Painoindeksini on 16. Olen 20 vuotias, ja aina ollut laiha. Saan jatkuvasti kuulla sukulaisilta kuinka "minun pitäisi syödä enemmän ja en saa laihtua liikaa ja anoreksiaan ei saa sairastua" ym....
Kuukautiset ovat kuitenkin olleet lähes päivälleen säännölliset esimerkiksi tänä vuonna, selailin juuri almanakkamerkintöjäni:). Yläasteikäisenä saattoi kyllä olla parinkin kuukauden taukoja, mutta ei enää, ja se on tietääkseni nuorilla tytöillä ihan yleistä painosta riippumatta.
Ongelmani on että minua alkaa itseäkin ahdistaa tämä jatkuva sairauden epäily. Tuntuu että minut pakotetaan sairastumaan anoreksiaan kohta, koska minulle tolkutetaan että minulla on se. En koe syömistä itselleni ongelmaksi, uskallan nauttia esimerkiksi herkuista hyvällä omallatunnolla, mutta toisaalta en yleensä jaksa syödä lautasellista kunnon ruokaa tyhjäksi edes kyläillessä vaikka kuinka yritän pinnistellä, mahalaukkuun ei mahdu!
Onko minulla syytä huoleen laihuudesta, kun kuitenkin kuukautiset ovat olleet vuosikausia normaalit? Olen kyllä hyvin yksinäinen ja väsynyt, entinen koulukiusattu ja ikuinen syrjitty, ehkäpä tämä henkinen pahoinvointi näkyy ruumiissani riutumisena vaikka syömishäiriöstä ei todellakaan ole kyse? Pitäisikö minun vain hyväksyä, että olen laiha ruuminrakenteeltani piste, ja lopettaa välittäminen muiden halveksuvista/huolestuneista kommenteista ja katseista?
Kuukautiset ovat kuitenkin olleet lähes päivälleen säännölliset esimerkiksi tänä vuonna, selailin juuri almanakkamerkintöjäni:). Yläasteikäisenä saattoi kyllä olla parinkin kuukauden taukoja, mutta ei enää, ja se on tietääkseni nuorilla tytöillä ihan yleistä painosta riippumatta.
Ongelmani on että minua alkaa itseäkin ahdistaa tämä jatkuva sairauden epäily. Tuntuu että minut pakotetaan sairastumaan anoreksiaan kohta, koska minulle tolkutetaan että minulla on se. En koe syömistä itselleni ongelmaksi, uskallan nauttia esimerkiksi herkuista hyvällä omallatunnolla, mutta toisaalta en yleensä jaksa syödä lautasellista kunnon ruokaa tyhjäksi edes kyläillessä vaikka kuinka yritän pinnistellä, mahalaukkuun ei mahdu!
Onko minulla syytä huoleen laihuudesta, kun kuitenkin kuukautiset ovat olleet vuosikausia normaalit? Olen kyllä hyvin yksinäinen ja väsynyt, entinen koulukiusattu ja ikuinen syrjitty, ehkäpä tämä henkinen pahoinvointi näkyy ruumiissani riutumisena vaikka syömishäiriöstä ei todellakaan ole kyse? Pitäisikö minun vain hyväksyä, että olen laiha ruuminrakenteeltani piste, ja lopettaa välittäminen muiden halveksuvista/huolestuneista kommenteista ja katseista?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mutta ihan vaan sen varmistamiseksi, ettet joudu ongelmiin fyysisen aliravitsemuksen vuoksi, kannattaa syödä useammin jos ei kerralla syö paljon. Tämä mitenkään liittymättä syömishäiriöisyyteen - riittävä ravintoaineiden saaminen on kuitenkin tärkeää sekä fyysiselle että psyykkiselle hyvinvoinnille.
Ihmiset ovat erilaisia. Toiset tykkäävät elää päivän kahvilla ja vetää illalla perhepizzan, toisille sopii paremmin pienten annosten syöminen usein. Taidat kuulua jälkimmäiseen ryhmään?
...lihomisesta? Ahdistaako se sinua? Oletko koskaan edes yrittänyt lihottaa itseäsi tms.?
Sillä kyllähän tuo on jo niin selkeän alipainoinen toi sun painoindeksis että vaikket anoreksiaa sairastaiskaan altistat ittesi kyllä jo monille sen sivuoireille kuten osteoporoosille...
No ei edes 10 kilon lihominen häiritsisi, päinvastoin, jos ne kilot olisivat lihasta ja näyttäisin sitten sopusuhtaiselta. Mutta en uskalla paljoa liikuntaa lisätä lihaksia saadakseni, koska luultavasti laihtuisin vain lisää jos ruokahaluni ei urheilun myötä lisääntyisi reilusti.
Joskus vuosia sitten päätin lihottaa itseäni, kun terveydenhoitaja käski syömään enemmän. Mutta se ei onnistunut kuin lisäämällä ruokavalioon suklaalevy päivässä vuoden ajan, indeksi nousi parhaimmillaan noin lukemaan 19. Siinä kyllä kertyi kaikki läski vain vyötärölle ja takapuoleen ja posket pyöristyivät mutta esim.olemattomat rintani eivät kasvaneet ollenkaan: olin entistä epäsopusuhtaisemman näköinen. Tunsin itseni todella lihavaksi vaikka tuota lihavaa aikaa minulla ei kestänyt kuin puolisen vuotta. Ja hampaat reikiintyivät. Lopetin namien syömisen ja laihduin pian takaisin näihin lukemiin. Enkä halua enää lihottaa itseäni moisella epäterveellisellä moskalla.
