Olen eläkkeelle jäätyäni ryhtynyt vapaaehtoisena auttamaan kanssaeläkeläisiäni atk:n käyttöön liittyvissä asioissa. Virikkeen sain siitä, kun havaitsin, miten paljon ahdistusta lukemattomien verkkosovellusten käyttö kanssaihmisissäni aiheuttaa. Suurin paniikin aiheuttaja on selvästi erilaisten tietoturvajärjestelmien hallinta - salasanat kateissa, erilaiset koodit, biologinen tunnistautuminen (mukaanlukien äänen tunnistus, kuvan tunnistus ja mitä vielä keksitäänkään). Jokaisella organisaatiolla pitää olla omat tilinsä, joihin hyväuskoiset järjestelmien käyttäjät tallentavat itselleen tärkeitä tietoja, joita eivät halua kadottaa. Vaihtoehtoja on loputtomasti. Välttämätöntä tietoa ei saa, kun tiliin tunnistautumisen välineet ovat kateissa eikä tiedetä, miten kadonneet tiedot voisi palauttaa. Yksi atk-laitteiden myyjä kertoi minulle, että ilmiö on alalla tuttu, kun muualta ei apua osata etsiä ja se on yleinen sekä keski-ikäisten että vanhemman väestön kohdalla. Uusin yritys yhtenäisen tunnistautumisjärjestelmän luomiseksi on Suomi.fi järjestelmän käyttöönotto. Se on osoittautunut kuitenkin vain yhdeksi lisähaitaksi tiedonkulussa rajoittuen vain julkishallinnon ja "hallintoalamaisen" välisiin suhteisiin. Pankkitunnistautuminen on pakolla tullut useimmille, mutta ei kaikille, tutuksi. Pankkikonttorit ovat kadonneet. Olen törmännyt lukuisiin tapauksiin, joissa maakunnan lähimpään konttoriin on matkaa kymmeniä kilometrejä avun saamiseksi, kun digitaaliset palvelut eivät ole toimineet tai niitä ei osattu taikka uskallettu käyttää.
Huomionarvoista on se, että kaikilla - myös nuoremmilla - ei ole tietokonetta. Kännykkä löytyy lähes kaikilta, mutta sitä ei osata käyttää ja, jos osataankin se on äärimmäisen hankalaa niille, jotka eivät ole jo kouluaikana hankkineet sorminäppäryyttä sen käyttämiseen. Erityisen vaikeaa se on niille, joilla on heikentynyt näkökyky. Turha pyytää apua sosiaaliviranomaisilta, koska heitä ei ole riittävästi neuvomaan joka käänteessä tai sitten hekään eivät hallitse koko tietoturvaverkoston hienouksia "kauheuksia". Herää kysymys: Onkohan sittenkään viisasta kieltää kännyköiden käyttöä kouluympäristössä. Vaikka siinä muut koulun tarjoamat henkiset avut kärsivätkin, niin turvataanhan sillä kuitenkin se , että tulevaisuudessa liike- ja hallintopalveluiden käyttö on ylipäätään mahdollista myös niille joille ei syntymässä ole digipalveluiden osaamisen taitoa suotu.
Loppukysymyksenä esitän: Voiko joku tätä käsistä riistäytynyttä "sähköiset palvelut" ilmiötä järkeistää ja kenen vastuulla on hallita sekä henkistä että taloudellista ahdistusta, jonka alan tekninen kehitys on aiheuttanut ja tulee jatkossa enenevässä määrin aiheuttamaan?
Huomionarvoista on se, että kaikilla - myös nuoremmilla - ei ole tietokonetta. Kännykkä löytyy lähes kaikilta, mutta sitä ei osata käyttää ja, jos osataankin se on äärimmäisen hankalaa niille, jotka eivät ole jo kouluaikana hankkineet sorminäppäryyttä sen käyttämiseen. Erityisen vaikeaa se on niille, joilla on heikentynyt näkökyky. Turha pyytää apua sosiaaliviranomaisilta, koska heitä ei ole riittävästi neuvomaan joka käänteessä tai sitten hekään eivät hallitse koko tietoturvaverkoston hienouksia "kauheuksia". Herää kysymys: Onkohan sittenkään viisasta kieltää kännyköiden käyttöä kouluympäristössä. Vaikka siinä muut koulun tarjoamat henkiset avut kärsivätkin, niin turvataanhan sillä kuitenkin se , että tulevaisuudessa liike- ja hallintopalveluiden käyttö on ylipäätään mahdollista myös niille joille ei syntymässä ole digipalveluiden osaamisen taitoa suotu.
Loppukysymyksenä esitän: Voiko joku tätä käsistä riistäytynyttä "sähköiset palvelut" ilmiötä järkeistää ja kenen vastuulla on hallita sekä henkistä että taloudellista ahdistusta, jonka alan tekninen kehitys on aiheuttanut ja tulee jatkossa enenevässä määrin aiheuttamaan?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.