Samoin ajattelivat kaksi viehättävää nuorta taiteilijan alkua joiden kanssa keskustelin eilen pitkän tovin. Heillä on syksyllä oma taidenäyttely samoissa tiloissa kuin minulla nyt.

Minä emmin liian pitkään, vihdoin uskalsin ja olen tyytyväinen nyt voin auttaa nuoria omilla kokemuksillani ja kannustaa heidän unelmia menestyä taiteen eri aloilla.

Hyvää sunnuntaipäivää.;)

Anonyymi00123 kirjoitti:

Sunnuntaiaamun pilvistä huomenta, vettä on yön aikana satanut, ei kovalla voimalla, sillä tapaa, että maa siitä sopivasti kostuu.
Vihreys ryöpsähti silmille, koivut ensimmäisenä isoista puista vihreytensä esiin tuo, lehmukset ja vaahterat hitaammin ja aivan eri vihreyden sävyllä sitten lehtensä aukaisevat.
Eletään luonnon vahvaa heräämistä ja monelle se tuo myös ajatuksia ja mietteitä, jotka mielen masentumaan saa, liian rajua muutos on kestää.
Ihanaa aikaa kuitenkin useamman mielestä, lintujakin moni seuraa ja niiden tulosta iloitsee, varis lennähti juuri tien tuolla puolen olevan kuusen latvaan, sieltä ihmisten liikkumista seuraa ja ehkä jotakin evästäkin saa näköpiiriin.
Hanhien pitkä rivi juuri taloni ohi lensi, länteen päin oli suunta, ylittivätkö rajan Venäjän puolelta.
Muistoja mökkilintujen seurannasta ja mieheni aina lentokoneiden jättämästä vanasta säätä ennusti.

Kyllä kalpenee minun taitoni/tietoni, kun lueskelen teidän toisten aikaan saamisista ja muusta elämän polun varrella kokemastanne.
Olen kyllä minäkin jotain yrittänyt öljyvärien kanssa, mutta tuotanto ei kovin korkealle arvostuksen tasolla nouse,, mutta intoa tunsin niitä maalatessa.
Käsin tekeminen milloin minkin innostuksen pohjalta, mutta sukan neulominen kai on jäänyt suuremmaksi saavutukseksi.
Ympyräni on aina ollut pienet, myös matkailu vähäiseksi jäänyt, nuorempana ei rahat riittäneet ja nyt ei kaipaa muualle kuin oman kodin rauhaan.
Kiva kuitenkin on lukea toisten matkoista, harrastuksista ja muusta minulle melko oudoista asioista.
Värikäs on ollut elämäsi ja rikkautta sen elämisessä MdK.
Ihmetellä täytyy tuota korpikirjailijan energiaa, vaivojenkin kanssa jaksaa touhuta.
Paloma matkoja suunnittelee, toivottavasti onnistuu, sinullakin monta rautaa tulessa.

Nuo hienoudet näiden laitteidenkin kanssa on sitä minkä itse olen selville saanut, no kyllähän poika hommasi sen Wi-fi laatikon minkä minulla kaikkeen riittää, selvitti asiaan kuuluvasti, mutta eipä mielessäni nuo kestä.
Manailen ja yritän kaikkia sotkujani selvittää, mutta on hengen asioita minulle, jolla ei mitään käytännön oppia mielessä ole, mutta näillä ehkä selviän, jos en hyvin, niin tyydyttävästi.

Tuli mieleen Eliaanan mainitsema Serlachiksen museo, siellä käytiin joku vuosi sitten, oli raskas matka, liian pitkä oli jo matka ja sitten kierrokset museossa, yhdelle päivää aivan liikaa.

Vapun ajasta vielä, ei täälläkään ole kuulunut mitään harmillista vapun vietosta, pojan tytär oli poliisiauton matkassa kierrellen nuorten elämää seurailemassa työnsä puolesta, kaksi nuorta poliisia ja kaksi nuorten kanssa työskentelevää.
Olisiko valistus tuonut jotain hyvää tullessaan, ehkä nuoret sopeutuvat nykyisin paremmin yhteisiin haasteisiin.

Tihkusateinen päivä tänään, mutta ilolla sen vastaanotamme, tämän kuivan jakson jälkeen, kasvu pääse hyvään vauhtiin.
Kiva kuitenkin, kun kurkkasit, EVVK.

Tänään sitten lepopäivä todella, vaikka lepoa on joka päivä lupa pitää., sunnuntai
kuitenkin jotain erilaisuutta on eläkkeellä olevallekin, usein vaikka ruokailun suhteen;)
Kiva, taas unohdin kirjautumisen, mutta laitan varmuudeksi, että Hil-lahan tässä.

Lue lisää

Pyhäaamun rauhaa palstalle!
Täälläkin on ollut pilvinen aamu, sadetta luvassa. Täällä kukkii tuomet
ja tuoksu täyttää sellaisen 100 metrin matkan lenkilläni. Esikoulun raja-
aitaukseen on istutettu pitkä rivi tuomia.
Muistan, että lapsuudenkotini ulkorakennusten takana oli valtava tuomi,
joka kuvien mukaan on vieläkin hengissä. Kuinka vanhaksi tuomi mahtaa
elää? Valokuvien mukaan meidän tuomi on ollut iso jo 1800-luvulla, kun
mummo ja vaari nuorena parina paikan asuttivat.

Sitä, mitä kaipaan näin keväällä, on lintujen viserrys. Mahtaako ”lintu-
hävikki” olla tahallista ja että sillä on jokin tarkoitus, sanitäärisistä syistä
ehkä? Aloin ihmetellä, kun lokit ovat hävinneet ostoskeskuksen katoilta.
Huomasin sitten eräänä päivänä linnun, jota luulin varikseksi, rimpuilevan
lähellä erästä ostoskeskuksen rakennuksen seinää. Katsoin tarkemmin,
niin käsitin että se oli sellainen ”jekutuskotka”, joka leijaili tuulen mukana
pitkän vaijerin päässä. Ei ihme, jos lokit siirtyivät kauemmaksi!
Lokeilla on pesimäaika ja varoittavat toisiaan, kun lenkkeilijät ovat liikkeellä.
Ja kun pokaset kuoriutuvat, niin saa olla varuillaan. ”Ilmapommitus” on
tavallista.

Pikkulintuja kaipaan. Mutta ei enää ole niin rohkeita lintuja, että tulisivat
parvekkeelle pesimään, niinkuin eräs räksäpari teki 1995 parvekkellani ja
tekaisivat pesän hehkuvan punaisten pelargonietten joukkoon.
Muna päivässä viikon ajan, ja kaikki poikaset kuoriutuivat. Parveketta ei
voinut käyttää. Vedin tietokoneen aivan ikkunan ääreen, kytkin siihen
filmikameran, zoomasin pesän kuvaruutuun ja voin seurata suorassa
lähetyksessä, mitä pesässä tapahtui.
Räksät alkoivat saada inhimillisiä piirteitä. Räksä-äiti oli höyhenet sekaisin
illalla, kun roikkui pesän reunalla, suurperheen äidit eivät ehdi itseään
sukimaan. – Aamulla heti herättyä laitoin ”räksäohjelman” päälle. Täysi
touhu siellä aina olikin jo käynnissä, kun vanhemmat lensivät edestakaisin
syöttivät poikasia. Hautomavaiheen aikana huuteli räksä-äiti miehelleen,
että tulee hautomaan, kun hänellä itsellään on nälkä. Isäntä säksätti
siinä, niinkuin asiaan kuuluu: - Elä sitten viivy kauan!
Naaras lensi pesästä ja uros katseli ensin pesän reunalla munakasaa,
Reuhahti sitten huolimattomasti munien päälle ja alkoi heti hoputtaa
naarasta syömään nopeasti: - Missä sinä kuppaat! Tule jo! Ei tässä voi
kauan olla, sattuu kaverit näkemään, että akkain hommissa ollaan!
Kun naaras sitten tuli ja oli vahdinvaihto, niin siinä oli hoidossa ero,
kun naaras käänteli ensin munia, istahti sitten munien päälle, kohenteli
asentoaan ja näytti ottavan pienet torkut. – Vahinko kun ei voi laittaa
kuvia mukaan! Räksistäni tuli medialintuja. Lehdet teki juttuja ja TV1
aloitti luonto-ohjelman, jonne lukijat saivat myös lähettää juttujaan,
soittivat minulle, että lähettäisin kuvia ja juttua räksistä, miten pesimis-
puuhat edistyvät.
Naapurin lapsista oli mukava istua sohvalla ja katsoa tietokoneen
särmiltä, mitä parveekken laatikossa tapahtui.

Hyvää sunnuntaita!
/MdK

Anonyymi00125 kirjoitti:

Pyhäaamun rauhaa palstalle!
Täälläkin on ollut pilvinen aamu, sadetta luvassa. Täällä kukkii tuomet
ja tuoksu täyttää sellaisen 100 metrin matkan lenkilläni. Esikoulun raja-
aitaukseen on istutettu pitkä rivi tuomia.
Muistan, että lapsuudenkotini ulkorakennusten takana oli valtava tuomi,
joka kuvien mukaan on vieläkin hengissä. Kuinka vanhaksi tuomi mahtaa
elää? Valokuvien mukaan meidän tuomi on ollut iso jo 1800-luvulla, kun
mummo ja vaari nuorena parina paikan asuttivat.

Sitä, mitä kaipaan näin keväällä, on lintujen viserrys. Mahtaako ”lintu-
hävikki” olla tahallista ja että sillä on jokin tarkoitus, sanitäärisistä syistä
ehkä? Aloin ihmetellä, kun lokit ovat hävinneet ostoskeskuksen katoilta.
Huomasin sitten eräänä päivänä linnun, jota luulin varikseksi, rimpuilevan
lähellä erästä ostoskeskuksen rakennuksen seinää. Katsoin tarkemmin,
niin käsitin että se oli sellainen ”jekutuskotka”, joka leijaili tuulen mukana
pitkän vaijerin päässä. Ei ihme, jos lokit siirtyivät kauemmaksi!
Lokeilla on pesimäaika ja varoittavat toisiaan, kun lenkkeilijät ovat liikkeellä.
Ja kun pokaset kuoriutuvat, niin saa olla varuillaan. ”Ilmapommitus” on
tavallista.

Pikkulintuja kaipaan. Mutta ei enää ole niin rohkeita lintuja, että tulisivat
parvekkeelle pesimään, niinkuin eräs räksäpari teki 1995 parvekkellani ja
tekaisivat pesän hehkuvan punaisten pelargonietten joukkoon.
Muna päivässä viikon ajan, ja kaikki poikaset kuoriutuivat. Parveketta ei
voinut käyttää. Vedin tietokoneen aivan ikkunan ääreen, kytkin siihen
filmikameran, zoomasin pesän kuvaruutuun ja voin seurata suorassa
lähetyksessä, mitä pesässä tapahtui.
Räksät alkoivat saada inhimillisiä piirteitä. Räksä-äiti oli höyhenet sekaisin
illalla, kun roikkui pesän reunalla, suurperheen äidit eivät ehdi itseään
sukimaan. – Aamulla heti herättyä laitoin ”räksäohjelman” päälle. Täysi
touhu siellä aina olikin jo käynnissä, kun vanhemmat lensivät edestakaisin
syöttivät poikasia. Hautomavaiheen aikana huuteli räksä-äiti miehelleen,
että tulee hautomaan, kun hänellä itsellään on nälkä. Isäntä säksätti
siinä, niinkuin asiaan kuuluu: - Elä sitten viivy kauan!
Naaras lensi pesästä ja uros katseli ensin pesän reunalla munakasaa,
Reuhahti sitten huolimattomasti munien päälle ja alkoi heti hoputtaa
naarasta syömään nopeasti: - Missä sinä kuppaat! Tule jo! Ei tässä voi
kauan olla, sattuu kaverit näkemään, että akkain hommissa ollaan!
Kun naaras sitten tuli ja oli vahdinvaihto, niin siinä oli hoidossa ero,
kun naaras käänteli ensin munia, istahti sitten munien päälle, kohenteli
asentoaan ja näytti ottavan pienet torkut. – Vahinko kun ei voi laittaa
kuvia mukaan! Räksistäni tuli medialintuja. Lehdet teki juttuja ja TV1
aloitti luonto-ohjelman, jonne lukijat saivat myös lähettää juttujaan,
soittivat minulle, että lähettäisin kuvia ja juttua räksistä, miten pesimis-
puuhat edistyvät.
Naapurin lapsista oli mukava istua sohvalla ja katsoa tietokoneen
särmiltä, mitä parveekken laatikossa tapahtui.

Hyvää sunnuntaita!
/MdK

Lue lisää

Keskipäivää@

Nyt kun netti toimii, avasin vanhan läppärini ja voi kuinka hähämmästyin olen kopioinut muistiooni suuren määrän kirjoituksia täältä keskusteluista. Tulikiven katkeria sanasotia ja miellyttäviä keskusteluita.

Säilössä on paljon runoja, tarinoita ja elämän pohdiskelua. Onneksi ei tarvitse tyhjästä aloittaa jos alan oikolukemaan kirjoituksiani. Tietty oikolukuapuna voi käyttää tekoälyä.

Sinäkin Mdk kerää nämä tarinasi kansien väliin, ne ovat tosi kivoja lukea. Eli tulevien aikojen mielekästä tekemistä ; )

Tiedä mitä niiden julkaisemisesta seuraa.

Anonyymi00123 kirjoitti:

Sunnuntaiaamun pilvistä huomenta, vettä on yön aikana satanut, ei kovalla voimalla, sillä tapaa, että maa siitä sopivasti kostuu.
Vihreys ryöpsähti silmille, koivut ensimmäisenä isoista puista vihreytensä esiin tuo, lehmukset ja vaahterat hitaammin ja aivan eri vihreyden sävyllä sitten lehtensä aukaisevat.
Eletään luonnon vahvaa heräämistä ja monelle se tuo myös ajatuksia ja mietteitä, jotka mielen masentumaan saa, liian rajua muutos on kestää.
Ihanaa aikaa kuitenkin useamman mielestä, lintujakin moni seuraa ja niiden tulosta iloitsee, varis lennähti juuri tien tuolla puolen olevan kuusen latvaan, sieltä ihmisten liikkumista seuraa ja ehkä jotakin evästäkin saa näköpiiriin.
Hanhien pitkä rivi juuri taloni ohi lensi, länteen päin oli suunta, ylittivätkö rajan Venäjän puolelta.
Muistoja mökkilintujen seurannasta ja mieheni aina lentokoneiden jättämästä vanasta säätä ennusti.

Kyllä kalpenee minun taitoni/tietoni, kun lueskelen teidän toisten aikaan saamisista ja muusta elämän polun varrella kokemastanne.
Olen kyllä minäkin jotain yrittänyt öljyvärien kanssa, mutta tuotanto ei kovin korkealle arvostuksen tasolla nouse,, mutta intoa tunsin niitä maalatessa.
Käsin tekeminen milloin minkin innostuksen pohjalta, mutta sukan neulominen kai on jäänyt suuremmaksi saavutukseksi.
Ympyräni on aina ollut pienet, myös matkailu vähäiseksi jäänyt, nuorempana ei rahat riittäneet ja nyt ei kaipaa muualle kuin oman kodin rauhaan.
Kiva kuitenkin on lukea toisten matkoista, harrastuksista ja muusta minulle melko oudoista asioista.
Värikäs on ollut elämäsi ja rikkautta sen elämisessä MdK.
Ihmetellä täytyy tuota korpikirjailijan energiaa, vaivojenkin kanssa jaksaa touhuta.
Paloma matkoja suunnittelee, toivottavasti onnistuu, sinullakin monta rautaa tulessa.

