Olen 18 vuotias tytteli ja masentaa aina välillä.Mulla on pelkoja aika paljon esim.kuoleman peljoja.Pelkään että äiti tai isä,tai joku läheinen kuolee..vaikka tämä on ihan hullua.mitä mä tollas ajattelen mut välillä masennun täysin eikä mitään voi tehä ku vaivaa mielen päällä.miten pääsisin kuoleman peloista yli.Pelkään auto-kolaria ihan mielettömästi.puol-vuotta sitten pelkäsin istuu auton kyydis et jos joutuisin kolariin mut nyt sentään istun ihan normaalisti mut silti pelottaa.haluisin päästä eroon noista mut miten?onko kellää samaa ongelmaa.
Pelot ja masennusillat.
beebie
6671
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei kuolemaa tarvi pelätä. Kuolema on ystävä joka vapauttaa meidät kaikesta ja kuolema kuittaa univelat. Ei se kuolema oo hirveää. Mut jos sä kerran oikeesti pelkäät noin paljo nii sun kannattaa mennä puhuun jollekki... Mut ei se varmaan auta paljoa sua... Sä kuolet kuitenki ja sun läheisetki. Se on normaalia, kuolema on itsestäänselvyys. Älä pelkää sitä... Saatana ottaa omansa =)
ei voi muutaku nauraa :D "saatana ottaa omansa" :D
Itte pelkään myös erittäin paljon, että joku läheinen lähtee yhtäkkiä. Itse en pelkää autokolareita, enemmän bussikolareita(olin vuosi sitten pääsiäisenä yhdessä). Miekkoseni ajaa ammatikseen, ja pelkään joka päivä enemmän ja enemmän, että hänelle käy jotain, koska nyt on ollut monia autokolareita, missä on kuollut monia ihmisiä.
Joten ymmärrän tunteesi. Itsekin pelkäsin kauan sitten kuolemaa(vieläkin vähän), etenkin jos se tulee kivuliaasti. Puhuin siitä välillä, mutta kukaan ei tuntunut oikein välittävän, kun sanoin, että pelkään et menetän jonkun tärkeän.
Kannattaa puhua jonkun ammattitaitosen kanssa(Esim. lasten- ja nuorten puhelimet tai sitten ihan terveyskeskuksen lääkärit/hoitajat).
Itse en pelkää kuolemaa, mutta en haluaisi menettää niitä harvoja minulle tärkeitä ihmisiä. Ja he ovat myös ainoa syy miksi itse en haluaisi kuolla. En tiedä. Varmaan ainoa tapa millä saatat päästä yli peloistasi on, että joku läheisesi todella kuolee. Yrität ollessasi audon kyydissä toitottaa itsellesi, että tänään ei ole aikaa kolareille =)
Turha sun sitä kuolemaa on murehtia joten kannattaa ottaa kaikki irti elämästä eikä murehtia turhiä sillä loppu voi vaania jo nurkan takana
Mulla on vähä sama homma, jos rupeen illal miettii jotai sängys tai johoki särkee, niin kelaan heti "mitä jos en aamulla herääkkään" pelkäsin joskus 5. luokalla hirveesti kuolemaa. kai se on iha normaalia. kiinnostaisko meilailla? osoite on [email protected]