Eilen heitin iltalenkkini tämä valkoinen sinisorsanaaras tähtäimessäni. Otin oikein samanhenkisen ystävänikin mukaan, jotta hänkin sen sitten näkisi. Turhaan turhaan. Tätä valkoista yksilöä ei nyt sitten näkynyt vaikka kiersimme läheisen lammenkin kokonaan. Vähän harmitti, vaikka muuten lenkki olikin ihan kiva.
Ei näkynyt
MK
6211
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mutta toivotaanpa silti että olisi vain ollut käymässä jossain tai muuten piilossa(hautomassa)...
Kenties vielä myöhemmin kesällä näkyisi...
Taannoisella iltalenkillä ei kyllä näkynyt muitakaan sorsanaaraita. Taitavat olla hautomassa koko porukka.
Koiraat siellä keskenään uiskentelivat. Pulla mielessään jopa meitä kohti. Taitavat olla tällaisia pullasorsia, kun eivät edes koiriani pelkää kun ruuan toivossa lähestyvät.
Pitäisi ainakin olla jo haudonta-puuhissa!
Todennäköisesti (niin olen ymmärtänyt) asut taajamassa jossa sorsat ovat tottuneet ihmisiin ja ihmisen seurassa oleviin koiriin. Oppivat nopeasti että tietyssä ympäristössä ihmiset ovat vaarattomia. Mutta kuitenkin syksyllä muuttomatkoillaan jo taas ovat yhtä arkoja ihmisen suhteen kuin korvessa eläneet lajitoverinsakin.
Asustelen tosiaankin taajamassa, Tampereen laidalla. Täällä menee monia mukavia kävelyteitä, on lammen rantaa ja järven rantaa, myös metsiköitä.
Tuossa lammella majailee joka vuosi näitä sorsia, todellakin pullasorsia. Olen monesti nähnyt, kuinka etenkin lapsiperheet syöttävät näitä. Siksipä ne tulevatkin aina lammen rannalla kulkijoita kohden, suorastaan virtaviivaisesti ja vauhdilla.
Niin ja onhan hyvä että päsevät Lapset jo pieninä lintuihin tutustumaan! Saattaapa alkaa myöhemmin kiinnostaa enemmänkin alkaa lintuja katselemaan kun huomaakin jonkun uuden sorsan lammella...
Eli itseasiassa hyvä että kaupungeissa ja pienemmissäkin taajamissa on yleensä paikkoja joissa voi ulkoilla ja lintuja nähdä kohtuullisen matkan päässä kotoa.
Useimmat lapset tosiaankin syöttävät mielellään näitä pullasorsia. Ja iloisina, kun sorsalauma saapuu syömään. Kotoa tällainen oppi kaiketi lähtee.
Pari kesää sitten naapurini kertoi, että pojannaskalit olivat kivittäneet tämän lähistömme lammen rannalla sorsapoikueita. Väliinhän naapurini oli mennyt, ja sai hirveät haistattelut kaupanpäällisiksi. Että kotoa voi kyllä oppia väärääkin käytöstä, sillä kyllähän tämä kivittäminen aina ehdottomasti väärää on.