Nuo hienoudet näiden laitteidenkin kanssa on sitä minkä itse olen selville saanut, no kyllähän poika hommasi sen Wi-fi laatikon minkä minulla kaikkeen riittää, selvitti asiaan kuuluvasti, mutta eipä mielessäni nuo kestä.
Manailen ja yritän kaikkia sotkujani selvittää, mutta on hengen asioita minulle, jolla ei mitään käytännön oppia mielessä ole, mutta näillä ehkä selviän, jos en hyvin, niin tyydyttävästi.

Tuli mieleen Eliaanan mainitsema Serlachiksen museo, siellä käytiin joku vuosi sitten, oli raskas matka, liian pitkä oli jo matka ja sitten kierrokset museossa, yhdelle päivää aivan liikaa.

Vapun ajasta vielä, ei täälläkään ole kuulunut mitään harmillista vapun vietosta, pojan tytär oli poliisiauton matkassa kierrellen nuorten elämää seurailemassa työnsä puolesta, kaksi nuorta poliisia ja kaksi nuorten kanssa työskentelevää.
Olisiko valistus tuonut jotain hyvää tullessaan, ehkä nuoret sopeutuvat nykyisin paremmin yhteisiin haasteisiin.

Tihkusateinen päivä tänään, mutta ilolla sen vastaanotamme, tämän kuivan jakson jälkeen, kasvu pääse hyvään vauhtiin.
Kiva kuitenkin, kun kurkkasit, EVVK.

Tänään sitten lepopäivä todella, vaikka lepoa on joka päivä lupa pitää., sunnuntai
kuitenkin jotain erilaisuutta on eläkkeellä olevallekin, usein vaikka ruokailun suhteen;)
Kiva, taas unohdin kirjautumisen, mutta laitan varmuudeksi, että Hil-lahan tässä.

Lue lisää

Iltapäivää ! Saman tunteen jaan, Hil-la, kun luen muiden elämänkuvauksia täältä: vähäiset ovat minun tietoni ja taitoni, eikä voimissakaan ole kehumista..))

Ikä taitaa kuitenkin tehda sen, että minuuden rajat madaltuvat ja minä-ajattelu muuttuukin enempi me-ajatteluksi - me saavutamme, me onnistumme, me pärjäämme, joskin myös menetämme, kärsimme, suremme.

Ainakin kauniin Vapunpäivän me saimme, eikö ? Kolmipäiväinen kevätjuhla kaikille !
Vanhemman pojan ja perheensä kanssa kävimme perjantaina Tuusulassa, Lottamuseon kahvilassa vappusimalla. Paikka on viehättävä, vanhemman väen ja pyöräilijöiden suosiossa, ulkoilureitin varrella.
Eilen oli pikkuväki täällä, pojanpoika tuli yhdeksältä aamulla ja lähti klo 19 illalla, serkut tekivät vähän lyhyempää päivää !
Lasten kanssa sekä väsyy että voimaantuu. Pikkumiehellä oli jonkinlainen askelmittari-sovellus kännykässä ja 15000 askelta sinne päivän mittaan tuli, samoissa lukemissa taisivat omatkin askeleeni olla. Jalkaterävaiva ei ole hellittänyt, nivelrikoksi sitä epäilen - eli on tullut jäädäkseen.

Vapunaattona minulla oli hammaslääkäri ja tohkeissani hukkasin matkakorttini mikä tarkoitti sitä, että jouduin taittamaan parin kilometrin matkan jalan, reippaasti kävellen.
Vanha hammaspaikka piti uusia ja sitä varten puuduttaa hammas. En muista koska niin oli tehty viimeksi, varmasti parikymmentä vuotta sitten enkä epäillyt toimenpidettä, vaikka puudutuksen vaikutus kuulemma kestää kuusi tuntia. Jaksoin kyllä kävellä takasin, mutta vähän omituista se askellus oli - sivuaskelia piti ottaa, tavoitella tasapainoa välillä.
Kotipihaan päästyä menin tarkastamaan jotakin pihalla ja kesken kaiken horjahdin selälleni maahan - en rojahtanut, vaan laskeuduin pehmeästi - mutta hävetti silti - mahtoiko joku nähdä ? ..) ) Ylös sentään pääsin yleisen ohjeistuksen mukaisesti.

Silti oli myöhemmin pakko kysyä itseltäni: nytkö alkaa tämä kaatuilun kausi minullakin ?
Harva kai meistä 80+ kaatuilematta selviää, ellei kotona niin liikkeellä ollessa kaadutaan.

Tänään määräsin itselleni ansaitun vapaapäivän: kännykkä äänettömälle ja "tähteitä" lounaaksi, kanakeitto oli tosi maukas, kanaliemikuutio sen takasi..))

Minullakaan ei ole minkäänlaisia "pitkän tähtäimen" suunnitelmia kesälle, eikä loppuelämällekään - näin on hyvä. Kunhan nuo pikkumatkani jaksan toteuttaa ja tuttuja/ystäviä tavata - "riittää elämäksi muukalaiselle"...))

Mukavaa alkuviikkoa kaikille,
demeter1

Anonyymi00127 kirjoitti:

Iltapäivää ! Saman tunteen jaan, Hil-la, kun luen muiden elämänkuvauksia täältä: vähäiset ovat minun tietoni ja taitoni, eikä voimissakaan ole kehumista..))

Ikä taitaa kuitenkin tehda sen, että minuuden rajat madaltuvat ja minä-ajattelu muuttuukin enempi me-ajatteluksi - me saavutamme, me onnistumme, me pärjäämme, joskin myös menetämme, kärsimme, suremme.

Ainakin kauniin Vapunpäivän me saimme, eikö ? Kolmipäiväinen kevätjuhla kaikille !
Vanhemman pojan ja perheensä kanssa kävimme perjantaina Tuusulassa, Lottamuseon kahvilassa vappusimalla. Paikka on viehättävä, vanhemman väen ja pyöräilijöiden suosiossa, ulkoilureitin varrella.
Eilen oli pikkuväki täällä, pojanpoika tuli yhdeksältä aamulla ja lähti klo 19 illalla, serkut tekivät vähän lyhyempää päivää !
Lasten kanssa sekä väsyy että voimaantuu. Pikkumiehellä oli jonkinlainen askelmittari-sovellus kännykässä ja 15000 askelta sinne päivän mittaan tuli, samoissa lukemissa taisivat omatkin askeleeni olla. Jalkaterävaiva ei ole hellittänyt, nivelrikoksi sitä epäilen - eli on tullut jäädäkseen.

Vapunaattona minulla oli hammaslääkäri ja tohkeissani hukkasin matkakorttini mikä tarkoitti sitä, että jouduin taittamaan parin kilometrin matkan jalan, reippaasti kävellen.
Vanha hammaspaikka piti uusia ja sitä varten puuduttaa hammas. En muista koska niin oli tehty viimeksi, varmasti parikymmentä vuotta sitten enkä epäillyt toimenpidettä, vaikka puudutuksen vaikutus kuulemma kestää kuusi tuntia. Jaksoin kyllä kävellä takasin, mutta vähän omituista se askellus oli - sivuaskelia piti ottaa, tavoitella tasapainoa välillä.
Kotipihaan päästyä menin tarkastamaan jotakin pihalla ja kesken kaiken horjahdin selälleni maahan - en rojahtanut, vaan laskeuduin pehmeästi - mutta hävetti silti - mahtoiko joku nähdä ? ..) ) Ylös sentään pääsin yleisen ohjeistuksen mukaisesti.

Silti oli myöhemmin pakko kysyä itseltäni: nytkö alkaa tämä kaatuilun kausi minullakin ?
Harva kai meistä 80 kaatuilematta selviää, ellei kotona niin liikkeellä ollessa kaadutaan.

Tänään määräsin itselleni ansaitun vapaapäivän: kännykkä äänettömälle ja "tähteitä" lounaaksi, kanakeitto oli tosi maukas, kanaliemikuutio sen takasi..))

Minullakaan ei ole minkäänlaisia "pitkän tähtäimen" suunnitelmia kesälle, eikä loppuelämällekään - näin on hyvä. Kunhan nuo pikkumatkani jaksan toteuttaa ja tuttuja/ystäviä tavata - "riittää elämäksi muukalaiselle"...))

Mukavaa alkuviikkoa kaikille,
demeter1

Lue lisää

Huomenta kauniiseen aamuun ja uusi viikkokin alkamassa, minulla ohjelmoitu, huomenna parvekkeen ja muidenkin pesemättömien lasien pesu ja parvekkeen kesäkuntoon laitto.
Kukkasten laittoa jään vielä odottelemaan, vaikka kyllähän lasit pakkaselta suojaisi, mutta maltan mieltäni.
Laitoin siemeniä itämään, köynnöskrasseja ajattelin kehikkoon, kolmekymmentä siementä multaan, kaksi iti, olisiko valittamisen paikka?
Tai kai se niin on, että kasvattajan viaksi menee.
Ostan uudet siemenet ja yritän uusiksi.
Tilatut taimetkaan ei nyt loistaneet, mutta yritän niitä vaan houkutella jollain keinoin kasvattaa, harmia näistäkin aina vaan koituu.
Ennen vanhaan oksia vanhoista kukista juurrutettiin, nyt ei tunnu mikään toimia silläkään tapaa.
Muistelen äitini ja omatkin pelakuut kukkivat vuodesta vuoteen, uusia kukkia aina vaan juurrutettiin lisää.
Pieniä nämä harmit, mutta harmeja kuitenkin.

Voi sentään, hyvä ettei pahemmin käynyt demeter, tuo niin tutulta tuntuu ja vakuutan että ilman häpeää selviät, kun asian useammin koet.
Kaikkeen oppii, auttajia ylös nostamaan, kun itse ei ylös pääse, eihän se mieltä ylennä, mutta totuus on huomioitava.
Viimeisen kömmähdyksen jälkeen naama sinisenä kuljin monta viikkoa, muistelen ettei kukaan edes kysellyt mikä sattui, kai tappelussa luulivat olleeni ja hienotunteisesti sivuuttivat asian.
Jos jostakin kiitollinen olen, niin vahvoista luistani, yhtään kertaa en lääkäriin ole joutunut menemään.
Naapurin rouva kertoi viikonlopulla mökillään kaatuneen, käsi meni kipeäksi, on vasta 75, mutta niin se vaan alkaa se tasapainon saavuttaminen hiipumaan.
Kohtalotovereita sinulla aika paljon, toivotaan ettei ihan tavaksi tuo kaatuminen kuitenkaan tule.

Kirjailijoita syntyy nojatuolin kirjoittajien keskuudesta useampia, hienoa, että kykyjä löytyy, vaikka mihin.
Yrittäminen ja itseensä uskominen on hyvä olla olemassa, sitä taitoa ei kaikille anneta.
Minä olen tyytynyt tähän nykyiseen olooni, koskaan en ole kuvitellut mitään isoa aikaan saavani, kouluaikanani sain kyllä kiitosta opettajaltani, kirjoitin pitkiä kirjoituksia, siitä kiitos tuli.
Onnea hääpäivällenne korpikirjailija.

Lintujen seuranta olisi kyllä mielekästä, täällä vaan ei pesimispaikkoja nähdä, liian vilkasta aluetta, se naakkapariskunta mistä kerroin, on kai jo munat tehneet, tai ainakin hiljaista on oletetun pesän tienoilla.
Paikka on kyllä niin avonainen, että lokit ainakin lähellä on pyörineet, onko pesän kuntoon saaminen epäonnistunut?
Mökilläni sain seurata pääskysten ja muiden pikkulintujen pesintää ja poikasten lähtöä pesästä ulos, nostinpa pesästä pudonneen poikasen takaisin oksalle, en tiedä miten sen kävi, hylkäsikö emo, kun ihmisen koki apua antaneen.
Kai se olisi selvinnyt ilman apuanikin.

Olin eilen yllättävän väsynyt, en juuri mitään tehnyt, mutta uupumus oli käsin kosketeltava, voimat vähenee, käteni voimat hiipuu, vaikka yritän voimistella joka aamu, verenkierto ei käsiin meinaa ylettää.
Tämäkin kai kuuluu tähän vanhuuden tautiin, mihinkä sitten loppuneen.
Hyvä ettei tiedä, nyt kumminkin lähden parveketta raivaamaan, että paremmin pääsemme työn alkuun huomenna, kun tytär tulee, jos niin on suotu.
Hyvää tätä toukokuun maanantaipäivää, aurinko paistaa ja elämä hymyää.

Alkuviikkoa@

Lämmin tosin tuulinen sunnuntai oli toinen hääpäivämme. Lähdimme kierrokselle keskustaan. Mieheni näki ensimmäistä kertaa näyttelyni.

Kun saavuimme Galleriaan siellä oli näyttelyvieraita ja iloinen puheen pulputus alkoi heti ja hauskaa oli. Seurassani ei seistä arvokkaasti pikkusormi pystyssä ; ))

Jatkoimme päivälliselle Terva Ravintolaan. Syötyämme hyvin maukasta hyvää ruokaa,
istuimme vielä tovin aurinkoisella terassilla ennen kuin palasimme kotiin.

Myöhemmin kotona luin facebookista fb-kamuni päivityksen, hän oli ostanut kainuulaisen keramiikon tekemän kukkapotin optikkoliikkeestä.

Edustamani Taidevaltatie Toivon
perustaja on tehnyt valtavasti työtä yhteisöllisen hyvän mielen taiteen tekemisen eteen ja järjestänyt useita mm. nuorille suunnattuja taidetapahtumia. Kajaanissa toimii myös mm. Kajaanin kuvataiteilijat ry.

Ikään kuin alalla alkaisi olla kilpailua, vaikka yhteen puhaltaminen olisi hedelmällisempää. Optiikkaliikekin on alkanut myydä sivutuotteena kainuulaista taidetta koteihin ; )

Toinen fb-kamu oli postannut myyneensä yhden taulun, sitä hän ei ole aikaisemmin tehnyt. Tällaisia ajatuksia halusin kirjata kun äimistelin fb- päivityksiä, no, seuraan tilannetta.

Olen miettinyt josko pölynimurin ottaisin käyttöön. Kierreportaitten alla alkaa olla aika sekaista ja pölyistä ; )

Katotaan;))

korpikirjailija kirjoitti:

Alkuviikkoa@

Lämmin tosin tuulinen sunnuntai oli toinen hääpäivämme. Lähdimme kierrokselle keskustaan. Mieheni näki ensimmäistä kertaa näyttelyni.

Kun saavuimme Galleriaan siellä oli näyttelyvieraita ja iloinen puheen pulputus alkoi heti ja hauskaa oli. Seurassani ei seistä arvokkaasti pikkusormi pystyssä ; ))

Jatkoimme päivälliselle Terva Ravintolaan. Syötyämme hyvin maukasta hyvää ruokaa,
istuimme vielä tovin aurinkoisella terassilla ennen kuin palasimme kotiin.

Myöhemmin kotona luin facebookista fb-kamuni päivityksen, hän oli ostanut kainuulaisen keramiikon tekemän kukkapotin optikkoliikkeestä.

Edustamani Taidevaltatie Toivon
perustaja on tehnyt valtavasti työtä yhteisöllisen hyvän mielen taiteen tekemisen eteen ja järjestänyt useita mm. nuorille suunnattuja taidetapahtumia. Kajaanissa toimii myös mm. Kajaanin kuvataiteilijat ry.

Ikään kuin alalla alkaisi olla kilpailua, vaikka yhteen puhaltaminen olisi hedelmällisempää. Optiikkaliikekin on alkanut myydä sivutuotteena kainuulaista taidetta koteihin ; )

Toinen fb-kamu oli postannut myyneensä yhden taulun, sitä hän ei ole aikaisemmin tehnyt. Tällaisia ajatuksia halusin kirjata kun äimistelin fb- päivityksiä, no, seuraan tilannetta.

