Anteeksi mies

Purin pahaa oloa pari kertaa sulle loppu talvesta ja sanoin etten halua nähdä sua ikinä enää jos et selvitä asioita kanssani tiettyyn pv. mennessä. Häpeän asiaa ja yritin tehdä koko päivän hyvää anteeksipyyntöä, mutta koska tiedät rakkauteni ja tiedän sinun rakkautesi minuun, mutta omista syistäsi et voinut minua ottaa ja mitä kaikkea siitä on sitten seurannut jne. niin en munä pysty sinua lähestymään ja jotenkin taas tajusin itsekin sen, että on jotenkin todella väärin edes haluta olla sinulle se, joka tiesän että olen sinulle, mutta vaikka rakkaus ei välillämme ole väärin, niin muut sen tuomitsisivat. Ajattelin kyllä aikoinaan että ei sitä tarvitse muille toitottaa. Sitten kun mä yritin kehitellä niitä anteeksi pyyntöjä, niin mä puhuin taas niin paljon meidän kahden välisiä hetkiäkin, että mä tajusin kyllä sen että sä todellakin välität musta. Ja koska et ole sitä minulle näyttänyt, niin olen ajatellut että et sitten välitäkään, vaikka tunsin swn ihan heti silloin aikoinaan ja siihen luotin. Ja mua itseänikin rupesi pelottamaan se, että kyllä sä mua rakastat ja että jos sä yhtäkkiä rupeaisit sitä mulle julistamaan. Niin luulen että mulle tulisi todella epämiellyttävä olo, koska se rakkaus meidän välillä on niin suuri. Mä uskoin siihen itse siksi alussa, kun mä tajusin että sen kuuluu elää, koska se muuttaa maailmoja. Mutta kyllä se pelottavan voimakas asia on. Mut kyllä mä sua rakastan ja tiedät sen, en halua häiritä enkä kyllä kykenekään.
Mut mä haaveilen aina ja unelmoin.