Ylitsevuotava tyhjiö
Tajunnanvirta murskasi patoni
ylitsevuotavan tyhjiöni
jolla olin suojautunut näkemästä itseäni.
Kosket rikkoivat tärykalvoni
minun äänelläni,
pyörteet hakkasivat maahan
minun lyönneilläni,
kuohut ruoskivat selkääni
niiden ihmisten nimet,
joita olin teoin rikkonut.
Virta kuvasti ääriviivani,
näytti minulle jokaisen kasvoistani.
Löysin itsestäni värejä
joita en osannut nimetä,
enkä olisi halunnut löytää
kaikkia niistä kieroutuneista reunoistani.
Huomasin koostuvani
laskemattomasta määrästä puroja
erilaisista kaarten suhdeluvuista
enkä kyennyt erottamaan niitä toisistaan
sillä ne olivat minuuden kokonaisuus.
Pinnan viimein tyyntyessä kosketettavaksi
välitilan kelluessa ilmassa
heitin seisahtuneeseen veteen kiven
rikkoakseni kuvajaiseni.
Laineet pirstoivat sen
veivät mukanaan avomerelle
unohtivat hautautumaan
vieraiden rantaviivojen hiekkaan.
Minut kirjoittaneen käsiala
on niin koukeroista
että minun täytyy olla uniikki.
Eikä kaikista sanoista edes saa selvää.
Enkä minä enää halua lukea niitä rivejä
piilotan ne mieluummin itseltäni
kannan ylitsevuotavaa tyhjiötä muassani,
sillä minussa on hyvä ja paha
enkä silti ole kaunista katseltavaa.
_____________________________________________
Jos joku osaa tulkita tämän ei voi olla amatööri. Kirjoitan www.rakkausrunot.comissa tällä samalla nicillä. Tervetuloa.
Tajunnanvirta murskasi patoni
ylitsevuotavan tyhjiöni
jolla olin suojautunut näkemästä itseäni.
Kosket rikkoivat tärykalvoni
minun äänelläni,
pyörteet hakkasivat maahan
minun lyönneilläni,
kuohut ruoskivat selkääni
niiden ihmisten nimet,
joita olin teoin rikkonut.
Virta kuvasti ääriviivani,
näytti minulle jokaisen kasvoistani.
Löysin itsestäni värejä
joita en osannut nimetä,
enkä olisi halunnut löytää
kaikkia niistä kieroutuneista reunoistani.
Huomasin koostuvani
laskemattomasta määrästä puroja
erilaisista kaarten suhdeluvuista
enkä kyennyt erottamaan niitä toisistaan
sillä ne olivat minuuden kokonaisuus.
Pinnan viimein tyyntyessä kosketettavaksi
välitilan kelluessa ilmassa
heitin seisahtuneeseen veteen kiven
rikkoakseni kuvajaiseni.
Laineet pirstoivat sen
veivät mukanaan avomerelle
unohtivat hautautumaan
vieraiden rantaviivojen hiekkaan.
Minut kirjoittaneen käsiala
on niin koukeroista
että minun täytyy olla uniikki.
Eikä kaikista sanoista edes saa selvää.
Enkä minä enää halua lukea niitä rivejä
piilotan ne mieluummin itseltäni
kannan ylitsevuotavaa tyhjiötä muassani,
sillä minussa on hyvä ja paha
enkä silti ole kaunista katseltavaa.
_____________________________________________
Jos joku osaa tulkita tämän ei voi olla amatööri. Kirjoitan www.rakkausrunot.comissa tällä samalla nicillä. Tervetuloa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.