Olen miettinyt josko pölynimurin ottaisin käyttöön. Kierreportaitten alla alkaa olla aika sekaista ja pölyistä ; )

Katotaan;))

Lue lisää

Maanantaiaamu on valjennut pilvisenä mutta lämpimänä.
Olen käynyt juuri apteekissa hakemassa lisää verenpaine-
lääkkeitä. Iltapäivällä täytyy sitten mennä hakemaan vuoro-
kauden automaattiseen mittaukseen laite, joka on minussa
kiinni vuorokauden ajan, mittaa verenpaineen yölläkin.
Katsotaan, jos saan laitattaa sen oikeaan käsivarteen, kun
vasemmassa olkavarressa minulla on hauislihaksessa vanha
vaiva. Se on kipeä vuosikymmenien jälkeenkin. Pelkään, että
alan huutaa isosti, kun mansetti alkaa kiristyä yöllä ja herään
kauheaan kipuun. - Seinänaapuri voi herätä. Vaikka ehkä hän
ei kuule mitään, kun kuulolaite on pois.

Te siellä itsekukin olette kevätpuuhissa tonteilla tai parvekkeilla.
Minulla on myös kukkien istuttaminen vielä edessä. K-raudan
lannoitetta on vielä jäljellä tämän kesän istutuksiin. Toivottavasti
on tehoa jäljellä, eikä ole ”väljähtänyt” varastossa.
Vilkaisin eilen varastoon ja tein sen huomion, että on tullut hei-
teltyä yhtä ja toista esinettä ja laatikkoa vaan ovesta sisään.
On omistettava joku päivä varaston siivoamiseen. Siellä on mm.
vaatekaapeista karsittuja vaatteita muovisäkeissä, tyhjiä pakkaus-
laatikoita, jotka pitää litistää ja viedä keräyshuoneeseen ym.
Tykkään, kun on järjestys varastossakin, niin ei tarvitse jotain
hakiessaan myllätä nurin koko varastoa.

En malta olla kertomatta, kun Hil-la kertoi naakoista, että tuli
mieleen aika, kun pikkuveljeni oli nähnyt opettajan luona papu-
kaijan. Hän oli jo silloin idearikas ja oli onnistunut saamaan
kiinni variksenpoikasen ja piti sitä elättinä, äidin protesteista
huolimatta, kun variksen käyntikortteja alkoi olla siellä täällä.
(Huoh! Ajatelkaa kaikkia lintujen levittämiä tauteja tänä päivänä!)
Veljen aikeena oli opettaa varista puhumaan, tai ainakin sano-
maan jokunen sana. Variksenpoikanen kesyyntyi ja seurasi
poikaa, niinkuin koira isäntäänsä, tiesi että saa pullapalan
nokareen, kun ”rääkkyy kauniisti”.
Mutta variksenpojalle tuli surullinen loppu, kun Turre-koiramme
kyllästyi nokkimiseen ja oli haukannut varista niin pahasti, että
tuli armoton kuolema.
Veli piti variksen hautajaiset ja minäkin olin mukana suru-
saattueessa kun varis haudattiin joen töyräälle. Piti tietysti
hautakivikin laittaa ja veli tekstasi kiveen pölkkykirjaimilla:
”Roope”.

Muistan myös pääskysten savesta tekemät pesät räystäitten
alla tai heinäladon kattohirressä. Oli kiva katsella kun pääs-
kysten poikasten päitä ilmaantui pesien reunalle.
Silloin oli kesä!

/MdK

Anonyymi00129 kirjoitti:

Maanantaiaamu on valjennut pilvisenä mutta lämpimänä.
Olen käynyt juuri apteekissa hakemassa lisää verenpaine-
lääkkeitä. Iltapäivällä täytyy sitten mennä hakemaan vuoro-
kauden automaattiseen mittaukseen laite, joka on minussa
kiinni vuorokauden ajan, mittaa verenpaineen yölläkin.
Katsotaan, jos saan laitattaa sen oikeaan käsivarteen, kun
vasemmassa olkavarressa minulla on hauislihaksessa vanha
vaiva. Se on kipeä vuosikymmenien jälkeenkin. Pelkään, että
alan huutaa isosti, kun mansetti alkaa kiristyä yöllä ja herään
kauheaan kipuun. - Seinänaapuri voi herätä. Vaikka ehkä hän
ei kuule mitään, kun kuulolaite on pois.

Te siellä itsekukin olette kevätpuuhissa tonteilla tai parvekkeilla.
Minulla on myös kukkien istuttaminen vielä edessä. K-raudan
lannoitetta on vielä jäljellä tämän kesän istutuksiin. Toivottavasti
on tehoa jäljellä, eikä ole ”väljähtänyt” varastossa.
Vilkaisin eilen varastoon ja tein sen huomion, että on tullut hei-
teltyä yhtä ja toista esinettä ja laatikkoa vaan ovesta sisään.
On omistettava joku päivä varaston siivoamiseen. Siellä on mm.
vaatekaapeista karsittuja vaatteita muovisäkeissä, tyhjiä pakkaus-
laatikoita, jotka pitää litistää ja viedä keräyshuoneeseen ym.
Tykkään, kun on järjestys varastossakin, niin ei tarvitse jotain
hakiessaan myllätä nurin koko varastoa.

En malta olla kertomatta, kun Hil-la kertoi naakoista, että tuli
mieleen aika, kun pikkuveljeni oli nähnyt opettajan luona papu-
kaijan. Hän oli jo silloin idearikas ja oli onnistunut saamaan
kiinni variksenpoikasen ja piti sitä elättinä, äidin protesteista
huolimatta, kun variksen käyntikortteja alkoi olla siellä täällä.
(Huoh! Ajatelkaa kaikkia lintujen levittämiä tauteja tänä päivänä!)
Veljen aikeena oli opettaa varista puhumaan, tai ainakin sano-
maan jokunen sana. Variksenpoikanen kesyyntyi ja seurasi
poikaa, niinkuin koira isäntäänsä, tiesi että saa pullapalan
nokareen, kun ”rääkkyy kauniisti”.
Mutta variksenpojalle tuli surullinen loppu, kun Turre-koiramme
kyllästyi nokkimiseen ja oli haukannut varista niin pahasti, että
tuli armoton kuolema.
Veli piti variksen hautajaiset ja minäkin olin mukana suru-
saattueessa kun varis haudattiin joen töyräälle. Piti tietysti
hautakivikin laittaa ja veli tekstasi kiveen pölkkykirjaimilla:
”Roope”.

Muistan myös pääskysten savesta tekemät pesät räystäitten
alla tai heinäladon kattohirressä. Oli kiva katsella kun pääs-
kysten poikasten päitä ilmaantui pesien reunalle.
Silloin oli kesä!

/MdK

Lue lisää

Tekniikka on vaikeaa. Varsinkin terveydenhoidossa.
Kerroin aikaisemmin, että minulla oli tänään aika hakea uutta
mallia oleva automaattinen verenpainemittari. Vastaanotolla
minut valjastettiin kuin kilpahevonen, joka puolen tunnin päästä
tuntisin mansetin kiristyksen käsivarressa ja tiedot paineista ja
pulssista säilyisivät laitteen muistissa. Ei muuta kuin menoksi
ja ”hyvän yön”-toivotukset (tiesivät että joka puolen tunnin päästä
olisi herätys)!

Odotin sitä ensimmäistä mansetin pullistelua. Mitään ei tapahtunut.
Mikä vikana? Katselin laitetta, joka on uusi ja kallis. Olihan siinä päällä
symbooleja, joista erään tunnistin ”ON/OFF”-nappulaksi. En uskalta-
nut painaa, koska laitteen piti olla starttivalmis. Ei kokeiltu vastaanotolla.
Ajattelin että se on ”kauko-ohjattu” tietokoneen avulla. Kuulolaitteitakin
voivat sairaalasta käsin säätää.

Soitin vastaanotolle, ennen sulkemisaikaa ja halusin tietää onko laite
todella starttivalmis, vai pitäisikö minun itse saada siihen eloa.
Ei, ei missään mimessä saa mennä koskemaan, ettei asetukset mene
pieleen, voisinko tulla takaisin vastaanotolle. No mikäs siinä, naapuri-
taloon äkkiä kävelee. -
Hoitaja oli jo ulko-ovella vastaanottamassa ja alkoi tarkastella laitetta,
mikä vika siinä voisi olla. Katseli kahdesta tietokoneesta asetuksia ja
tietoja. Uusi laite. Siinä jahkailua, että siinä on joku avausjuttu niinkuin
uusissa kännyköissä. – Yritin auttaa, että minun mielestä pitäisi painaa
yhtä nappia, jossa on se ”on/off”-symboli.
Ei. Ei. Kohta hoitaja oli tietävinään, mitä juttua hän ei ollut huomannut.
Uusi valjastus ja minä ravasin kotiin. – Odottelin taas että puoli tuntia on
kulunut. Mitään ei tapahtunut. Ei seuraavankaan puolituntisen aikaan.
Riisuin valjaat pois ja huomenna, kun vien laitteen takaisin, niin sanon
itsepäisesti että laite tarvitsee virtaa, eli pitää painaa tuota ”Virta”-
symboolia. Jatkuu huomenna…
/MdK

Anonyymi00130 kirjoitti:

Tekniikka on vaikeaa. Varsinkin terveydenhoidossa.
Kerroin aikaisemmin, että minulla oli tänään aika hakea uutta
mallia oleva automaattinen verenpainemittari. Vastaanotolla
minut valjastettiin kuin kilpahevonen, joka puolen tunnin päästä
tuntisin mansetin kiristyksen käsivarressa ja tiedot paineista ja
pulssista säilyisivät laitteen muistissa. Ei muuta kuin menoksi
ja ”hyvän yön”-toivotukset (tiesivät että joka puolen tunnin päästä
olisi herätys)!

Odotin sitä ensimmäistä mansetin pullistelua. Mitään ei tapahtunut.
Mikä vikana? Katselin laitetta, joka on uusi ja kallis. Olihan siinä päällä
symbooleja, joista erään tunnistin ”ON/OFF”-nappulaksi. En uskalta-
nut painaa, koska laitteen piti olla starttivalmis. Ei kokeiltu vastaanotolla.
Ajattelin että se on ”kauko-ohjattu” tietokoneen avulla. Kuulolaitteitakin
voivat sairaalasta käsin säätää.

Soitin vastaanotolle, ennen sulkemisaikaa ja halusin tietää onko laite
todella starttivalmis, vai pitäisikö minun itse saada siihen eloa.
Ei, ei missään mimessä saa mennä koskemaan, ettei asetukset mene
pieleen, voisinko tulla takaisin vastaanotolle. No mikäs siinä, naapuri-
taloon äkkiä kävelee. -
Hoitaja oli jo ulko-ovella vastaanottamassa ja alkoi tarkastella laitetta,
mikä vika siinä voisi olla. Katseli kahdesta tietokoneesta asetuksia ja
tietoja. Uusi laite. Siinä jahkailua, että siinä on joku avausjuttu niinkuin
uusissa kännyköissä. – Yritin auttaa, että minun mielestä pitäisi painaa
yhtä nappia, jossa on se ”on/off”-symboli.
Ei. Ei. Kohta hoitaja oli tietävinään, mitä juttua hän ei ollut huomannut.
Uusi valjastus ja minä ravasin kotiin. – Odottelin taas että puoli tuntia on
kulunut. Mitään ei tapahtunut. Ei seuraavankaan puolituntisen aikaan.
Riisuin valjaat pois ja huomenna, kun vien laitteen takaisin, niin sanon
itsepäisesti että laite tarvitsee virtaa, eli pitää painaa tuota ”Virta”-
symboolia. Jatkuu huomenna…
/MdK

Lue lisää

Pystytkö nukkumaan, siis olemaan unessa tuon laitteen kanssa odottaen mansetin puristuksia?Minä en pystyisi.

Anonyymi00131 kirjoitti:

Pystytkö nukkumaan, siis olemaan unessa tuon laitteen kanssa odottaen mansetin puristuksia?Minä en pystyisi.

Olen varautunut ottamaan päikkärit, yöllä katselen filmejä
tai saatanpa leipoa aikani kuluksi. Aamulla käyn sitten aikaisin
lenkillä ja yritän pysyä hereillä siihen saakka kun saan viedä
valjaat takaisin. 😉
/MdK

Anonyymi00132 kirjoitti:

Olen varautunut ottamaan päikkärit, yöllä katselen filmejä
tai saatanpa leipoa aikani kuluksi. Aamulla käyn sitten aikaisin
lenkillä ja yritän pysyä hereillä siihen saakka kun saan viedä
valjaat takaisin. 😉
/MdK

Lue lisää

Tiistaiaamu on kauniina valjennut, yöllä on satanut, ja kuuroja luvattiin päiväksikin, mutta ikkunan pesun kuitenkin aloitan.
Tytär ja vävy kohta tulevat apureiksi.
Ajeltiin eilen kaupoissa, Jyskissä kävimme ja oi sitä tavaroiden paljoutta, kaksi kassillista tavaraa lähti mukaan, toinen minulle.
Ostin täkin, kun aiemmin olen ostanut sellaisia kevytpeittoja ja ne ei pussilakanan sisällä suorina pysy.
Kunnon vahanajan täkit vein muuton yhteydessä kirpparille, ajattelin, että asuntoni on niin lämmin, että en paksuja täkkejä tarvitse, mutta niinpä palasin menneeseen.
Pitänee antaa ohuimmat tyttären kasvihuoneelle mahdollisten pakkasten suojiksi.
Pitäisi vielä matto jostakin etsiä, vähän ohuempi sekin kesäajaksi.

Ramoonan pioneista puhuminen herätti muiston, miten kesäpaikassa vanhan maatalon asumattomassa kukkapenkistä löysin pionipensaita.
Talon piha oli aikaisemmin kymmeniä vuosia sitten ollut mallipiha ja talon seinustalla oli kukkapenkki, mistä yksi rykelmä piono pisti esiin,
Siivosin penkin ja kunnostinkin ja kas kummaa kohta ilmestyi neljä muuta pioni rykelmää, miten kauan ne maanalla elävätkään.
Siirtäminen on vaikea ja ainakin yhden vuoden ilman kukkimista ovat, näin olen kuullut.
Upeita kukkia, mutta sateet usein ne pian maahan lyö.

Pitänee mainita myös kerran pidetystä näyttelystä, mistä minunkin taulujani oli, yksi taulu lähti muille markkinoille, olen siis saanut rahaa taulustani, olihan se jotenkin uskomaton asia.
Maalasin kyseisen maalaistalon vanhan ladon ja sekin sai kiitosta taulun saajalta.
Siinäpä minun taiteeni suurimmat saavutukset, mutta kiva harrastu maalaaminen on. eihän se onnistuminen tärkein olekaan, vaan luomisen ilo ja jos mieltä tyydyttää sekin jo hyvä saavutus.

Verenpaineen minäkin eilen mittasin, kun tuntui vaikealta olo, yläpaine hieman koholla, mutta alapaine enemmän, oli jotain seitsemän lukemaa, muistelen, että viisi olisi sopiva.
Kai se on vaan todettava, että mikään ei enää hyvää kuntoa edusta.
Silmälääkäri on torstaina, sekin piti aikaistaa, kun näkö heikkenee.
Kamalalta kuulosti erikoislääkärin maksu 185, euroa, josta Kela maksaa 8 euroa, tuntuu kohtuuttomalta, en ole seurannut mitä maksaakaan nykyisin tavan lääkärin käynti.
Yksi iloinen asia, apteekkini muutti City-markettiin, nyt voin kauppareissulla hoitaa lääkkeen ostot.
Hyvin pitävät huolta sinusta MdK, kai vaivoja kuitenkin sen verran, että hoitoa tarvitset.
Elämän halusi kyllä varmaan hyvä auttaja ja iloinen mieli pitää taudit kurissa, vaikka paljon olet kokenut ehkä vaikeitakin asioita, ei kai kukaan liian helpolla pääse.
Myönteisesti ajatellen elämä helpottuu, turhia painolasteja ei kannattaisi miettiä, mutta nekin on toisille pakollisempia, kuin toisille.

