En lue terveystietojani

Mikähän siinä on, kun nuo "korvienväli diagnoosit" tulee useinkin kuin "apteekin hyllyltä"?

minua ei haittaa vaik mulle on kirjattu aika monta eri diaknoosia että oon tullu niije kaa hyvin toimeen. Sopiva lääkitys ja terapia auttaa. 44 vuotias ja koko ikä painittu ongelmien kanssa mut silti oon täällä.

Osa tosiaan tykkää laittaa 10 dg litanian ennen kuin aloittaa ajankohtaisesta terveysongelmasta.
Ei muuten mutta terveydenhuolto tappaa vaikka tukehduttamalla ihan aktiivisesti. Jos pärjää muuten mutta ei henkeä saa niin ei mitään. Laitetaan nää 10 diagoosia tähän ja katsotaan, autetaanko vai kuoleeko tää tyyppi vaan tähän.
Kuvottava paikka. Joskus sitä luuli että edes vähän haluaisivat auttaa.

Yleislääkäri ei voi diagnosoida skitsofreniaa kun sen erottaminen muusta henkisestä oireilusta pään vaivoihin erikoistuneellekin haastavaa.

Onko sinua siis hoidettu skitsofreniasi osalta, vai onko tuo lääkärin heitto papereissasi pelkkä häpeätahra vailla tarkoitusta.

Tuo on virkarikos, EU tietosuoja-asetuksen mukaan tietojen käsittelyn pitää olla minimoitua. Haasta akka oikeuteen, ensin rikosilmoitus, jota poliisi ei tutki, sitten oma haaste käräjille. Ota ensin vakuutus missä on oikeusturva.

Toinen vaihtoehto kantelu tietosuojavaltuutetulle.

Tietyillä sairaanhoitopiirialueilla leimaavien nimikkeiden käyttö virkapapereissa ja terveystiedoissa on aika tyypillistä. Mitä hyvää mielenterveysdiagnosointi on saanut aikaan? Ei oikeastaan mitään. Hoidon laatu ja sisältö on huonoa. Perustuu ja pohjautuu lähinnä diagnosointiin ja lääkemääräyksiin. Siinä saaattaa olla oikeastaan kaikki, mitä potilaalle tarjotaan. Ja vaikka kuinka suurin sinisin silmin alalla olevat vakuuttaisivat, että " Ei täällä leimata ketään. Me ollaan hurjan empaattisia ja ymmärretään mt-oireisia. Tarkoitus on vain auttaa. Hoitoon pitää sitoutua ( vaikka se olisi kuinka kapea-alaista, hyödytöntä, tai jopa enemmän haittoja potilaalle aiheuttavaa). Psykososiaalinen tuki kutistuu vain potilaalle tähdennettäviin ohjeistuksiin, että pitää tarkkailla omia oireita, ja vointia ja lähteä heti hoitoon, jos tulee oireita. Jos potilaalla sattuu olemaan vaikka ongelmia kotona omien perheenjäsenten kanssa, arvatkaa vaan , tuleeko niihin ongelmiin ja kriiseihin mitään tukea? Kyllä siinä se "henkisen hyvinvoinnin edistäminen" hieman kyseenalaistuu. Koska pääasiassa kaikki hoito on lähinnä vain lääkityksiä.

Oikeastaan ne kaikki mielikuvat, joita on vuosikymmenten ajan mediaa myöten luotu mt-puolen palveluista ne ovat valheellisia ja harhaanjohtavia, ennen kaikkea mainonnassa on luotu sellainen mielikuva, että mt-puolella, etenkin psykiatrian osastoilla ja avopuolella apua itselleen lähtenyt saisi jotakin apua, tukea ja hoitoa. Se jää lähinnä mielikuvaksi, tai illuusioksi, ilman, että se olisi oikeasti totta.

Systeemi leimaa enemmän apua itselleen lähteneitä. Mitään varsinaista hyötyä niiden palveluiden käytöstä ole.

Joidenkin diagnoosien antaminen toimii eräänlaisena keinona paitsi myös leimata, myös yhtenä keinona kiusata.

Virkanimikkeiden suojasta on helppo sellaista tehdä. Kukaan ei kyseenalaista sitä, ja heitä hyvin harvoi saadaan mihinkään vastuuseen.

