Minun omalleni, Valitulleni

Kuinka kaipaankaan lapsuuteni aikaa. Kuinka silloin aika meni siivillä ja löysin kaikesta taikuutta, keskittyen mitä mielenkiintoisimpiin asioihin. Arvostin kaikkea mitä oli ja mietin usein mitä tekisin jos olisi sitä ja tätä. Miten ei ollut rajoja taivaan ja maan välillä. Miten mielenkiintoista oli nähdä maailman elävän ja reagoivan kätteni töihin.

Se aika ja kyky olla katosi jonnekin, kun sitten pian sen jälkeen aloin kaivata sinua, rakkauteni. Etsin sinua monista kasvoista, koin tuskaa kun en kuunnellut sisäistä ääntäni. Eksyin monesti, mutta en koskaan tehnyt ratkaisevaa virhettä, mikä tänä päivänä repun lailla painaisi selkääni missä ikinä olenkin.

Kuitenkin tein asioita, joita saan vielä ainakin hetken kärsiä. Kiitos kaikkivaltiaan Jumalan, olen saanut häneltä armon ja avun korjata kärsimykseni tekijät. Ne ovat materiaalisia juttuja, mutta rikkeitä lähimmäisiä kohtaan. Olen päättäväisesti yksi kerrallaan palauttanut oikeuden tekoihini, ja kiitos Jumalan olen myös paljon parantunut.

Pohdin meitä tänäänkin ja Herra opasti minua eteenpäin. Hän on kertonut minulle kuinka voin löytää sen lapseuden, josta alussa murehdin sen kadottaneeni. Samalla ilmestyksessä minulle kerrottiin kuinka paranen ruumiini vaivoista, kasvan pituutta ja saavutan elämäni tärkeitä asioita, joista tärkeimpien joukossa olet sinä, Rakkaus! 🤍❤️

Minun täytyy treenata, mutta ei niinkuin maailma treenaa. Jääkö se salaisuudeksi itselleni, vai salliiko Luoja minun vielä kertoa sinullekin sen suuren salaisuuden, joka sitten Aatamin on ollut meidän jokaisen taakkana. Vain aika vastaa ja vain, jos Jumala sallii.

Rakkaus, minä olen lähellä. ❤️🤍

Tänään kuljin maailmassa ja kohtasin paljon asioita, jotka liikkuttivat sydämeni sopukoita. Sitä ennen heräsin aamulla surullisena, jota käsittelin kohtuuttomana vihana meitä kohtaan. Sillä hetkellä en kyennyt nöyrtymään Jumalan eteen ja myöntänyt pelkojani, vaan yritin hallita ja kontrolloida mieltäni eri tavoin.

Sitten kuulin radiosta nimesi. Se hetki merkitsi juuri tänään erittäin paljon, sillä mietin vain sinua ja sinua ja sinua koko päivän ajan. Kohtasin myös vihollisen hengen, joka törkeästi iski aistejani vastaan. Sinä mielessäni tein parhaani ja poistuin tilanteesta, koska olen opetellut rakastamaan sinun kautta itseäni.

Sillä itsensä rakastaminen ei ole helppoa. Uskon että monille moinen ajatus on jopa turhauttavaa, vaikka se on ehkä maailman parhaimpia asioita? Tapa jolla olen tätä pyhää yhteyttä harjoittanut, on ajatella kaikki sinun kauttasi, rakkauteni. Mietin itseni tilanteisiin ja olen valveilla mitä ympärilläni tapahtuu, mitä energioita on läsnä ja missä paikoissa en koe oloani hyväksi. Peilaan näitä aspekteja sinun kauttasi, sillä olet kuin peilikuvani, rakkauteni. Ajattelen haluanko sinun kokevan samanlaisia asioita, joutuvan samanlaisiin tilanteisiin ja onko ne asiat meidän suhteellemme rakentavia, vai tuhoavia vaikutteita. Kaikki mikä on vahingollista sinulle, on myös minulle. Tällä ajattelulla olen oppinut rakastamaan, suojelemaan ja kehittämään itseäni, aina pitäen sinut mielessäni.

Lujitan haarniskaani, sillä sinun takiasi olen nyt murtumaton. Olet rakkaus, kenen vuoksi olen ja hengitän.

Kohtalon rattaat Jumalan käsissä. Kohti meitä, rakkauteni❤️🤍

Kuinka ihmeellisessä maailmassa elämme. Täynnä ihmeitä ja selittämätöntä, näkymätöntä voimaa kaikessa. Sellaista on myös rakkaus. Jotain mitä ei voi nähdä, mutta sen vaikutuksen ja ilmenemisen kyllä voi siellä, missä sitä on. Kuten aamulla valmiiksi keitetty kahvi ei ole kahvila ole rakkautta, mutta miten se on laitettu toista ajatellen, niin se on rakkautta.