Tytär ilmestyy pian ja pääsemme urakoimaan, nuo parvelasit aina suurin urakka.
Muutama tunti ja taas elämä hymyilee, hyvää päivää teille jokaiselle;)

Hil-la kirjoitti:

Tiistaiaamu on kauniina valjennut, yöllä on satanut, ja kuuroja luvattiin päiväksikin, mutta ikkunan pesun kuitenkin aloitan.
Tytär ja vävy kohta tulevat apureiksi.
Ajeltiin eilen kaupoissa, Jyskissä kävimme ja oi sitä tavaroiden paljoutta, kaksi kassillista tavaraa lähti mukaan, toinen minulle.
Ostin täkin, kun aiemmin olen ostanut sellaisia kevytpeittoja ja ne ei pussilakanan sisällä suorina pysy.
Kunnon vahanajan täkit vein muuton yhteydessä kirpparille, ajattelin, että asuntoni on niin lämmin, että en paksuja täkkejä tarvitse, mutta niinpä palasin menneeseen.
Pitänee antaa ohuimmat tyttären kasvihuoneelle mahdollisten pakkasten suojiksi.
Pitäisi vielä matto jostakin etsiä, vähän ohuempi sekin kesäajaksi.

Ramoonan pioneista puhuminen herätti muiston, miten kesäpaikassa vanhan maatalon asumattomassa kukkapenkistä löysin pionipensaita.
Talon piha oli aikaisemmin kymmeniä vuosia sitten ollut mallipiha ja talon seinustalla oli kukkapenkki, mistä yksi rykelmä piono pisti esiin,
Siivosin penkin ja kunnostinkin ja kas kummaa kohta ilmestyi neljä muuta pioni rykelmää, miten kauan ne maanalla elävätkään.
Siirtäminen on vaikea ja ainakin yhden vuoden ilman kukkimista ovat, näin olen kuullut.
Upeita kukkia, mutta sateet usein ne pian maahan lyö.

Pitänee mainita myös kerran pidetystä näyttelystä, mistä minunkin taulujani oli, yksi taulu lähti muille markkinoille, olen siis saanut rahaa taulustani, olihan se jotenkin uskomaton asia.
Maalasin kyseisen maalaistalon vanhan ladon ja sekin sai kiitosta taulun saajalta.
Siinäpä minun taiteeni suurimmat saavutukset, mutta kiva harrastu maalaaminen on. eihän se onnistuminen tärkein olekaan, vaan luomisen ilo ja jos mieltä tyydyttää sekin jo hyvä saavutus.

Verenpaineen minäkin eilen mittasin, kun tuntui vaikealta olo, yläpaine hieman koholla, mutta alapaine enemmän, oli jotain seitsemän lukemaa, muistelen, että viisi olisi sopiva.
Kai se on vaan todettava, että mikään ei enää hyvää kuntoa edusta.
Silmälääkäri on torstaina, sekin piti aikaistaa, kun näkö heikkenee.
Kamalalta kuulosti erikoislääkärin maksu 185, euroa, josta Kela maksaa 8 euroa, tuntuu kohtuuttomalta, en ole seurannut mitä maksaakaan nykyisin tavan lääkärin käynti.
Yksi iloinen asia, apteekkini muutti City-markettiin, nyt voin kauppareissulla hoitaa lääkkeen ostot.
Hyvin pitävät huolta sinusta MdK, kai vaivoja kuitenkin sen verran, että hoitoa tarvitset.
Elämän halusi kyllä varmaan hyvä auttaja ja iloinen mieli pitää taudit kurissa, vaikka paljon olet kokenut ehkä vaikeitakin asioita, ei kai kukaan liian helpolla pääse.
Myönteisesti ajatellen elämä helpottuu, turhia painolasteja ei kannattaisi miettiä, mutta nekin on toisille pakollisempia, kuin toisille.

Tytär ilmestyy pian ja pääsemme urakoimaan, nuo parvelasit aina suurin urakka.
Muutama tunti ja taas elämä hymyilee, hyvää päivää teille jokaiselle;)

Lue lisää

Olet usein maininnut noista parvekelaseista ja "urakasta".

Minusta parvekelasien pesu ei ole urakka. Toista on asunnon ikkunat. Lyhyenä kiipeät tuolille, jota saat lasit auki, pitää varoa, ettei vettä hirveästi mene lattialle jne.. :)

Hil-la kirjoitti:

Tiistaiaamu on kauniina valjennut, yöllä on satanut, ja kuuroja luvattiin päiväksikin, mutta ikkunan pesun kuitenkin aloitan.
Tytär ja vävy kohta tulevat apureiksi.
Ajeltiin eilen kaupoissa, Jyskissä kävimme ja oi sitä tavaroiden paljoutta, kaksi kassillista tavaraa lähti mukaan, toinen minulle.
Ostin täkin, kun aiemmin olen ostanut sellaisia kevytpeittoja ja ne ei pussilakanan sisällä suorina pysy.
Kunnon vahanajan täkit vein muuton yhteydessä kirpparille, ajattelin, että asuntoni on niin lämmin, että en paksuja täkkejä tarvitse, mutta niinpä palasin menneeseen.
Pitänee antaa ohuimmat tyttären kasvihuoneelle mahdollisten pakkasten suojiksi.
Pitäisi vielä matto jostakin etsiä, vähän ohuempi sekin kesäajaksi.

Ramoonan pioneista puhuminen herätti muiston, miten kesäpaikassa vanhan maatalon asumattomassa kukkapenkistä löysin pionipensaita.
Talon piha oli aikaisemmin kymmeniä vuosia sitten ollut mallipiha ja talon seinustalla oli kukkapenkki, mistä yksi rykelmä piono pisti esiin,
Siivosin penkin ja kunnostinkin ja kas kummaa kohta ilmestyi neljä muuta pioni rykelmää, miten kauan ne maanalla elävätkään.
Siirtäminen on vaikea ja ainakin yhden vuoden ilman kukkimista ovat, näin olen kuullut.
Upeita kukkia, mutta sateet usein ne pian maahan lyö.

Pitänee mainita myös kerran pidetystä näyttelystä, mistä minunkin taulujani oli, yksi taulu lähti muille markkinoille, olen siis saanut rahaa taulustani, olihan se jotenkin uskomaton asia.
Maalasin kyseisen maalaistalon vanhan ladon ja sekin sai kiitosta taulun saajalta.
Siinäpä minun taiteeni suurimmat saavutukset, mutta kiva harrastu maalaaminen on. eihän se onnistuminen tärkein olekaan, vaan luomisen ilo ja jos mieltä tyydyttää sekin jo hyvä saavutus.

Verenpaineen minäkin eilen mittasin, kun tuntui vaikealta olo, yläpaine hieman koholla, mutta alapaine enemmän, oli jotain seitsemän lukemaa, muistelen, että viisi olisi sopiva.
Kai se on vaan todettava, että mikään ei enää hyvää kuntoa edusta.
Silmälääkäri on torstaina, sekin piti aikaistaa, kun näkö heikkenee.
Kamalalta kuulosti erikoislääkärin maksu 185, euroa, josta Kela maksaa 8 euroa, tuntuu kohtuuttomalta, en ole seurannut mitä maksaakaan nykyisin tavan lääkärin käynti.
Yksi iloinen asia, apteekkini muutti City-markettiin, nyt voin kauppareissulla hoitaa lääkkeen ostot.
Hyvin pitävät huolta sinusta MdK, kai vaivoja kuitenkin sen verran, että hoitoa tarvitset.
Elämän halusi kyllä varmaan hyvä auttaja ja iloinen mieli pitää taudit kurissa, vaikka paljon olet kokenut ehkä vaikeitakin asioita, ei kai kukaan liian helpolla pääse.
Myönteisesti ajatellen elämä helpottuu, turhia painolasteja ei kannattaisi miettiä, mutta nekin on toisille pakollisempia, kuin toisille.

Tytär ilmestyy pian ja pääsemme urakoimaan, nuo parvelasit aina suurin urakka.
Muutama tunti ja taas elämä hymyilee, hyvää päivää teille jokaiselle;)

Lue lisää

Iltapäivää ! Hil-la kirjoitti eilen väsymyksestään, siitä minäkin voisin kirjoittaa, pitkäänkin.
Jonkin isomman rupeaman jälkeen tuntuu, että väsymys lankeaa minulle luonnostaan. Sunnuntain mittainen palautuminen viime vierailun rasituksista ei riittänyt, eilenkin olin vielä "toipilas" ja nyt oli pakko peruuttaa langon kanssa sovittu tapaaminen.

Kälyn kanssa, joka täyttää nämä maagiset 80 vuotta joulukuussa, tilitimme eilen tuntojamme: vaivojen lisääntymistä, voimien vähenemistä, asioiden hoidon vaikeutumista puutteellisen digiosaamisen vuoksi, huolia läheisistä, ennen muuta lapsista/nuorista ja heidän tulevaisuudestaan ja tietysti maailmantilanteesta... Ei vähä mitään..))

Yleensä löydämme tällaisen palaverin päätteksi tukun ilonaiheita: mikä sittenkin on hyvin omalla kohdallamme, mistä saamme iloita. Nyt tuntui kuin ilonaiheita olisi yhä vaikeampaa löytää, löytyi vain asioita, joille emme mitään voi. Näin aseettomiksi ja neuvottomiksiko elämä meidät lopulta riisuu ?

Pitäisiköhän nyt tankata itsensä sillä "positiivisuudella", mikä minulle on aina tullut vieras ajatus. Mikä minä olen Elämää mestaroimaan, se antaa minulle mitä katsoo tarpeelliseksi ja sen kanssa on tultava toimeen miten parhaiten taitaa.
Enkä voi edes valittaa osaani, tähän saakka kaikki on mennyt (riittävän) hyvin, tässä ajassa, näillä eväillä.

Nämä tunnot, niihin kuuluvine elämäntuijotuksineen (Pentti Saarikosken ilmaisu) vaikuttavat ulkoa päin katsoen ajanhukalta, tyhjäkäynniltä, mutta jolle ne ovat tuttuja, ovat ehkä tunnistaneet niiden merkityksen ja tarpeellisuuden oman mielen tasapainottajana: kuin kovalevyltä poistuisi turhaa, vanhentunutta dataa mikä antaisi tilaa uudelle ?

Kun näitä uusia terapiamuotoja alkoi tulla meille joskus 1970-luvulla, mukana oli myös Viktor E Frankln kehittämä logoterapia. Tutustuimme siihen silloisen työkaverini kanssa ja vitsailimme, että otamme oman elämämme ohjenuoraksi siitä johdetun lauseen: "omiin asioihinikaan en enää puutu"..)) Vaikka siitä vitsailimme, tuntui silti, että jollakin tavalla se kuvasti ainakin minun elämänkulkuani ja kuvaa sitä yhä..)) Ei tavoitteita, ei kunnianhimoa, vallantahtoakin vain oman turvallisuuden takeeksi.

Tällaista vatvomista tulee harrastettua näinä joutohetkinä - siinä missä ne , joilla on riittävä elämänhallinta, tavoitteita ja lahjoja totetuttaa niitä, toimivat toisin, näkyvämmin.

Tämä vatvominen yritti olla oma lisäni luovuuskeskusteluun, mitä täällä on käyty.
Eli luovuudestakin löytyy erilaisia osa-alueita ja kuten Hil-la totesi, se ilmenee täällä myös perinteisessä muodossaan: korppis ja Hil-la kertoivat omien tuotostensa näytteille asettamisesta ja saamistaan palautteista, Paloman kirjat ovat tulleet puheeksi, Ramoonan matka- ja luontokuvaukset ovat sellaisia, että ne ilmentävät jo mielestäni poikkeuksellista luovuutta, valokuvia olisi kiva katsella häneltä kuten myös korppiksen tuotoksia, Gazan lapset-teos kiinnostaisi kovasti...

Hyvin moni täällä on laulanut kuorossa. Se kiinnostaisi minuakin, etenkin kun omassa eläkeläiskerhossa mukaan pääsevät myös vähemmän lahjakkaat laulajat..)) Itsekseni kyllä laulelen - ja tanssin..)) Ilman yleisöä ja muita harrastajia voi harrastaa - niin kutsutusti omaksi ilokseen..))
Miten sitä sanotaankin: "Metsässä olisi hyvin hiljaista, jos vain ne linnut laulaisivat, jotka laulavat parhaiten"....))
Ikkunanpesu pitäisi minunkin tilata, sitä en itse tee, pihatöitä olisi tarjolla niin paljon kuin tehdä tahtoisi, mutta otan vapauden laistaa monista.

Toivotaan, että Mdk saa asioitaan eteenpäin, mielenkiintoista luettavaa nuo kuvaukset naapurimaan terveyden- ja sairauden hoidosta, kustannuksiakin voi vertailla -naapureistahan me aina mallia haemme...
Paloma heitti tuolla aikaisemmin kirjavinkin, kiitos siitä. Keltikangas-Järvinen on nyt päässyt moniin medioihin tuon uusimmen teoksensa ilmestyttyä. Hyvä niin.

Minun uusin kirjailijatuttavuuteni, norjalainen Nina Lykke, on nyt vienyt kaiken vapaa-aikani. "Emme ole täällä pitämässä hauskaa" -kirja ihastutti minua niin että luin seuraavaksi hänen kirjansa "Kohonnut riski" ja nyt on meneillään "Ei, ei ja vielä kerran ei"...

Hänen taitonsa nähdä, ja kirjoittaa tästä ajasta on vertaansa vailla. Tänä aamuna ihastutti havainto demokratiasta: "demokratian lisääntyminen on hyvä asia kaikille, joilla ei ole vastuuta, kaikille jotka voivat huutaa ja valittaa estottomasti. Heillä ei ole mitään syytä hillitä itseään. He voivat jupista ja marista, koska heidän ei tarvitse ajatella kokonaisuutta."

Toivottoman pitkä litania tuli taas kirjoitettua. Ehkä pitäisi jälleen esittää se Geothen anteeksipyyntö ystävälle kirjoitetusta pitkästä kirjeestä:
"Anteeksi että minulla ei ollut aikaa kirjoittaa lyhyttä kirjettä"..))
ja tietysti muistaa myös lukemisen vapaaehtoisuus - sekin on niitä demokratian meille suomia oikeuksia.

Mukavaa jatkoa tällekin viikolle,
demeter1

Anonyymi00134 kirjoitti:

Olet usein maininnut noista parvekelaseista ja "urakasta".

Minusta parvekelasien pesu ei ole urakka. Toista on asunnon ikkunat. Lyhyenä kiipeät tuolille, jota saat lasit auki, pitää varoa, ettei vettä hirveästi mene lattialle jne.. :)

Lue lisää

Miten ja mistä vettä menee hirveästi lattialle?

Hil-la kirjoitti:

Tiistaiaamu on kauniina valjennut, yöllä on satanut, ja kuuroja luvattiin päiväksikin, mutta ikkunan pesun kuitenkin aloitan.
Tytär ja vävy kohta tulevat apureiksi.
Ajeltiin eilen kaupoissa, Jyskissä kävimme ja oi sitä tavaroiden paljoutta, kaksi kassillista tavaraa lähti mukaan, toinen minulle.
Ostin täkin, kun aiemmin olen ostanut sellaisia kevytpeittoja ja ne ei pussilakanan sisällä suorina pysy.
Kunnon vahanajan täkit vein muuton yhteydessä kirpparille, ajattelin, että asuntoni on niin lämmin, että en paksuja täkkejä tarvitse, mutta niinpä palasin menneeseen.
Pitänee antaa ohuimmat tyttären kasvihuoneelle mahdollisten pakkasten suojiksi.
Pitäisi vielä matto jostakin etsiä, vähän ohuempi sekin kesäajaksi.

