Miten olisi,olisko papista apua!!!???? Ja toissalta asiasta voi ihan suoraan jutella, millaisia pelkoja on,ja miksi pelkää.....?? Itse kun asiaa olen paljon joutunut käsittelemään, ja myös ihan henkilökohtaiselta kannalta, niin eräs ihminen kertoi minulle yhden kirjan nimen,tekijää en muista mutta kirjan nimen muistan...kirjan nimi oli SIELUN MATKA ainakin meidän pienen kaupungin kirjastosta se löytyi, se oli aivan ihana kirja, tuli mieleen tv.sarja enkelin kosketus. Isäni sai lohtua tästä kirjasta ennen kuolemaansa, ja olen sitä mainostanut muillekin.
0Äänestä
apua
vinkistä. Täytyy etsiä se kirja. Kuolema on yleensäkin raskas ajateltava. Alan helposti itkeä, kun tulee asiasta puhe. Iso osa ongelmaa onkin se, etten itse jaksaisi puhua asiasta. Miten saisin itselleni voimavaroja asiasta keskusteluun?Miten sinä jaksoit puhua asiasta isäsi kanssa?
0Äänestä
tarja
apua kirjoitti:
vinkistä. Täytyy etsiä se kirja. Kuolema on yleensäkin raskas ajateltava. Alan helposti itkeä, kun tulee asiasta puhe. Iso osa ongelmaa onkin se, etten itse jaksaisi puhua asiasta. Miten saisin itselleni voimavaroja asiasta keskusteluun?Miten sinä jaksoit puhua asiasta isäsi kanssa?
Olen hoitaja ammatiltani, joten kohtaan jatkuvasti kuolemaa työssäni, ja asia on minulle aika tuttu, mutta kun läheinen sairastaa, on asia aina vaikea.Sairaalassa jäin kuuntelemaan kerran kun eräs mies puhui kuolevalle vaimolleen kuolemasta ja hän puhui niin kauniisti, vaimo ei tuntunut pelkäävän kuolemaa, vaan koki sen jonain hyvänä asiana, tietenkin asiaa tiedustelin heiltä ja mies kertoi tästä kirjasta ja kehoitti lukemaan, ja hän käytti tätä kirjaa hyödyksi kun puhui vaimolleen. Aikanaan vaimo kuoli oikein levollisin mielin. Isäni pelkäsi kovasti kuolemaa ja niitä kipuja mitä syöpä tuo tulleessaan....puhuin tästä kirjasta hänelle ja kerroin sanoin kirjan sisältöä koska isä ei jaksanut lukea. Ja koska isä myös pelkäsi niitä tuskia ja hänellä oli heikko sydän kerroin ,että tuskia ei ehdi kokea koska sydän loppuu ennenkun syöpä hänet tappaa. Kaikki tämä sai isäni levolliselle mielelle,ja kuoleman pelko jotenkin häipyi. Isäni nukkui omaan sänkyyn kotona levollisesti ilman suuria tuskia, hän vaan nukahti, veljeni istui vieressä ja en nähnyt ainakaan tuskaista ilmettä ja pelkoa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miten olisi,olisko papista apua!!!????
Ja toissalta asiasta voi ihan suoraan jutella, millaisia pelkoja on,ja miksi pelkää.....??
Itse kun asiaa olen paljon joutunut käsittelemään, ja myös ihan henkilökohtaiselta kannalta, niin eräs ihminen kertoi minulle yhden kirjan nimen,tekijää en muista mutta kirjan nimen muistan...kirjan nimi oli SIELUN MATKA
ainakin meidän pienen kaupungin kirjastosta se löytyi, se oli aivan ihana kirja, tuli mieleen tv.sarja enkelin kosketus.
Isäni sai lohtua tästä kirjasta ennen kuolemaansa, ja olen sitä mainostanut muillekin.
vinkistä. Täytyy etsiä se kirja. Kuolema on yleensäkin raskas ajateltava. Alan helposti itkeä, kun tulee asiasta puhe. Iso osa ongelmaa onkin se, etten itse jaksaisi puhua asiasta. Miten saisin itselleni voimavaroja asiasta keskusteluun?Miten sinä jaksoit puhua asiasta isäsi kanssa?
Olen hoitaja ammatiltani, joten kohtaan jatkuvasti kuolemaa työssäni, ja asia on minulle aika tuttu, mutta kun läheinen sairastaa, on asia aina vaikea.Sairaalassa jäin kuuntelemaan kerran kun eräs mies puhui kuolevalle vaimolleen kuolemasta ja hän puhui niin kauniisti, vaimo ei tuntunut pelkäävän kuolemaa, vaan koki sen jonain hyvänä asiana, tietenkin asiaa tiedustelin heiltä ja mies kertoi tästä kirjasta
ja kehoitti lukemaan, ja hän käytti tätä kirjaa hyödyksi kun puhui vaimolleen.
Aikanaan vaimo kuoli oikein levollisin mielin.
Isäni pelkäsi kovasti kuolemaa ja niitä kipuja mitä syöpä tuo tulleessaan....puhuin tästä kirjasta hänelle ja kerroin sanoin kirjan sisältöä koska isä ei jaksanut lukea.
Ja koska isä myös pelkäsi niitä tuskia ja hänellä oli heikko sydän kerroin ,että tuskia ei ehdi kokea koska sydän loppuu ennenkun syöpä hänet tappaa.
Kaikki tämä sai isäni levolliselle mielelle,ja kuoleman pelko jotenkin häipyi.
Isäni nukkui omaan sänkyyn kotona levollisesti ilman suuria tuskia, hän vaan nukahti, veljeni istui vieressä ja en nähnyt ainakaan tuskaista ilmettä ja pelkoa.