Itselläni on yksi eläväksi jäänyt muisto omista kokemuksista mt-puolelta. Tuolloin lääkäri saattoi kysyä, että: " Miten me voimme auttaa Sinua". Sitä saatettiin tivata, ihan niin kuin minun olisi pitänyt se tietää. Näin jälkeenpäin kaiken tämän jälkeen, kun on joutunut kärsimään psyykelääkkeiden aiheuttamista vuoristoratamaisista olotiloista, anhedoniasta, akatisiasta, masennuksen pahenemisesta, tardiivista dyskinesiasta ja alkoholismiin sairastumisesta se kaikki, mitä on kokenut ja etenkin se, että alalla olevat aika paljon painottavat sitä, että he tekevät työtänsä mt-oireista ja sairauksista kärsiviä auttaakseen heitä, muuttuu jotenkin irvokkaaksi vitsiksi. Se ei sittenkään ollut sitä, ei ainakaan minun kohdalla. Etenkin, kun omalla kohdallani kärsin kroonisesta väsymyksestä, toimintakyvyn laskusta ja lihasheikkouksesta. Eivätkä mitkään psyykelääkkeet niihin ainakaan auttaneet. Siinä kävi aivan päinvastoin.

Alalla olevat aika usein perustelevat lääkemääräyksiä potilaan,tai potilaiden hyvällä hoitamisella. Lääkkeiden aiheuttamia haittavaikutuksia ja diagnoosien jättämiä leimoja, niistä ei piitata mitään.

Kaikkea voi aina perustella vaikka millä tavalla, auttamisella, tai potilaiden hyvällä hoitamisella, vaikka niin ei asia olisikaan, tai niistä hoidoista ei olisi itse palveluiden käyttäjälle mitään hyötyä. Mainonta ei aina vastaa todellisuutta.

Vielä edelliseen sellainen lisäys, ennen kuin eräs vakiovastaaja tuo taas esille sen, että jospa sinä itse ajattelet niin, että se annettu diagnoosi leimaa...

Ei se ihan pidä paikkaansa, valitettavasti on tullut huomattua se, että menipä minne tahansa, vaikkapa ambulanssiin, niin niissä terveystiedoissa lukee heti ensimmäisenä se mt-diagnoosi. Ja meni vaikka päivystykseen, niin sama juttu ja lääkäri valitettavasti kohtelee asenteellisesti, että aha, kyseessä on mt-potilas. Joidenkin kohdalla on tietyillä sairaanhoitopiirialueilla lähetetty potilaita lähes automaattisesti psykalle, vaikka heillä olisikin somaattisia vaivoja.

Kyllä ne valitettavasti ne etenkin tietyt mt-diagnoosit leimaavat. Sen on havainnot ihan selvästi. Eikä sitä voi laittaa kyseisen havainnon tehneen syyksi.

Kukaan ei ole tehnyt tutkimuksia siitä, kuinka monen kohdalla tehty diagnoosi on oikeasti oikea. Meillä on sellainen tietty sinisilmäinen luottamus virka-asemassa toimiin ja siihen, että eihän sellaisessa asemassa oleva/ tai olevat voi toimia virheellisesti, väärin, tai asenteellisesti.

Virkakoneisto suojelee toisiaan ja osa medioista harjoittaa mt-puolella olevien imagon brändäystä. Joissakin julkaisuissa on annettu sellainen kuva, että alalla olevat olisivat hurjan empaattisia, ja lääkkeistä on enemmän hyötyä, kuin haittaa potilaille ja että palvelut olisivat laadukkaita. Näinhän asia ei ole.

Jos joku tekisi enemmän tutkimusta varmasti paljastuisi vähän pimeämpi puoli psykiatrian toiminnasta.

Joku varmaa saattaa sanoa, tai siis tässä tapauksessa kirjoittaa tälle palstalle, että : "Ei siellä systeemissä kukaan leimaa." Kyllä vaan sekin on hyvin tiedossa. Itselläni on todella elävä muisto siitä, kun kerran jouduin ambulanssiin, niin siellähän todettiin heti, että sinulla on tuo tietty perussairaus, mt-sairaus...." Minäpä vetäisin siihen, että niin on myös kilpirauhasen vajaatoiminta. Sekin on perussairaus. Eikö olekin erikoista, että se mt-diagnoosi nopottaa siellä ensimmäisenä ja vain siihen kiinnitetään huomiota.

Vieläkö joku väittää, että siellä ei ole valmiiksi otettua asenteellisuutta?