Miltä tuntuu

Ikävältä

Täh? 👀👂🫶🏻

Mun sisin on veden pinnan alla. Ja pinta pinnan päällä. Mitä enemmän myrskyää, sitä enemmän ajattelen hänen myrskyä. Ja siihen painan pääni.

mä en löydä sanoja

Helpottavalta. Kurkkua ei enää kurista samoin, kuin silloin, kun nähtiin useammin.

Surulliselta se tuntuu ihan koko ajan, jos ei ole keskittymistä johonkin askareisiin tms. Silti myös ne syvät tunteet ovat läsnä joka hetki, se hyvä olo hänestä.

Ihan kamalalta. Ikävä jäytää koko ajan. Hän on mielessäni jatkuvasti🥺

Kaikkeen tottuu.

Yksinäiseltä tuntuu.

Ihan hirveeeeltä

Ikävä ollut niin monta vuotta läsnä, että siihen on jo tottunut.

Helvetin haikealta

Epämiellyttävältä, ikävä aaltoillee hiljaa mielessä ja iskee päälle yhtäkkiä kuin paniikkikohtaus.


❤️ 🤎 🖤 🤍 🖤 ❤️

https://www.youtube.com/watch?v=__7K3FNiWeo&list=RDghLSbA1jyJw&index=16

Yleensä ihan OK olen. Välillä tuntuu kuitenkin ikäänkuin olisi vieressä ja sattuu. Aivot reistailee miten haluavat. Haamuja.

Jatkuvalta pettymykseltä, pienentää elämän liekkiä selvästi.

Olen tottunut siihen että minulla ei ole merkitystä. Onhan minulla kaipaus naisen luo, mutta ei vain riitä usko siihen, että hän välittäisi minusta. En osaa olla toisille ihmisille tärkeä. Se ei sovi minuun. Minua ahdistaa jos olen muille tärkeä. Tuntuu jotenkin kohtaloltani olla yksinäinen ja onneton. En tiedä onko minun sielussani jotain sellaisia pysyviä haavoja, jotka tekee tämmöiseksi. En ole semmoinen, että minun pitäisi kelvata naiselle vikoineni. Eihän sellaista voi toiselta vaatia. Voin vain olla semmoinen kuin olen, ja nainen rakastaa jos rakastaa. Mieheltä.

Aluksi se tuntui vaikealta, nyt se ei enää tunnu miltään. Ajattelen, että se on ohi. Hän on ihana, mutta ei minun. Eikä tule ikinä olemaan. En pysty aitoon kaveruuteen hänen kanssaan vielä, mutta voin feikata sitä siihen asti, kunnes pystyn.