KUUROJEN MERI
Ystäväni
Lähestyn Sinua, lähestyn pyytäen paljon, vaikka olen Sinulle tuntematon,
en tiedä kenelle muullekaan olemiseni, sen raskauden. Purkaisin.
Ystäväni
Laillasi Rakastan kaunista, Rakastan hyvää, Rakastan niin Paljon, haluan välittää sen muille !
Ystäväni
Mutta miksi tunnen vain tuskan, kasvavan, murtumattoman sisäisen patoni !
Vailla mahdollisuutta virrata Kuulevien Mereen !!!
Ystäväni
Haluan tavallasi löytää oman yleisöni, minun mahdollisuuteni ! Liian monta mahdollisuutta,
vaan en toivoani,
liian monta olen jo saamattomuudellani pilannut !
Ystäväni
En ole lapsi enää. En ehkä edes nuori. Tiedän, sisimmässäni minä vain tiedän, kuinka paljon minulla on annettavaa !
Haluaisin välittää laillasi, RunoilijaYstäväni, Rakkauden sanomaa,
lopettaa kasvavan,
korkeuksiin nousevan viiltävän tuskani, purkaa sisäisen patoni !
Pois Kuurojen Merestä !!!
Ystäväni
Minä tiedän, osaan sen! Osaan sanoin kertoa, puhua, kirjoittaa, ajatukseni !
Vaikka Taivaan nuotittamin sävelin.
Sanojen Väkevien, avulla Rakkauden Innoituksen, Huumorin.
Aseiden voimakkaimpien ! Puheen, ja Sulkakynän !!!
Ystäväni Mistä ?
Mistä minä löydän tarkoitukseni,
tai tiedän sen
jo...
Mutta Mistä Ystäväni,
Mistä löydän
yleisöni ?
omistettu tuntemattomalle runoilijalle
jossain kaukana 23.07.05,
- apu_neuvonen -
Ystäväni
Lähestyn Sinua, lähestyn pyytäen paljon, vaikka olen Sinulle tuntematon,
en tiedä kenelle muullekaan olemiseni, sen raskauden. Purkaisin.
Ystäväni
Laillasi Rakastan kaunista, Rakastan hyvää, Rakastan niin Paljon, haluan välittää sen muille !
Ystäväni
Mutta miksi tunnen vain tuskan, kasvavan, murtumattoman sisäisen patoni !
Vailla mahdollisuutta virrata Kuulevien Mereen !!!
Ystäväni
Haluan tavallasi löytää oman yleisöni, minun mahdollisuuteni ! Liian monta mahdollisuutta,
vaan en toivoani,
liian monta olen jo saamattomuudellani pilannut !
Ystäväni
En ole lapsi enää. En ehkä edes nuori. Tiedän, sisimmässäni minä vain tiedän, kuinka paljon minulla on annettavaa !
Haluaisin välittää laillasi, RunoilijaYstäväni, Rakkauden sanomaa,
lopettaa kasvavan,
korkeuksiin nousevan viiltävän tuskani, purkaa sisäisen patoni !
Pois Kuurojen Merestä !!!
Ystäväni
Minä tiedän, osaan sen! Osaan sanoin kertoa, puhua, kirjoittaa, ajatukseni !
Vaikka Taivaan nuotittamin sävelin.
Sanojen Väkevien, avulla Rakkauden Innoituksen, Huumorin.
Aseiden voimakkaimpien ! Puheen, ja Sulkakynän !!!
Ystäväni Mistä ?
Mistä minä löydän tarkoitukseni,
tai tiedän sen
jo...
Mutta Mistä Ystäväni,
Mistä löydän
yleisöni ?
omistettu tuntemattomalle runoilijalle
jossain kaukana 23.07.05,
- apu_neuvonen -
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tänne voit purata olemisesi raskauden, niin teen minäkin kun tuska kulkee yksinäisyyden kanssa käsi kädessä
Siksi.
Ettet sinä vielä näe.
Henkeäsikin salpaa.
Ja kun se on.
Raita numero yksi.
Sun levylläsi.
näen kyllä,
ystävä hyvä tämä on vain versio tänne ilman lisättyjä kirjoitusvirheitä. raita numero 1,
kantaesitys, syystä vahingon.
olisiko kohta jo kasvun paikka. kerro, mikä ottaa
koville ?
kerro kuvin, sanoin, ajatuksin, tunnelmin,
muodosta niistä sanojen leikki.
kyllä minä, ja runoni kritiikin kestävät, eivät ne rikki mene,
ei niistä pitää tarvitse !
kerro näkemyksesi, älä jauha sontaa ?
kyllä minä, enkä varmaan ainoana, arvaan kuka verhon takaa pilkistää ?
vaan ei mene tyyli alas,
olen aikoinani itseni jo alentanut.
suositeltavaa, edistää hyvinvointia, kasvuakin.
Älähän nyt, ehkä tiedän vastauksen tuohon. En vain osaa sanoiksi pukea. Kestät vielä.