Ystävälle, kirje

Mun ei tarvitse kiivetä Mount Everestille, tunteakseni saavuttaneeni jotain. Mä voin mennä lähi-Alepaan, selvitä sieltä ulos ja sanoa itselleni mä selvisin. Kiitos, ahdistus.
Mun ei tarvitse laulaa lavalla, yleisölle, tunteakseni sen euforian. Mä voin seisoa väkijoukossa, ruuhkassa, ja kotona hymyillä hiljaa: mä oon niin rohkea.
Mä en oo rohkea vain joskus mä oon rohkea joka päivä, Kiitos, ahdistus

Koen, että on realistista se, että et halunnut olla tekemisissä. Ihmisen välittäminen muita vieraita kohtaan ei ole ehdotonta ja sellaista silti odotin. Oli jokin kaipuu saada hyväksyntää. En ansainnut hyväksyntää ja niin ihmiset kaikki toimisivat, ihmettelisivät, mikä psykopaattihullu se riehuu siinä ja suojaisivat itsensä. Se olisi järkevää. Toimit jätkevästi, kuten kuuluukin. Ja asia on ok.

LS

Jos tunnette irl mikset siellä kysy siltä?

Vaikka olisi kuinka kirja fiksu ja pätevä hyvässä ammatissa oleva hessu niin silti voi olla kauhea ihminen! Miksi syrjäytyneitä kotona viihtyviä ihmisiä tuomitaan! Pelkän esmes urapolun takia? Mikdi

Hei vielä.

Vaikka monenlaiset ajatukset ja tunteet ovat käyneet minussa siitä, että yhteydenpitomme katkesi. Uskon sinulla olleen hyvät syysi. Toisen ihmisen ajatuksia ei voi tietää, jos tämä ei niitä kerro.

Oma huono reagointini on voinut tulla jo varhaislapsuuden kokemuksista, myös se, että hain sitä välittämistä sinusta. Ehkä kumpikin olimme vajavaisia toisiamme kohtaamaan kuten olisi pitänyt.

Vaikka olen kirjoittanut parisuhteestani ettei sillä olisi mahdollisuutta, tiedostan silti etten voi olla itse este sille, etten yrittäisi ymmärtää häntä ja hänen toimintaansa. En voi siis etukäteen päättää etten anna mahdollisuutta, kun käymme terapiassa, vaikka nyt tuntuisi mahdottomalta jatkaa, se voi ehkä muuttua? Sehän on ollut hyvin samanlaista kuin sinulla, se mikä on ollut kommunikoinnin kanssa. Että olen kokenut jääneeni yksin. Siitä sinulle varmasti olen kertonutkin jo silloin.

Olen ymmärtänyt, että jos toinen rakastaisi, ei hän olisi päästänyt lähtemään. Kaikki illuusiot palstalla ovat illuusioita, mitä olen välillemme täällä ajatellut olevan, elämä toisaalla ratkaisee.

Yhteys luodaan keskustelun kautta, ymmärrys toiseen. Muuten ne ovat vain tulkintoja toisesta.

LS

Jos sä haluaisit, voisit tehdä jotain, ei olisi myöhäistä ja sitä toivon.

Kirjoitin etten voi vaikuttaa.

En odota sinulta mitään miehenä sillä tavoin.
Ystävänä. Haluaisin päästä mieleni kanssa sopusointuun. Sinulla on toki lupa tehdä miten tahdot. Sopiminen. En tiedä jäisikö se sinua vaivaamaan jotenkin, jos elät pidempään kuin minä ja asiat jäivät niin tai onko se merkityksetöntä.
Ajattelen, että tällä tavalla, miten nyt elän, en varmaan elä pitkäikäisesti. Voihan asiat toki muuttua, mutta nyt miellän asian niin. Tavallaan tapan itseäni hiljalleen. Ei kukaan toinen tiedä kuin ihminen itse, mitä tekee itselleen. Olen varmaan vaikea ihminen. En edes tiedä muuttaisiko se mitään. Ehkä emme vain tulleet toimeen ja se olisi niin sittenkin. Ehkä kuvittelen, että sopiminen ja jotenkin sillä tavoin asioiden kohtaaminen ettei se olisi niin repivää kuin silloin, "parantaisi".

