”Me ollaan Suomessa valitettavasti juoksemassa seinään ikäihmisten hoivan suhteen”, sanoo yrittäjä Mirka Saarinen.
Mirka Saarinen hämmästelee byrokratian määrää. ”Suunnitelmaa suunnitelman perään pitää olla, mutta ikinä ei kysytä, mitä on saatu aikaiseksi.”
Tiukkaa kritiikkiä. Mirka Saarinen hämmästelee byrokratian määrää.
Suomessa käydään kiivasta keskustelua vanhenevien omaisten hoivavastuusta, mutta keskustelussa on yhä sokeita pisteitä, jotka uhkaavat sekä omaisten jaksamista että koko hoivajärjestelmän kestävyyttä.
Vanhusten ystäväpalvelua tarjoavan Seurana Oy:n perustaja Mirka Saarinen näkee ongelman suoraan kentältä.
”Tekisi mieli ravistella meidän päättäjiä. He eivät välttämättä tunnista, että hoivavastuu on osa arkea ja ilmiö työpaikoilla. Me ollaan Suomessa valitettavasti juoksemassa seinään ikäihmisten hoivan suhteen”, Saarinen sanoo Tänään töissä -podcastissa.
Saarisen mukaan juhlapuheissa korostetaan ketteriä ideoita ja ennaltaehkäisyä, mutta todellisuus on toinen.
”Kun puhujapöntöstä laskeudutaan alas, seuraava tieto onkin, että perustetaan uusi virasto ja tulee lisää byrokratiaa.”
Saarinen kokee, että ennaltaehkäisevän toiminnan vaikuttavuutta ei seurata.
”Meiltä vaaditaan kauheasti raporttia raportin perään etukäteen. Mutta kukaan näistä virastoista ei katso jälkikäteen, että mitä oikeasti on tuotettu, mikä on vaikuttavaa.”
Mikaela Stelwagenin mielestä yksi sokea piste liittyy omaisten henkiseen kuormitukseen. Hankenin HR-johtajana työskentelevä Stelwagen hoiti muistisairasta äitiään 14 vuoden ajan, joten hän tietää, mistä puhuu.
”Jos ei saa mahdollisuutta purkaa omaa mieltään, on se riski, että omaisiaan hoitavat luhistuvat.”
Avoimuus rikkoo tabuja
Stelwagen puhuu kokemuksistaan julkisesti, koska tietää, että moni elää samaa todellisuutta hiljaa.
”Joka kerta, kun puhun tästä, saan vastakaikua: moni on vastaavassa tilanteessa.”
Mikaela Stelwagen sai paljon tukea vaikeina vuosina työnantajaltaan. ”Olen käyttänyt paljon työterveyspsykologia ja käynyt puhumassa äidin hoivan aiheuttamasta mielen kuormittumisesta."
Kiitos työnantajalle. Mikaela Stelwagen sai paljon tukea vaikeina vuosina työnantajaltaan. ”Olen käyttänyt paljon työterveyspsykologia ja käynyt puhumassa äidin hoivan aiheuttamasta mielen kuormittumisesta."
Hän kokee, että johtajapositiossa hänen esimerkillään on erityinen merkitys.
”Toivon kirvoittavani keskustelua.”
Stelwagen tietää, että tilanne voi olla kaoottinen, kun oma läheinen ei enää pärjääkään omillaan. Byrokratia voi tuntua ylitsepääsemättömältä.
”Jos on jo valmiiksi vähän poikki omaisena, siinä saattaa kyllä kynä tippua ennen kuin apua saa.”
Stelwagen kannustaa keskustelemaan omien vanhempien kanssa ajoissa asioista, vaikka se tuntuisikin vaikealta.
Asuminen on erityisen kriittinen kysymys.
”On kurja juttu, että maakunnissa on omakotitaloja keskellä ei mitään, mistä ei pääse eroon siinä vaiheessa kun niistä pitäisi äkkiä päästä eroon. Omat vanhemmat kannattaa yrittää saada muuttamaan lähelle tai ainakin palvelujen lähelle. Että olisi se apu saatavilla, kun tarve tulee.”
Huolehditko omaisistasi ? Ovatko vanhempasi vielä elossa ?
Olin 72 vuotias, kun oma "pestini" loppui. Sitä kesti lähes 20 vuotta.
Tein sen mielelläni, mutta se kävi hyvin raskaaksi sitä myöten, kun huolehdittavien terveys heikkeni.
Omaisiaan hoitavat suomalaiset vaarassa luhistua
69
412
Vastaukset
- Anonyymi00001
Sitä mietin itseni kohdalta, kun tauti taudilta kunto huononee ja avun tarve lisääntyy. Siivooja käy kerran kuukaudessa, mikä on ihan hyvä juttu, mutta kun siihen elämään kuuluu niin paljon muutakin.
Kuka kaiken hoitaa, kun avun tarve vaan lisääntyy? - Anonyymi00002
Kotihoidon saa jos katsotaan tarpeelliseksi, mutta ei kotihoito käy kaupassa,
ei siivoa, ei pese pyykkejä, ei hoida raha-asioita.
On ongelmallista jos ei ole ketään auttajaa eikä rahaa palkata ketään.
Palveluja saa rahalla, mutta ne on aika kalliita. Nyt on esitetty vauvabonusta. Mitäs jos esitettöisiin myös vanhusbonusta. Omaishoitajaksi ryhtyvä saisi bonuksen tililleen.
- Anonyymi00003
Kuka sitten mahtaisi olla se omaishoitaja ja paljonko bonusta pitää maksaa, että hommaan joku suostuu? Omaishoitajuus on hirveää ihmisen riistoa mitättömällä korvauksella.
Minullekin ehdotettiin omaishoitajuutta omaiseni muistisairauden huonontuessa, mutta se olisi tarkoittanut oman työn jättämistä. Kuka suostuu? Anonyymi00003 kirjoitti:
Kuka sitten mahtaisi olla se omaishoitaja ja paljonko bonusta pitää maksaa, että hommaan joku suostuu? Omaishoitajuus on hirveää ihmisen riistoa mitättömällä korvauksella.
Minullekin ehdotettiin omaishoitajuutta omaiseni muistisairauden huonontuessa, mutta se olisi tarkoittanut oman työn jättämistä. Kuka suostuu?No bonuksen hyväksyvä olisi se omaishoitaja. Summaa en osaa sanoa mutta ainakin enemmän kuin mitä nyt omaishoidontukena maksetaan.
Kuka suostuu! Kuinka moni hoitaa nyt omaistaan ilman minkäänlaista palkkiota. Jos jatkossa omaisis velvoitetsan) pakotetaan hoitamaan houdettavan itse luulisi että bonuksen ottajia myös löytyy.- Anonyymi00004
Siili25 kirjoitti:
No bonuksen hyväksyvä olisi se omaishoitaja. Summaa en osaa sanoa mutta ainakin enemmän kuin mitä nyt omaishoidontukena maksetaan.
Kuka suostuu! Kuinka moni hoitaa nyt omaistaan ilman minkäänlaista palkkiota. Jos jatkossa omaisis velvoitetsan) pakotetaan hoitamaan houdettavan itse luulisi että bonuksen ottajia myös löytyy.Ihan varmaan löytyy, mutta mikä mahtaa olla motivaatio omaishoitajuuteen!
Anonyymi00004 kirjoitti:
Ihan varmaan löytyy, mutta mikä mahtaa olla motivaatio omaishoitajuuteen!
Motivaatio omaishoitajuuteenko?
