(pahoittelen kirjoitusvirheitä, mutta käteni tärisevät/sätkivät/kouristelevat, joten en saa kovin hyvin kirjoitettua)
Juttu on näin, että minulla on jo joku 9kk:tta epäilty epilepsiaa, ei lääkärin, vaan erään entisen opettajani kautta, joka sairastaa itsekin epilepsiaa ja huomasi minun käyttäytyvän oudosti. Sillon kerroin hänelle myös, että minulle sattuu välillä tahattomia liikkeitä, kuten käden kouristelua (löin niihin aikoihin usein käteni johonkin pulpettiin, kun se äkkiseltään heilahti jonnekin). ensimmäiset päälle puoli vuotta kohtauksia tuli vain pieniä ja harvakseltaan (tai no... kohtauksiksi tunnistin vain nämä kouristuskohtaukset, muista en tiedä), mutta nyt keväällä ja nyt kesän aikana on kohtauksia tullut useammin ja olen kyennyt tunnistamaan erilaisia kohtauksia. Mutta vielä tähän mennessä ei ole uskallus riittänyt mennä lääkäriin saakka, koska pelottaa kaikki. -.-'
Mitä tekisin? Miten keräisin rohkeutta mennä lääkärille? Miten saisin lisää varmuutta siitä, että tämä tosiaan olisi epilepsiaa (pelkään sitä, että kuvittelen turhia)? Mitä lääkärissä pitäisi tehdä/kysellä sanoa (ja mitä tälläisessä tarkastuksessa tehdään) ja mihin varaan ajan?
Jos jotain ohjeita saisi..
Niin ja minua pelottaa ne epilepsialääkkeet, kun on kuullu paljon kauhutarinoita niistä, että ne muuttaisi persoonallisuutta, aiheuttaa luukatoa, jne jne jne... O.o Että oletteko te tai tuttunne huomannut mitään eroa käyttäytymisessänne tj?
Olisi mukava saada jonkinlaista rohkaisevaa kommenttia, kun pelottaa oikeasti... :/ En minä halua koko elämääni syödä lääkkeitä. -.-'
Juttu on näin, että minulla on jo joku 9kk:tta epäilty epilepsiaa, ei lääkärin, vaan erään entisen opettajani kautta, joka sairastaa itsekin epilepsiaa ja huomasi minun käyttäytyvän oudosti. Sillon kerroin hänelle myös, että minulle sattuu välillä tahattomia liikkeitä, kuten käden kouristelua (löin niihin aikoihin usein käteni johonkin pulpettiin, kun se äkkiseltään heilahti jonnekin). ensimmäiset päälle puoli vuotta kohtauksia tuli vain pieniä ja harvakseltaan (tai no... kohtauksiksi tunnistin vain nämä kouristuskohtaukset, muista en tiedä), mutta nyt keväällä ja nyt kesän aikana on kohtauksia tullut useammin ja olen kyennyt tunnistamaan erilaisia kohtauksia. Mutta vielä tähän mennessä ei ole uskallus riittänyt mennä lääkäriin saakka, koska pelottaa kaikki. -.-'
Mitä tekisin? Miten keräisin rohkeutta mennä lääkärille? Miten saisin lisää varmuutta siitä, että tämä tosiaan olisi epilepsiaa (pelkään sitä, että kuvittelen turhia)? Mitä lääkärissä pitäisi tehdä/kysellä sanoa (ja mitä tälläisessä tarkastuksessa tehdään) ja mihin varaan ajan?
Jos jotain ohjeita saisi..
Niin ja minua pelottaa ne epilepsialääkkeet, kun on kuullu paljon kauhutarinoita niistä, että ne muuttaisi persoonallisuutta, aiheuttaa luukatoa, jne jne jne... O.o Että oletteko te tai tuttunne huomannut mitään eroa käyttäytymisessänne tj?
