Olo on kokoajan aikalailla masentunut, jos joku juttu menee pieleen, niin tekisi mieli huutaa ja joskus huudankin=( En ole vuosiin ollut hyvällä päällä, vaikka asiat ovat todella hyvin, en siis löydä elämästä oikeastaan mitään mistä iloita.
On asunto, hyväpalkkainen työ, ihana tyttöystävä, treenaan salilla, juoksen, mutta ei, ei, ei mikään ei riitä, hauskat asiat vaan puuttuvat. Olen harkinnut psykiatrille menoa, mutta lähtö puuttuu, eikä oikein kiinnosta terkkarit. Pelkään kuolemaa lähes kokoajan, mikä ei tod. ole normaalia. Kankkusessa asiat vain pahenevat, kuvittelen kaikennäköistä...
Olen vissiin tuomittu hoitoon????
On asunto, hyväpalkkainen työ, ihana tyttöystävä, treenaan salilla, juoksen, mutta ei, ei, ei mikään ei riitä, hauskat asiat vaan puuttuvat. Olen harkinnut psykiatrille menoa, mutta lähtö puuttuu, eikä oikein kiinnosta terkkarit. Pelkään kuolemaa lähes kokoajan, mikä ei tod. ole normaalia. Kankkusessa asiat vain pahenevat, kuvittelen kaikennäköistä...
Olen vissiin tuomittu hoitoon????
Vastaukset 1
Vanhimmat
Varmaan itse tiedät parhaiten, kuinka vinksallaan asiasi ovat ja tarvitsetko apua. Mutta samanlaisessa suossa on varmaan ollut moni muukin. Kun itse tunsin samoin, aamuyöt ja kankkuset olivat pahimpia tuomitsijoitani ja kuitenkaan en mitään väärää ollut tehnyt vaan jotenkin ryvin masennuksen suossa. Vuosikausien jälkeen huomasin, että elämänmuutos auttoi. Aloin tehdä asioita eritavalla. Sanoin ei kun ennen sanoin kyllä. Muutin sisustuksen värit kirkkaisiin vanhojen beessien ja ruskeiden tilalle. Hankin lemmikkieläimen. Näytin lapsille, että minullakin on tunteet ja aviopuolisolle, että minäkin tarvitsen yksityisyyttä ja aikaa itselle. Aloin harrastamaan ihan uusia asioita, käymään kylässä ja siitä pikkuhiljaa huomasin, että ei enää niin paha olo ollutkaan. Ja voin nautiskella oluttakin ilman tunnontuskia kankkusessa. Etsi itsellesi muutosta!