40 vuotta sitten

Kyllä jotain vielä muistaa. Kuuman hellekesän 1986 ainakin josta ei paljon päässyt nauttimaan. Tykkäsin kuitenkin Someronharjun varuskunnasta. Olihan se säkki vaan ensin raskas kantaa ylämäkeen. Kanadansuomalainen kysyi että milloin saadaan iltapalaa. Muut vastasivat röhönaurulla. Ei saatu mitään ei. Ensimmäinen aamu alkoi kovan karjunnan kera. Aamuteen peltimukista muistan mutten sitä oliko aamupuuroa. Ruokailussa alikessu istui pöydän päässä ja jakoi isällisesti keiton jota lautasta muut siirsivät aina seuraavalle. Yksi oli aluksi lukossa eikä syönyt mitään. Kolme sai jo alussa tarpeekseen ja halusi kotiin. Rokotusreissulla mun nahkasaappaat ja jalkarätit oli viety ja jätetty numeroa liian suuret tilalle. Piti käydä vaihtamassa kun jossain välissä vain kerkesi. Kuupperi juostiin pururadalla. Pysähtyä piti toisella paukauksella mutta pysähdyin vahingossa jo ensimmäisellä. Sulkeisissa ei kuullut mitään jos suihkarit pörräs päällä mutta saatiin ainakin hetken hengähtää. Kolmeen ovettomaan suihkuun jonotettiin alasti, eikä vessankopeissakaan ollut ovia. Patjatkin oli niin kovia että ne painoi osan ruumiista tunnottomaksi. Ampumaradalle piti marssia ylämäkeen. Huhta oli hyvä laulamaan jota kuunteli mielellään. Kun käskettiin laulaa niin voimia oli vain suun liikuttamiseen. Rynkyn ääni ja potkaisu oli yllättävän kovat. Yhden kerran jätin sen nojaamaan puuta vasten kun maastoruokailussa kävin santsaamassa. Kukaan ei huomannut. Rangaistus olisi ollut ryömintä aseen luokse. Kouluttajat oli tiukkailmeisiä. Vain kerran näin pokan pettävän kun Kunnari lensi rähmälleen. Yhden kerran täyteen ahdetussa puolijoukkueteltassa heräsin kouluttajan kanssa lusikassa. Mutta se oli vain asevelihenkeä. Moottorimarssilla käskettiin lavalta alas ja vaattet pois ja järveen. Mulle huudettiin että ei saa niin kauas uida. Norvajärvelta tulleet saksalaiset pysähtyi kuvaamaan alastomia sotilaita. Maastossa harjoiteltiin suon ylittämistä mies kertallaan. Odottamisen aikana poimin kypsän hillan suuhuni. Toivonen näki sen ja karjaisi ettei tänne olla marjaan tultu että sylkäise pois se. Siitä ei tullut kollektiivista rangaistusta, mutta se oli usein kuultu hokema että sen ja sen pyynnöstä kaikille sitä ja sitä uudestaan... Elettiin kylmää sotaa niin kaikki oli tiukkaa ja vakavaa. Kolmen viikon päästä vasta ensimmäinen viikonloppuvapaa lauantaista sunnuntaihin. Mutta se oli vain niille jotka juoksi yli kolme kilsaa kahteentoista. Seuraava vain niille jotka ampui valiotuloksen. Ne raukat ei päässeet pitkään aikaan pois joilla ei ollut näitä ansioita. Kaksikymppispäivänäni olisi kannattanut syödä hitaammin. Olimme tulleet autoilla maastosta varuskuntaan syömään. Alikessu yllättäen kysyi että syönkö jälkiruokaa. Kun en jaksanut niin hän komensi heti vapauttamaan vartiomiehen autojen luota. Ilman tätä en ehkä muistaisikaan miten merkkipäivä kului. Valaloma oli tavallista lyhempi. Kaikki joutui kärsimään kun yksi oli väärentänyt kirjaan kepin venttiiliksi. Sitten kesän päätteeksi kuoli Kekkonen. Monen varustoverin nimen vielä muistaa, mutta osa jo unohtunut. Kotiutuspäivänä luovutettiin vanhahkolle ylikersantille puukko. Häneen pojat oli kiintyneet niin järjestettiin keräys. Liikutus viivähti hänen kasvoillaan. Mitä jäi palveluksesta päällimmäiseksi: Se oli vain käytävä kun isänmaa tarvi puolustajia jos kutsu käy...