Minulla on v. 1964 saatu AB-ajokortti .
Minulla on runsas 1.500.000 ajokilometriä takana.
Molemmat bonukset ovat ns. tapissa.
Päästän jalankulkijat ja pyöräilijät ensin - ei siis ongelmaa.
Mutta.
Vaikka joku valpas pyöräilijä selvästi huomaa, että nyt autoilija
ei pyöräilijää sananmukaisesti ole "havainnut", niin siitä huoli-
matta pyöräilijän on tahallaan luotava liikenteeseen turha uusi
vaaramomentti - siis hätäjarrutilanne - ajamalla siten, kuin sitä
autoa ei lainkaan olisi.
Olemme kaikki ihmisiä ja kaikille sattuu virheitä joskus - paitsi
pyöräilijöille, sillä he ovat aina oikeassa.
Kun liikenteessä ajaa paljon, niin huomaa päivittäin lukemattomia
sellaisia kanssa-autoilijoita, jotka tulevat milloin kolmion takaa, va-
semmalta, kenties tunkevat liian pieneen väliin, mutta harvalle tulee
mainitulla vaarallisella tavalla mieleen aloittaa sen autoilijan opetta-
minen.
Pyöräilijöien ajotavat ovat kuitenkin ainakin pääkaupunkiseudulla
sellaisia, etteivät he ainakaan sillä perusteella voi muille tienkäyttäjil-
liikennesääntöjä opettaa.
Jalankulkijana olen sellainen, että tapanani ei ole tunkea itseäni jalka-
käytävän reunaan niin, että jokaisen auton - bussinkin - on eteeni py-
sähdyttävä.
Jään usein tien reunasta selvästi kauemmaksi seisomaan - ilmoittaen
näin - luopuvani oikeudestani astua ajoradalle.
Jotkut autoilijat huomaavat tämän ja jopa kiittävät, koska liikenne kokonaisuudessaan sillä paikalla muodostui sujuvammaksi.
Pyöräilijöitä ei näköjään koske se sääntö, että risteysalueella on kaik-
kien hiljennettävä, vaan heillä on tapana lisätä nopeutta kun he selän
takaa tulevat.
Minulla on runsas 1.500.000 ajokilometriä takana.
Molemmat bonukset ovat ns. tapissa.
Päästän jalankulkijat ja pyöräilijät ensin - ei siis ongelmaa.
Mutta.
Vaikka joku valpas pyöräilijä selvästi huomaa, että nyt autoilija
ei pyöräilijää sananmukaisesti ole "havainnut", niin siitä huoli-
matta pyöräilijän on tahallaan luotava liikenteeseen turha uusi
vaaramomentti - siis hätäjarrutilanne - ajamalla siten, kuin sitä
autoa ei lainkaan olisi.
Olemme kaikki ihmisiä ja kaikille sattuu virheitä joskus - paitsi
pyöräilijöille, sillä he ovat aina oikeassa.
Kun liikenteessä ajaa paljon, niin huomaa päivittäin lukemattomia
sellaisia kanssa-autoilijoita, jotka tulevat milloin kolmion takaa, va-
semmalta, kenties tunkevat liian pieneen väliin, mutta harvalle tulee
mainitulla vaarallisella tavalla mieleen aloittaa sen autoilijan opetta-
minen.
Pyöräilijöien ajotavat ovat kuitenkin ainakin pääkaupunkiseudulla
sellaisia, etteivät he ainakaan sillä perusteella voi muille tienkäyttäjil-
liikennesääntöjä opettaa.
Jalankulkijana olen sellainen, että tapanani ei ole tunkea itseäni jalka-
käytävän reunaan niin, että jokaisen auton - bussinkin - on eteeni py-
sähdyttävä.
Jään usein tien reunasta selvästi kauemmaksi seisomaan - ilmoittaen
näin - luopuvani oikeudestani astua ajoradalle.
Jotkut autoilijat huomaavat tämän ja jopa kiittävät, koska liikenne kokonaisuudessaan sillä paikalla muodostui sujuvammaksi.
Pyöräilijöitä ei näköjään koske se sääntö, että risteysalueella on kaik-
kien hiljennettävä, vaan heillä on tapana lisätä nopeutta kun he selän
takaa tulevat.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.