Olisi mukava saada jonkinlaista rohkaisevaa kommenttia, kun pelottaa oikeasti... :/ En minä halua koko elämääni syödä lääkkeitä. -.-'
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jospa tosiaan menisit lääkärille, etkä kuuntelisi jonkun maallikon epäilyksiä/pelotteluja. Kannattaisi tutkituttaa asia ihan kunnolla, sillä epilepsiaa on turha pelätä, etenkin jos nuo kohtauksesi (?) ovat noinkin lieviä. Siskollani ja parilla tutullani on epilepsia, eikä se rajoita heidän elämäänsä oikeastaan lainkaan, sillä lääkkeillä kohtaukset pysyvät kurissa. Nykyiset lääkkeet ovat hyviä ja tehokkaita, ja tuskin kenellekään syötetään lääkettä, joka ei hänelle sovi. Tokihan alussa voi tulla kaikenlaisia sivuvaikutuksia, mutta jos ne ovat sietämättömiä, lääkettä vaihdetaan ja kokeillaan uutta niin kauan kunnes löytyy sopiva. Ja eiköhän kaikille löydy. Esim. siskoni sai ensimmäisistä lääkkeistään kovan vapinan, toisista väsymystä, kolmansista ihottumaa ja neljänsistä ei mitään. Niitä hän on syönyt jo monta vuotta, ja ilmeisesti lääkitystä aletaan purkaa piakkoin. Lääkkeitä ei siis välttämättä tarvitse syödä loppuikää, sillä usein tietyn kohtauksettoman ajan jälkeen lääkitystä aletaan purkaa pois.
Kun lääkäriin menet, niin kerrot vain että epäilet epilepsiaa ja kuvailet tarkasti kohtauksia. Jos lääkärikin sitten epäilee epilepsiaa, joudut todennäköisti eeg-tutkimukseen. Siinä mitataan aivojen sähköistä toimintaa eikä se satu tai ole muutenkaan epämiellyttävää. Makaat vain elektrodimyssy päässä sängyllä välillä silmät auki, välillä silmät kiinni. Siinä vilkutetaan valoja ja ehkä töräytellään torvea tai annetaan muita ääniärsykkeitä. Ei sen kummempaa. Siis mene lääkäriin. Voihan oireesi olla jotain viattomampaakin kuin epilepsiaa. :-)
Etkö sitten haluaisi, että sairauttasi tutkitaan ja hoidetaan? Kumpi on pienempi paha, kohtaukset vai lääkitys?
Ilmeisesti olet nuori vielä, et välttämättä joudu syömaan lääkkeitä koko elämääsi. Hoitokeinot kehityyy koko ajan, uskon että epilepsian parantaminen on tulevaisuudessa mahdollista.
Ei lääkkeiden syöminen niin kamalaa ole. Jotkut aiheuttavat pahojakin sivuvaikutuksia, jotkut taas ei mitään tuntuvaa. Väsymys on yleisintä, persoonallisuuden muutoksista en ole kuullutkaan.
Varaa ensin aika lääkärille, kuvaile kohtauksia niin varmaan saat lähetteen tutkimuksiin. Voihan se olla jotain muutakin kuin epilepsiaa.
Toivottavasti noudatit neuvoja ja menet lääkärille. Luulisi, että pelottaisi enemmän epävarmuus kuin lääkärille meno.
todella on, ja esimerkiksi minulle osui heti alkuun sopivat lääkkeet eikä ainakaan tietääkseni ole mitään persoonallisuutta muuttanut tai käyttäytymistä jne. Elämä on jatkunut kuten aina ennenkin, paitsi etten saa enää epilepsia-kohtauksia.
Ennakkoluulot olivat ne minullakin mutta turhaan..
mene nyt hyvä ihminen lääkäriin hoitamattomana
epilepsia vaan pahenee pyydä vaikka joku kaveri
mukaan itselläni on ollut epilepsia jo 36-vuotta
välillä on mennyt hyvin ja välillä ei oikeiden
lääkkeiden löytäminen kesti kauan appiukollani
todettiin myös epilepsia ja hänellä osui heti oikeatlääkkeet on niitä muuten paljon kamalampiakin sairauksia oikeesti ! hanki itsellesi vaikka joku tukihenkilö
lääkkeistä sen verran että kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia penisiniilläkin
kyllä ne lääkärit tietää mitä tehdään