Hyvää yötä
En ole seurannut aktiivisesti paikkakuntaketjuja mutta en ole unohtanutkaan niitä.
Linnankoskelta starttasi muuttokuorma 70-luvun lopulla. Autossa kitaristinalku ja huonekalut sekä pikkutavaroita määränpäänä Helsingin mukavin ja kaunein kaupunginosa joten en purnaa mistään. Mutta oli pakko lähteä. Auto lasteineen saapui perille aurinkoisena päivänä ja huomasin pienen kaupungin ja talon jääneen mieleeni ja valokuvakansioihin eikä minulla ollut mitään sitä vastaan, vaikka en ehtinyt viettää Linnankoskella kuin vähän aikaa.
Hiekkatiet, rautatie joka tuntui vähän käytetyltä silloin, marjapensaat, akustinen kitara ja sähköiset idolit kymmenen vuoden takaa kaikuivat pään sisällä, kaunis talo, paljon energiaa sisällä, tunnelmaa, kirjoja, intoa ja elämä edessä. Mene sinne Lepakkoon kehoitettiin.
Miten ikinä siellä itäisessä Suomessa meneekään, toivon vilpittömästi kaikkea hyvää, työpaikkoja, positiivista energiaa ja halua olla seudulla jos vain pystyy, peruspalveluiden säilymistä, tietäen samalla ettei toivomiset paljonkaan auta, mutta en missään tapauksessa ole toivomattakaan.
Sisällä kuohui mutta se oli pitkässä juoksussa hyvä koska usein täytyy menettää jotain että tajuaa mikä on tärkeää elämässä.
Toivottavasti kivijalka soitinliike on säilynyt vielä kaupungilla.
Hyvää yötä Imatralle ja Linnankoskelle katulamppujenkin alle, ehkä hieman yliromanttiselta mieheltä.
En ole seurannut aktiivisesti paikkakuntaketjuja mutta en ole unohtanutkaan niitä.
Linnankoskelta starttasi muuttokuorma 70-luvun lopulla. Autossa kitaristinalku ja huonekalut sekä pikkutavaroita määränpäänä Helsingin mukavin ja kaunein kaupunginosa joten en purnaa mistään. Mutta oli pakko lähteä. Auto lasteineen saapui perille aurinkoisena päivänä ja huomasin pienen kaupungin ja talon jääneen mieleeni ja valokuvakansioihin eikä minulla ollut mitään sitä vastaan, vaikka en ehtinyt viettää Linnankoskella kuin vähän aikaa.
Hiekkatiet, rautatie joka tuntui vähän käytetyltä silloin, marjapensaat, akustinen kitara ja sähköiset idolit kymmenen vuoden takaa kaikuivat pään sisällä, kaunis talo, paljon energiaa sisällä, tunnelmaa, kirjoja, intoa ja elämä edessä. Mene sinne Lepakkoon kehoitettiin.
Miten ikinä siellä itäisessä Suomessa meneekään, toivon vilpittömästi kaikkea hyvää, työpaikkoja, positiivista energiaa ja halua olla seudulla jos vain pystyy, peruspalveluiden säilymistä, tietäen samalla ettei toivomiset paljonkaan auta, mutta en missään tapauksessa ole toivomattakaan.
Sisällä kuohui mutta se oli pitkässä juoksussa hyvä koska usein täytyy menettää jotain että tajuaa mikä on tärkeää elämässä.
Toivottavasti kivijalka soitinliike on säilynyt vielä kaupungilla.
Hyvää yötä Imatralle ja Linnankoskelle katulamppujenkin alle, ehkä hieman yliromanttiselta mieheltä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Soitinliike on lopettanut kauan sitten.
Todella hyvä kirjoitus Imatralla oli 70- luvulla ja vielä 80- luvulla kaikki hyvin ja muistot on kultaa, mutta jo 90- luvulla oli hiipusinen merkit ilmassa ja nyt on kaik mennyt sinänsä harmillista.
Imatralle lämpimät terveiseni !
Linnankoskenkadulle yhtenä kesän valoisimmista öistä.
Jostain syystä uskon ja haluankin uskoa Imatran parempaan tulevaisuuteen täältä pääkaupunkiseudulta käsin ja vaikka toiveet ei kai pahemmin auta, niin silti.
Pitäkää kaupungistanne hyvää huolta niin se pitää teistä huolen.
Osa minusta jäi Imatralle.
Hyvää sydämellistä juhannusta sinne kaikille ja energiaa !
Yöterkut
Varmaan ajojen reitti v. 2026 kiertää Linnankoskenkin vierestä kuten silloin aikoinaan ?
Minulle se äänimaailmakin oli uusi ennen kuin joutui muuttamaan.
Vieläköhän karviaisia ja punaisia viinimarjoja kasvaa entisellä kotipihalla ?
Mahtavaa kesää Imatralle !