Ramoonan pioneista puhuminen herätti muiston, miten kesäpaikassa vanhan maatalon asumattomassa kukkapenkistä löysin pionipensaita.
Talon piha oli aikaisemmin kymmeniä vuosia sitten ollut mallipiha ja talon seinustalla oli kukkapenkki, mistä yksi rykelmä piono pisti esiin,
Siivosin penkin ja kunnostinkin ja kas kummaa kohta ilmestyi neljä muuta pioni rykelmää, miten kauan ne maanalla elävätkään.
Siirtäminen on vaikea ja ainakin yhden vuoden ilman kukkimista ovat, näin olen kuullut.
Upeita kukkia, mutta sateet usein ne pian maahan lyö.

Pitänee mainita myös kerran pidetystä näyttelystä, mistä minunkin taulujani oli, yksi taulu lähti muille markkinoille, olen siis saanut rahaa taulustani, olihan se jotenkin uskomaton asia.
Maalasin kyseisen maalaistalon vanhan ladon ja sekin sai kiitosta taulun saajalta.
Siinäpä minun taiteeni suurimmat saavutukset, mutta kiva harrastu maalaaminen on. eihän se onnistuminen tärkein olekaan, vaan luomisen ilo ja jos mieltä tyydyttää sekin jo hyvä saavutus.

Verenpaineen minäkin eilen mittasin, kun tuntui vaikealta olo, yläpaine hieman koholla, mutta alapaine enemmän, oli jotain seitsemän lukemaa, muistelen, että viisi olisi sopiva.
Kai se on vaan todettava, että mikään ei enää hyvää kuntoa edusta.
Silmälääkäri on torstaina, sekin piti aikaistaa, kun näkö heikkenee.
Kamalalta kuulosti erikoislääkärin maksu 185, euroa, josta Kela maksaa 8 euroa, tuntuu kohtuuttomalta, en ole seurannut mitä maksaakaan nykyisin tavan lääkärin käynti.
Yksi iloinen asia, apteekkini muutti City-markettiin, nyt voin kauppareissulla hoitaa lääkkeen ostot.
Hyvin pitävät huolta sinusta MdK, kai vaivoja kuitenkin sen verran, että hoitoa tarvitset.
Elämän halusi kyllä varmaan hyvä auttaja ja iloinen mieli pitää taudit kurissa, vaikka paljon olet kokenut ehkä vaikeitakin asioita, ei kai kukaan liian helpolla pääse.
Myönteisesti ajatellen elämä helpottuu, turhia painolasteja ei kannattaisi miettiä, mutta nekin on toisille pakollisempia, kuin toisille.

Tytär ilmestyy pian ja pääsemme urakoimaan, nuo parvelasit aina suurin urakka.
Muutama tunti ja taas elämä hymyilee, hyvää päivää teille jokaiselle;)

Lue lisää

Myöhäisiltaa@

Olen monesti vihainen itselleni kun vertaan työtehoani menneisiin vuosiin. No, terve olin, aina v. 2016 putoamitapaturmaan asti. Selvisin siitäkin, mutta vaivoja siitä jäi, selkä tarvitsee tukiliivit tälläisenä päivänä kuin tänään.

Mökin kesäkuntoon laitto on alkanut. Vein
60 l vettä auton perällä siivousvedeksi ja saunaan. Kannoin vedet pirttiin ja saunaan. Apuna oli nokkakärryt.
Järvivesi lainehtii noin viiden metrin päässä laiturista. Joten katsoin helpommaksi tuoda vedet kotoa. Pesin samalla saunan kiukaan vesisäiliön. Vähän kerralla paljon viikossa.

Torstaina tulee siivoja auttamaan.
Touhusin taas niin, että mieheni kauhisteli ja oikeassa hän on, unohdan, että näillä jaloilla ei enää hyppelehditä, jalkani väsyy ja siinä vaiheessa on syytä lopettaa.

Ennen tätä työrupeamaa kävin Kainuun Sanomien avoimienovien vieraana. Tapasin kulttuuritoimittajan, keskustelimme Kajaanissa tapahtuvista taidetapahtumista.

Samalla tapasin monta entistä työkaveriani seitkytluvulta. Kainuun Sanoman toimitilat ovat entisissä Hotelli Ravintola Seurahuoneen tiloissa, joista meillä vanhoilla työkavereilla oli kivoja kivoja muistoja.


Nyt olen valmis sänkyyn, yötä ;)

Ano 00133 noinhan se on.
Mittasin ikkunoiden pesun jälkeen, arvot kohdillaan,
Alapaineen hoitamisesta olen kuullut jotain hankaluuksia olevan, mutta nyt sekin 59, luulen, että turhaa huolehdin.

Ano 00134, minulla on sellaiset, ehkä ensimmäisiä lasituuksia tehtyjä laseja, joita pitää työntää toiseen reunaan, koko 7 kpl satsi, sitten pesto siitä yksi kerrallaan ja työntää takaisi. pesten sisä puolet.
Joillakin kiskoilla kulkee siellä katon rajassa ja se tuppaa kangertelemaan, eli ei suosiolla kulje, pitäisi kai puhdistaa sieltä ylhäältä ne kiskot ja rasvata, no se jää ilman ammatti ihmistä tekemättä'.
Nyt kumminkin ikkunat on pesty, tytär ja vävy apuna, kaikki sujui hyvin, mutta eipä kauan mennytkään, kun vettä rupesi satamaan,, ei kauan ehtinyt puhtaudesta nauttia, mutta hyvä mieli kumminkin, että homma taas tällä kertaa tehty.
Vuoden katselen niitä, sitten pesu taas ajankohtainen, jos elossa olen.

Hil-la kirjoitti:

Ano 00133 noinhan se on.
Mittasin ikkunoiden pesun jälkeen, arvot kohdillaan,
Alapaineen hoitamisesta olen kuullut jotain hankaluuksia olevan, mutta nyt sekin 59, luulen, että turhaa huolehdin.

Ano 00134, minulla on sellaiset, ehkä ensimmäisiä lasituuksia tehtyjä laseja, joita pitää työntää toiseen reunaan, koko 7 kpl satsi, sitten pesto siitä yksi kerrallaan ja työntää takaisi. pesten sisä puolet.
Joillakin kiskoilla kulkee siellä katon rajassa ja se tuppaa kangertelemaan, eli ei suosiolla kulje, pitäisi kai puhdistaa sieltä ylhäältä ne kiskot ja rasvata, no se jää ilman ammatti ihmistä tekemättä'.
Nyt kumminkin ikkunat on pesty, tytär ja vävy apuna, kaikki sujui hyvin, mutta eipä kauan mennytkään, kun vettä rupesi satamaan,, ei kauan ehtinyt puhtaudesta nauttia, mutta hyvä mieli kumminkin, että homma taas tällä kertaa tehty.
Vuoden katselen niitä, sitten pesu taas ajankohtainen, jos elossa olen.

Lue lisää

On se merkillistä, ett kun ikää tulee, niin nuoremmat
ajattelevat että nykyajan tekniikka on vanhoille vielä
enemmän hebreaa, kuin hoitohenkilökunnalle, joka
joutuu kaikenmoisia mittaus- ja apuvälineitä jakamaan
vanhuksille.

Niinhän tietysti onkin, mutta nyt oli kysymys ”on/off”-
näppäimestä, pitääkö sen olla päällä vai ei tällaisessa
24 t mittauslaitteessa. ”Paremmintietävän” on vaikea
tunnustaa tehneensä väärin.

Olin vielä nukkumassa, kun terveyskeskuksesta soitettiin
ja kyseltiin miten menee. Sanoin että valjaat ovat sohvalla
ja konimuskaakkimus vielä parressa. Lupasin tulla heti,
kun saan vaatteet päälleni.
Vastaanotolla oltiin ymmällä ja luvattiin ottaa ekspertti
katsomaan laitetta, soittaisivat kun on valmista. Ei kauan
kestänytkään kun sain tulla uudelleen valjastukseen.
Siellä sitten paljastui että piti painaa on/off-nappia ja
antaa sen olla päällä koko ajan! Kyllä vanhallakin vielä
saattaa logiikka toimia! Sanoin, että istun vastaanotolla
kaiken varalta ensimmäiset 30 minuuttia, että tiedetään
kaiken olevan OK. –
Puolen tunnin päästä kuului ”piip” ja mansetti alkoi ”täristä”.

Hyvässä yhteisymmärryksessä erottiin.
Olen olut hyvin tyytyväinen saamaani apuun, hauskaakin
on ollut tavatessa. Sekin kerta kun nuori lääkäri soitti eräänä
aamuna ja pyysi tulemaan takaisin vastaanotolle, kun hän
oli unohtanut tutkia minut! 😊 Kuka on seniili?
Näissä merkeissä lopettelen tältä päivältä. Mansetti tulee
tärisemään joka puolen tunnin välein, mutta onneksi ei
purista niin lujaa että tuntuisi aikeelta katkaista luu. Tuo
”piip”-ääni on myös tarpeeton kuulla joka kerta. Täytyy
tukkia korvat.
Heippa huomiseen!
/MdK

Anonyymi00137 kirjoitti:

On se merkillistä, ett kun ikää tulee, niin nuoremmat
ajattelevat että nykyajan tekniikka on vanhoille vielä
enemmän hebreaa, kuin hoitohenkilökunnalle, joka
joutuu kaikenmoisia mittaus- ja apuvälineitä jakamaan
vanhuksille.

Niinhän tietysti onkin, mutta nyt oli kysymys ”on/off”-
näppäimestä, pitääkö sen olla päällä vai ei tällaisessa
24 t mittauslaitteessa. ”Paremmintietävän” on vaikea
tunnustaa tehneensä väärin.

Olin vielä nukkumassa, kun terveyskeskuksesta soitettiin
ja kyseltiin miten menee. Sanoin että valjaat ovat sohvalla
ja konimuskaakkimus vielä parressa. Lupasin tulla heti,
kun saan vaatteet päälleni.
Vastaanotolla oltiin ymmällä ja luvattiin ottaa ekspertti
katsomaan laitetta, soittaisivat kun on valmista. Ei kauan
kestänytkään kun sain tulla uudelleen valjastukseen.
Siellä sitten paljastui että piti painaa on/off-nappia ja
antaa sen olla päällä koko ajan! Kyllä vanhallakin vielä
saattaa logiikka toimia! Sanoin, että istun vastaanotolla
kaiken varalta ensimmäiset 30 minuuttia, että tiedetään
kaiken olevan OK. –
Puolen tunnin päästä kuului ”piip” ja mansetti alkoi ”täristä”.

Hyvässä yhteisymmärryksessä erottiin.
Olen olut hyvin tyytyväinen saamaani apuun, hauskaakin
on ollut tavatessa. Sekin kerta kun nuori lääkäri soitti eräänä
aamuna ja pyysi tulemaan takaisin vastaanotolle, kun hän
oli unohtanut tutkia minut! 😊 Kuka on seniili?
Näissä merkeissä lopettelen tältä päivältä. Mansetti tulee
tärisemään joka puolen tunnin välein, mutta onneksi ei
purista niin lujaa että tuntuisi aikeelta katkaista luu. Tuo
”piip”-ääni on myös tarpeeton kuulla joka kerta. Täytyy
tukkia korvat.
Heippa huomiseen!
/MdK

Lue lisää

Kysyt kuka on seniili😅
Vastaisin, että hän, joka on sen kymmenet kerrat kertonut palstalle sen kuinka lääkäri soitti ja käski tulla takaisin koska oli unohtanut tutkia.

Anonyymi00139 kirjoitti:

Kysyt kuka on seniili😅
Vastaisin, että hän, joka on sen kymmenet kerrat kertonut palstalle sen kuinka lääkäri soitti ja käski tulla takaisin koska oli unohtanut tutkia.

Lue lisää

EVVK

Nuo numerot tatavat olla vielä aika ulottumattomissa!

Minulla oli 190/90 kun tekivät terveyskeskuksessa pistokokeen
muun haastattelun yhteydessä kuukausi sitten!
/MdK

Odottele vähän, saat kyllä seuraa aikanaan siellä vaippa-osastolla!

Anonyymi00140 kirjoitti:

Odottele vähän, saat kyllä seuraa aikanaan siellä vaippa-osastolla!

Kaunista huomenta ja kivaa päivän aloitusta, minä aloitin mokalla, unohdin ottaa pillerin mikä olisi tyhjään vatsan otettava, mutta ei kai yhden pillerin unohdusta elimistö huomaa.

Ano 00140 olet aivan oikeassa, kai sitä viimeiset elin vuodet monikin siellä hoivakodissa viettää.
Taitaa vaan toiset päättää kuka sinne hoivakotiin pääsee, ehkä oman halun ei aina sallita toteutuvankaan.
Voihan olla, jos paksu rahapussi on tie sinnekin helpommin aukeaa.
Tulee aina mieleen nuo puheet, kun halveksivassa mielessä puhutaan "vaippa" ihmisistä, eiköhän jokainen haluaisi selvitä ilman tätä vaihetta, mutta sehän ei ole itsensä halusta kiinni.
Myös meissä vanhoissakin on nykyvaatimuksia täyttäviä tietolaitteiden käyttäjiä löytyy, ei kaikki ole minun kaltaisia tumpeloita, minkä ihan suosiolla tunnustan.
Tämän digit/ datat ei vaan mene päähän, syy etten ymmärrä miten kaikki on yleensä mahdollistakaan.
Jos kaikki toiminta mahtuisi päähän, ehkä sitä sitten osaisikin paremmin, näiltä osin muistini ei enää toimi.
En millään jaksa ymmärtää, miten joku laatikko jakaa mahdollisuuksia esimerkiksi koko kodin tekniikan toimimiselle, siis näille laitteille jotka toimivat WI-_Fin piirissä.
Olen hyväksynyt ymmärtämättömyyteni ja hyvilläni olen, kun jotenkin selviän näistä pakollisista.

Oikeassa olet Ano 00134, kyllähän sitä joutuu lattiankin ikkunan pesun jälkeen kuivaamaan, vettä tippuu lastan kuivaamisesta huolimatta.
Keikkuminen tikkailla juuri se, mihin tarvitsen apua.
Kyllähän lasit pesee lattiatasolta helpostikin.

Minulla alkaa olla vaihe päällä, että kaikki on jo nähty, katsoipa telkkaristakin mitä tahansa, mikään ei saa hyvää mieltä aikaan, päinvastoin kaikesta mieli masentuu.
Onkohan se merkki siitä, että olisi jo kypsä periksi antamaan, no onhan tätä taistoa ollut jo aika pitkä elämä.
Ehkä nämä ajatukset voi laskea siihenkin, että ei innostu enää monestakaan asiasta, vaikka minäkin taistoa käyn saamattomuutta vastaan, pidetään vaan tiukasti kiinni tästäkin tilasta demeter ja toivossa siitä, että vielä on hymyynkin aihetta.

Korpikirjailijan energisyyden myönnän jo ajat sitten sivuuttaneeni, kyllähän sitä on ollut, mutta nyt alkaa miettiä liikaa sitä, että onko kaikkeen pystyttävä.
Toisaalta myönnän ajatuksen siitäkin, jos periksi antaa, ei kohta mitään jaksa ei viitsi.
Mikä onkaan se tärkein mitä pitäisi yrittää yllä pitää, jopa pienillä ponnistuksilla ?
Yksi asia ainakin, iloinen mieli, vaikka sydän verta tihkuisi, mutta siinäpä sitä mietintää pitääkin suorittaa.

Nyt rupean noita kasveja tuonne parvekkeelle laittamaan, paleltukoot, jos pakkaset tulevat, en jaksa miettiä tehtävien määrää niidenkin suhteen, kun ne tekemättömät työt rasittaa.
Jos vaikka tekokukat ensi vuoden kesäksi hommaan, vaikka kauhistusta jo ajatus herättää.
Viettäkää mukava päivä, heittäkää turhat huolet nurkkaan ja hymyillen päivä kohdataan, näin yritän ajatella minäkin.

