Aamulla poikkesin ennen uima-altaalle menoa vaihtamassa vaatteet ja kateelliset seurajuntit valittivat muka aamuyöllä kuuluneita "tekokiljaisuja" ja varstan hakkaamista muistuttavista toisen kerroksen äänistä.
Enpä välittänyt noista kateellisten jorinoista.
Uima-altaalla se vasta olikin ihanata tämän iki-ihanan uuden rakkaan kanssa. Kiusoittelimme toisiamme altaassa ja sen reunalla niin kuin puberteetti -ikäiset konsanaan.
Hoin ranskaksi jo aiemmin salassa opettelemani MON CHÊRIÄ pehmeine ärrineen ehkäpä liiankin tiuhaan mutta minusta se oli asiallista koska sopi hyvin tunnelmaan ja näin tämäkin hokema sai kaivattua harjoitetta.
Voisin jopa kotomaan retkilläni valikoiduissa tilanteissa hyödyntää tätäkin taitoani mutta tämän jackpotin kanssa...ei.
Toki huomasin, että muut altaalla olijat vaihtoivat Iltalypsy -ohjelmasta tuttuja viipyileviä katseita mutta sehän ei meitä uusrakastavaisia ollenkaan häirinnyt, ei mitenkään. Jotenkin mielestäni en tehnyt tässäkään asiassa mitään väärää, luontohan se on syyllinen kun "ajaa tikanpojan puuhun."
Otinkin tilanteesta kaiken irti varsinkin kun ylen fiksuna naistenmiehenä olin hommannut pari viinipulloa mansikoineen ja muuta retkiainesta kuumottavan päivän ratoksi.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin sekin päivä kallistui iltaan. Rakkaani alkoi pakata laukkuaan koska lento Londonderiin lähti aikaisin aamulla,
Olipa tämä taas uusi miellyttävä lisäkokemus plakkariini ja tämä tuo varmasti lisävarmuutta tulevia "retkiä" ajatellen. Todellakin hieno homma kerrassaan.
Vaihdoimme toki puhelinnumerot mutta lukemattomista yrityksistäni huolimatta jostain ihmeen syystä en saanut häneen mitään yhteyttä.
Mutta ne muistot, ne iki-ihanat NIZZA -muistot, ne eivät poistu koskaan mielestäni.
THE END
p.s. luvattu jatkoa mutta valitettavasti alituisesti uusien käänteiden takia saagaa ei ole saatu vielä loptettua, mutta on tulossa esim. jackpottiin liittyvää uskomattomia känteitä joita voisi kuvailla "ei voi olla totta" ja "kaikkea se rakkaus teettää, kylläpä rakkaus on sokea" yms yms.
Enpä välittänyt noista kateellisten jorinoista.
Uima-altaalla se vasta olikin ihanata tämän iki-ihanan uuden rakkaan kanssa. Kiusoittelimme toisiamme altaassa ja sen reunalla niin kuin puberteetti -ikäiset konsanaan.
Hoin ranskaksi jo aiemmin salassa opettelemani MON CHÊRIÄ pehmeine ärrineen ehkäpä liiankin tiuhaan mutta minusta se oli asiallista koska sopi hyvin tunnelmaan ja näin tämäkin hokema sai kaivattua harjoitetta.
Voisin jopa kotomaan retkilläni valikoiduissa tilanteissa hyödyntää tätäkin taitoani mutta tämän jackpotin kanssa...ei.
Toki huomasin, että muut altaalla olijat vaihtoivat Iltalypsy -ohjelmasta tuttuja viipyileviä katseita mutta sehän ei meitä uusrakastavaisia ollenkaan häirinnyt, ei mitenkään. Jotenkin mielestäni en tehnyt tässäkään asiassa mitään väärää, luontohan se on syyllinen kun "ajaa tikanpojan puuhun."
Otinkin tilanteesta kaiken irti varsinkin kun ylen fiksuna naistenmiehenä olin hommannut pari viinipulloa mansikoineen ja muuta retkiainesta kuumottavan päivän ratoksi.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin sekin päivä kallistui iltaan. Rakkaani alkoi pakata laukkuaan koska lento Londonderiin lähti aikaisin aamulla,
Olipa tämä taas uusi miellyttävä lisäkokemus plakkariini ja tämä tuo varmasti lisävarmuutta tulevia "retkiä" ajatellen. Todellakin hieno homma kerrassaan.
Vaihdoimme toki puhelinnumerot mutta lukemattomista yrityksistäni huolimatta jostain ihmeen syystä en saanut häneen mitään yhteyttä.
Mutta ne muistot, ne iki-ihanat NIZZA -muistot, ne eivät poistu koskaan mielestäni.
THE END
p.s. luvattu jatkoa mutta valitettavasti alituisesti uusien käänteiden takia saagaa ei ole saatu vielä loptettua, mutta on tulossa esim. jackpottiin liittyvää uskomattomia känteitä joita voisi kuvailla "ei voi olla totta" ja "kaikkea se rakkaus teettää, kylläpä rakkaus on sokea" yms yms.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Perussuomalaiset on suurin ja kaunein duunarien työväenpuolue.
Sitten heräsit ja olit paskonut sänkyysi.
Aamuyöllä heräsin ja nousin ylös. Seisokkiin on kirinyt kikkeli, joten siitä olikin hyvä
kusta lorotella pönttöön edellisillan tuhdin hampurilaisaterian muodostamaa pierua haistellessa ja itsekseen naureskellessa.
todellakin viihdyttävää kesälukemista, jollakin voi korvat vaikka vaihtaa väriä
Varmaankin fiktiot, tuskinpa todellisessa elämässä tollasia voi olla edes olla, vai voiko?