No ehkä se inhimillinen ajatus että läheistä ei jätetä ja hylätä silloinkaan kun apua eniten tarvitsee etenkin silloin jos tämä ns hyvinvointiyhteiskunta hylkää heikompansa ja raihinaisimpansa. Vaihtoehdot alat omaishoitajaksi ja se järjestellään niin että se on oikeasti mahdillista vai hylkäät ja jätät heitteille? Vaikea kysymysm- Anonyymi00006
Siili25 kirjoitti:
Motivaatio omaishoitajuuteenko?
No ehkä se inhimillinen ajatus että läheistä ei jätetä ja hylätä silloinkaan kun apua eniten tarvitsee etenkin silloin jos tämä ns hyvinvointiyhteiskunta hylkää heikompansa ja raihinaisimpansa. Vaihtoehdot alat omaishoitajaksi ja se järjestellään niin että se on oikeasti mahdillista vai hylkäät ja jätät heitteille? Vaikea kysymysmSillä sitä omaishoitajuutta myydään, inhimillisyytenä. Mutta, mutta…….
- Anonyymi00007
Anonyymi00006 kirjoitti:
Sillä sitä omaishoitajuutta myydään, inhimillisyytenä. Mutta, mutta…….
Ei mitään muttia.
Jos esimerkiksi olet parisuhteessa ollut vuosikymmeniä ja toinen teistä alkaa tarvita apua selvitäkseen päivittäisistä toimista autatko vai hylkäätkö? Jos meinaat jatkaa yhteiseloa samassa huushollissa ajaudut hoitajuuteen halusit tai et kutsuttakoon sitä millä nimellä hyvänsä. Hoidat ilmaiseksi tai haet jotain hoitobonusta.
Jos meinaa lähteä erilleen pitäisikö lähteä siinä vaiheessa jo kun toinen vielä pärjää? Anonyymi00007 kirjoitti:
Ei mitään muttia.
Jos esimerkiksi olet parisuhteessa ollut vuosikymmeniä ja toinen teistä alkaa tarvita apua selvitäkseen päivittäisistä toimista autatko vai hylkäätkö? Jos meinaat jatkaa yhteiseloa samassa huushollissa ajaudut hoitajuuteen halusit tai et kutsuttakoon sitä millä nimellä hyvänsä. Hoidat ilmaiseksi tai haet jotain hoitobonusta.
Jos meinaa lähteä erilleen pitäisikö lähteä siinä vaiheessa jo kun toinen vielä pärjää?Tuo kommentti siis minun.
- Anonyymi00008
Anonyymi00007 kirjoitti:
Ei mitään muttia.
Jos esimerkiksi olet parisuhteessa ollut vuosikymmeniä ja toinen teistä alkaa tarvita apua selvitäkseen päivittäisistä toimista autatko vai hylkäätkö? Jos meinaat jatkaa yhteiseloa samassa huushollissa ajaudut hoitajuuteen halusit tai et kutsuttakoon sitä millä nimellä hyvänsä. Hoidat ilmaiseksi tai haet jotain hoitobonusta.
Jos meinaa lähteä erilleen pitäisikö lähteä siinä vaiheessa jo kun toinen vielä pärjää?Mutta, mutta……..! Ei pidä sitten valittaa!
Otsikkohan on; ”Omaisiaan hoitavat meinaavat luhistua.”
Ihan miten vaan. Jokainen varmaan tyylillään. En kyllä ole nähnyt yhtään onnistunutta omaishoitajuutta niistä kymmenistä, joihin olen joutunut törmäämään. Ovat pikemminkin olleet epätoivoisia viritelmiä.
Suosittelen hankkiutumaan eroon koko tilanteesta. Anonyymi00008 kirjoitti:
Mutta, mutta……..! Ei pidä sitten valittaa!
Otsikkohan on; ”Omaisiaan hoitavat meinaavat luhistua.”
Ihan miten vaan. Jokainen varmaan tyylillään. En kyllä ole nähnyt yhtään onnistunutta omaishoitajuutta niistä kymmenistä, joihin olen joutunut törmäämään. Ovat pikemminkin olleet epätoivoisia viritelmiä.
Suosittelen hankkiutumaan eroon koko tilanteesta.Otsikko on omaisiaan hoitavat meinaavat luhistua.
Omaistaan hoitavien määrä tulee lisääntymään kun hoitopaikkoja ei ole ja kotihoitoa saa yhä harvempi.
Ei auta pistää päätään pensaaseen vaan yrittää vaikuttaa omaishoitotilanteisiin.
Teitä pakenijoitakin riittää niissä tapauksissa joihin minä olen törmännyt.- Anonyymi00009
Siili25 kirjoitti:
Otsikko on omaisiaan hoitavat meinaavat luhistua.
Omaistaan hoitavien määrä tulee lisääntymään kun hoitopaikkoja ei ole ja kotihoitoa saa yhä harvempi.
Ei auta pistää päätään pensaaseen vaan yrittää vaikuttaa omaishoitotilanteisiin.
Teitä pakenijoitakin riittää niissä tapauksissa joihin minä olen törmännyt.Pakenijat, vastuuntunnottomat vässykät, ottanevat mallia tämän maan päättäjistä, isokenkäisistä politiikoista, jotka ovat myös jättämässä ja heittämässä heikoimmat laidan yli.
Anonyymi00009 kirjoitti:
Pakenijat, vastuuntunnottomat vässykät, ottanevat mallia tämän maan päättäjistä, isokenkäisistä politiikoista, jotka ovat myös jättämässä ja heittämässä heikoimmat laidan yli.
Aikuinen inhimillinen arvomaailmansa kunnossaoleva aikyinen ihminen osannee ajatella ihan omilla aivoilla ja ainakin pyrkiä vaikuttamaan asioihin.
- Anonyymi00011
Siili25 kirjoitti:
Aikuinen inhimillinen arvomaailmansa kunnossaoleva aikyinen ihminen osannee ajatella ihan omilla aivoilla ja ainakin pyrkiä vaikuttamaan asioihin.
Nii-in, mutku tuntuu, että sellaisia on aika vähän. Tai ei ainakaan kaikki aikuisen ikäiset kansalaiset kuulu ryhmään vastuuntuntoinen, valistunut ja arvomaailmaltaan valaistunut.
Anonyymi00011 kirjoitti:
Nii-in, mutku tuntuu, että sellaisia on aika vähän. Tai ei ainakaan kaikki aikuisen ikäiset kansalaiset kuulu ryhmään vastuuntuntoinen, valistunut ja arvomaailmaltaan valaistunut.
Luulen paremminkin niin että iäkkäämmissä ihmisissä on virlä paljonkin heitä jotka kokevat oikeaksi alkaa toimimaan omaishoitajana tai paremminkin ajautuvat tilanteeseen tilanteen myötä. Kun on kerran luvattu olla myötä ja vastamäessä sitä myös ollaan. Vaihtoehto ei ole hylkääminen.
- Anonyymi00012
Siili25 kirjoitti:
Otsikko on omaisiaan hoitavat meinaavat luhistua.
Omaistaan hoitavien määrä tulee lisääntymään kun hoitopaikkoja ei ole ja kotihoitoa saa yhä harvempi.
Ei auta pistää päätään pensaaseen vaan yrittää vaikuttaa omaishoitotilanteisiin.
Teitä pakenijoitakin riittää niissä tapauksissa joihin minä olen törmännyt.Moneenko ”pakenijaan” olet ”törmännyt” ja ovatko he valittaneet osaansa, niinkuin omaishoitajat valittavat?
Ja vielä pitää jaksaa yrittää vaikuttaa tilanteeseen. Aika paljon vaadittu, kun duunia on muutenkin liikaa. Anonyymi00012 kirjoitti:
Moneenko ”pakenijaan” olet ”törmännyt” ja ovatko he valittaneet osaansa, niinkuin omaishoitajat valittavat?
Ja vielä pitää jaksaa yrittää vaikuttaa tilanteeseen. Aika paljon vaadittu, kun duunia on muutenkin liikaa.Arveletko että valittaminen loppuu siihen kun läheisensä saa toisten hoidettavaksi😆?
Tai voihan se tietenkin loppua kun saa unohtaa sinne hoitopaikkaan.- Anonyymi00014
Siili25 kirjoitti:
Arveletko että valittaminen loppuu siihen kun läheisensä saa toisten hoidettavaksi😆?
Tai voihan se tietenkin loppua kun saa unohtaa sinne hoitopaikkaan.Sitten voi jatkaa hoitopaikan huonosta hoidosta valittamista, niinkuin saamme lööpeistä lukea, mutta muuten voimme jatkaa omaa elämäämme.
Anonyymi00014 kirjoitti:
Sitten voi jatkaa hoitopaikan huonosta hoidosta valittamista, niinkuin saamme lööpeistä lukea, mutta muuten voimme jatkaa omaa elämäämme.
Poissa silmistä poissa mielestä. Jotkut ovat tyytyväisiä huonoonkin hoivapaikkaan kunhan vaan itse ei tarvitse osallistua.
- Anonyymi00018
Siili25 kirjoitti:
Poissa silmistä poissa mielestä. Jotkut ovat tyytyväisiä huonoonkin hoivapaikkaan kunhan vaan itse ei tarvitse osallistua.
Ei se omaishoitokaan läheskään aina nyt niin ”hyvää” ole. Miksi ihmeessä tarvitsisi osallistua, jos ei asiaan minkäänlaista vetoa tunne?
Anonyymi00018 kirjoitti:
Ei se omaishoitokaan läheskään aina nyt niin ”hyvää” ole. Miksi ihmeessä tarvitsisi osallistua, jos ei asiaan minkäänlaista vetoa tunne?
Kyse onkin siitä onko pokkaa jättää läheisensä heitteille. Sinulla ilmeisesti syystä tai toisesta on.
- Anonyymi00021
Siili25 kirjoitti:
Kyse onkin siitä onko pokkaa jättää läheisensä heitteille. Sinulla ilmeisesti syystä tai toisesta on.
Hommasin laitokseen, kun ei minusta ole muistisairaan vanhuksen hoitajaksi. Ihan tarpeeksi sai jo hoitaa.
Anonyymi00021 kirjoitti:
Hommasin laitokseen, kun ei minusta ole muistisairaan vanhuksen hoitajaksi. Ihan tarpeeksi sai jo hoitaa.
No se on ihan ok, kuitenkin hoidit ja kun tunsit ettet enää jaksa/kykene jätit hoitovastuun muille. Et kuitenkaan jättänyt heitteille kuten on uhka näiden leikkausten jälkeen.
- Anonyymi00013
Vuosi sitten muutin sairaalan toivottomasta kuntoutuksesta kotiutetun halvaantuneen ja puhekyvyttömän vaimini kanssa palvelutaloon. Kerrostalokolmiomme oli teknisesti mahdoton vaikeavammaisen kotihoitoon.
Olen hoitanut kaikki muut toimet paitsi henkilökohtaisen käsittelyn ja hygienian.
Minulle on ehdotettu omaishoitajan roolia mutta en ryhdy intiimialueiden siivoamiseen.
Puhekyvyttömyys on ylivoimainen hankaluus ja minulle henkinen kuormitustekijä jota ei voi kompensoida mitenkään.
Omaishoitajan muutamien satasten kuukausittainen korvaus ei merkitse mitään eikä se voi olla kenellekään ratkaiseva tekijä päätöksessä.
On tunnustettava, että alan olemaan todella väsynyt. En tarkoita fyysistä, vaan henkistä uupumusta.
Menneet vuosikymmenet ovat henkinen velvoite. Vaimoni huolehti minun kaikinpuolisesta hyvinvoinnistani melkein 60 vuotta ja se ei voi olla vaikuttamatta asenteeseeni.
Onneksi ehdimme elämään parikymmentä vuotta kohtuullisten mielitekojen rikastuttamaa "eläkeläisten" elämää.- Anonyymi00015
Onko se kiitollisuudenvelka sitten yksi omaishoitoon vaikuttava tekijä vanhustenhoidossa? Itse en ainakaan tuntenut mitään kiitollisuusvelvoitetta, kun omaiseni omaishoitajuudesta oli kysymys. Ei tullut mieleenkään jättää työtä, että olisin voinut muistisairasta voinut kokopäiväisesti jäädä hoitamaan.
Ei ole kovin ideaalista odottaa, että ikääntyvät puolisot, mikäli heitä on, hoitavat toinen toisiaan yli oman jaksamisen pelkästä kiitollisuudenvelasta. Anonyymi00015 kirjoitti:
Onko se kiitollisuudenvelka sitten yksi omaishoitoon vaikuttava tekijä vanhustenhoidossa? Itse en ainakaan tuntenut mitään kiitollisuusvelvoitetta, kun omaiseni omaishoitajuudesta oli kysymys. Ei tullut mieleenkään jättää työtä, että olisin voinut muistisairasta voinut kokopäiväisesti jäädä hoitamaan.
Ei ole kovin ideaalista odottaa, että ikääntyvät puolisot, mikäli heitä on, hoitavat toinen toisiaan yli oman jaksamisen pelkästä kiitollisuudenvelasta.No mitäpä teet asialle kun siihen suuntaan ollaan menossa? Jis julkiselta puolelta hoitoa ei riittävästi saa ditä joituu hakemaan yksityiseltä. Kuka maksaa?
- Anonyymi00019
Siili25 kirjoitti:
No mitäpä teet asialle kun siihen suuntaan ollaan menossa? Jis julkiselta puolelta hoitoa ei riittävästi saa ditä joituu hakemaan yksityiseltä. Kuka maksaa?
Täytyyhän minunkin itseni siivoukseni maksaa, kun olen rampa, eikä homma enää suju. Jokainen maksaa sen minkä kykenee.
Tunnustat että alat olemaan todella väsynyt. Käytännössä olet omaishoitaja vaikka et virallisesti etkä saa siitä taloudellista hyötyä .
Kun henkinen uupumus jatkuu tarpeeksi pitkään eikä sitä millään tavoin pyritä helpottamaan usein käy niin että kroppa viheltää pelin poikki tavalla tai toisella ja pakottaa pysähtymään. Silloin sinusta ei ole enää vaimollesi apua.
Eikö hoito-ja palvelusuunnitelmassa määritellä mikä kuuluu omaiselle ja mikä kotihoidolle?
Ymmärrettävää on että haluat olla osa hoivaa vaimosi tilanteessa mutta ei se tarkoita ditä että uhraat oman elämäsi uupumuksen alttarille. Nyös dinånolet täekeä ja sinun elämäsi. Kun sinä itse voit hyvin jaksat antaa vaimollesikin enemmän.Anonyymi00019 kirjoitti:
Täytyyhän minunkin itseni siivoukseni maksaa, kun olen rampa, eikä homma enää suju. Jokainen maksaa sen minkä kykenee.
Juu juu jokainen maksaa minkä kykenee mutta entä jos rahaa on niin vähän ettei se riitä. Häytynee tyytyä diigen mihin riittää vaikka se sitten tarkoittaisi ankempiakin oloja?
- Anonyymi00027
Siili25 kirjoitti:
Tunnustat että alat olemaan todella väsynyt. Käytännössä olet omaishoitaja vaikka et virallisesti etkä saa siitä taloudellista hyötyä .
Kun henkinen uupumus jatkuu tarpeeksi pitkään eikä sitä millään tavoin pyritä helpottamaan usein käy niin että kroppa viheltää pelin poikki tavalla tai toisella ja pakottaa pysähtymään. Silloin sinusta ei ole enää vaimollesi apua.
Eikö hoito-ja palvelusuunnitelmassa määritellä mikä kuuluu omaiselle ja mikä kotihoidolle?
Ymmärrettävää on että haluat olla osa hoivaa vaimosi tilanteessa mutta ei se tarkoita ditä että uhraat oman elämäsi uupumuksen alttarille. Nyös dinånolet täekeä ja sinun elämäsi. Kun sinä itse voit hyvin jaksat antaa vaimollesikin enemmän.Minulla ei oikeastaan ole mitään velvollisuuksia.
Vuosikymmenten mittainen kiintymys on jättänyt jälkensä.
Käytännön asioita. Tunnen vaimoni allergiat ja makutottumukset.
Nykyinen puheyrityksen mölinä on tulkitsematonta. Ilmeet kertovat jotain.
Kotihoitsut eivät tajua syömisellä olevia vaatimuksia kuten esimerkiksi sapuskan rakenteen murukoon pienuus. Silppuan kaiken, ml. keitoissa olevat pienetkin sattumat keittiösaksilla hienoksi tai möyhennän sauvasekoittimella. Esimerkiksi makaronilaatikon "sarvet" ovat roskisti ylikokoisia. Jos tuon jättää tekemättä niin hoitsut tulkitseva niukan syömisen ruokahaluttomuudeksi koska ruokailija ei pysty puolella äänteellä ilmaisemaan asiaa.
Lautasen ja lusikan valinta on tärkeä. Olen joutunut piilottamaan normaalit, kahden mallin lusikat. Likimain poikkeuksetta varustab valmiiksi puolikokoisen jälkiruokalusikan joka toimii. Lautasen on oltava jyrkkäreunainen. Muuten ei lusikkaan kerry mitään.
Mitä niukempaa on ravinto niin sitä tärkeämpää on sen sisältö.
Oman valmentaja- ja harrastustaustani johdosta tiedän jotain siltä alueelta.
Apteekkia varten hoitsut antavat tilauslapun ja nykyään jopa merkitsevät onko kyse resepti- vai hyllytavarasta.
Tällä viikolla minulla on pyykkikeikka.
Sinänsä harmiton, mutta touhua kuvaava yksityiskohta. Juomalasit.
Itse käytän veden juomiseen käsillä olevaa yhtä lasia jonka huuhtaisen veden juomisen jälkeen. Hoitsut saivat aikaan 7:n vesilasin joukon muutamassa päivässä. En puuttunut asiaan mutta hoisut ehkä mielessään, tai keskenään, moittivat minua?
Nyt parhaillaan on pöydällä rinnakkain yötä viettämässä kaksi lasia. Toinen tyhjä ja toinen puolillaan vettä limettymässä ja odottamassa aamua.
Olemattoman pieni yksityiskohta mutta kuvaa tekemisen meininkiä.
Lapsuuteni kasvatuksen rasitetta jo alle 10 vuotisena. Mies tekee sen mikä tehtäväksi annetaan. Mies tekee parhaansa ja vastaa tekemisestään! Myöhemmin jalostin ajatusta periaatteella mies saa aikaan vaaditun tuloksen sen laadusta tinkimättä mutta miettien kaikkein helpointa ja tehokkainta tapaa vaadittuun tulokseen pääsemiseksi.
Keskeneräiseen tilanteeseen tullessa mietin miten tuohon on päädytty? Mihin tulokseen on tarkoitus päätyä? Mikä olisi tehokkain tapa päästä vaaditun tason tulokseen.
Heti alkuun, muutaman viikon jälkeen järkeistin jätehuollon ja lajittelun. Ryhdyin hotamaan sitä ja jokunen hoitsu jopa huomasi asian. Sanoin heille, että minä olen joutilaampi hoitamaan asiaa (paljon tehokkaammin). Jos he eivät muuta keksi niin käyttökööt vapautuneen ajan vaikkapa "viisasten" jutteluun. Siitäkin on heille enemmän hyötyä kuin pienten sekajätenyssyjen ( lajittelemattomien ) kuskaaminen pihan perälle. - Anonyymi00032
Siili25 kirjoitti:
Tunnustat että alat olemaan todella väsynyt. Käytännössä olet omaishoitaja vaikka et virallisesti etkä saa siitä taloudellista hyötyä .
Kun henkinen uupumus jatkuu tarpeeksi pitkään eikä sitä millään tavoin pyritä helpottamaan usein käy niin että kroppa viheltää pelin poikki tavalla tai toisella ja pakottaa pysähtymään. Silloin sinusta ei ole enää vaimollesi apua.
Eikö hoito-ja palvelusuunnitelmassa määritellä mikä kuuluu omaiselle ja mikä kotihoidolle?
Ymmärrettävää on että haluat olla osa hoivaa vaimosi tilanteessa mutta ei se tarkoita ditä että uhraat oman elämäsi uupumuksen alttarille. Nyös dinånolet täekeä ja sinun elämäsi. Kun sinä itse voit hyvin jaksat antaa vaimollesikin enemmän.Eniten minua harmittaa se, että vaimoni tajuaa oman olotilansa vaikutuksen minun olemiseeni.
Kymmenet vuodet hänelle oli tärkeä minun olotilani ja mieltymykseni ja nykyinen tilanne on päinvastainen ainakin 2:ssa potenssissa.
Ennen nykyistä tilannetta, vaimoni luuydinsyövän paljastuttua, hänen elinikäennusteensa oli 3 - 12 vuotta.
Arvioidessamme mahdollista leskeytymistäni lausahti vaimoni omana arvionaan, etten kohtaisi naista jonka kanssa voisin kuvitella yhteiselämää eikä sellaisia naisia ole juurikaan tavattavissa jotka sietäisivät minun oikkujani.
Vaimoni ennuste oli, että leskeytyessäni minä joko ryyppäisin tai treenaisin itseni hengiltä.
Tuohon on aikaa 23 vuotta joten ennusteeseen verrattavasta, rutkasta lisäajasta on oltava kiitollinen.
Lopetin töissä käymisen samaan aikaan ja paneuduimme kokoaikaiseen yhteiselämään josta tärkeä osa oli matkustelu.
Sairaan sytostaattitiputuksen jälkeen siirryttiin kotipiikkeihin. Ne oli säilytettävä jääkaappiolosuhteissa joten valmistin uretaanilaatikon jonka pohjalle paikan kylmäkallelle.
Kotipiikit lämpöeritettyyn lootaan jonka pohjalla oli pakastekylmä kalle.
Hotelleissa oli jääkaappien minibaareissa aina sen verran tilaa kuin tarvittiin. Sama koski myös Atlantin risteilymme hyttiä.
Alle kahden vuoden voimme siirtyä kapselilääkitykseen. - Anonyymi00033
Anonyymi00032 kirjoitti:
Eniten minua harmittaa se, että vaimoni tajuaa oman olotilansa vaikutuksen minun olemiseeni.
Kymmenet vuodet hänelle oli tärkeä minun olotilani ja mieltymykseni ja nykyinen tilanne on päinvastainen ainakin 2:ssa potenssissa.
Ennen nykyistä tilannetta, vaimoni luuydinsyövän paljastuttua, hänen elinikäennusteensa oli 3 - 12 vuotta.
Arvioidessamme mahdollista leskeytymistäni lausahti vaimoni omana arvionaan, etten kohtaisi naista jonka kanssa voisin kuvitella yhteiselämää eikä sellaisia naisia ole juurikaan tavattavissa jotka sietäisivät minun oikkujani.
Vaimoni ennuste oli, että leskeytyessäni minä joko ryyppäisin tai treenaisin itseni hengiltä.
Tuohon on aikaa 23 vuotta joten ennusteeseen verrattavasta, rutkasta lisäajasta on oltava kiitollinen.
Lopetin töissä käymisen samaan aikaan ja paneuduimme kokoaikaiseen yhteiselämään josta tärkeä osa oli matkustelu.
Sairaan sytostaattitiputuksen jälkeen siirryttiin kotipiikkeihin. Ne oli säilytettävä jääkaappiolosuhteissa joten valmistin uretaanilaatikon jonka pohjalle paikan kylmäkallelle.
Kotipiikit lämpöeritettyyn lootaan jonka pohjalla oli pakastekylmä kalle.
Hotelleissa oli jääkaappien minibaareissa aina sen verran tilaa kuin tarvittiin. Sama koski myös Atlantin risteilymme hyttiä.
Alle kahden vuoden voimme siirtyä kapselilääkitykseen.Puran turhautumistani näihin pitkiin muistelosepustuksiin.
Anonyymi00027 kirjoitti:
Minulla ei oikeastaan ole mitään velvollisuuksia.
Vuosikymmenten mittainen kiintymys on jättänyt jälkensä.
Käytännön asioita. Tunnen vaimoni allergiat ja makutottumukset.
Nykyinen puheyrityksen mölinä on tulkitsematonta. Ilmeet kertovat jotain.
Kotihoitsut eivät tajua syömisellä olevia vaatimuksia kuten esimerkiksi sapuskan rakenteen murukoon pienuus. Silppuan kaiken, ml. keitoissa olevat pienetkin sattumat keittiösaksilla hienoksi tai möyhennän sauvasekoittimella. Esimerkiksi makaronilaatikon "sarvet" ovat roskisti ylikokoisia. Jos tuon jättää tekemättä niin hoitsut tulkitseva niukan syömisen ruokahaluttomuudeksi koska ruokailija ei pysty puolella äänteellä ilmaisemaan asiaa.
Lautasen ja lusikan valinta on tärkeä. Olen joutunut piilottamaan normaalit, kahden mallin lusikat. Likimain poikkeuksetta varustab valmiiksi puolikokoisen jälkiruokalusikan joka toimii. Lautasen on oltava jyrkkäreunainen. Muuten ei lusikkaan kerry mitään.
Mitä niukempaa on ravinto niin sitä tärkeämpää on sen sisältö.
Oman valmentaja- ja harrastustaustani johdosta tiedän jotain siltä alueelta.
Apteekkia varten hoitsut antavat tilauslapun ja nykyään jopa merkitsevät onko kyse resepti- vai hyllytavarasta.
Tällä viikolla minulla on pyykkikeikka.
Sinänsä harmiton, mutta touhua kuvaava yksityiskohta. Juomalasit.
Itse käytän veden juomiseen käsillä olevaa yhtä lasia jonka huuhtaisen veden juomisen jälkeen. Hoitsut saivat aikaan 7:n vesilasin joukon muutamassa päivässä. En puuttunut asiaan mutta hoisut ehkä mielessään, tai keskenään, moittivat minua?
Nyt parhaillaan on pöydällä rinnakkain yötä viettämässä kaksi lasia. Toinen tyhjä ja toinen puolillaan vettä limettymässä ja odottamassa aamua.
Olemattoman pieni yksityiskohta mutta kuvaa tekemisen meininkiä.
Lapsuuteni kasvatuksen rasitetta jo alle 10 vuotisena. Mies tekee sen mikä tehtäväksi annetaan. Mies tekee parhaansa ja vastaa tekemisestään! Myöhemmin jalostin ajatusta periaatteella mies saa aikaan vaaditun tuloksen sen laadusta tinkimättä mutta miettien kaikkein helpointa ja tehokkainta tapaa vaadittuun tulokseen pääsemiseksi.
Keskeneräiseen tilanteeseen tullessa mietin miten tuohon on päädytty? Mihin tulokseen on tarkoitus päätyä? Mikä olisi tehokkain tapa päästä vaaditun tason tulokseen.
Heti alkuun, muutaman viikon jälkeen järkeistin jätehuollon ja lajittelun. Ryhdyin hotamaan sitä ja jokunen hoitsu jopa huomasi asian. Sanoin heille, että minä olen joutilaampi hoitamaan asiaa (paljon tehokkaammin). Jos he eivät muuta keksi niin käyttökööt vapautuneen ajan vaikkapa "viisasten" jutteluun. Siitäkin on heille enemmän hyötyä kuin pienten sekajätenyssyjen ( lajittelemattomien ) kuskaaminen pihan perälle.Kirjoitustesi perusteella elät yhdessä vaimosi kanssa vaimosi elämää. Miten huolehdit omasta terveydestäsi ja hyvinvoinnistasi? Kerrot että olet henkisesti uupunut. Mitä voisit ssialle tehdä?
- Anonyymi00036
Siili25 kirjoitti:
Kirjoitustesi perusteella elät yhdessä vaimosi kanssa vaimosi elämää. Miten huolehdit omasta terveydestäsi ja hyvinvoinnistasi? Kerrot että olet henkisesti uupunut. Mitä voisit ssialle tehdä?
Kuntoilun ainoa huilipäivä on lauantai.
Ma. koukistelut.
Ti. ojentelut.
Ke. vetelyt.
To. koulistelut
Pe. ojentelut
Su. soutaen ja fillaroiden pelkkä arobinen puolituntinen vaikka kaikissa muissakin harkoissa määritä sarjapaulutukset sykkeen perusteella, eli nekin palvelevat aerobista tavoitetta.
Ennen lonkkaleikkausta ja toisen polven romuttumista, tein sunnuntasin maastavedot ta normitangon hack kyykyt kapeana pyramidina maksimiin. Ennen viimeisiä statiinituhoja oli kääntöpiste 150kg.
Treenin jälkeen salin kahviossa viisastelua tuttujen kavereiden kanssa. Ikäluokkani edustajia on turha yrittää tähyillä.
Keikan kesto noin 2 tuntia.
Paluu matkan varrella olevan S-Marketin kautta.
Tiedän mitä ja milloin syön.
2022 aloitettu simvastatiin statiini nakersi kävelykuntoa ja 2023 syksyllä vaihto aerostatiiniin ( tai jotain sinne päin ) tuhosi vuodessa lihakset ja voimat reisistä, pakaroista ja selästä.
Koukisteluihini sisältyvät leuanvedot kulmariipunnassa tuntuvat oleva nuoremmillekin jotenkin maagisia. Muutama on yrittänyt mutta kukaan ei ole onnistunut.
Nukun klassiset 8 tuntia. En ota päivänokosia.
Matkoja ja paketteja lukuun ottamatta, tuo on ollut ajallisesti viikko-ohjelmani yli 20 vuotta.
Tietenkin teho on hiljalleen hiipunut.
Kahden viikon takainen eturauhaseni syövän ensi vaiheen leikkaus on aiheuttanut karanteenin joka loppui tänään. Tosin hieman "varastelin" aikaisemminkin.
Sinkku tyttäremme ehdotti tulevansa tuuraamaan minua ja minulle pitkän viikonlopun pakettia kylpylässä mutta sielläkin ajatukseni pyörisivät palvelutalossa.
Kaiken lisäksi mieleeni tulivat ne lukuisat juhlapyhät jotka olemme viettäneet kylpyläpaketeissa.
Mitä tehdä? Olisi kai ammattilaisen asia. Anonyymi00036 kirjoitti:
Kuntoilun ainoa huilipäivä on lauantai.
Ma. koukistelut.
Ti. ojentelut.
Ke. vetelyt.
To. koulistelut
Pe. ojentelut
Su. soutaen ja fillaroiden pelkkä arobinen puolituntinen vaikka kaikissa muissakin harkoissa määritä sarjapaulutukset sykkeen perusteella, eli nekin palvelevat aerobista tavoitetta.
Ennen lonkkaleikkausta ja toisen polven romuttumista, tein sunnuntasin maastavedot ta normitangon hack kyykyt kapeana pyramidina maksimiin. Ennen viimeisiä statiinituhoja oli kääntöpiste 150kg.
Treenin jälkeen salin kahviossa viisastelua tuttujen kavereiden kanssa. Ikäluokkani edustajia on turha yrittää tähyillä.
Keikan kesto noin 2 tuntia.
Paluu matkan varrella olevan S-Marketin kautta.
Tiedän mitä ja milloin syön.
2022 aloitettu simvastatiin statiini nakersi kävelykuntoa ja 2023 syksyllä vaihto aerostatiiniin ( tai jotain sinne päin ) tuhosi vuodessa lihakset ja voimat reisistä, pakaroista ja selästä.
Koukisteluihini sisältyvät leuanvedot kulmariipunnassa tuntuvat oleva nuoremmillekin jotenkin maagisia. Muutama on yrittänyt mutta kukaan ei ole onnistunut.
Nukun klassiset 8 tuntia. En ota päivänokosia.
Matkoja ja paketteja lukuun ottamatta, tuo on ollut ajallisesti viikko-ohjelmani yli 20 vuotta.
Tietenkin teho on hiljalleen hiipunut.
Kahden viikon takainen eturauhaseni syövän ensi vaiheen leikkaus on aiheuttanut karanteenin joka loppui tänään. Tosin hieman "varastelin" aikaisemminkin.
Sinkku tyttäremme ehdotti tulevansa tuuraamaan minua ja minulle pitkän viikonlopun pakettia kylpylässä mutta sielläkin ajatukseni pyörisivät palvelutalossa.
Kaiken lisäksi mieleeni tulivat ne lukuisat juhlapyhät jotka olemme viettäneet kylpyläpaketeissa.
Mitä tehdä? Olisi kai ammattilaisen asia.Jaa-a
Kertomuksesi perusteella näkisin jotta teidän tilanteessanne voisi olla apua moniammatillisesta palaverista missä katsotaan teidän kokonaistilanteenne siltä kannalta, miten sinun tilannettasi voitaisiin auttaa. Nyös tyttö nukaan. En tiedä olisiko sinun mahdollista päästä purkamaan tuntojasi jonkin ammattisuttajan pakeilla yksin.
Nämä ovat vain minun ehdotuksiani mitä tulee mieleen.- Anonyymi00037
Anonyymi00036 kirjoitti:
Kuntoilun ainoa huilipäivä on lauantai.
Ma. koukistelut.
Ti. ojentelut.
Ke. vetelyt.
To. koulistelut
Pe. ojentelut
Su. soutaen ja fillaroiden pelkkä arobinen puolituntinen vaikka kaikissa muissakin harkoissa määritä sarjapaulutukset sykkeen perusteella, eli nekin palvelevat aerobista tavoitetta.
Ennen lonkkaleikkausta ja toisen polven romuttumista, tein sunnuntasin maastavedot ta normitangon hack kyykyt kapeana pyramidina maksimiin. Ennen viimeisiä statiinituhoja oli kääntöpiste 150kg.
Treenin jälkeen salin kahviossa viisastelua tuttujen kavereiden kanssa. Ikäluokkani edustajia on turha yrittää tähyillä.
Keikan kesto noin 2 tuntia.
Paluu matkan varrella olevan S-Marketin kautta.
Tiedän mitä ja milloin syön.
2022 aloitettu simvastatiin statiini nakersi kävelykuntoa ja 2023 syksyllä vaihto aerostatiiniin ( tai jotain sinne päin ) tuhosi vuodessa lihakset ja voimat reisistä, pakaroista ja selästä.
Koukisteluihini sisältyvät leuanvedot kulmariipunnassa tuntuvat oleva nuoremmillekin jotenkin maagisia. Muutama on yrittänyt mutta kukaan ei ole onnistunut.
Nukun klassiset 8 tuntia. En ota päivänokosia.
Matkoja ja paketteja lukuun ottamatta, tuo on ollut ajallisesti viikko-ohjelmani yli 20 vuotta.
Tietenkin teho on hiljalleen hiipunut.
Kahden viikon takainen eturauhaseni syövän ensi vaiheen leikkaus on aiheuttanut karanteenin joka loppui tänään. Tosin hieman "varastelin" aikaisemminkin.
Sinkku tyttäremme ehdotti tulevansa tuuraamaan minua ja minulle pitkän viikonlopun pakettia kylpylässä mutta sielläkin ajatukseni pyörisivät palvelutalossa.
Kaiken lisäksi mieleeni tulivat ne lukuisat juhlapyhät jotka olemme viettäneet kylpyläpaketeissa.
Mitä tehdä? Olisi kai ammattilaisen asia.Kuntoilusta tuli mieleeni minua pari vuotta vanhempi heppu johka kanssa vedimme samat haejoitteet punttilavalla. Rinnallevedot ja maastavedot. Samoilla raudoilla ja sanailun ohjaamilla sopivilla palautuksilla. Punttipuolella ei ollut tungosta vaikka putkivempelepuoli oli vieressä ovattoman aukon takana.
Kaverin vaimo sairastuin kai muistisairauteen. Heppu yrotti hoitaa vaimoaan kotona ja käydä salilla mutta eihän siitä mitään tullut.
Hankki omaishoitajastatuksen. Hänen vaimonsa joutui hoivakotiin ja heppu leskeytyi parin vuoden jälkeen. Hoivakotivaiheen aikana ei näkynyt salilla.
Jo tuossa vaiheessa heppu kuihtui ja vaikutti elämänilonsa menettäneeltä.
Enää ei ollut juttukaveriksikaan ja loppu tuli muutaman leskivuoden jälkeen. - Anonyymi00039
Siili25 kirjoitti:
Jaa-a
Kertomuksesi perusteella näkisin jotta teidän tilanteessanne voisi olla apua moniammatillisesta palaverista missä katsotaan teidän kokonaistilanteenne siltä kannalta, miten sinun tilannettasi voitaisiin auttaa. Nyös tyttö nukaan. En tiedä olisiko sinun mahdollista päästä purkamaan tuntojasi jonkin ammattisuttajan pakeilla yksin.
Nämä ovat vain minun ehdotuksiani mitä tulee mieleen.Tyttö mukaan? Helsingisä asuva tyttö on nyt Espanjassa syyskuun puoliväliin saakka. En höykkyytä tänne vaikka tulisi kyllä kun maalaisin tilanteen riittävän lohduttomaksi.
Jos eturauhaseni äityy kuntoilua estävään olotilaan niin jäähän sinne se kahvion viisasten kerho. Anonyymi00039 kirjoitti:
Tyttö mukaan? Helsingisä asuva tyttö on nyt Espanjassa syyskuun puoliväliin saakka. En höykkyytä tänne vaikka tulisi kyllä kun maalaisin tilanteen riittävän lohduttomaksi.
Jos eturauhaseni äityy kuntoilua estävään olotilaan niin jäähän sinne se kahvion viisasten kerho.No eikö Espanjasta saa etäyhteyttä? Ei tarvitse paikan päälle tulla.
- Anonyymi00041
Siili25 kirjoitti:
No eikö Espanjasta saa etäyhteyttä? Ei tarvitse paikan päälle tulla.
Et näköjään pysty hahmottamaan tilannetta! Etäyhteys halvaantuneelle ja puhekyvyttömälle?
Oleellista päivittäinen, paikan päällä tapahtuva käytännön toiminta. Anonyymi00041 kirjoitti:
Et näköjään pysty hahmottamaan tilannetta! Etäyhteys halvaantuneelle ja puhekyvyttömälle?
Oleellista päivittäinen, paikan päällä tapahtuva käytännön toiminta.Etäyhteys osallistumiseen moniammatillisen tiimin palaveriin tilanteenne helpottamiseksi.
- Anonyymi00016
En halua että olis lasteni tarkkana, se mikä oli normi sata vuotta sitten ei enää päde.
Minä toivon että lapseni duostuttuaan edunvalvintavaltuutetuksi huolehtii hoitoni järjestämisen niillä varoin mitä minulla itselläni on käytössä. Sitten jos on tarve.
- Anonyymi00017
Siili25 kirjoitti:
Minä toivon että lapseni duostuttuaan edunvalvintavaltuutetuksi huolehtii hoitoni järjestämisen niillä varoin mitä minulla itselläni on käytössä. Sitten jos on tarve.
Lapseni ovat edunvalvojiani ja minun puolestani tehkööt ihan mitä huvittaa. Minä en heidän valintoihinsa enää puutu.
Anonyymi00017 kirjoitti:
Lapseni ovat edunvalvojiani ja minun puolestani tehkööt ihan mitä huvittaa. Minä en heidän valintoihinsa enää puutu.
Eli ette ole siis keskustelleet siitä miten hoitosi järjestetään kun et enää siihen itse kykene?
- Anonyymi00020
Siili25 kirjoitti:
Eli ette ole siis keskustelleet siitä miten hoitosi järjestetään kun et enää siihen itse kykene?
Niin siis, olen sanonut, että saavat tehdä, mitä haluavat. Ei kuulu enää minulle.
Anonyymi00020 kirjoitti:
Niin siis, olen sanonut, että saavat tehdä, mitä haluavat. Ei kuulu enää minulle.
Eikö sinun elämäsi kuulu enää sinulle 🤔.
- Anonyymi00022
Siili25 kirjoitti:
Eikö sinun elämäsi kuulu enää sinulle 🤔.
Ei, kun muiden on aika päättää siitä.
Anonyymi00022 kirjoitti:
Ei, kun muiden on aika päättää siitä.
Sinullako ei ole mitään toiveita siitä miten sinua hoidetaan tai kohdellaan kun olet kaikkein heikoimmillasi?
- Anonyymi00024
Siili25 kirjoitti:
Sinullako ei ole mitään toiveita siitä miten sinua hoidetaan tai kohdellaan kun olet kaikkein heikoimmillasi?
Mitä ihmeen toiveita ja kuka niitä toiveita mahdollisesti toteuttaa? Ei kannata turhaan panostaa.
- Anonyymi00025
Anonyymi00017 kirjoitti:
Lapseni ovat edunvalvojiani ja minun puolestani tehkööt ihan mitä huvittaa. Minä en heidän valintoihinsa enää puutu.
Heidän on paljon helpompi tehdä valintoja ja hoitaa toisen ihmisen asioita, kun olet kertonut, mitä ja miten itse toivot ja haluat. Melko metkaa, jos ei ole omaa ajatusta aiheesta.
Anonyymi00024 kirjoitti:
Mitä ihmeen toiveita ja kuka niitä toiveita mahdollisesti toteuttaa? Ei kannata turhaan panostaa.
Niitä toiveita joita voi kuvitella olevan realistisia nykypäivässä ja mahdollisuuksien rajoissa.
Anonyymi00022 kirjoitti:
Ei, kun muiden on aika päättää siitä.
No ajatushan se on tuokin, heittäytyä toisten päätettäväksi.
- Anonyymi00026
Anonyymi00025 kirjoitti:
Heidän on paljon helpompi tehdä valintoja ja hoitaa toisen ihmisen asioita, kun olet kertonut, mitä ja miten itse toivot ja haluat. Melko metkaa, jos ei ole omaa ajatusta aiheesta.
Helppo tehdä valinnat, kun saavat itse päättää. Ei minulla todellakaan ole asian suhteen mitään kiinnostusta. Miten helpoiten selviävät. Ei se vanhusten hoito ole missään sen kummempaa.
- Anonyymi00028
Anonyymi00026 kirjoitti:
Helppo tehdä valinnat, kun saavat itse päättää. Ei minulla todellakaan ole asian suhteen mitään kiinnostusta. Miten helpoiten selviävät. Ei se vanhusten hoito ole missään sen kummempaa.
Päättäminen toisen puolesta on kyllä suoraan sanoen persheestä, syvältä sieltä, mihin ei aurinko paista. Siis jos tietoa toisen tahdosta ei ole.
- Anonyymi00030
Anonyymi00028 kirjoitti:
Päättäminen toisen puolesta on kyllä suoraan sanoen persheestä, syvältä sieltä, mihin ei aurinko paista. Siis jos tietoa toisen tahdosta ei ole.
Loppuviimein lääkäri päättää.
Anonyymi00026 kirjoitti:
Helppo tehdä valinnat, kun saavat itse päättää. Ei minulla todellakaan ole asian suhteen mitään kiinnostusta. Miten helpoiten selviävät. Ei se vanhusten hoito ole missään sen kummempaa.
Ikävä kyllä joudun sanomaan että vanhusten hoitopaikoissa on todellakin eroja. Se että ajattelet lapsiasi jotta pääsevät helpolla se ei takaa sinulle hyvää inhimillistä hoitoa.
Vähintään lastesi kuuluisi seurata mitä siellä hoitopaiksssa tapahtuu. Mieluiten niin että heillä olisi paikan hoitajiin hyvä yhteys yhteisymmärryksessä toteuttaa hoivasi.Anonyymi00030 kirjoitti:
Loppuviimein lääkäri päättää.
Lääkäri päättää lääketieteellisestä puolesta, hoitopaikan omistaja, johtaja ja hoitajat muusta hoidosta.
Huonoimmassa tapauksessa lääkäri ei kuuntele omaisia jotka parhaiten tuntevat vanhuksen vaan hoitajia joilla ei vielä ole juurikaan kokemusta ikäihmisten ja etenkään muistisairaiden hoidosta. Ja jos hoitopaikan lähiesimiehellä ei ole minkäänlaista kokemusta vanhusten hoitotyöstä hän ei ymmärrä että hoivatyön valvonta on hänen vastuullaan ja tällöin siellä pääsee hiiret hyppimään pöydälle, ottavat todellisen vallan vanhusten hoidosta ohittaen myös omaisen.
Joten itse kyllä ottaisin selville mitä siellä hoitopaikassa tapahtuu....ja otinkin.- Anonyymi00031
Siili25 kirjoitti:
Ikävä kyllä joudun sanomaan että vanhusten hoitopaikoissa on todellakin eroja. Se että ajattelet lapsiasi jotta pääsevät helpolla se ei takaa sinulle hyvää inhimillistä hoitoa.