Hil-la kirjoitti:

Kaunista huomenta ja kivaa päivän aloitusta, minä aloitin mokalla, unohdin ottaa pillerin mikä olisi tyhjään vatsan otettava, mutta ei kai yhden pillerin unohdusta elimistö huomaa.

Ano 00140 olet aivan oikeassa, kai sitä viimeiset elin vuodet monikin siellä hoivakodissa viettää.
Taitaa vaan toiset päättää kuka sinne hoivakotiin pääsee, ehkä oman halun ei aina sallita toteutuvankaan.
Voihan olla, jos paksu rahapussi on tie sinnekin helpommin aukeaa.
Tulee aina mieleen nuo puheet, kun halveksivassa mielessä puhutaan "vaippa" ihmisistä, eiköhän jokainen haluaisi selvitä ilman tätä vaihetta, mutta sehän ei ole itsensä halusta kiinni.
Myös meissä vanhoissakin on nykyvaatimuksia täyttäviä tietolaitteiden käyttäjiä löytyy, ei kaikki ole minun kaltaisia tumpeloita, minkä ihan suosiolla tunnustan.
Tämän digit/ datat ei vaan mene päähän, syy etten ymmärrä miten kaikki on yleensä mahdollistakaan.
Jos kaikki toiminta mahtuisi päähän, ehkä sitä sitten osaisikin paremmin, näiltä osin muistini ei enää toimi.
En millään jaksa ymmärtää, miten joku laatikko jakaa mahdollisuuksia esimerkiksi koko kodin tekniikan toimimiselle, siis näille laitteille jotka toimivat WI-_Fin piirissä.
Olen hyväksynyt ymmärtämättömyyteni ja hyvilläni olen, kun jotenkin selviän näistä pakollisista.

Oikeassa olet Ano 00134, kyllähän sitä joutuu lattiankin ikkunan pesun jälkeen kuivaamaan, vettä tippuu lastan kuivaamisesta huolimatta.
Keikkuminen tikkailla juuri se, mihin tarvitsen apua.
Kyllähän lasit pesee lattiatasolta helpostikin.

Minulla alkaa olla vaihe päällä, että kaikki on jo nähty, katsoipa telkkaristakin mitä tahansa, mikään ei saa hyvää mieltä aikaan, päinvastoin kaikesta mieli masentuu.
Onkohan se merkki siitä, että olisi jo kypsä periksi antamaan, no onhan tätä taistoa ollut jo aika pitkä elämä.
Ehkä nämä ajatukset voi laskea siihenkin, että ei innostu enää monestakaan asiasta, vaikka minäkin taistoa käyn saamattomuutta vastaan, pidetään vaan tiukasti kiinni tästäkin tilasta demeter ja toivossa siitä, että vielä on hymyynkin aihetta.

Korpikirjailijan energisyyden myönnän jo ajat sitten sivuuttaneeni, kyllähän sitä on ollut, mutta nyt alkaa miettiä liikaa sitä, että onko kaikkeen pystyttävä.
Toisaalta myönnän ajatuksen siitäkin, jos periksi antaa, ei kohta mitään jaksa ei viitsi.
Mikä onkaan se tärkein mitä pitäisi yrittää yllä pitää, jopa pienillä ponnistuksilla ?
Yksi asia ainakin, iloinen mieli, vaikka sydän verta tihkuisi, mutta siinäpä sitä mietintää pitääkin suorittaa.

Nyt rupean noita kasveja tuonne parvekkeelle laittamaan, paleltukoot, jos pakkaset tulevat, en jaksa miettiä tehtävien määrää niidenkin suhteen, kun ne tekemättömät työt rasittaa.
Jos vaikka tekokukat ensi vuoden kesäksi hommaan, vaikka kauhistusta jo ajatus herättää.
Viettäkää mukava päivä, heittäkää turhat huolet nurkkaan ja hymyillen päivä kohdataan, näin yritän ajatella minäkin.

Lue lisää

Viimeinen lauseesi on hieno, sen mukaan mennään!

Hil-la kirjoitti:

Kaunista huomenta ja kivaa päivän aloitusta, minä aloitin mokalla, unohdin ottaa pillerin mikä olisi tyhjään vatsan otettava, mutta ei kai yhden pillerin unohdusta elimistö huomaa.

Ano 00140 olet aivan oikeassa, kai sitä viimeiset elin vuodet monikin siellä hoivakodissa viettää.
Taitaa vaan toiset päättää kuka sinne hoivakotiin pääsee, ehkä oman halun ei aina sallita toteutuvankaan.
Voihan olla, jos paksu rahapussi on tie sinnekin helpommin aukeaa.
Tulee aina mieleen nuo puheet, kun halveksivassa mielessä puhutaan "vaippa" ihmisistä, eiköhän jokainen haluaisi selvitä ilman tätä vaihetta, mutta sehän ei ole itsensä halusta kiinni.
Myös meissä vanhoissakin on nykyvaatimuksia täyttäviä tietolaitteiden käyttäjiä löytyy, ei kaikki ole minun kaltaisia tumpeloita, minkä ihan suosiolla tunnustan.
Tämän digit/ datat ei vaan mene päähän, syy etten ymmärrä miten kaikki on yleensä mahdollistakaan.
Jos kaikki toiminta mahtuisi päähän, ehkä sitä sitten osaisikin paremmin, näiltä osin muistini ei enää toimi.
En millään jaksa ymmärtää, miten joku laatikko jakaa mahdollisuuksia esimerkiksi koko kodin tekniikan toimimiselle, siis näille laitteille jotka toimivat WI-_Fin piirissä.
Olen hyväksynyt ymmärtämättömyyteni ja hyvilläni olen, kun jotenkin selviän näistä pakollisista.

Oikeassa olet Ano 00134, kyllähän sitä joutuu lattiankin ikkunan pesun jälkeen kuivaamaan, vettä tippuu lastan kuivaamisesta huolimatta.
Keikkuminen tikkailla juuri se, mihin tarvitsen apua.
Kyllähän lasit pesee lattiatasolta helpostikin.

Minulla alkaa olla vaihe päällä, että kaikki on jo nähty, katsoipa telkkaristakin mitä tahansa, mikään ei saa hyvää mieltä aikaan, päinvastoin kaikesta mieli masentuu.
Onkohan se merkki siitä, että olisi jo kypsä periksi antamaan, no onhan tätä taistoa ollut jo aika pitkä elämä.
Ehkä nämä ajatukset voi laskea siihenkin, että ei innostu enää monestakaan asiasta, vaikka minäkin taistoa käyn saamattomuutta vastaan, pidetään vaan tiukasti kiinni tästäkin tilasta demeter ja toivossa siitä, että vielä on hymyynkin aihetta.

Korpikirjailijan energisyyden myönnän jo ajat sitten sivuuttaneeni, kyllähän sitä on ollut, mutta nyt alkaa miettiä liikaa sitä, että onko kaikkeen pystyttävä.
Toisaalta myönnän ajatuksen siitäkin, jos periksi antaa, ei kohta mitään jaksa ei viitsi.
Mikä onkaan se tärkein mitä pitäisi yrittää yllä pitää, jopa pienillä ponnistuksilla ?
Yksi asia ainakin, iloinen mieli, vaikka sydän verta tihkuisi, mutta siinäpä sitä mietintää pitääkin suorittaa.

Nyt rupean noita kasveja tuonne parvekkeelle laittamaan, paleltukoot, jos pakkaset tulevat, en jaksa miettiä tehtävien määrää niidenkin suhteen, kun ne tekemättömät työt rasittaa.
Jos vaikka tekokukat ensi vuoden kesäksi hommaan, vaikka kauhistusta jo ajatus herättää.
Viettäkää mukava päivä, heittäkää turhat huolet nurkkaan ja hymyillen päivä kohdataan, näin yritän ajatella minäkin.

Lue lisää

Iltapäivää ! Luopuminen, luovuttaminen, periksi antaminen - ovatkohan ne nyt tämän elämänvaiheen perinteiset vaihtoehdot ? Meille tarjotut vai olosuhteiden määräämät ?

Itse ajattelisin, että voimme/saamme kuitenkin edetä noissa asioissa ikäänkuin omaan tahtiimme, ellei sitten kohdallemme osu jokin pysäyttävä sairaus.
Aste-eroja vajavuudessamme on ja kuten tiedetään päivätkään eivät ole veljeksiä.
Alavireisten päivien joukkoon mahtuu myös toisenlaisia päiviä, niitä, jolloin voi hetkellisesti kokea olevansa voimantuntoinen, elämää täynnä..))

Juuri tuossa tunnetilojen vaihtelussa piilee minusta elämän jännittävyys, yllätyksellisyys, koskaan ei tiedä, millä mielellä aamulla herää, mikä on aamujäykkyyden haitta-aste, esimerkiksi..))

Kesäaikaan nyt kai kuitenkin valmistaudutaan, lapset odottavat kesälomaa, monilla ikätovereillekin on suunitelmia kesäksi kun vakiharrastukset jäävät tauolle, käsittääkseni nämä erilaiset kohtaamispaikat, joissa itsekin käyn silloin tällöin, kuitenkin toimivat kesällä, joten jos seuraa kaipaa, sieltä löytyy...

Minullekaan telkkari ei ole se mieluisin seuralainen, viihdeohjelmia en juuri seuraa, hyviä elokuvia tulee sittenkin aika harvoin, jos tulee, niitä kierrätetään kanavalta toiselle pienen ajan sisällä, uusiin sarjoihin ei viitsi/jaksa tutustua.
La Promesakin alkaa jo uuvuttaa mutta vanhasta tottumuksesta sitä seuraan, etenkin kun se antaa pohdittavaa minulle ja tutulleni, jolle telkkari on jäänyt ainoaksi seuralaiseksi oman toimintakyvyn vajavuuden vuoksi. Korvike-elämää, mutta joskus muuta vaihtoehtoa ei ole.

Taas on kaunis päivä tarjolla täällä. Meidän lähellä on viheralueeksi kaavoitettu "metsä", tai oikeastaan ryteikkö, missä ei juuri silmä lepää. Nyt valkovuokko on levittäytynyt sinne, vihreä matto peittää maa-alan lähes kokonaan ja valkoiset kukat hehkuvat runsaina sen keskellä. On muista koskaan nähneeni noin upeaa kattausta tuossa paikassa.

Kevään viimeinen lukupiiri on meillä huomenna, Inga Maggan kirja Puolikas kertoo saamelaisväestön lähihistoriasta ja sen ponnisteluista oman kielen, oman kulttuurin säilyttämiseksi.

Mukavaa päivää itse kullekin,
demeter1

Anonyymi00143 kirjoitti:

Iltapäivää ! Luopuminen, luovuttaminen, periksi antaminen - ovatkohan ne nyt tämän elämänvaiheen perinteiset vaihtoehdot ? Meille tarjotut vai olosuhteiden määräämät ?

Itse ajattelisin, että voimme/saamme kuitenkin edetä noissa asioissa ikäänkuin omaan tahtiimme, ellei sitten kohdallemme osu jokin pysäyttävä sairaus.
Aste-eroja vajavuudessamme on ja kuten tiedetään päivätkään eivät ole veljeksiä.
Alavireisten päivien joukkoon mahtuu myös toisenlaisia päiviä, niitä, jolloin voi hetkellisesti kokea olevansa voimantuntoinen, elämää täynnä..))

Juuri tuossa tunnetilojen vaihtelussa piilee minusta elämän jännittävyys, yllätyksellisyys, koskaan ei tiedä, millä mielellä aamulla herää, mikä on aamujäykkyyden haitta-aste, esimerkiksi..))

Kesäaikaan nyt kai kuitenkin valmistaudutaan, lapset odottavat kesälomaa, monilla ikätovereillekin on suunitelmia kesäksi kun vakiharrastukset jäävät tauolle, käsittääkseni nämä erilaiset kohtaamispaikat, joissa itsekin käyn silloin tällöin, kuitenkin toimivat kesällä, joten jos seuraa kaipaa, sieltä löytyy...

Minullekaan telkkari ei ole se mieluisin seuralainen, viihdeohjelmia en juuri seuraa, hyviä elokuvia tulee sittenkin aika harvoin, jos tulee, niitä kierrätetään kanavalta toiselle pienen ajan sisällä, uusiin sarjoihin ei viitsi/jaksa tutustua.
La Promesakin alkaa jo uuvuttaa mutta vanhasta tottumuksesta sitä seuraan, etenkin kun se antaa pohdittavaa minulle ja tutulleni, jolle telkkari on jäänyt ainoaksi seuralaiseksi oman toimintakyvyn vajavuuden vuoksi. Korvike-elämää, mutta joskus muuta vaihtoehtoa ei ole.

Taas on kaunis päivä tarjolla täällä. Meidän lähellä on viheralueeksi kaavoitettu "metsä", tai oikeastaan ryteikkö, missä ei juuri silmä lepää. Nyt valkovuokko on levittäytynyt sinne, vihreä matto peittää maa-alan lähes kokonaan ja valkoiset kukat hehkuvat runsaina sen keskellä. On muista koskaan nähneeni noin upeaa kattausta tuossa paikassa.

Kevään viimeinen lukupiiri on meillä huomenna, Inga Maggan kirja Puolikas kertoo saamelaisväestön lähihistoriasta ja sen ponnisteluista oman kielen, oman kulttuurin säilyttämiseksi.

Mukavaa päivää itse kullekin,
demeter1

Lue lisää

Heh, ennenkuin joku ehtii huomauttaa: vielä taitaa olla aamupäivä..)) Yleensä en ole näin "varhain" liikkeellä....
demeter1

Hil-la kirjoitti:

Kaunista huomenta ja kivaa päivän aloitusta, minä aloitin mokalla, unohdin ottaa pillerin mikä olisi tyhjään vatsan otettava, mutta ei kai yhden pillerin unohdusta elimistö huomaa.

Ano 00140 olet aivan oikeassa, kai sitä viimeiset elin vuodet monikin siellä hoivakodissa viettää.
Taitaa vaan toiset päättää kuka sinne hoivakotiin pääsee, ehkä oman halun ei aina sallita toteutuvankaan.
Voihan olla, jos paksu rahapussi on tie sinnekin helpommin aukeaa.
Tulee aina mieleen nuo puheet, kun halveksivassa mielessä puhutaan "vaippa" ihmisistä, eiköhän jokainen haluaisi selvitä ilman tätä vaihetta, mutta sehän ei ole itsensä halusta kiinni.
Myös meissä vanhoissakin on nykyvaatimuksia täyttäviä tietolaitteiden käyttäjiä löytyy, ei kaikki ole minun kaltaisia tumpeloita, minkä ihan suosiolla tunnustan.
Tämän digit/ datat ei vaan mene päähän, syy etten ymmärrä miten kaikki on yleensä mahdollistakaan.
Jos kaikki toiminta mahtuisi päähän, ehkä sitä sitten osaisikin paremmin, näiltä osin muistini ei enää toimi.
En millään jaksa ymmärtää, miten joku laatikko jakaa mahdollisuuksia esimerkiksi koko kodin tekniikan toimimiselle, siis näille laitteille jotka toimivat WI-_Fin piirissä.
Olen hyväksynyt ymmärtämättömyyteni ja hyvilläni olen, kun jotenkin selviän näistä pakollisista.

Oikeassa olet Ano 00134, kyllähän sitä joutuu lattiankin ikkunan pesun jälkeen kuivaamaan, vettä tippuu lastan kuivaamisesta huolimatta.
Keikkuminen tikkailla juuri se, mihin tarvitsen apua.
Kyllähän lasit pesee lattiatasolta helpostikin.

