Kysymys tulikin edellä. Jotenkin tuntuu, että ihmisen tunne-elämän hommat voi mennä ihan miten lystää. Ei kysy tunteet ihmiseltä itseltään, että sopiskos tämmönen ihastus nyt kuvioon.
Minusta tuntuu, että samoihin aikoihin kun ihastuin poikaystävääni niin ihastuin myös hänen kaveriinsa. Silloin sitä ei ottanut niin vakavasti kun tämä kaverikin oli varattu ja itse oli yltiöpäisen rakastunut poikaystävään, mutta entä nyt. Kaikkihan tietää että vakisuhteessa rakkaus arkipäiväistyy, ja lopulta sitä voi jopa alkaa epäillä. En ala nyt omaa rakkaudentilaa tässä puimaan.
Mutta tuosta "väärästä" ihastuksesta en vain ole päässyt eroon. Vaikka ajattelin, että aika hävittää tunteet, mutta eivätpä ne mihinkään hävinneetkään taida olla. En ole tosin mitään kauheita mennyt tekemään, joskus liikaa ehkä katsellut tätä ihastustani ja nykyisin häntä en usein näekään. Poissa silmistä, poissa mielestä. Toimii aika hyvin, mutta silti tuntuu, että melkein joka päivä häntä ajattelen... Mutta en mitään tyhmyyksiä ala tekemään,uskon ettei meitä ole tarkoitettu toisillemme. Mielummin minut on poikaystävälleni tarkoitettu jos jollekulle :) Mutta sekin vaan on hämmentävää, koska olen melko varma että myös tällä ihastuksellani on tunteita minua kohtaan, myönteisiä ainakin.
Mutta sen haluan sanoa, että uskon rehellisyyteen ja pettäminen ei ole hyvä asia. Pettämisellä ihmiset tekevät vain hallaa niin itselleen kuin toisille.
Minusta tuntuu, että samoihin aikoihin kun ihastuin poikaystävääni niin ihastuin myös hänen kaveriinsa. Silloin sitä ei ottanut niin vakavasti kun tämä kaverikin oli varattu ja itse oli yltiöpäisen rakastunut poikaystävään, mutta entä nyt. Kaikkihan tietää että vakisuhteessa rakkaus arkipäiväistyy, ja lopulta sitä voi jopa alkaa epäillä. En ala nyt omaa rakkaudentilaa tässä puimaan.
Mutta tuosta "väärästä" ihastuksesta en vain ole päässyt eroon. Vaikka ajattelin, että aika hävittää tunteet, mutta eivätpä ne mihinkään hävinneetkään taida olla. En ole tosin mitään kauheita mennyt tekemään, joskus liikaa ehkä katsellut tätä ihastustani ja nykyisin häntä en usein näekään. Poissa silmistä, poissa mielestä. Toimii aika hyvin, mutta silti tuntuu, että melkein joka päivä häntä ajattelen... Mutta en mitään tyhmyyksiä ala tekemään,uskon ettei meitä ole tarkoitettu toisillemme. Mielummin minut on poikaystävälleni tarkoitettu jos jollekulle :) Mutta sekin vaan on hämmentävää, koska olen melko varma että myös tällä ihastuksellani on tunteita minua kohtaan, myönteisiä ainakin.
Mutta sen haluan sanoa, että uskon rehellisyyteen ja pettäminen ei ole hyvä asia. Pettämisellä ihmiset tekevät vain hallaa niin itselleen kuin toisille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
...mutta toiselta kantilta! Poikaystäväni jätti mut hiukan yli kk sitten, ja yksi syy oli se että hän oli ihastunut parhaaseen ystävääni! Ei ollut mitenkään erikoisen mahtavaa kuulla tuollaista... Itse en voisi kuvitellakkaan ihastuvani johonkin exäni ystävistä, koska heistä tuli minunkin ystäviäni! Eikä exänikään enää viikon päästä erostamme ollut ihastunut ystävääni... Ihmeelliset ovat ihmisen tunteet...
ihmeelliset ihmisen tunteet, niin kuin tuo sinullekin sattunut ikävä tapaus osoittaa. Tästäkin palstasta huomaa miten paljon ihmisillä on esim. onnettomia rakastumisia ja sellaista. Paras kai se olisi järkeä kuunnella tunteen edellä, niin ainakin luulen... Voihan se minunkin kohdalla olla, että sekoitan ystävyyskiintymyksen ihastumiseen/rakkauteen. Sekinhän tässä ihmisen tunne-elämässä on monesti, että ei oikein itsekään aina tiedetä tunteistamme, että missä mennään. Outoa.