Jään loppuelämäkseni peiton alle synkistelemään näitä asioita. Olen alkanut inhota itseäni pohjattomasti. Se millaisena minut ihmiset ovat nähneet on todella surkeaa. Älkääkä sanoko etten voi tietää mitä minusta ajatellaan. Tasan tarkkaan tiedän, kun olen lukenut sen asiakirjoista. Tunnen itseni niin surkeaksi luuseriksi, etten löydä sille sanoja enää.
Voi että kun masentaa syvästi
Anonyymi-ap
18287
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Semmossii ne printatut jutut on.
Oletko tehnyt jotain ikävää? Kyllä se elämänilo vielä tulee, nyt levähdät ja otat rauhallisesti.
oletko hoitanut omat kuin taloudellisetkin asiat pois... jotkin niin vanhat James 007 -elokuvat aivan hauskoja kun on naisagenttejakin näyttelemässä
Tuohan on loistava tilanne! Tiedät nyt ne ongelmakohdat joiden vuoksi asiat ovat noin joten sinulla on mahdollisuus lähteä niitä korjaamaan. Jokainen korjattu asia muuttaa suuntaa paremmaksi ja kevyemmäksi. Ottaa vain pienen palan kerrallaan työnalle ja keskittyy vain siihen. Kun olo sen myötä helpottaa vapautuu lisää voimavaroja jo seuraavaan juttuun.
Olin jo kuvitellut kasvaneeni ihmisenä. Asiakirjat ovat melko vanhoja eivätkä kuvaukset pidä paikkaansa enää. Menin vain niihin niin syvälle, että uskoin olevani se tyyppi edelleen ja olin itselleni vihainen. Olen todella pettynyt silloiseen itseeni. Minun on vaikea myöntää millainen olen ollut.
Aloituksessasi kirjoitit, että olet alkanut pohjattomasti inhota itseäsi. Se jos jokin on on asia jonka työstäminen voi antaa elämään valtavasti iloa ja keveyttä. Toki mikä itsellesi hyvältä tuntuu. Joskus prosessit vaativat oikean hetken.
Kyllä mä tuödtån näitä asioita.
Hups, siis työstän.
Kerro lisää noista asiakirjoista
Hienosti esität minua. Minä muuten tasan tarkkaan olen koko ajan tiennyt millainen olen ollut ja olen vihannut itseäni sen takia koko ajan. Ei ole siis kyse siitä etten olisi myöntänyt sitä itselleni.
En ole muille puhunut asiasta koska en halua kuulla yhtäkään kommenttia siitä.
En esitä ketään. Minä en ole tiennyt ihan tasan tarkkaan kaikkea ja olen opetellut vuosien aikana antamaan armoa itselleni ja onnistunutkin rakastamaan uutta minääni. Nyt siltä vaan meinaa pudota pohja, kun nousee aina vaan ikävämpää tietoisuuteen.
Hehheh, kyllä sinä esität minua. Ja minä en todellakaan ole oppinut antamaan armoa itselleni tms. En koskaan tule hyväksymään sitä mikä paskaläjä olen ollut.
Miten niin esitän ja miksi vtusss esittäisin yhtään ketään muuta kuin itseäni? Ei ole voimia eikä kiinnostusta alkaa satuilemaan kenenkään muun elämästä. Omassakin on tarpeeksi.
No sitten olet vissiin paljolti samassa tilanteessa kuin itse olen..
Voimia elämääsi. Minäkin olen surkea muiden silmissä.
Voimia sinullekin!
Virheistä oppii. Jos asiakirjoilla ja muilla papereilla ei tee mitään, hävittäkää ne. Uusi alku.