Aurinko armas

,,,aurinkoallergia. Koita pysytellä poissa auringosta ja jos olet, käytä kunnollisia suurikertoimisia aurinkosuojavoiteita. Kortisonivoiteita ihottumaan ja ensi keväänä voisit harkita siedätyshoitoa ennen aurinkokauden alkamista.

Lähde: http://www.tohtori.fi/ihotautilaakari/69.html

"Yliherkkyys auringolle Erikoislääkäri Håkan Granlund
(c) Copyright
Aurinko on elämälle välttämätön, mutta voi olla myös haitallinen. Ultravioletti(UV)-säteet muodostavat vain pienen osan koko auringon säteilyn elektromagneettisestä kentästä, mutta ovat syyllisiä paitsi auringonpolttamaan myös ihon vanhenemiseen, ruskettumiseen ja ihosyöpään. Tästä kärsimme kaikki, jotkut enemmän ja toiset vähemmän, mutta joukossamme on ihmisiä, jotka reagoivat selvästi muita voimakkaammin ja poikkeavasti UV-säteille. Heillä on alentunut punoituskynnys (sietävät vähemmän säteilyä) ja altistuessaan auringolle yli punoituskynnyksensä saavat erilaisia ihottumia, ns. valoihottumia. Koska usein emme tiedä tarkasti, mikä takana oleva tautimekanismi on, niin "aurinkoallergia" on väärä sana. Kyseiset henkilöt ovat yksinkertaisesti yliherkkiä UV-säteille.
Tavallinen auringonpolttama ei siis ole yliherkkyyttä. Iho on punainen, arka, kuumottava ja ehkä hivenen turvoksissa ja alkaa muutaman päivän sisällä hilseilemään samalla kun punoitus väistyy. Periaatteessa kuka tahansa saa auringonpolttaman altistuessaan tarpeeksi voimakkaasti UV-säteilylle. Tummaihoinen ihminen tarvitsee vain niin voimakkaan altistuksen, että aurinko ei ehkä pysty sitä antamaan. Auringonvalon sietokyvyn mukaan iho jaetaan eri ihotyyppeihin . I ihotyypin ihmiset eivät siedä aurinkoa juuri ollenkaan ja saa auringonpolttaman hyvin helposti. Suurin osa suomalaisista kuuluu ihotyyppeihin II ja III.

Milloin sitten on yliherkkä auringolle?

Ensin on kysyttävä missä ihottuma sijaitsee. Valoihottuma esiintyy auringolle alttiilla alueilla (kasvot, niska, kädet, rinnan yläosa, korvat) samalla kun varjoisat alueet säästyvät (leuan alapuoli, korvantaustat). Punoitus, turvotus, kuumotus ja arkuus liittyvät sekä auringonpolttamaan etta valoihottumaan. Sen sijaan näpyt, vesikellot, paukamat, rakkulat, karvatupentulehdukset viittavat johonkin valoihottumaan ja vaativat ihottuman lisäselvityksen.

Miten pystytään tutkimaan?

Kun ihotautilääkäri on tutkinut ja selvittänyt taustatietoja hän voi suorittaaa valotestejä ja valoepikutaanitestejä. Valotesteissä selvitetään, onko potilaalla alentunut punoituskynnys ja tuleeko altistuksesta testikohtaan valoihottumalle tyypillisiä ihomuutoksia. Useimmiten testit tehdään selän iholle, mutta joskus on välttämätöntä tehdä testit niille alueille, missä ihottuma on esiintynyt. Valoepikutaanitestit selvittävät onko potilaalla aurinkoyliherkkyys, joka syntyy vain, mikäli iho altistuu samanaikaisesti jollekin kemikaalille, esimerkiksi hajusteelle.

Mitä ihottumia aurinkoyliherkkyydestä voi tulla?

Ehdottomasti tavallisin valoihottuma on ns. monimuotoinen valoihottuma. Tyypillistä sille on monimuotoisuus eli kaikki edellä mainitut ihomuutokset voivat esiintyä, mutta erityisesti näpyt, paukamat ja vesikellot . Monimuotoinen valoihottuma alkaa aikaisin keväällä, ehkä jo maaliskuussa, mutta kesän mittaan tauti lievittyy ja loppukesästä iho saattaa jo hyvinkin sietää aurinkoa. Iho ikäänkuin karaistuu, kun auringonvalon vaikutuksesta iho paksunee ja ruskettuu.

Jotkut saavat vain paukamia auringossa. Kyseessä on nokkosihottuman yksi muoto eli valonokkosihottuma.

Aurinkoekseema on hyvin harvinainen valoihottuma, joka nykyään kulkee nimellä krooninen aktiininen dermatiitti. Tauti on hyvin hankala ja myös vaikea hoitaa.

Joskus ultraviolettisäteily ei yksinään vaan vasta yhdessä jonkun kemikaalin kanssa aiheuttaa ihottuman. Tätä sanotaan kemialliseksi valoyliherkkyydeksi. Sekä iholle laitettavat aineet, että sisäisesti otetut lääkkeet saattavat tulla kyseeseen valoherkistäjinä. Hajusteet ovat ehkä tunnetuimpia valokosketusihottuman aiheuttajia. Jos sisäisesti otettu aine aiheuttaa valoihottuman, kyseessä on useimmiten joku lääke, esimerkiksi psyykenlääke klooripromatsiini.

Miten voidaan ennaltaehkäistä?

Miten hoidetaan?

Jos ennaltaehkäisy ja mahdollisen kemikaalialtistuksen poistaminen eivät riittävästi auta, tarvitaan lääkärin määräämiä hoitoja. Tässäkin taudissa käytetään kortisonivoiteita ja lievä-oireisessa taudissa saattaa resepti vapaa kortisoni riittää, mutta yleensä tarvitaan vahvempia kortisonivoiteita. Valonokkosihottumassa voi antihistamiinilääkkeistä olla apua . Ihotautilääkärin määräminä hoitoina käytetään diagnoosista riippuen karaisuhoitoa , sisäistä kortisonia ja klorokiinia (malarialääke) sekä vaikeissa tapauksissa siklosporiinia tai atsatiopriinia."