hmm..

kaikki alko viime viikosta kun oltiin kaverin kanssa sovittu et mentäs ryyppäämään oltiin kummatki ihan fiiliksissä no kaveri ei sit halunnukkaa juua en mäkää luulin siin vaihees et oltas menty sinne ulos kahestaa no meit oli sit kaiken kaikkiaa 8 tyyppii kylmä niist monen tunsin tosi hyvi mut jäin koko aja ulos jutuista kävelin vaa niitten takana ja jtn ain kommentoin no lähin siintä sitte toisten kavereitten kaa niitäki oli aika monta no juttelin siinä ja ne sitte lähti toiseen paikkaa ja mä en viittiny tunkee sit sen enempää mukaa olin siis yksin no menin niitten toisten kavereitten kaa ku ei ollu muitakaa siin sit istuskeltii satamassa ja juteltii olin kyllä taas taka alla no lähdin sitte kotiin melkein itkien koska kukaa ei ottanut minua sen illan aikana oikeen huomioon se tuntui tosi pahalta :( eikä ollut eka kerta..

on kyl ollu viikon ajan aika paska fiilis muutenki kaverit ei oo voinu olla oon vaa jumittanu kotona ei kiva ja kesälomaki kävin vanhempien kaa torstaina mökillä se piristi hetkellisesti aika paljon :) mutta sit taas ku tuli kotiin :(

haluisin kyl avautuu jollekki kaverille iha kunnolla mut en vaan pysty sit joskus jos haluis vaikka messengerin kautta kertoo jos joku vituttaa mutta en sit viitti ku tuntuu et ei niitä kuitekaa kiinnostais sit vaan itken nukkumaan mennes aika kauva välilläki ja sit vaan nukahan ja sit taas aamulla murehin kaikkee..

itseluottamuskii välillä kyllä aika nollilla koska mul on myös oppimisvaikeuksii ja tiedän et jotkuu asiat ei oo helppoi ja se tekee olon kans aika paskaks...
6403
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Mulla on kanssa vähän samanlainen ongelma. Kun joskus harvoin lähden kavereiden kanssa ulos, niin jo vähän ajan kuluttua tulee olo ettei kuulu tähän porukkaan. Kaverit puhuu aina itsestään, sukulaisistaan, poikaystävistään tai jutuista jota ne on tehnyt yhdessä silloin kun mä en ole ollut paikalla. Ketään ei tunnu kiinnostavan mitä minulle kuuluu tai että olen todella masentunut ja yksinäinen. Oikeiden ystävien pitäisi silloin lohduttaa ja olla tukena, mutta kun ei.
Olen vielä niin nuori, että tuntuu siltä kuin elämä löisi jarrut pohjaan jo alkumetreillä, enkä haluaisi niin. Haluaisin että joku olisi vaihteeksi kiinnostunut minusta tai olisi kiinnostunut edes kuuntelemaan minun ongelmistani.
Voimia sulle, ei täällä ole helppoa muillakaan, mutta pakko tästä on selvitä jotenkin.

Äänestä
  • just nii niiko mä tos ekas kirjees sanoinki (vai sanoinko? no aika sama) et sit kaverit selittelee omiaan ja on ihan pihalla se on kyl ihan perseest eilen kaverit otti mut hyvin huomioon koska meit oli vaan yhteensä 4 mut sit se yks jätkä joka oli neljäntenä sano et lähetää pois täält no ne sitte lähti ja jäin ihan yksi mua rupes iha itkettää menin sitte toisten kavereitten luo mut ei ne ees tavallaa huomannu mua no aattelin sit lähtee kotii..

    mut siis minkä ikänen oot nimimerkki Hana? kerro vähä enemmmä tilaanteestas


    voimia sulle! :)

    Äänestä

  • tunteen kirjoitti:

    just nii niiko mä tos ekas kirjees sanoinki (vai sanoinko? no aika sama) et sit kaverit selittelee omiaan ja on ihan pihalla se on kyl ihan perseest eilen kaverit otti mut hyvin huomioon koska meit oli vaan yhteensä 4 mut sit se yks jätkä joka oli neljäntenä sano et lähetää pois täält no ne sitte lähti ja jäin ihan yksi mua rupes iha itkettää menin sitte toisten kavereitten luo mut ei ne ees tavallaa huomannu mua no aattelin sit lähtee kotii..

    mut siis minkä ikänen oot nimimerkki Hana? kerro vähä enemmmä tilaanteestas


    voimia sulle! :)

