Kokemuksia toisen osapuolen haluttomuudesta?
Olemme olleet mieheni kanssa useita vuosia yhdessä. Ensimmäiset vuodet harrastimme paljon hyvää ja tyydyttävää seksiä. Sitten se alkoi hiipumaan pikkuhiljaa vähemmäksi. Samaan aikaan toki kun seksi alkoi vähenemään, meillä tuli jonkin verran uusia asioita elämään kuten uusia työpaikkoja ja opintoja.
Kun seksi väheni, huomasin yhtäkkiä olevani ainoa aloitteen tekijä. Jossain vaiheessa aloin saamaan paljon pakkeja. Tapani tehdä aloite vaihteli hyvin paljon mutta tuntui oudolta yhtäkkiä joutua miettimään miten saada toinen syttymään kun ennen kaikki sujui itsestään. Noin vuoden verran jaksoin yrittää välillä mutta sitten päätin että en enää tee aloitetta. Itsetunto alkoi kärsimään hyvin vahvasti. Ulkonäköni ei ole mitenkään radikaalisesti muuttunut vuosien aikana. Olen aina pitänyt itsestäni huolta.
Asiasta yritetty keskustella monta kertaa mutta vastauksia ei oikein tule. Mies toteaa olevansa stressaantunut. Olen yrittänyt olla ymmärtäväinen mutta kun mitään muutosta parempaan ei ole ilmennyt niin alkaa turhauttaa. Huomaan etsiväni itsestäni jatkuvasti vikoja. Joskus olen kertonut avoimesti miehelle itsetyydytyksestä, ja kysynyt häneltä ( en mitenkään syyllistävästi) tekeekö hän sitä usein, vastaa hän kieltävästi. Nyt viimeisen vuoden aikana seksi kertoja ehkä 5 maksimissaan, seksiä päädytty aina harrastamaan silloin kun tästä aiheesta on keskusteltu. Suhteessa kaikki muu täydellisesti ja läheisyyttä on muuten paljon.
Onko ketään joka ollut samassa tilanteessa, onko löytynyt ratkaisuja tilanteeseen?
Miten vahvistaa omaa itsetuntoa tälläisessä? Vai onko ero ainoa ratkaisu?
Onko kokemuksia mikä on ollut kumppanin haluttomuuden syynä?
Voiko kumppanilla olla toinen?
Olemme olleet mieheni kanssa useita vuosia yhdessä. Ensimmäiset vuodet harrastimme paljon hyvää ja tyydyttävää seksiä. Sitten se alkoi hiipumaan pikkuhiljaa vähemmäksi. Samaan aikaan toki kun seksi alkoi vähenemään, meillä tuli jonkin verran uusia asioita elämään kuten uusia työpaikkoja ja opintoja.
Kun seksi väheni, huomasin yhtäkkiä olevani ainoa aloitteen tekijä. Jossain vaiheessa aloin saamaan paljon pakkeja. Tapani tehdä aloite vaihteli hyvin paljon mutta tuntui oudolta yhtäkkiä joutua miettimään miten saada toinen syttymään kun ennen kaikki sujui itsestään. Noin vuoden verran jaksoin yrittää välillä mutta sitten päätin että en enää tee aloitetta. Itsetunto alkoi kärsimään hyvin vahvasti. Ulkonäköni ei ole mitenkään radikaalisesti muuttunut vuosien aikana. Olen aina pitänyt itsestäni huolta.
Asiasta yritetty keskustella monta kertaa mutta vastauksia ei oikein tule. Mies toteaa olevansa stressaantunut. Olen yrittänyt olla ymmärtäväinen mutta kun mitään muutosta parempaan ei ole ilmennyt niin alkaa turhauttaa. Huomaan etsiväni itsestäni jatkuvasti vikoja. Joskus olen kertonut avoimesti miehelle itsetyydytyksestä, ja kysynyt häneltä ( en mitenkään syyllistävästi) tekeekö hän sitä usein, vastaa hän kieltävästi. Nyt viimeisen vuoden aikana seksi kertoja ehkä 5 maksimissaan, seksiä päädytty aina harrastamaan silloin kun tästä aiheesta on keskusteltu. Suhteessa kaikki muu täydellisesti ja läheisyyttä on muuten paljon.
Onko ketään joka ollut samassa tilanteessa, onko löytynyt ratkaisuja tilanteeseen?
Miten vahvistaa omaa itsetuntoa tälläisessä? Vai onko ero ainoa ratkaisu?
Onko kokemuksia mikä on ollut kumppanin haluttomuuden syynä?
Voiko kumppanilla olla toinen?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Köy p*nemassa muita niin ei tarvitse murehtia pettääkö toimen.
Nii, jos ei kotona saa.
Ikävä kyllä sille ei ole paljoa tehtävissä, jollei toinen halua. Been there. Seksittömyyden olisin itse vielä kestänyt, mutta en läheisyyden hellyyden ja kosketuksen puutetta. Ja juu ei, ei todellakaan automaattisesti kerro siitä, että kuviossa olisi joku kolmas. Omalla eksälläni kyse oli masennuksesta ja luultavasti testojen mataluudesta. Hän ei halunnut tehdä asialle mitään, ei ollut valmis menemään lääkäriin. Pelkkä puhuminen ei muuttanut tilannetta lainkaan.
Lopetettiin seksi ja koskettaminenkin jo yli 20 vuotta takaperin. En ole nähnyt puolisoa (tai ketään muutakaan vastakkaisen sukupuolen edustajaa) alasti tänä aikana.
Uskoakseni se kuuluu normaaliin elinikäisen avioliiton kaareen. Toiset eroavat, toiset pettävät, toiset jatkavat uskollisesti, kunnes kuolema erottaa.
Avioliittoon lähtökohtaisesti kuuluu yhteinen seksuaalielämä. Se pysyy kunnossa, kun seksuaalinen energia kohdistetaan kumppaniin, ei aikuisviihteeseen tai suhteen ulkopuolisiin henkilöihin. Nykyisin moni mies on niin koukussa p0rnoon, ettei kykene syttymään vaimosta. Tutkimusten mukaan p0rno on niin voimakas stimulantti, että aivot vaativat aina vain kovempaa sisältöä. Ilman p0rnoa suurin osa miehistä kykenisi kiihottumaan tavallisesta naisesta ja tyydyttämään hänet.
Mielenkiintoinen teoria. Pidin itse asiassa yli kaksi vuotta taukoa pornosta (joka ei koskaan aikaisemmin ollut tullut esteeksi). Tauko ei muuttanut mitään.
Seksi katoaa avioliitosta, koska nykyään ei ole seksipakkoa. Jossain vaiheessa tuli hiipuu, ja se on täysin luonnollista. Meillä se sattui yksiin lasten syntymän kanssa.
Tuli hiipuu vai kohdistat sen muualle kuin puolisoosi?
miehen pitäisi hyväksyä minut tälläisenä ja jumaloida minua tälläisenä koska mitään en aio muuttaa vaikka rikastuisin joskus! jos en kelpaa niin kyllä sen aistii ja silloin kantsii suosiolla kattoa ihann niitö muota tyttösiä.
entisenä bi seksuaalina naiset ovat niin käsittämättömän vttumaisia että ei enään napostele
Kumpi oikeastaan on useimmin se haluton osapuoli? Se joka tekee kaikkensa tyydyttääkseen toisen, vai se joka heittäytyy vain selälleen odottamaan että homma olisi ohi?
Miksi oletat kaikkien liittojen olevan tuollaisia?