Sotilaan käyttäytymisen säännöt

Tutkimusta halutaan siitä, kuinka yleisellä tasolla militaristien pitäisi käyttäytyä.

Militaristeille luetaan täydellinen alistuminen, että muut alistuvat, hyväksyvät kaiken, mitä armeija, poliisi, erikoisagentit edustavat.
Kansa alistuu nopeasti ja ilman vastustamista.

Militaristinen kulttuuri poispyyhkäisee kokonaan yksityisen elämän, omistuksen, kaiken henkilökohtaisen kaikilta. Poikkeuksia ei ole.

Tämä vaatimus itsessään on mitä erikoisin ja ainakin minä itse, en ole perillä sen olemuksesta, miksi sellainen pitäisi olla olemassa elämässä?

Kuka osaa selittää?

Katsellaan historiaan, jossa on sodittu aina ja jokainen on pyrkinyt voittamaan muut, jolloin joku valtio saa kasattua suuremman armeijan.

Tällä näkymin sanotaan, että ELÄMÄ ON SOTA.

Ihmisen elivät sen toivossa, että he saavat elää rauhassa, mutta elämä ei ole pelkästään elämistä, se on myös kuolemista.

Muu ihminen voi käskeä minun kuolla.

Tästä alkuasetelmasta päästään vertailemaan erilaisten aseistautuneiden ryhmittymien ominaisuuksia, mistä he taistelevat ja mitkä heidän elossa säilymisen ehdot ovat.

Pääkysymys onkin, onko toisissa armeijoissa suurempi elossa säilyvyys kuin toisissa?

Se voi näkyä militaristien käyttäytymisen säännöissä, joissa otetaan huomioon paremmin siviilejä ja heidän omaisuuttaan.

Miksi sodan pitäisi aina tuhota kaiken?
Voiko sota olla valikoivampi?

Venäjän tsaarin armeijan sotilaalla oli hyvin tarkat käyttäytymisen säännöt, joissa oli säädöksiä kuinka kommunikoida naisten seurassa ja muuten käyttäytyä julkisessa paikassa.
Vaikka teitittely on sekin tuontikulttuuria, mutta se jäi vallitsevaksi.

Pitääkö nykysotilailla rauhan turvaamiseksi olla tiukat käyttäytymisen säännöt siviilissä?

Pitääkö militaristista kulttuuria täsmentää, koska globaalisesti se ei voi kasvaa ikuisesti, koska ei ole tilaa riehua urbanisaatiossa, koska ei ole elämää vahvassa militarismissa.