    Nojooh..Mulla on ollut yksinäistä oikeestaan jo parin vuoden ajan. Toissa vuonna mulla oli vielä ystävä, jonka kanssa vietin aikaa melkein päivittäin, mutta hänkin vain hävisi jonnekkin uusien kavereiden mukaan.
    Nyt sitten viime lukuvuoden aikana tutustuin tähän nykyiseen "kaveriporukkaani", kaikki ovat samalla luokalla kanssani, joten en pääse heistä eroon vaikka haluaisinkin. Onhan se kiva ettei välitunnilla tarvitse yksin seistä, mutta muuten tunnen olevani yhtä yksinäinen kuin ennenkin.
    Jos vielä tämän vuoden jaksaisi ja pääsisi lukioon niin voisi ehkä tutustua uusiin ihmisiin ja saada kavereita :)

    Äänestä

  • Hana kirjoitti:

    Nojooh..Mulla on ollut yksinäistä oikeestaan jo parin vuoden ajan. Toissa vuonna mulla oli vielä ystävä, jonka kanssa vietin aikaa melkein päivittäin, mutta hänkin vain hävisi jonnekkin uusien kavereiden mukaan.
    Nyt sitten viime lukuvuoden aikana tutustuin tähän nykyiseen "kaveriporukkaani", kaikki ovat samalla luokalla kanssani, joten en pääse heistä eroon vaikka haluaisinkin. Onhan se kiva ettei välitunnilla tarvitse yksin seistä, mutta muuten tunnen olevani yhtä yksinäinen kuin ennenkin.
    Jos vielä tämän vuoden jaksaisi ja pääsisi lukioon niin voisi ehkä tutustua uusiin ihmisiin ja saada kavereita :)

    kerro mailis ois kiva tutustuu paremmi toivottavasti käyt kattoo tän :)

    Äänestä

  • aloittanut kirjoitti:

    kerro mailis ois kiva tutustuu paremmi toivottavasti käyt kattoo tän :)

    ..tällaiseen ossaan [email protected]

    Äänestä

Koulun palaaminen ahdistaa näin kesälomien jälkeen. Täytyy taas kuunnella miten kivaa kavereilla on ollut kesälomilla poikaystäviensä kanssa, kun minä en ole koskaan edes seurustellut ja kuinka ne ovat lihoneet ja kuinka niilla on pömppömahat ym. ärsyttävää..
Eivätkö ihmiset voi tajuta että toisilla on oikeitakin ongelmia?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


mitä tehdä? kirjoitti:

kaikki alko viime viikosta kun oltiin kaverin kanssa sovittu et mentäs ryyppäämään oltiin kummatki ihan fiiliksissä no kaveri ei sit halunnukkaa juua en mäkää luulin siin vaihees et oltas menty sinne ulos kahestaa no meit oli sit kaiken kaikkiaa 8 tyyppii kylmä niist monen tunsin tosi hyvi mut jäin koko aja ulos jutuista kävelin vaa niitten takana ja jtn ain kommentoin no lähin siintä sitte toisten kavereitten kaa niitäki oli aika monta no juttelin siinä ja ne sitte lähti toiseen paikkaa ja mä en viittiny tunkee sit sen enempää mukaa olin siis yksin no menin niitten toisten kavereitten kaa ku ei ollu muitakaa siin sit istuskeltii satamassa ja juteltii olin kyllä taas taka alla no lähdin sitte kotiin melkein itkien koska kukaa ei ottanut minua sen illan aikana oikeen huomioon se tuntui tosi pahalta :( eikä ollut eka kerta..

on kyl ollu viikon ajan aika paska fiilis muutenki kaverit ei oo voinu olla oon vaa jumittanu kotona ei kiva ja kesälomaki kävin vanhempien kaa torstaina mökillä se piristi hetkellisesti aika paljon :) mutta sit taas ku tuli kotiin :(

haluisin kyl avautuu jollekki kaverille iha kunnolla mut en vaan pysty sit joskus jos haluis vaikka messengerin kautta kertoo jos joku vituttaa mutta en sit viitti ku tuntuu et ei niitä kuitekaa kiinnostais sit vaan itken nukkumaan mennes aika kauva välilläki ja sit vaan nukahan ja sit taas aamulla murehin kaikkee..

itseluottamuskii välillä kyllä aika nollilla koska mul on myös oppimisvaikeuksii ja tiedän et jotkuu asiat ei oo helppoi ja se tekee olon kans aika paskaks...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu