Vapun kunniaksi rattoisaa luettavaa OSA I

NIZZA JA IHANA LONTOOLAINEN KUKKAMYYJÄTÄR

Jo vuosi sitten tuli jälleen tilaisuus matkata ihan Ranskan aina niin ihanalle Rivieran residenssiin pikkasen lommailemaan.
Lento meni hyvin ja laskeutui tasaisesti Nizzan Cöte d' Azurin niin tutulle lentokentälle. Taksi lomahuoneistoon kesti vain sen normi 10 min, jonka aikana seuralaiseni, siis 3 uroota lis'kseni saimme jälleen ensi kosketuksen Rivieran niin satumaisesta ilmastosta ja niin ylen raikkaasta ilmasta.

Enpä olisi etukäreen unelmoidakaanmiten IHANA ja ikimuistoinen retkestämme etenkin MINULLE lopulta tulisikaan.

Olimme jo HKI-Vantaan transit -alueella nauttineet ensimmäiset ns. neuvoa-antavat ja koneessakin tarjoilu pelasi entiseen malliin. Niin hyvn näköiset suomalaiset lentoemot panovatten taas parastaan vaativien matkustajien palvelemiseksi. Liattoivat mokomat siinä ihan tahallaan keikistelyillään hormonit hyrräämään, enpä oolu moista kokenutkaan toosi pitkään aikaan.

Koneessa huomaan välillä jopa riehaantuvani niin kuin 5-vuotias pikkupoika karkkikaupassa ja ihan tosta vaan -meiningillä heitän niin tapojeni mukaan kevyttä läppää emojen kanssa, muutamilla gin -toniceilla lienee ollut osansa tähänkin asiaan, ka huumoriahan pittää olla.

Voe mahoton tätä odotuksen tunnetta, viikko menee varmaan rattoisasti näin kotomaan kevään kynnyksellä, täällähän on tietysti jo täysi kesä.

Ohi kiitävän hetken ajatus käväisi kotomassa ja muistelin uudehkoa helmikuussa "sattumalta" tapaamaani "hoitoa", nyt voinee ja sanoa tätä jopa naisystäväkseni koska vaikuttaa siltä, että hänkin on pauloissani. Olen nimennyt hänet mielessäni hienosti ihan Lontoon kielellä "cashieriksi".

Onneksi sain nämä jonniin joutavat aatelmat äkkiä pois mielestäni ja olin takaisin tässä ajassa ja täysin omasta mielstäni tilanteen herrana.

Kuitenkin pieni hymynkare varmaan viivähti suupielissäni kun ajattelin, että toivottavasti en unissani kutsu uutta hoitoani tällä sangen kylläkin kuvaavalla lempinimellä.
Eipä huolta, eipä se kyllä ymmärtäisikään lontoon murretta.

Olin kuitenkin mielestäni osunut varsinaiseen double -jackpottiin ja jos osaan pelata, ja miksi en osaisi, niin tämä voi pelastaa koko elämäni ja etenkin taloudellisesti. Hyvin olin siis mielestäni hommani hoitanut ja seuraavan kerran peilin edessä voin jälleen kerran kiittää itseäni hyvin tehdystä hommasta. Olen paras!

Kotiutuminen Nizzan residensiin meni tietysti hyvin. Seuraavana pävänä käväisin lähipuodisssa ja takaisin kömytessä huomasin kaksi neitokaista, jotka olivat menossa yläkertaan, ihan sattumalta Lontoosta olivat, mitenkäs muutenkaan.

Yksi niistä lukuisista eritysosaamistaidoistani on "smalla-talk" in osaaminen ja tämän seurauksena sainkin täysin puskista kutsun iltadrinkille.
Ka hyvätapaisena gentlemannina ja naisten miehenä tietysti suostuin tähän mielihyvin ja asia sovittiin.

Tämä suurin odotuksin odotettu päivä kääntyy varmaan ilon ja onnen hekumalliseksi yöksi, näi ajattlin ja toivoin sydämestäni. Menin sovittuna aikana viinipullon ja minulle niin harvinaisten kukkien kera vierailulle.

Ransakass kun oltiin niin lätkäisin pakolliset suutelot neitojen naamoille, huulet mahollisimman kosteina töröttäen ja kielellä kevyehkö nuolaisu vielä poskiin samaan hintaan niin kuin olin opetellut ihan peilin edessä ja aina tehnyt, tästä se lähtee.
Tällä menetelmällä olen siis tervehtinyt suomalaisiakin naisia mutta eivät ole kyllä ns ostaneet tätä eli eivät ole oikein lämmenneet näille minun eurooppalaisille sivistyneille käytösnormeille. No, sepä onkin heidän asiansa, varsinaiset naisjuntit.

Daamitkin hämmentyivät täysin "ranskalaisistani", varmaankin siksi etteivät millään odottaneet jäyhän suomi -miehen näinkin sulavasti ottavan tilanteen täysin hallintaansa, olin todella otettu.

Toinen daameista lähtikin sopivasti "sovittuun" tapaamiseen eli olin sitten brunetin kanssa kahden. Voi hyvänen aika sentään, jännitin niin että pelkäsin jopa "pahinta mahdollista" tilannetta ja yritin kaikkeni selvittääkseni pääni,

Illan pimetessä ja tunnelman selvästi tiivistyessä intouduimme jopa tanssimaan Rivieran kiihkeiden rytmien tahtiin, nostelin ja kieputin daamia ympärilläni niin kuin vanha tekijä konsanaan. Tanssitaitoni on kyllä mitä on mutta tuo nylkyti - nylkyti -tyylin olen kyllä mielestäni erinomaisesti sisäistänyt ja se sopi varmaan hyvin tähänkin saumaan, tai sitten ei.

Ilta ja yö kuluivatkin sitten kuten saattakin olettaa.