Kun on lähtö viimeiselle matkalle ...

Ei ole tullut suunniteltua, aion elää vielä vuosia.

Elin päiviä ei varmaankaa ole enään paljon,
vakavia vaivoja on useamoia , syöpä , sepelvaltimo tauti en tiija onko keuhkoihin jo menny eteispesökkeitä kun yskä on tullu häiritsemään, ainaki vettä on keuhkoissa,

joten äsken tuli jälkelisen kanssa puheeksi, kunkuuntelin kausita hegellistä my´musiikkia , sanoin että laitan linikin jonka voi soittaa minun hautajaistilisuudessa,

tässä on linkki,,,

Vain yksin jeesus mulle riittävi,,,,,,

https://www.youtube.com/watch?v=UC_6RR-IuSM&list=RDUC_6RR-IuSM&start_radio=1

Terveyttä uhkaavien pilvien noustessa teimme kaikki mieleen tulleet testamentit ja kirjasimme muutkin tahdot 23 vuotta sitten.
Joukossa tietenkin hautaamiseen liittyvät, minimaaliset rituaalit.

Olen pohtinut, etten rasita lähiomaistani turhanpäiväisillä hautajaisillani. Ei minulla ole enää ystäviä, keitään. Turhaa ruokatarjoilua sukulaisille.

Haudoissakaan ei saa enää maata kuin 25 vuotta, ellei joku sitä uusi, eikä minulla ole ketään.

Parasta polttaa ruumiini ja heittää tuhkat tuuleen.

Poltto-hautaus on turvallisin muoto, eipä itikat ja kaikenmaailman madot syö ruumistani eikä kaivaudu silmiin eikä mihinkää muuhunkaa,
tuhka on puhdasta ravinnetta luontoon, puut ja pensaat kukoistaa kun tuhkaa saavat juurileen, myös mereen heitettynä tuhkani on hyödyksi kaloille, ja minulle suuri vapauden tunne, uin meren aaloissa vapaanaa kaikelta maailman pahuudelta,

Saisivat alkaa jakamaan euta-pilleitä jo niille jotka pyytää itse
valmiiksi lääkekaappiin, olisi niin turvallista itse päättää milloin lähtee lopullisesti ja saisi vaan nukkua pois,
kenenkää ei tarvi mua olla saatamassa tuonpuoleiseen
minulla on aina Jeesus seurassa myös lähtöhetkellä,,,,


"yksin olet sinä ihminen
keskellä kaiken yksin
yksin syntyvä olet
yksin lähtevä olet "

Oisko tuo hyvä miettiä myös tarjoilupuolta, vai pelkkä kahvi ja lettipullaa.

Kymmenes aloitus tästä aiheesta.

Minä olen ajatellut keitellä kahvia ja tarjoilla kakkua.
En ole vielä päättänyt mitkä kupit laitan pöytään.

Eräät ei voi kuolemansakaan jälkeen hellittää otetta läheisistään.
Kaikki pitää saada määrätä vielä haudastakin.

Maan päältä saavat ooistaa siten kuin haluavat, junhan noudattavat lakia. Puolison sukuhautaan en halua, se on selvä.Toivon että oma sukuni, siis sisarukset lapsineen kokoontuvat omaan muistotilaisuuteensa. Oma perhepiirini kun ei heizä ole sietänyt eläessänikään. Miksi sitten poismenon jälkeen?
Hautapaikka voisi olla jossakin kauempana..sitten voisivat hyvällä omallatunnolla jättää haudanhoidon sikseen.

Muistaako kukaan, että milloin alkoi tämä aikakausi, kun ihmisestä tuli niin tärkeä, että alkoi omia hautajaisiaan suunnitella?
Onko elämänsä aika tehnyt niin suuria saavutuksia, että hautaan laittamisesta pitää tehdä spektaakkeli.
Jos haluaa itsensä nostaa jalustalle eikö fiksumpaa olisi viettää omia hautajaisia eläessään. Kutsuisi kaikki haluamansa saattoväen. Näkisi itsekin sen loistokkuuden miten läheiset juhlivat tulevaa poismenoa. Itkevätkö surusta vai ilakoivatko?

Minä olen toiveenani esittänyt, että polttohautaus, ei saastuta maaperää, jos mätänevässä ruumiissa tauteja. Ei rotat jyrsiessään kuljeta tauteja eteenpäin.
Ei hautakiveä, ei laattaa muistolehtoon. Ei hautapaikkaa, vaan seurakunta hävittää tuhkat. Loppu mikä loppu.

Ei voi itse vaikuttaa? Muiden murhe!

Tuhkataan ja tuhkat tuuleen, samalla pitää laulaa "se lentää niin kuin tuhka tuuleen.."
Ei kiveä, ei kirkkomaata, ei pakollisia kynttilän vientejä, kukkia.. Muistaminen riittää, ja sekin kalpenee aikanaan.

Tulevaisuutta ken pelkäisi, pelkäisi, pelkäisi.