Syömishäiriö on aina vaikea juttu...Kaverini sairastui anoreksiaan. Se oli ihan järkyttävää...Menkat loppu ja oli paha olla koko ajan. Ottakaa itseenne niskasta kiinni ja yrittäkää aloittaa terveellinen elämä. Se on vaikeeta ja epäonnistumiset on ylistä, mutta ajatelkaa pidemmälle. Jos sairaus jatkuu pitkään, on melkein turhaa muutamien vuosien päästä haaveilla raskaudesta ja lapsista. Se voi olla et koskaan et lasta saa...Sit se vasta ottaa päähän. Helppohan mun on sanoo, mutta niin se on. Tiedän että se on vaikeeta (omastakin kokemuksesta), mutta se kannattaa. En onneksi itse "mennyt" liian pitkälle, mutta ei se kaukana ollut...Tsemppiä ja aurinkoista kesää kaikille!
kesä
minä
5676
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kirjotit aivan ihanan viestin! puhut niin asiaa! vaikeaa se lopettaminen on mutta sitä kuitenkin itsekin pohjimmiltaan haluaa, näyttää terveeltä ja pystyä syömään huoletta!kiitti sulle!
Ole hyvä! Oli kiva huomata kun joku luki mun jutun! Vasta vähän aikaa oon täällä seurannu tätä ja saanut paljon apua ja neuvoja noudattaa terveellistä elämää! Syömishäiriöt on niin hankalia juttuja, että varmaan paras apu on ammattiauttaja ja ystävät! Ulkopuolisen (joka ei oli sairastanut tai ei ole koulutusta) on tosi vaikee auttaa! Mutta meidän parasta ne ajattelee ja niitä saa kiittää! Aurinkoista kesää sulle!
Entisenä anoreksiaa sairastaneena minua suututtaa tuo ilmaisu "Ottakaa itseänne niskasta kiinni". Kuinkakohan monta kertaa olen itsekin joutunut sen kuulemaan? Syömishäiriö ei ole jotain, jonka ihminen tietoisesti valitsee, ja josta irtautuminenkin olisi vain valintakysymys. Totta toki olisin itsekin halunnut, että asia olisi ollut niin helppo: sanoisin vain itselleni, että nyt suhteeni ruokaan on taas normaali, syön mielelläni ja riittävästi, haluan olla taas niin kuin ennenkin. Homma on kuitenkin niin äärettömän vaikea sekamelska päässä, että ei voi kuin antaa itselleen aikaa ja käydä terapeutin tukemana läpi asioita viikko toisensa jälkeen. Itselleni jutskailut terapeutin kanssa olivat tosi oleellisia parantumisen kannalta. Yksin en olisi pärjännyt. Tukekaa sairastuneita rakkaitanne, antakaa aikaa, kuunnelkaa, älkää painostako ja sanoko "Ota itseäsi niskasta kiinni". Syömishäiriö on kuin alkoholismi. Halua lopettaa on, keinoja ei niinkään.
Ja tunne on, että ei halua muuttua, mutta haluaa ajatukset "kasaan"(?)
Kiitos kommentista! Se on todella suututtavaa kun sanotaan että ota itseäsi niskasta kiinni, mutta niinhän se on. Itsekin sanoit että se on jokaisen itse tehtävä se irtautuminen ja aloitaa "uuden elämän". Ja tottahan se on! Meistä se on kiinni, mutta mikä parasta; apua on saatavilla! Kaverit ja ammattiauttajat! (Toivon ainakin että kaikki halukkaat sitä saa) Mä todella toivon sulle kaikkee hyvää jatkossakin! Aurinkoista ja lämmintä kesää! :)