Se vaihtelee, miten näen itseni, mutta en koskaan ole tyytyväinen. Välillä tuntuu, että olen kyllä lihava vyötäröltä ja alavartalosta, vaikka en tiedä onko se tällä painoindeksillä mahdollista. Joskus taas pelkään että kaikki katselevat minua kun olen niin laiha ja riutunut.
En oikein tiedä millä saisin kiloja, kun en terveellistä ruokaa jaksa syödä enempää kuin nyt? Vihanneksi joudun välttämään jo sen takia etten niiden popsimisen jälkeen jaksaisi enää syödä muuta ruokaa ja kalorit jäisivät sitten aika vähiin.
Olen juonut vähintään litran kevytmaitoa joka päivä lapsuudesta lähtien, joten luulisin että osteoporoosi on viimeinen sairaus johon sairastun:) (vakvasti ottaen, toki tiedän että siihen vaikuttavat muutkin tekijät...)
Toinen (erityisesti terkkareiden) ihmetyksen aihe on se, että hemoglobiini arvoni ovat olleet hyvät (viimeksi otettu puoli vuotta sitten), 130-140.
Koeta olla välittämättä niiden muiden puheista! Jos alat toden teolla lihottaa itseäsi muiden käskystä, ei se välttämättä (tai ainakaan minulla johtanut) muuhun kuin syömishäiriöön, ja se taas ei tienkään ole toivottua! Ole iloinen itsestäsi, ja siitä, että voit syödä ihan normaalisti ilman huonoa omaatuntoa.
Onko mitenkään mahdollista, että sanot sukulaisillesi, että he voisivat ystävällisesti olla koko ajan puhumatta sinun painostasi. Se ei kuulu heille mitenkään, ja jos koko ajan siitä muut vatvovat ja valittavat saa todella huonon mielen (ja myös saattaa johtaa syömishäiriöön).
Jos kuukautisesi ovat olleet säännölliset ym. niin vaikuttaa, että et välttämättä kärsi mitään alipainostasi (anteeksi, kun sanoin näin, en halua mitenkään provoisoida tm. =( )
Minusta on tärkeintä, että hyväksyt itsesi nyt sellaisena kuin olet, etkä ala muovaamaan vartaloasi, koska se voi kääntyä huonoon suuntaan. Sinä olet tärkeä sellaisena kuin olet, eikä sinun itsesi tarvitse muuttua! Muista se.
Voithan, jos olet huolestunut terveydestäsi, käydä vaikka lääkärissä puhumassa tästä, ja hän voi ottaa tarvittavat verikokeet ym. nähdäkseen, vaikuttaako alipainosi (anteeksi, taas kerran) mitenkään terveydentilaasi. Lääkärit usein yrittävät provoisoida painonnostoon (jopa huolimatta mielenterveydestä ='( ), joten voisit vaikka jo varausta tehdessäsi tehdä heille selväksi, että sinulla ei ole anoreksiaa. Mutta tähänkin minun on sanottava, että minulla on kavereita (ja minä mukaan lukien), joilla ollaan epäilty anoreksiaa, vaikka sitä ei ole ollut. Heitä on pidetty painontarkkailussa, sairaalassa ym. ym. ja onneksi kaverini sentään selvisivät siitä ilman sairastumista anoreksiaan (minä en ollut yhtä onnekas ='( ). Joten, en välttämättä suosittele toisaalta sinulle menemistä lääkärillekään, riippuu miten hyvin kestät sitä...
Joka tapauksessa... Ole onnellinen, siitä mitä sinä olet, ja yritä olla välittämättä muiden puheista. Idiootteja aina lappaa, jotka sanovat heti sen mikä mieleen tulee, ilman ajattelematta, että se voi satuttaa. Ole vahva ja jaksa olla terve ja syödä! Sinä olet sen arvoinen! Ja myös sinun elämäsi!
Hyvää loppukesää,
Sis
vaan enemmän huolehtisin siitä, että saat kaikki tarvittavat ravintoaineet. Ruokahaluttomuuden syy on myös hyvä tsekkauttaa. Mutta jos on muuten terve, painoindeksillä ei ole väliä. Normaalipaino on väline- eikä itseisarvo.
Tsemppiä :).
jos voit hyvin (rehellisesti!), etkä koe pakottavia tarpeita ruoan suhteen, esim. olla syömättä, morkkikset jne, niin olet terve! Kannattaa kuitenkin käydä terveydenhoitajalla tsekkaamassa että veriarvot on kohdallaan. Voi olla että sulla ei ruoka imeydy kunnolla tai sitten muuten vaan vähäisen syömisen vuoksi et saa tarvittavia hivenaineita jne.
On hyvä juttu että sukulaisesi välittävät ja haluavat että pysyt terveenä. Mutta arvostaisit varmasti myös sitä että he luottaisivat sinuun. Asiasta kannattaisi keskustella vakavasti ja asiallisesti sukulaistesi kanssa. Mainitse myös että sinua häiritsee heidän luottamuspulansa ja kysy onko reilua että et ole ansainnut heidän luottamustaan vain siksi että olet normaalia laihempi?? Näin vain mikäli todella koet olevasi terve, ole rehellinen itsellesi!! Et saavuta mitään huiputtamalla itseäsi ja muita.