Minulla alkaa olla vaihe päällä, että kaikki on jo nähty, katsoipa telkkaristakin mitä tahansa, mikään ei saa hyvää mieltä aikaan, päinvastoin kaikesta mieli masentuu.
Onkohan se merkki siitä, että olisi jo kypsä periksi antamaan, no onhan tätä taistoa ollut jo aika pitkä elämä.
Ehkä nämä ajatukset voi laskea siihenkin, että ei innostu enää monestakaan asiasta, vaikka minäkin taistoa käyn saamattomuutta vastaan, pidetään vaan tiukasti kiinni tästäkin tilasta demeter ja toivossa siitä, että vielä on hymyynkin aihetta.

Korpikirjailijan energisyyden myönnän jo ajat sitten sivuuttaneeni, kyllähän sitä on ollut, mutta nyt alkaa miettiä liikaa sitä, että onko kaikkeen pystyttävä.
Toisaalta myönnän ajatuksen siitäkin, jos periksi antaa, ei kohta mitään jaksa ei viitsi.
Mikä onkaan se tärkein mitä pitäisi yrittää yllä pitää, jopa pienillä ponnistuksilla ?
Yksi asia ainakin, iloinen mieli, vaikka sydän verta tihkuisi, mutta siinäpä sitä mietintää pitääkin suorittaa.

Nyt rupean noita kasveja tuonne parvekkeelle laittamaan, paleltukoot, jos pakkaset tulevat, en jaksa miettiä tehtävien määrää niidenkin suhteen, kun ne tekemättömät työt rasittaa.
Jos vaikka tekokukat ensi vuoden kesäksi hommaan, vaikka kauhistusta jo ajatus herättää.
Viettäkää mukava päivä, heittäkää turhat huolet nurkkaan ja hymyillen päivä kohdataan, näin yritän ajatella minäkin.

Lue lisää

” Iloinen mieli vaikka sydän verta tihkuisi” on kyllä mahdoton tilanne javaatimus itselle tai neuvona toiselle. Ei tarvitse iloista ja energistä esittää , jos ja kun sitä ei ole. Nuo vertailut jonkun toisen aikaansaannoksiin ja menemisiin on todella turhia ja masentavia. Ei taida nuo positiivisuuden ja päivien kimallusten jakamiset väsyneitä auttaa, päinvastoin.

Anonyymi00144 kirjoitti:

Heh, ennenkuin joku ehtii huomauttaa: vielä taitaa olla aamupäivä..)) Yleensä en ole näin "varhain" liikkeellä....
demeter1

Olette jutelleet ikääntymisen tuomista vaivoista ja aatoksista.
Olen minäkin monta kertaa huomannut ajattelevani, että elämä
välillä pysähtyy, tuntuu kuin odottaisi, että jotakin tapahtuisi
ilman omaa aktiivisuuttani. Mutta aina olen huomannut, että
jos vähänkään yritän itse, niin elämä siirtyy eteenpäin, joskus
kiusallisen hitaasti ja vaivalloisesti.

Elämä on, niinkuin Beckettin ”Godota odotellessa”, aivan kuin
kirjan päähenkilöt, Vladimir ja Esreagon ovat vanhoja rapistuneita
miehia, joille elämä tarjoaa enää hyvin pieniä porkkanoita.
He odottelevat Godota, joka antaa odotella itseään (josta ei
tiedetä, onko häntä edes olemassa).

Me ainakin tiedämme että olemme vielä olemassa, kun särkee
jotakin paikkaa, se on elonmerkki.
Kyllä me nyt vaan uskomme että tämä kaunis kevät antaa meille
uusia elämyksiä, jos katselemme luontoakin uudella tavalla.

Lähden viemään verenpainemittaria takaisin. Hyvin nukuin pikku-
tunneille saakka, mutta 03 jälkeen olin valveilla. klo 6-9 välillä
nukuin nojatuolissa, jonka saa keikautettua alas, tv-oli taustalla,
josta tuleva jutustelu on kuin turvallista unimusiikkia.

Palaillaan!
/MdK

Anonyymi00145 kirjoitti:

” Iloinen mieli vaikka sydän verta tihkuisi” on kyllä mahdoton tilanne javaatimus itselle tai neuvona toiselle. Ei tarvitse iloista ja energistä esittää , jos ja kun sitä ei ole. Nuo vertailut jonkun toisen aikaansaannoksiin ja menemisiin on todella turhia ja masentavia. Ei taida nuo positiivisuuden ja päivien kimallusten jakamiset väsyneitä auttaa, päinvastoin.

Lue lisää

Auttaako sinun lyttynlyövä kommentointisi. Päinvastoin taitaa ankeutta ja alakuloa lisätä.

Anonyymi00145 kirjoitti:

” Iloinen mieli vaikka sydän verta tihkuisi” on kyllä mahdoton tilanne javaatimus itselle tai neuvona toiselle. Ei tarvitse iloista ja energistä esittää , jos ja kun sitä ei ole. Nuo vertailut jonkun toisen aikaansaannoksiin ja menemisiin on todella turhia ja masentavia. Ei taida nuo positiivisuuden ja päivien kimallusten jakamiset väsyneitä auttaa, päinvastoin.

Lue lisää

"Ilo pintaan vaikka sydän märkänis" - eikös tuo ollut karjalaisen viljelemä sananparsi, jonka he osoittivat lähinnä itselleen. Tahtoivat muistuttaa ilon olemassaolosta elämän synkkinä hetkinä. Näin sen itse olen tulkinnut.

Suuri osa meistä on kai jo kasvanut eroon suorituskeskeisyydestä ja tyytyy siihen, että moni asia jää tekemättä kuten ilmeisesti äitienpäiväkakku omalla kohdallani..)) Kyllä valmiskakkukin maistuu.

Sillehän emme mitään voi, että jotkut meistä ovat onnekkaampia terveytensä ja suorituskykynsä osalta - ilon tunteminen siitä on kai luonnollista mutta isompi hehkutus asiasta herättää yleensä jonkinlaista närää täällä.
"Kell onni on, se onnen kätkekööt"..))
demeter1

Kerroin, että nukuin nojatuolissa 3 tuntia. Tuon nojatuolin ostosta
on kulunut jo pari, kolme vuotta. – Ostin sen IKEAsta, joka on muu-
taman kilometrin päässä. Itselläni ei ole enää autoa, joten yritin
hoitaa tuolin tilauksen netin välityksellä.
Chatti tuli apuun. Nehän ovat nykyään robotteja, niin tämäkin oli.
Esitteli itsensä Billieksi ja varsin ”mielenkiintoinen” keskustelu alkoi.

- Hei, olen chattibotti Billie! Kuinka voin auttaa?
- En saa tilaustani läpi netin välityksellä.
- OK. Mikä on tilausnumerosi?
- Ei ole tilausnumeroa.
- Ole ystävällinen ja anna tilausnumero!
- Yritän parhaillaan tehdä tilausta.
- Tuo ei ollut oikea tilausnumero.
- Yritän tilata nojatuolia, kuljetusta ja tuolin kasaamista.
- Hmmm. Tuo ei ollut korrekti numero. Yritä uudelleen!
- Kutsu OIKEA IHMINEN vastaamaan!
- Valitettavasti sellaista tilausnumeroa ei ole!

Puin päälleni ja lähdin bussipysäkille ja IKEAan tekemään
tilausta paikan päälle.

(Sattui tulemaan tästä keskustelusta muistutus FB-sivulle
juuri tänään.)

Päivän vihje:
Ottakaapa pienet nokoset ja sen jälkeen hyvät päiväkahvit!

/MdK

Anonyymi00149 kirjoitti:

Kerroin, että nukuin nojatuolissa 3 tuntia. Tuon nojatuolin ostosta
on kulunut jo pari, kolme vuotta. – Ostin sen IKEAsta, joka on muu-
taman kilometrin päässä. Itselläni ei ole enää autoa, joten yritin
hoitaa tuolin tilauksen netin välityksellä.
Chatti tuli apuun. Nehän ovat nykyään robotteja, niin tämäkin oli.
Esitteli itsensä Billieksi ja varsin ”mielenkiintoinen” keskustelu alkoi.

- Hei, olen chattibotti Billie! Kuinka voin auttaa?
- En saa tilaustani läpi netin välityksellä.
- OK. Mikä on tilausnumerosi?
- Ei ole tilausnumeroa.
- Ole ystävällinen ja anna tilausnumero!
- Yritän parhaillaan tehdä tilausta.
- Tuo ei ollut oikea tilausnumero.
- Yritän tilata nojatuolia, kuljetusta ja tuolin kasaamista.
- Hmmm. Tuo ei ollut korrekti numero. Yritä uudelleen!
- Kutsu OIKEA IHMINEN vastaamaan!
- Valitettavasti sellaista tilausnumeroa ei ole!

Puin päälleni ja lähdin bussipysäkille ja IKEAan tekemään
tilausta paikan päälle.

(Sattui tulemaan tästä keskustelusta muistutus FB-sivulle
juuri tänään.)

Päivän vihje:
Ottakaapa pienet nokoset ja sen jälkeen hyvät päiväkahvit!

/MdK

Lue lisää

Kiitos vinkistä, nyt otan pienet nokoset.
Olin mökillä ja aloitin siivouksen mökin jääkaapista sillä ostin ruokaa huomista varten. Pyyhin huolella äitini lempiluolin, josta on tullut myös minun lempparini. Istahdan yleensä touhupäivän päätteeksi siihen tuijotan järvelle ja tuumailen omiani. Usein pistän lämmintä vettä ja saippuaa pesuvatiin ja hellin jalkojani.

Korppis

Anonyymi00149 kirjoitti:

Kerroin, että nukuin nojatuolissa 3 tuntia. Tuon nojatuolin ostosta
on kulunut jo pari, kolme vuotta. – Ostin sen IKEAsta, joka on muu-
taman kilometrin päässä. Itselläni ei ole enää autoa, joten yritin
hoitaa tuolin tilauksen netin välityksellä.
Chatti tuli apuun. Nehän ovat nykyään robotteja, niin tämäkin oli.
Esitteli itsensä Billieksi ja varsin ”mielenkiintoinen” keskustelu alkoi.

- Hei, olen chattibotti Billie! Kuinka voin auttaa?
- En saa tilaustani läpi netin välityksellä.
- OK. Mikä on tilausnumerosi?
- Ei ole tilausnumeroa.
- Ole ystävällinen ja anna tilausnumero!
- Yritän parhaillaan tehdä tilausta.
- Tuo ei ollut oikea tilausnumero.
- Yritän tilata nojatuolia, kuljetusta ja tuolin kasaamista.
- Hmmm. Tuo ei ollut korrekti numero. Yritä uudelleen!
- Kutsu OIKEA IHMINEN vastaamaan!
- Valitettavasti sellaista tilausnumeroa ei ole!

Puin päälleni ja lähdin bussipysäkille ja IKEAan tekemään
tilausta paikan päälle.

(Sattui tulemaan tästä keskustelusta muistutus FB-sivulle
juuri tänään.)

Päivän vihje:
Ottakaapa pienet nokoset ja sen jälkeen hyvät päiväkahvit!

/MdK

Lue lisää

IKEA on romuliike, pahvihuonekaluja jotka hajoaa jos pikkasen tönäisee, kokenut kertoo.

Anonyymi00153 kirjoitti:

IKEA on romuliike, pahvihuonekaluja jotka hajoaa jos pikkasen tönäisee, kokenut kertoo.

Muutossa hajoavat viimeistään....

Anonyymi00160 kirjoitti:

Muutossa hajoavat viimeistään....

No ei pidä paikkaansa! - Ehjinä ovat vieläkin, 50 vuotta sitten
ostettu ja vuosien mittaan lisätty kalusteita asunnon koon mukaan.
Muuttoja vähintäänkin 15. Yksikään kaluste ei ole hajonnut, tulevat
kestämään loppuelämäni ajan.

Mikä parasta: kalusteista saa aina tyylikkään ja raikkaan sisustuksen,
olipa asunnon pohjaratkaisu minkälainen tahansa, niin hyllyköitä voi
laittaa pystysuoraan tai vaakasuoraan, eikä osia jää puuttumaan tai
olemaan liikaa. IKEA rules ympäri maailman!
Kokenut olen minäkin .
/MdK

Keskiviikot on kivoja, pikkulauantai ja illalla pikkulotto, eli viking.

Anonyymi00154 kirjoitti:

Keskiviikot on kivoja, pikkulauantai ja illalla pikkulotto, eli viking.

Huomenta, aurinko paistaa, viileää oli yöllä, mutta ei hätää parvekkeella, peittelin taimet yöksi.
Naakkoja ei näy oletetun pesän lähellä, kävikö lokit pesän tuhoamassa, taistelua se on elämä luonnossakin.
Meriharakkapariskuntaa katselen tien toisella puolen, pullukoilta näyttävät, kai siemeniä maasta löytyy, ainakin ahkerasti nokkivat.

Tänään silmälääkäriin, aion ottaa viimevuotiset sangat mukaan, jos laittaisivat uudet linssit niihin, kun joka kerta olen sangat vaihtanut, nyt ajattelin kierrättää, kun ei ne mihinkään ole kuluneet ja jopa tykkään niistä vielä.
Joku kertoi kyllä, että eivät vaihda, uudet on ostettava, no ainakin kysyn perustelut moiseen.
Ymmärrän kyllä, että myös kehysten tekijöiden olisi jotain riksaa saatava, mutta nyt puhutaan kierrätyksestä ja turhan ostamisista.
Kuuntelin radionkertomaa, että Kiinasta ja muista maista yli 4 miljoonaa tuotetta tulee päivittäin rihkamaa ja osin myrkkyjä sisältäviä tuotteita, tulli ei ehdi kaikkea tarkastaa ja huumeet sinne sekaan eksyy.
Huonekaluja en enää osta, mutta aina olen kokopuuta pyrkinyt hankkimaan, kerran ostin kaapin Sotkasta ja lastulevyä oli, pohjat irtosivat jos painavaa laatikoihin laittoi.

Keskiviikko on kiva päivä, siitä loppuviikolle siirrymme;)

Ehkä on aina ollut mieliala heilahtelua ja niistä puhumista , kun tuo "kell onni on, hän onnen kätkeköön" sanonta on saanut näkyvyyden.
Onko niinkin, että herkkä ihminen huomaa pienestäkin sen pahan, mikä mieltä haavoittaa, joku toinen ei edes huomaa mahdollista loukkausta.
Tuo äitienpäivä on minullekin tavallaan rasite, kun ajattelen sitä kiirettä mitä se aiheuttaa onnittelijoille, jokaisella on useampi mummo jota pitää kiirehtiä onnittelemaan ja kahvia aina vaan tarjolla, kun ei muuta ehdi nauttimaan.
Olenkin yrittänyt sopia lasteni ja heidän jälkeläisten suhteen, että en todella loukkaannu, jos eivät ehdi huomioida.
Haudoilla käymme etuajassa, kun tytär mökillään äitienpäivää viettää.
Taidan maistaa toscakakun ja se riittänee, jos yllätyksiä tulee.


Ano 00145, kovin vaikeaa on, jos ei iloisia asioita voisi kertoilla, jos niitä kohdalle sattuu.
Pinnistely alamaista nostamiseen kannattaa aina yrittää mielessä pitää,, ymmärrän kyllä senkin, että vaikea on ponnistella ja tekemällä mielialaa nostaa, mutta kuitenkin niitä ilon aiheita meistä jokainen kaipaa.
Ketään ei tähänkään olotilaan pysty nostamaan, jos itsellä ei halua ole, mutta kannattaa seurailla toisten edes ottamisia, ehkä sieltä voi jotain hyötyäkin keksiä.

Eliaanan kuvaus mökkimaisemista tuli minullekin mieleen, no mökkiä ei, mutta on tuo ihana pieni puistikko mistä voi kesän tuloa seurata, koivut jo melko pitkälle ehtinyt, vaahterat lehtinupuilla, niitä katsellen henkii sen elämän ilon, mistä vanhakin voi nauttia.
Loppujen lopuksi aika pienestä sen ilon löytää, jos mieli on vastaanottavainen.

