Elämäni on ohi

Kiitos sadistinen lapsuuden perhe, kiitos psykopaatti, joka olet vuosikaudet minua vainonnut, kiitos suuri rakkauteni joka annoit ymmärtää, että kaikki muut ovat parempia kuin minä. Kiitos miespuolinen kaverini, joka laitoit juomaani tyrmäystippojani, raiskasit minut tajuttomana ja kohtelit kuin roskaa. Kiitos "ystävä mies" joka hait sairaalasta, mihin jouduin psykopaatin järjestämän porukan kovan henkisen kiusaamisen johdosta.

Vielä heikossa kunnossa sairauskohtauksen jälkeen haukuit sairaalan pihalla, miksi en jäänyt kotiin kuolemaan, kun siihen olisi ollut mahdollisuus. Vain koska en alkanut suhdetta kanssasi. Nyt olisi taas tyrkyllä komea mies, samanlaiset elämänarvot, varakas (ei 1. prioriteetti), asuu maalla. Itsetunto minulla pyöreät nolla. Täytyy unohtaa.

Kiitos yhteiskunta, joka lääkitsit älykkään lapseni siihen kuntoon, että tuli aivovamma, kun lääke ei metaboloitunut kehossa. Vain jotta saitte hänestä kiltin ja helposti hoidettavan. Alunperin terveen nepsyn. En pysty enää mihinkään, muuta kuin tyytymään tähän yksinäiseen kohtalooni. Ei tästä voi toipua enää. Joka aamu harmittaa herätä painajaisten ja rauhoittavien lääkkeillä tai unilääkkeillä nukutun yön jälkeen. Millä tätä voi jaksaa?
097
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Kiitos sadistinen lapsuuden perhe, kiitos psykopaatti, joka olet vuosikaudet minua vainonnut, kiitos suuri rakkauteni joka annoit ymmärtää, että kaikki muut ovat parempia kuin minä. Kiitos miespuolinen kaverini, joka laitoit juomaani tyrmäystippojani, raiskasit minut tajuttomana ja kohtelit kuin roskaa. Kiitos "ystävä mies" joka hait sairaalasta, mihin jouduin psykopaatin järjestämän porukan kovan henkisen kiusaamisen johdosta.

Vielä heikossa kunnossa sairauskohtauksen jälkeen haukuit sairaalan pihalla, miksi en jäänyt kotiin kuolemaan, kun siihen olisi ollut mahdollisuus. Vain koska en alkanut suhdetta kanssasi. Nyt olisi taas tyrkyllä komea mies, samanlaiset elämänarvot, varakas (ei 1. prioriteetti), asuu maalla. Itsetunto minulla pyöreät nolla. Täytyy unohtaa.

Kiitos yhteiskunta, joka lääkitsit älykkään lapseni siihen kuntoon, että tuli aivovamma, kun lääke ei metaboloitunut kehossa. Vain jotta saitte hänestä kiltin ja helposti hoidettavan. Alunperin terveen nepsyn. En pysty enää mihinkään, muuta kuin tyytymään tähän yksinäiseen kohtalooni. Ei tästä voi toipua enää. Joka aamu harmittaa herätä painajaisten ja rauhoittavien lääkkeillä tai unilääkkeillä nukutun yön jälkeen. Millä tätä voi jaksaa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu