Parantuminen on mahdollista

Uskokaa tai älkää, parantuminen on mahdollista. Kerron nyt miten onnistuin siinä.

Minulla oli anoreksia pitkään, joka laukaisi ahmimisen, josta alkoi rajoitus-ahmimiskierre (pahinta ikinä, en toivoisi sitä kellekkään). Saatoin syödä taukohuoneessa jäätäviä määriä ja yksin kotona viikonloppuiltaisin ei hyvä heilunut) lihoin vuodessa siis 12kg.

Aloinpa sitten pari kk sitten laihduttamaan näitä kiloja pois, mutta ilman jäätävää vajetta. Olen siis 163cm, aktiivinen, 70kg painava tyttö, joka ajatteli pystyvänsä laihtumaan 800-1000 kcal päivässä (isoimpien ahmimisjaksojen aikaan). Nyt kuitenkin päätin, että syön 1800kcal päivässä. Siinä on tilaa viidelle hyvälle aterialle ja suklaatakin mahtuu. Pidän huolen että saan vähintään 100g proteiinia päivään ja herkuttelen pienellä herkulla joka aterian jälkeen. Esimerkiksi rivi suklaata, suklaaproteiinivanukas, pari keksiä jne. kun ei ajattele niitä totaali epäonnistumisena.

Nyt kun kiloja on lähtenyt ja turvotus on kadonnut (+ kuukautiset tullet takaisin) olen laskenut tavoitetta 1600kcal ja tämä tuntuu oikein hyvältä. Pian olenkin jo alkup. painossa, eli 58kg, jolloin nostan hiljalleen kaloreita. Eli joka viikko nostan noin 100kcal, että keho tottuu ylläpitokaloreihin. Sitten jaksaa liikkuakin paremmin.

Tsemppiä kaikille. Jos tulee retkahdus niin whatever, jatka vaan seur. päivänä normaalisti, äläkä edes yritä kompensoida. Don't do it.