Imatra aina muistoissani

Hyvää yötä
En ole seurannut aktiivisesti paikkakuntaketjuja mutta en ole unohtanutkaan niitä.
Linnankoskelta starttasi muuttokuorma 70-luvun lopulla. Autossa kitaristinalku ja huonekalut sekä pikkutavaroita määränpäänä Helsingin mukavin ja kaunein kaupunginosa joten en purnaa mistään. Mutta oli pakko lähteä. Auto lasteineen saapui perille aurinkoisena päivänä ja huomasin pienen kaupungin ja talon jääneen mieleeni ja valokuvakansioihin eikä minulla ollut mitään sitä vastaan, vaikka en ehtinyt viettää Linnankoskella kuin vähän aikaa.
Hiekkatiet, rautatie joka tuntui vähän käytetyltä silloin, marjapensaat, akustinen kitara ja sähköiset idolit kymmenen vuoden takaa kaikuivat pään sisällä, kaunis talo, paljon energiaa sisällä, tunnelmaa, kirjoja, intoa ja elämä edessä. Mene sinne Lepakkoon kehoitettiin.
Miten ikinä siellä itäisessä Suomessa meneekään, toivon vilpittömästi kaikkea hyvää, työpaikkoja, positiivista energiaa ja halua olla seudulla jos vain pystyy, peruspalveluiden säilymistä, tietäen samalla ettei toivomiset paljonkaan auta, mutta en missään tapauksessa ole toivomattakaan.
Sisällä kuohui mutta se oli pitkässä juoksussa hyvä koska usein täytyy menettää jotain että tajuaa mikä on tärkeää elämässä.

Toivottavasti kivijalka soitinliike on säilynyt vielä kaupungilla.
Hyvää yötä Imatralle ja Linnankoskelle katulamppujenkin alle, ehkä hieman yliromanttiselta mieheltä.