Mietiskelin tässä että montako kummia olisi sopivaa olla? Kun joillain tutuilla on tapana ottaa yhdelle lapselle jopa kuusikin kummia, ja joillain lapsilla ei ole kuin kaksi. Että kuinkas monta kummia teidän lapsilla on?
Montako kummia?
wannabemom
141471
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ev.lut. kirkko vaatii lapselle kaksi ev.lut. kirkkoon kuuluvaa konfirmoitua kummia. kummien lukumäärää ei ole muuten rajattu ja muut kummit voivat olla muista lapsikasteen hyväksyvistä (esim. ortodoksi, anglikaani jne.) kirkkokunnista. meidän kastepappi kuitenkin sanoi, että jos kummeja on lähempänä kymmentä, hän keskustelee vanhempien kanssa tarkemmin kummien tehtävästä ja monen kummin tarpeellisuudesta, mutta rajoittaa hän ei voi vanhempien päätöstä.
jotkut papit hyväksyvät myös kirkkoon kuulumattomia kummeja, mutta he tekevät virkavirheen, sillä miten kirkkoon kuulumaton "kummi" voi olla vanhempien apuna lapsen kristillisessä kasvatuksessa?
meillä on molemmilla lapsilla kuusi kummia, kummallakin kaksi pariskuntaa ja kaksi sinkkua.
Tämä nykyajan vouhotus useasta kummista on aika järjetön. Ihan kuin otettaisiin kummia paljon siksi, että lapsi saisi enemmän tavaraa. Sehän ei ole kummiuden tarkoitus. Paljon tärkeämpää on antaa aikaa lapselle, olla yksi tärkeistä aikuisista lapsen lähipiirissä.
Meidän lapsilla vanhemmalla on kolme kummia, kun mies oli ominpäin pyytänyt kolmannen. Toisella on vain kaksi ja on ihan sopiva määrä.
En minäkään sitä tavaramäärää ajattele, mutta jos ottaa vaan kaksi kummia, niin ne pitäisi osata valita niin huolella, että varmasti lapsella säilyisi kummit vielä ensimmäisen vuodenkin jälkeen.. Joillain kun tuntuu olevan tapana unohtaa kummilapsensa kokonaan alkuinnostuksen haihduttua.. No, tätä ehdin vielä mietiskellä..
Mielestäni enemmän kuin kaksi kummia on todella turhaa vouhotusta. Silloin kummius kokee inflaation eikä se kummeistakaan varmaan tunnu juuri miltään olla esim. yksi kuudesta. Jos kummilapsen näkeminen jää vähemmälle, voi tällöin aina ajatella että onhan sillä viisi muuta näkijää! Ei se määrä vaan laatu - kun tietää olevansa tosiaan harva ja valittu, asemaansakin arvostaa paljon enemmän.
Onneksi oli neljä kummia. Kaksi ei pidä lapseen minkaanlaista yhteyttä, joten oli onni, että alkujaan oli neljä. Nyt on vielä kaksi, jotka tajuavat mitä kummina oleminen tarkoittaa.
Minua ja miestäni pyydettiin toistakymmentä vuotta sitten kummeiksi ja kerrottiin että muitakin kummeja tulee olemaan. " Että jos joku kummi unohtaa niin on sitten muita vielä." Se oli aikaa loukkaavaa, olen tunnollinen ihminen ja muistan kummilastani niin kauan kun elämää riittää.
Mielestäni kummit valitaan tunnollisista, uskovaisista ihmisistä, jotka voivat tukea vanhempia kristillisessä kasvatuksessa. Eivät sellaiset ihmiset tehtäväänsä noin vain jätä.
Itselläni on monta lasta ja kaikilla on pariskunta kummeina. Meillä on tapana muistaa kummeja synttärikorteilla, valokuvalla silloin tällöin sekä pienellä joululahjalla. Kutsumme kummeja aika ajoin kylään kahville tai syömään, muutenkin kuin synttäreille. Aloitteentekijän ei mielestäni aina tarvitse olla kummi!
olen tyytyväinen, että otimme neljä kummia. Osa pitää yhteyttä viikottain osa vain jouluna ja synttärinä. Kannattaa muuten ottaa osa kummeista sukulaisten joukosta osa ystäviä. Ystävät saattaa vaihtua helposti mutta sukulaisista ei pääse eroon vaikka haluaisi :-)
Itselläni on ollut 5 kummia (osa jo kuollut), omilla lapsillani 3 kummia (1 pariskunta ja yksi sinkku molemmilla) ja omalla kummilapsellamme on kaksi (eli minä ja mieheni, kun toinen pariskunta kieltäytyi juuri ennen ristiäisiä). Omat kummini ovat olleet hyvin läheisiä minulle koko elämäni, vaikka välimatkat ovat olleet pitkiä. Käyn kesälomareissulla heitä tapaamassa, kirjoittelemme jne. Omien lasteni kummit laittavat joulu- ja synttärilahjat, ei muuta yhteydenpitoa. Oma kummilapsemme asuu onneksi samalla paikkakunnalla ja häntä haluan hoitaa, hemmotella, ottaa mukaan isompana matkoille jne. eli osallistua mahdollisimman paljon hänen elämäänsä.
Lapsellani on neljä kummia; kaksi sinkkua, joista toinen sukulainen ja ystäväpariskunta. Itselläni on kummina vain yksi pariskunta, joita en ole koskaan edes tuntenut (muutaman kerran lapsena nähnyt, naisen nimeä en edes muista). Kyllä harmitti lapsena, kun veljelläni kuitenkin oli hyvä kummipariskunta, jotka muistivat edes syntymäpäivänä. Valitsin tarkasti lapseni kummit, jotta heistä olisi lapselleni iloa ja useamman siitä syystä että joltain heistä kiinnostus kummilasta kohtaan lopahtaa.
minusta 4 kummia on melko hyvä määrä. Ns. kummitehtäväähän voi halutessaan rajata sylikummiudella. En tarkoita, että kummit pitäisi laittaa järjestykseen.
Ajattelen lähinnä, että vaikka kummeja olisi kymmenen, niin silti jokainen kummi on ajatuksella valittu, jos materialismi on etusijalla, ei niitä lapsia kannattaisi tehdäkään.
Kummien määrähän riippuu (kai) myös siitä, kuinka laaja ystäväpiiri vanhemmilla on. Monesta sydänystävästä ja lempisukulaisesta on vaikea "oikeuttaa" kahta kummiksi. Tosin kaksikin on hyvä määrä.
Mielestäni kaksi on hyvä, esimerkiksi pariskunta, jos ei ole erityistä syytä pyytää enempää.
Kummilapsellani on noin 30 kummia!
Omallani "vain" 3, joista kukaan ei pidä yhteyttä/ei välitä lapsesta, joten kyllä harmittaa vaikka kuinka tarkkaan koitimme "hyvät" kummit miettiä..
Onko kuinka tarkkaa vielä perinne, että jos on neljä kummia, niin niissä on yksi pariskunta ja kaksi sinkkuihmistä,joista toinen on miespuolinen ja toinen naispuolinen? Hankala tässä 30-vuoden paremmalla puolella löytää tuttavista enää sinkkuihmisiä..itse en ymmärrä tätä jakoa, pitääkö alkaa ottaa yhteyttä joihinkin puolituttuihin sen takia, että saisin lapselleni kummin joka ei ole naimisissa..?