Minulla on ikävä jotain, mitä ei ole olemassakaan. Hän vain on ja minä olen kuin lumottu. Tai kirottu, vähän riippuu. Kun hän vain hymyilee ja sattuu katsomaan minua suoraan silmiin, se vain on niin kaunista. Hetkiä joiden toivoisi jatkuvan . Ja jatkuvan. Toistuvan uudelleen ja uudelleen. Toki tiedän, että se on vain tämä ohikiitävä hetki.
Ehkä hän ei edes ole niin komea kuin olen ajtellut. Objektiivisesti siis. Ehkä hän on itse oikeassa ja onkin sangen rujo ilmestys ja minä vain näen hänet uljaana. Minkä sille voi, silmät näkevät, mitä näkevät. Tai mitä lumottu mieli haluaa niiden näkevän: erityisen ihmisen.
Tietenkin hän on ihan tuikitavallinen. Olen vain häntä katsellut jo yli kaksi vuotta ihaillen ja haaveillen. Olen ehdottomasti oikealla palstalla. Minä kyllä tiedän, että hän ei ole täällä, järkevä ja asiallinen kun on, mutta minä voin unelmoida, että jokin kaipaava viesti olisi häneltä ja hän kaipaisi minua...
Ehkä hän ei edes ole niin komea kuin olen ajtellut. Objektiivisesti siis. Ehkä hän on itse oikeassa ja onkin sangen rujo ilmestys ja minä vain näen hänet uljaana. Minkä sille voi, silmät näkevät, mitä näkevät. Tai mitä lumottu mieli haluaa niiden näkevän: erityisen ihmisen.
Tietenkin hän on ihan tuikitavallinen. Olen vain häntä katsellut jo yli kaksi vuotta ihaillen ja haaveillen. Olen ehdottomasti oikealla palstalla. Minä kyllä tiedän, että hän ei ole täällä, järkevä ja asiallinen kun on, mutta minä voin unelmoida, että jokin kaipaava viesti olisi häneltä ja hän kaipaisi minua...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kaunis viesti jollekki. Näit jo vähän vaivaa tuon kirjoittamiseen.
Narsistista minäkeskeistä käninää tämä on palstasedän kertoillessa itsestään kolmannessa persoonassa eikä välttämättä niin nk todenmukaista tietoakaan
Mielenkiintoista projisointia sinulla.
Ja todella tarkoitan tuota. Luet aloituksen siis "palstasedän" kirjoittamana tarinointina. Kun itse luin aloitukseni uudelleen tällä näkövinkkelillä, niin mieleeni tuli heti:https://youtu.be/QU5yH3igxNw?is=fXa3PODWcUaz7kie. :)
Mutta mistä kumpuaa epäluulosi ja palstasetä-kuvitelmasi? Jotain traumoja? Suuria pettymyksiä? Ja mitä saat tästä palstasedättämisestä? Voimmaannuttaako se?
Missä yleensä katselet häntä?
Töissähän tätä ihanuutta näkee. Toimiston käytävällä kojdataan. Joskus jutellaan. Toisinaan jopa samassa palaverissa istutaan. Pientä iloa työpäivässä.
Ihan piruuttaan stoorisetä kysyn tästä työmaasta tarkentavia tietoja- mikä toimiala kyseessä jne kerro mahdollisumman tarkasti, sinä ei objektiivisesti komea mies
Ihan piruuttani en vastaa!
Ihana viesti hänelle! Näin se mieli kokee ja ohjaa silmiä tulkitsemaan kun pitää toisesta. Se on tunne joka määrää, ei siinä järjellä ole sanan valtaa, toinen vain näyttää omiin silmiin niin kauniilta ja syötävältä, se riipaisee mukaansa kuin lumivyöry tai sydämen läpäissyt nuoli. Se tuntuu niin hyvältä että se pelastaa arjen tavanomaisuudelta sekä saa ilon rintaan ja poskiin. Se on rakkautta kauneimmillaan, ei fyysistä vaan korkeammalla tasolla, siellä minne ei muut yltä.
https://www.youtube.com/watch?v=0PVLyBYNFj4&list=RD0PVLyBYNFj4&start_radio=1
Nimenomaan! Juuri näin. Ja täällä tajuaa, kuinka moni kokee ihan samaa. Ihmiset joka puolella ihastuvat, kaipaavat, ikävöivät, riutuvat. Jotkut rohkelikot paljastavat tunteensa ja särkevät sydämensä. Ja jotkut löytävät lopulta vastinparinsa. Tuhansia tarinoita. Täällä voi samaistua.
Arvostan näitä tunteitani. Tunnen eläväni, kun oli aikoja, jolloin en todellakaan tuntenut mitään tällaista. Minussakin on vielä kipinää, joka olisi valmis... Hetkinen, nyt ei tästä tämän enempää.
Ei multa
keksipä vastaus johon ei ole ollenkaan olemassa kysymystä, tiedät vastauksen, mutta et kysymystä siihen vastaukseen.
Kanada!