Meillä löytyi kerran käytetty reppu varastosta. Siisti ja ehjä on kun lähinnä ollut hyllyssä.
Kiinnostaisi tietää onko kotimaista tuotantoa tai kenen tekemä?
Mitään valmistajan merkkejä ei ole. Käytetty juna matkalla kerran 1980 luvulla.
Harrastaako kukaan reppujen tai rinkkojen historiaa?
Kiinnostaisi tietää onko kotimaista tuotantoa tai kenen tekemä?
Mitään valmistajan merkkejä ei ole. Käytetty juna matkalla kerran 1980 luvulla.
Harrastaako kukaan reppujen tai rinkkojen historiaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Noiden tuntomerkkien perusteella sanoisin joksernkin varmaksi, että reppu on norjalainen ja valmistettu 1960-luvun alkupuolella.
Missä se käytetty juna oikein oli matkalla?
Kerran eli parrakas norjalainen reppumaakari, joka oli erikoistunut suunnittelemaan satulareppuja ratsuväkiosastolle. Hän oli taitava käsistään, mutta liiketoiminta ei koskaan oikein lähtenyt lentoon. Niinpä hän päätti jättää markkinat taakseen ja suunnata Suomen Lappiin, Koilliskairan erämaihin, etsimään uutta onnea.
Siellä hän kohtasi jotakin täysin odottamatonta: kerran käytetyn junan. Se ei kulkenut kiskoilla, vaan höyryvoimalla, ja se oli aikoinaan karannut niin sanotusta Samperin savotasta jo sata vuotta ja rapiat sitten. Siitä lähtien juna oli vaellellut taukoamatta pitkin laajaa erämaa-aluetta, puksutellen ristiin rastiin kuin itsepäinen aavekulkuneuvo.
Reppumaakari sai junalta kyydin Paratiisikuruun, jossa joukko uskonnottomia ja parrakkaita tamperelaisia partiolaisia vietti riehakasta juhlaa parrakkaan Saatanan johdolla. Meno oli kerrassaan jumalatonta: letut paistuivat Helvetistä tuoduilla liekeillä, ja kaksihaaraisilla kielillä lipsuteltiin sinne sun tänne pirullisen käkätyksen ja irstaiden pieruäänien säestyksellä. Parrakas norjalainen reppumaakari oli kuitenkin hyvin harras mies, eikä hän voinut katsella moista menoa hyvällä.
Onneksi paikalle ilmestyi parrakas keijukainen, joka lupasi auttaa. Reppumaakari innostui avusta niin, että hänen reppunsa putosi lähteeseen ja kastui. Keijukainen nosti repun ylös ja ojensi sen takaisin sanoen:
“Enpä jokaiselle märkää reppua tarjoa.”
Parrakas reppumaakari vastasi:
“Moni peikko on karvalaukkua antanut, olkoon hyvä näin.”
Siitä alkoi heidän yhteinen tarinansa. He rakastuivat toisiinsa ja päättivät muuttaa Pihtiputaalle, koska luulivat sen sijaitsevan Suomen keskipisteessä. Siellä he elivät elämänsä loppuun asti autuaan tietämättöminä siitä, että mualiman napa sijaitsee Kuopiossa.