Ihmiset maksavat terapioista

Työ on parasta terapiaa. Vähintään 60 tuntia viikossa niin ei muuta kallonkutistusta tarvita.

Ihminen päättää ihan itse siitä, haluaako hän parisuhteen vai ei.
Eikä ole terapeutin tehtävä alkaa neuvomaan parisuhteen hankkimisesta.
En ole kyllä kuullut koskaan terapiassa käyneiltä ihmisiltä, että terapeutti olisi heille alkanut tuputtamaan parisuhdetta.

Rahat menevät Kankkulan kaivoon, jos sattuu terapeutille, joka ei hallitse asiaa. Sain aikoinaan väärän diagnoosin, se ei tuntunut oikealta, mutta uskoin terapeuttia, joka vakuutti, että hallitsee homman.

Olin niin tyhmä ja riippuvainen, että uskoin häntä ja tuhlasin aikaa ja rahaa. Vuosien kuluttua kävin työterveyshuollon kautta psykiatrilla, joka tajusi heti, mikä minua vaivaa. Harmittaa, etten uskonut itseäni ja omaa tunnettani terapiassa, että tämä ei etene, että jostain muusta on nyt kysymys.

Raha on ehkä yksi aikamme parhaista motivaattoreista. Jos on halua maksaa, niin silloin on yleensä myös sitä halua parantua...

Olen sanonut tämän myös kyllästymiseen asti. Terapia ei ole niin kuin lääke, tai viina, jota ottamalla asiat itsestään muuttuu. Se on työskentelytapa, missä ihminen itse käy oman pään asioita läpi terapeutin toimiessa "peilinä".

Henkilökemioilla on merkitystä, mutta omasta kokemuksesta sanoisin, että suurempi merkitys on sillä, että sattuu olemaan oikea terapiasuuntaus, juuri sen takia, koska siinä itse joutuu tekemään sen homman, ja mikä suuntaus sitten kenelläkin toimii.