Vähintään lastesi kuuluisi seurata mitä siellä hoitopaiksssa tapahtuu. Mieluiten niin että heillä olisi paikan hoitajiin hyvä yhteys yhteisymmärryksessä toteuttaa hoivasi.Sekin vielä! Jos laitokseen joutuu, niin joutuu. Jos suorilta jaloiltaan lähtee, niin lähtee. Ei lapsieni tarvitse sen kummemmin hoitoani seurata.
Kaikenlaista! Anonyymi00031 kirjoitti:
Sekin vielä! Jos laitokseen joutuu, niin joutuu. Jos suorilta jaloiltaan lähtee, niin lähtee. Ei lapsieni tarvitse sen kummemmin hoitoani seurata.
Kaikenlaista!No...
Kirjoituksesi on provo nutta onneksi olkoon jos ei😀- Anonyymi00034
Siili25 kirjoitti:
No...
Kirjoituksesi on provo nutta onneksi olkoon jos ei😀En minäkään ole puuttunut omaisteni laitoshoitoon mitenkään. Olen tarjonnut apuani, jos olivat pulassa henkilökunnan puutteen takia, muuten ovat saaneet tehdä niinkuin tekevät. Yhdessä joitakin vuoroja henkilökunnan kanssa tein, jos heillä oli tarvetta ja minulla sattui olemaan aikaa. Ihan tavallisesti ovat käyttäytyneet ja ihmisiä hoitaneet.
Ei minulla mitään vaatimuksia ollut silloinkaan. Miksi se siitä muuttuisi omalta kohdaltanikaan? Anonyymi00034 kirjoitti:
En minäkään ole puuttunut omaisteni laitoshoitoon mitenkään. Olen tarjonnut apuani, jos olivat pulassa henkilökunnan puutteen takia, muuten ovat saaneet tehdä niinkuin tekevät. Yhdessä joitakin vuoroja henkilökunnan kanssa tein, jos heillä oli tarvetta ja minulla sattui olemaan aikaa. Ihan tavallisesti ovat käyttäytyneet ja ihmisiä hoitaneet.
Ei minulla mitään vaatimuksia ollut silloinkaan. Miksi se siitä muuttuisi omalta kohdaltanikaan?No sanotaanko näin että on hyviä paikkoja joissa kaikki sujuu mutta on taas niitä ei niin hyviä.
- Anonyymi00035
Siili25 kirjoitti:
No sanotaanko näin että on hyviä paikkoja joissa kaikki sujuu mutta on taas niitä ei niin hyviä.
Niin oli ennenkin erilaisia paikkoja, kun omaisiani laitoksissa oli. Enpä arvostellut silloinkaan. Kukin tyylillään.
Anonyymi00035 kirjoitti:
Niin oli ennenkin erilaisia paikkoja, kun omaisiani laitoksissa oli. Enpä arvostellut silloinkaan. Kukin tyylillään.
Ok. Saat toki pitää hyväyskoisuutesi. Niin moni muukin tekee.
- Anonyymi00038
Anonyymi00030 kirjoitti:
Loppuviimein lääkäri päättää.
Lääkärit eivät koske joihinkin aiheisiin pitkällä tikullakaan. Mutta pillerilastia ne lisäävät joka läpeen.
- Anonyymi00040
Siili25 kirjoitti:
Ok. Saat toki pitää hyväyskoisuutesi. Niin moni muukin tekee.
En ole hyväuskoinen, kun olen monia erilaisia laitoksia nähnyt. Kukin toimii tavallaan.
- Anonyymi00029
Voi elää kauankin hoivalaitoksessa, olen tehnyt hoivatahdon/hoivatestamentin.
Mistä ne muuten siellä tietää mitä kaikkea vaivaa ja ongelmaa minulla on,
ellen kerro. Tuleehan ne esiin mahdollisesti vähitellen, mutta on parempi
kertoa heti.
Olen maininnut siinä esimerkiksi lääkkeitä, joita en voi missään nimessä syödä
ja sen, että ilman kuulolaitettani en kuule mitään, sitä täytyy käsitellä
asianmukaisesti ja siihen on vaihdettava paristot joka neljäs päivä.
Monenlaisia asioita olen maininnut siinä mitä itse joudun tekemään
nyt kun vielä pystyn ja mitkä on välttämätöntä tehdä, ettei tule
ylimääräisiä ongelmia terveyteni suhteen.
Myös ruokavalioni rajoitukset olen kirjannut hoivatahtoon ym.- Anonyymi00042
Jonkun pitäisi vielä varmistaa että joku lukee hoivatahtosi. Ja hänellä on mahdollisuus toteuttaa tahtoasi.
- Anonyymi00043
Anonyymi00042 kirjoitti:
Jonkun pitäisi vielä varmistaa että joku lukee hoivatahtosi. Ja hänellä on mahdollisuus toteuttaa tahtoasi.
Lukeminen ja toteutus ovat eri asoita. Kyllä tai ei. Täysin tuskin koskaan.
Muutin halvaantuneen ja puhekyvyttömän vaimoni kanssa palvelutaloon koska en voinut kuvitellakkaan tilannetta jossa yhteydenpito rajoittuisi vain päivittäisiin käynteihin.
Heti alussa totesin läsnäoloni vähintäänkin tarpeelliseksi.
Ymmärrän kyllä hoitsujen työpaineita ja "roiskis - paiskis" rutiineja, mutta vaimoni kohdalla jo pelkkä syömisen viimeistely valmistamisen jälkeen ennen tarjoilua, oli oma asiansa.
Kaikki oli hienonnettava kömpelöllä vasurilla jälkiruokalusikalla syötävään kuntoon.
Jos se olisi jäänyt hiemankaan paakkuiseksi niin vaimo ei olisi pystynyt selittämään miksi ei syö vaan se olisi tulkittu ruokahaluttomuudeksi.
Hoitsut pitivät huolen lääkkeistä ja suojaravinteista. Minä huolehdin ravinnon sisällön koostumuksesta joka oli mukautettava alhaiseen kulutukseen.
Muutin myös joitakin huoltoon liittyviä toimia järkevämmiksi.
Runsaan vuoden jälkeen vaimoni nuukkui ikiuneen öisen ambulanssimatkan aikana sairaalaan.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Missä kokoomuksen naiset?
Hähmäistä ukkotarinaa kuultu koko viikonloppu. Kukaan ei ole kokoomuksessa edes yrittänyt pitää naisten puolta. Jopa193233Finland is now Petter place
Audin B-ryhmän ralliautolla saatiin kansa voimaan hyvin. Kiitos kokoomus huumoripläjäyksestä.132200Ilman Stadia Suomessa ei olisi kunnon lihajalosteita
HK, Helsingin makkaratehdas, Votkin, mitä näitä nyt onkaan. Böndellä ei ole kunnollisia jalostajia.1201823Huomasitko? Tidjan Ban tyttöystävä paljastui - Tuttu kohutusta rakkausrealitystä
Ban tyttöystävä on Kolmiodraama-realityn Heidi Kytö. Ba ja Kytö kertoivat maaliskuussa 2026 somessa, että he ovat seurus101216Alkuperäinen Jeesuksen antama kastekäsky on Matteuksen evankeliumissa
Matt.28:16-20 16 Ja ne yksitoista opetuslasta vaelsivat Galileaan sille vuorelle, jonne Jeesus oli käskenyt heidän menn1631117Vilpitön totuudenetsiä löytää totuuden kasteesta.
Nykyaikana on niin paljon tietoa saatavilla että vilpitön totuudenetsiä löytää totuuden myös kristillisestä kasteesta. R4501012- 36833
- 54778
- 67721
Toivon että kuulut elämääni
Mutta aika näyttää miten läheisesti. Lupaan kertoa jossain sivulauseessa, kun muutan paikkaa.30705