Minusta tuntuu, ettei se auta, kirjoittaa mietteitäni. Olet taioumaton asioissa, sinulls on tapasi ja minulla omani ja ikåvää on se ettei kumpikaan ole kyennyt ymmärtämään ja kohtaamaan toista. Minuun se on jättänt arven.

LS

Ymmärrän, jos et halaisi enää olla tekemisissä. Olisiko mahdotonta sopia ja päästä toistemme kanssa ymmärrykseen esimerkiksi tällä palstalla? mutta ei arvoituksin, ettei minun tarvitse miettiä oletkobse sinä vai et. Ehkä niinkin se voisi olla korjaava kokemus? Otan kaiken vastaan, mitä suostut asian eteen toimimaan.

LS

Nostan tätä sinulle nähtäväksi.

En ajattele niin, että asiat olisivat oikeasti muuttuneet sen viimeisen yhteydenpitomme jälkeen. En ajattele sinun rakastavan minua naisena. Toivon kuitenkin, että välität lähimmäisenä.

Olen itse toiminut väärin. Onko korjaava kokemus mahdollinen?

Olen muuten kuvitellut sinut palstalle tässä muutamien kuukausien ajan. Ajattelen ettet se sinä ollut, minua on "kusetettu", lähdin mukaan siihen jotenkin. En tiedä miksi sellaista tehdään, se on julmaa. Ymmärrän kuitenkin, että tärkeintä olisi saada sopia ja olla todellisuudessa, mielenrauhan vuoksi.

LS

Ja jis se olisitkin ollut sinä, en usko, että syy olisi ollut minun rakastaminen naisena ja kumppanina. Sille olisi muu syy silloin.

LS

No mitä että pannu samalle laskulle koko summaa turha vinkua enää kakskymppiä muutenki huuatte yhdestä paperikirjeestä ropot instrum justitiat ni

Minulla oli myös erikoisia uskomuksia silloin. Olin antanut, vaikka luulin olevani ajattelussani itsenäinen, sekoittaa pääni.

Tiedätkös, elämä on liian lyhyt, hiljaisuudessa odotteluun. Mitäköhän on kuoleman jälkeen? Sitä alkaa ajattelemaan, että on niin paljon sukupolvia vaihtunut maailmassa. Ja ihminen on aina yksilönsä, joka kaipaa jotain. Se onkin aivan oma juttunsa, miten tuntee sisällisesti, itsensä.

LS

Tuleeko sitä päivää? Että voi sanoa, olet tärkeä...että kummallekin on ok olla tärkeä toiselle, ettei se ole paha tai hävettävä asia. Ehkä se on vain hölmö toive, vaikka onko se hölmö toive?

LS

Toivoisin, että voisimme olla ystäviä toisillemme. En ole kuullut sinusta vuosiin. Minusta olisi mukavaa kuulla sinusta. En muista, onko siitä viisi tai kuusi vuotta, kun....siitä on liian kauan.

Kunpa voisin olla arvoisesi ystävä.

LS

Teen sen eteen vieläkin "työtä", että oppisin vain luovuttamaan. Etten kyselisi perääsi tällä tavoin. Sinun filosofiaasi kuuluu, että Jumalan rakkaudessa elävän kuuluu olla ikäänkuin vapaa sielu, joka ei jää kiinni tällä tavoin, eikä kaipaa välittämistä. Se on jotenkin niin erilaista, mitä tarvitsen todellisesti. En ymmärrä mikä opetus on etäisyydessä.

Tarvitsen kokemusta, että olen hyväksytty, välitetty.

LS