Tuli mieleen, että minullakin joku jalkahoito on purkissa, tytär joksikin lahjaksi toi, en vaan ole saanut käyttöön otettua, jospa nyt minäkin jalkani veteen upotan;)
Tuo Copilot on joskus minunkin kanssani jutustellut, mutta lopputulema aina ollut, ei apua löytynyt.

Iltapäivällä menemme naapurin rouvan kanssa Jyskiin, mattoa olisi etsittävä, siinä ohessa voi jotain tarttua heidän runsaasta valikoimasta muutakin käteen.
Tämä kyseinen rouva väsyttää itseään mökillään, yritin neuvoa, että jos vaikealta joku asia tuntuu, jätä unholaan, mökki on rentoutumispaikka, ei työleiri.
Itselläni oli kyllä työleirikin, mutta en sitä niin kokenut, kun halusin touhuta ja en taakkaa tuntenut.
Erilaisia olemme, yhdelle sopii, toiselle ei millään.

Nyt jutustelemaan silmien näkökyvystä, onko jo huolta siitäkin näkyvissä?
Mahdollisimman kivaa päivää kaikille;);)

Hil-la kirjoitti:

Huomenta, aurinko paistaa, viileää oli yöllä, mutta ei hätää parvekkeella, peittelin taimet yöksi.
Naakkoja ei näy oletetun pesän lähellä, kävikö lokit pesän tuhoamassa, taistelua se on elämä luonnossakin.
Meriharakkapariskuntaa katselen tien toisella puolen, pullukoilta näyttävät, kai siemeniä maasta löytyy, ainakin ahkerasti nokkivat.

Tänään silmälääkäriin, aion ottaa viimevuotiset sangat mukaan, jos laittaisivat uudet linssit niihin, kun joka kerta olen sangat vaihtanut, nyt ajattelin kierrättää, kun ei ne mihinkään ole kuluneet ja jopa tykkään niistä vielä.
Joku kertoi kyllä, että eivät vaihda, uudet on ostettava, no ainakin kysyn perustelut moiseen.
Ymmärrän kyllä, että myös kehysten tekijöiden olisi jotain riksaa saatava, mutta nyt puhutaan kierrätyksestä ja turhan ostamisista.
Kuuntelin radionkertomaa, että Kiinasta ja muista maista yli 4 miljoonaa tuotetta tulee päivittäin rihkamaa ja osin myrkkyjä sisältäviä tuotteita, tulli ei ehdi kaikkea tarkastaa ja huumeet sinne sekaan eksyy.
Huonekaluja en enää osta, mutta aina olen kokopuuta pyrkinyt hankkimaan, kerran ostin kaapin Sotkasta ja lastulevyä oli, pohjat irtosivat jos painavaa laatikoihin laittoi.

Keskiviikko on kiva päivä, siitä loppuviikolle siirrymme;)

Ehkä on aina ollut mieliala heilahtelua ja niistä puhumista , kun tuo "kell onni on, hän onnen kätkeköön" sanonta on saanut näkyvyyden.
Onko niinkin, että herkkä ihminen huomaa pienestäkin sen pahan, mikä mieltä haavoittaa, joku toinen ei edes huomaa mahdollista loukkausta.
Tuo äitienpäivä on minullekin tavallaan rasite, kun ajattelen sitä kiirettä mitä se aiheuttaa onnittelijoille, jokaisella on useampi mummo jota pitää kiirehtiä onnittelemaan ja kahvia aina vaan tarjolla, kun ei muuta ehdi nauttimaan.
Olenkin yrittänyt sopia lasteni ja heidän jälkeläisten suhteen, että en todella loukkaannu, jos eivät ehdi huomioida.
Haudoilla käymme etuajassa, kun tytär mökillään äitienpäivää viettää.
Taidan maistaa toscakakun ja se riittänee, jos yllätyksiä tulee.


Ano 00145, kovin vaikeaa on, jos ei iloisia asioita voisi kertoilla, jos niitä kohdalle sattuu.
Pinnistely alamaista nostamiseen kannattaa aina yrittää mielessä pitää,, ymmärrän kyllä senkin, että vaikea on ponnistella ja tekemällä mielialaa nostaa, mutta kuitenkin niitä ilon aiheita meistä jokainen kaipaa.
Ketään ei tähänkään olotilaan pysty nostamaan, jos itsellä ei halua ole, mutta kannattaa seurailla toisten edes ottamisia, ehkä sieltä voi jotain hyötyäkin keksiä.

Eliaanan kuvaus mökkimaisemista tuli minullekin mieleen, no mökkiä ei, mutta on tuo ihana pieni puistikko mistä voi kesän tuloa seurata, koivut jo melko pitkälle ehtinyt, vaahterat lehtinupuilla, niitä katsellen henkii sen elämän ilon, mistä vanhakin voi nauttia.
Loppujen lopuksi aika pienestä sen ilon löytää, jos mieli on vastaanottavainen.

Tuli mieleen, että minullakin joku jalkahoito on purkissa, tytär joksikin lahjaksi toi, en vaan ole saanut käyttöön otettua, jospa nyt minäkin jalkani veteen upotan;)
Tuo Copilot on joskus minunkin kanssani jutustellut, mutta lopputulema aina ollut, ei apua löytynyt.

Iltapäivällä menemme naapurin rouvan kanssa Jyskiin, mattoa olisi etsittävä, siinä ohessa voi jotain tarttua heidän runsaasta valikoimasta muutakin käteen.
Tämä kyseinen rouva väsyttää itseään mökillään, yritin neuvoa, että jos vaikealta joku asia tuntuu, jätä unholaan, mökki on rentoutumispaikka, ei työleiri.
Itselläni oli kyllä työleirikin, mutta en sitä niin kokenut, kun halusin touhuta ja en taakkaa tuntenut.
Erilaisia olemme, yhdelle sopii, toiselle ei millään.

Nyt jutustelemaan silmien näkökyvystä, onko jo huolta siitäkin näkyvissä?
Mahdollisimman kivaa päivää kaikille;);)

Lue lisää

Punainen hieno nokka on meriharakalla.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta, aurinko paistaa, viileää oli yöllä, mutta ei hätää parvekkeella, peittelin taimet yöksi.
Naakkoja ei näy oletetun pesän lähellä, kävikö lokit pesän tuhoamassa, taistelua se on elämä luonnossakin.
Meriharakkapariskuntaa katselen tien toisella puolen, pullukoilta näyttävät, kai siemeniä maasta löytyy, ainakin ahkerasti nokkivat.

Tänään silmälääkäriin, aion ottaa viimevuotiset sangat mukaan, jos laittaisivat uudet linssit niihin, kun joka kerta olen sangat vaihtanut, nyt ajattelin kierrättää, kun ei ne mihinkään ole kuluneet ja jopa tykkään niistä vielä.
Joku kertoi kyllä, että eivät vaihda, uudet on ostettava, no ainakin kysyn perustelut moiseen.
Ymmärrän kyllä, että myös kehysten tekijöiden olisi jotain riksaa saatava, mutta nyt puhutaan kierrätyksestä ja turhan ostamisista.
Kuuntelin radionkertomaa, että Kiinasta ja muista maista yli 4 miljoonaa tuotetta tulee päivittäin rihkamaa ja osin myrkkyjä sisältäviä tuotteita, tulli ei ehdi kaikkea tarkastaa ja huumeet sinne sekaan eksyy.
Huonekaluja en enää osta, mutta aina olen kokopuuta pyrkinyt hankkimaan, kerran ostin kaapin Sotkasta ja lastulevyä oli, pohjat irtosivat jos painavaa laatikoihin laittoi.

Keskiviikko on kiva päivä, siitä loppuviikolle siirrymme;)

Ehkä on aina ollut mieliala heilahtelua ja niistä puhumista , kun tuo "kell onni on, hän onnen kätkeköön" sanonta on saanut näkyvyyden.
Onko niinkin, että herkkä ihminen huomaa pienestäkin sen pahan, mikä mieltä haavoittaa, joku toinen ei edes huomaa mahdollista loukkausta.
Tuo äitienpäivä on minullekin tavallaan rasite, kun ajattelen sitä kiirettä mitä se aiheuttaa onnittelijoille, jokaisella on useampi mummo jota pitää kiirehtiä onnittelemaan ja kahvia aina vaan tarjolla, kun ei muuta ehdi nauttimaan.
Olenkin yrittänyt sopia lasteni ja heidän jälkeläisten suhteen, että en todella loukkaannu, jos eivät ehdi huomioida.
Haudoilla käymme etuajassa, kun tytär mökillään äitienpäivää viettää.
Taidan maistaa toscakakun ja se riittänee, jos yllätyksiä tulee.


Ano 00145, kovin vaikeaa on, jos ei iloisia asioita voisi kertoilla, jos niitä kohdalle sattuu.
Pinnistely alamaista nostamiseen kannattaa aina yrittää mielessä pitää,, ymmärrän kyllä senkin, että vaikea on ponnistella ja tekemällä mielialaa nostaa, mutta kuitenkin niitä ilon aiheita meistä jokainen kaipaa.
Ketään ei tähänkään olotilaan pysty nostamaan, jos itsellä ei halua ole, mutta kannattaa seurailla toisten edes ottamisia, ehkä sieltä voi jotain hyötyäkin keksiä.

Eliaanan kuvaus mökkimaisemista tuli minullekin mieleen, no mökkiä ei, mutta on tuo ihana pieni puistikko mistä voi kesän tuloa seurata, koivut jo melko pitkälle ehtinyt, vaahterat lehtinupuilla, niitä katsellen henkii sen elämän ilon, mistä vanhakin voi nauttia.
Loppujen lopuksi aika pienestä sen ilon löytää, jos mieli on vastaanottavainen.

Tuli mieleen, että minullakin joku jalkahoito on purkissa, tytär joksikin lahjaksi toi, en vaan ole saanut käyttöön otettua, jospa nyt minäkin jalkani veteen upotan;)
Tuo Copilot on joskus minunkin kanssani jutustellut, mutta lopputulema aina ollut, ei apua löytynyt.

Iltapäivällä menemme naapurin rouvan kanssa Jyskiin, mattoa olisi etsittävä, siinä ohessa voi jotain tarttua heidän runsaasta valikoimasta muutakin käteen.
Tämä kyseinen rouva väsyttää itseään mökillään, yritin neuvoa, että jos vaikealta joku asia tuntuu, jätä unholaan, mökki on rentoutumispaikka, ei työleiri.
Itselläni oli kyllä työleirikin, mutta en sitä niin kokenut, kun halusin touhuta ja en taakkaa tuntenut.
Erilaisia olemme, yhdelle sopii, toiselle ei millään.

Nyt jutustelemaan silmien näkökyvystä, onko jo huolta siitäkin näkyvissä?
Mahdollisimman kivaa päivää kaikille;);)

Lue lisää

On jo iltapäivä, kun tuli mieleen että en ole vielä ehtinyt palstalla käydä.

Olen ottanut nyt univelkoja takaisin yhden huonommin nukutun yön
takia. Päiväjärjestys on mennyt uuteen järjestykseen. Minusta tuntuu,
että meillä, joilla on määrätyt rutiinit joka päivä, vie oman aikansa jos
järjestys muuttuu, ennenkuin ollaan taas löydetty tuttu latu.

Ensimmäiseksi onnittelin pikkuveljeä, jolla on tänään syntymäpäivä.
Siinä sain säätiedotkin hämeen seuduilta. Oli niin lämmintä, että hän
oli ajatellut ottaa moottoripyörän esille ja käydä vanhempien haudalla.

Lämmin ilma on täällä meilläkin ja lähdin lenkille. Ihmettelen edelleen
sitä, ettei pikkulintujen ääniä kuulu. Ainoa pikkulintu, jonka tunnistin
äänestä, oli räksä, joka on myös pesäpuuhissa. Äänen opin tuntemaan
"parvekeräksistäni".
Istuskelin matkan varrella olevilla penkeillä ja katselin luontoa "hitaasti".
Ei ole enää kiire mihinkään. On ollut sellaisiakin aikoja, että stressi on
saanut tekemään aivan hullunkurisia asioita, joille on saanut nauraa.
Mutta kyllä silloin 40 + ikäisenä kävi mielessä, kuinka mahtaa asiat olla
kun ikää tulee lisää. Tässä sitä ollaan, ei vielä hätää mitään.

Olen koputtanut omalle ovelleni konttorilla paperinippu kädessä.
Kun kukaan ei sanonut "sisään", niin huomasin että tämä onkin minun
huoneeni ovi, eikä tarvitse koputella!

Olen ollut auttavainen, kun olen ottanut laskuttajalta nipun kirjekuoria
ja luvannut heittää ne postilaatikkoon kotimatkalla. Olenkin pysäyttänyt
auton ja heittänyt autonavaimet postilaatikkoon! Sillä kertaa oli onnea,
kun postista tulivat juuri tyhjentämään laatikkoa, niin sain autonavaimet
takaisin ja jatkoin matkaa kotiin.

Eräs viikonloppu olimme päättäneet lähteä käymään Skoonessa. Töistä
tullessa minulla oli taas tehtävänä postittaa laskunippu. Tiesin, että
kukkakaupan ulkopuolella oli postilaatikko ja minulla oli tarkoitus käydä
tilaamassa kukkia seuraavan päivän Skoonereissua varten. Toisessa
kädessä oli autonavaimet ja rahakukkaro, toisessa kädessä laskunippu.
Ja kohta lensi rahakukkaro postilaatikkoon ja minä päivittelin ääneen!
Heitin laskunipun äkäisesti perässä. Menin kukkakauppaan ja tilasin
kukat. Myyjä kysyi maksaisinko heti vai kukkia hakiessa. - Sanoin, etten
voi maksaa nyt kun heitin rahakukkaron postilaatikkoon! Onneksi ei
autonavaimet menneet sormikoukusta laatikkoon. Ajoin postin eteen
ja kävin ilmoittamassa että kun tyhjentävät laatikon, niin siellä on muun
muassa minun rahakukkaroni.
Lähtivät heti laatikkoa tyhjentämään ja seurasin perässä pelastamaan
sen hetkisen taloudellisen tilanteen. Ei ollut vielä raha-asiat siirtyneet
digiaikakauteen.

Olen miettinyt, että vaikuttaakohan aikaisemmin koettu stressi joskus
myöhemmin elämässä, stressittömässä elämässä, niin että verenpaine
saattaa olla epänormaalin korkea? Joku stressihormooni on jäänyt päälle
ja hoputtaa koko ajan?
Pitäisi oppia "hitaasti elämisen" taito. Aiheesta on varmasti kirjoitettu
ja keskusteltu Suomessakin. Meillä vanhoilla ei ole kiire mihinkään, joten
yritetään keksiä tapa, kuinka me kukin omalla tavallamme eläisimme
vähän hitaammin. Minä ajattelin opetella kävelemään niinkuin laiskiainen.
Äiti vertasi minua, että liikun kuin Singer-ompelukone pikkutikillä!

Nyt olen ehtinyt tässä päivässä niin pitkälle, että olen käynyt suihkussa
ja rasvannut koko kehon, olen liukas kuin ankerias😊. Leikkasin varpaan-
kynnet ja voitelin jalat apteekista ostetulla jalkavoiteella.
Hiuksia katselin ja arvelin että olisi taas asiaa mennä kampaajan luokse,
vaikka muuten saa vielä nätin kampauksen, kun vähän aikaa föönää ja
muotoilee. Mutta kun kampa ei tahdo enää mennä ”turvakon” läpi, on se
niin sammaltunut juurista.
Puhtaat vaatteet vielä päälle, niin kelpaa laiskotella.
Eipä ole ollut näin paljon aikaa hääriä itsensä kimpussa nuorena, kuin on
nyt. Samaa sanoi siskoni.
Tuosta laiskottelusta tuli mieleen 1964, euroviisut ja Lasse Mårtenssonin
"Laiskotellen" https://www.youtube.com/watch?v=az0qmvY29mo

Illan kölläkettä!
/MdK