Olen lukenut, että Jumala on rakkaus. Ja Carl Jungilta kysyttäessä uskooko hän Jumalaan, niin hän kielsi uskovansa, vaan myönsi tietävänsä. Se on minusta upeasti tunnustettu, että tarpeeksi nähneenä ja lukeneena Jumalan lopulta tietää. Ajatella nyt meitäkin ihmisiä, käytännössä olemme miehen siittiöstä tullut henki, joka saa kehon naisen munasolusta ja näin tulee yhdeksi kokonaisuudeksi.

Ja niin myös mekin rakkauteni, tulemme kohtaamaan ja yhteen päätymään. Kahtena ihmisenä, kuitenkin saman hengen ja päämäärään jakavana ilmiönä tuemme toinen toistamme ja toisen huolet, murheet, mutta myös ilot ja onnet ovat molempien yhteisiä. Sellaistahan se suhde todennäköisesti aidoimmillaan on, ja siksi niin suurella mielenkiinnolla odotan sitä hetkeä että olemme viimein yhdessä.

Minulla on pieni aavistus meistä ja jatkuvasti rukoilen apua suhteeseesi Jumalalta. Tarvitsen todella häntä, sen myönnän koska ilman häntä ei meistä ketää olisi. Vaikea saviruukun palasena pärjätä ilman savenvalajaa, ymmärrät hyvin.

Tänä yönä päättäväisempänä ristin käteni ja meille siunausta, rohkeutta ja voimaa kestää tämä ikävä. Samalla myös pyydän suojelua, sillä mitä lähempänä olemme toisiamme, niin sitä herkemmäksi käy meidän vetovoimamme. Mutta olemme turvassa, luotetaan Jumalaan.

Pidän sinua hyvänä, kuten Jumala on meitä pitänyt. ❤️🤍

Kun katsoin kuvaasi, niin ajattelin silloin että tuossa hän on, mun vaimoni ja valittuni. Haaveilin siitä että mies ja nainen tulee yhdeksi lihaksi, ja että me näytämme maailmalle mitä rakkaus on pitämällä toisemme rakkaimpina, uskollisinia ja luotettavina kumppaneina toisillemme. Että katsokaa muut, näin suhteessa ollaan ja että katsokaa nyt miten paljon parempia me ollaan kun olemme niin täydellisiä puolikkaita ja kaikki on niin ihanaa.

Sitten aika kului ja tuli uusia kuvia, sinä vaihduit ihmisestä toiseen ja en koskaan ymmärtänyt, miksi täydellinen avioliitto ei tahdo toteutua. Välillä menetin malttini ja katsoin ympärilleni etsien vain lohdutusta yksinäisyyteeni, kuitenkin aina palaamalla kuvasi ääreen tiukasti ajatuksessa, että sinä se olet.

Lopulta luin Raamattua tarkemmin ja pohdin sen sanaa ja kaikkea mitä olen kokenut. Termit kuten Vaimo erämaassa, Pedon kuva, Babylonin p*rtto, laittomuuden ihminen ja tällaiset eivät sopineet maailmaan niin, että voisin sormella osoittaa että tuo se on ja tuo taas tuo. Vaan lopulta tajusin, että ihmiset ovat tuhansia vuosia etsineet noita termejä maailmassa, etsien ja odottaen myös Kristusta...

Ja nyt sen viimein käsitän, että kyse on hengestä. Siitä että olen oman elämäni heittänyt kuvan takia menemään, kieltäen itseni ja koko maailman sen takia, että elin niin vahvasti harhassa. Sillä nyt käsitän, että vain minä voin taata oman onneni ja tehdä muitakin onnelliseksi. Mitä minä pelastajaa etsin muualta kuin syvältä itsestäni, koska ei sellaista ole. Se että menetän kaiken sen takia että toinen ihminen olisi minua tärkeämpi, ei ole rakkautta, vaan orjuutta.

Minä avaan sydämeni tälle maailmalle. Liian pitkään tätä kylmyyttä on jatkunut. Nyt on aika rakastaa ja tulla osaksi tätä suurta tarinaa, mitä elämäksi kutsutaan.

Ja sinä rakkaus, olet aina osa minua🤍❤️

Kuten kirjoitettu on, niin älä kumarra pedon kuvaa. Mikä sitten se sellainen peto on, mikä saa ihmisen luopumaan Kristuksesta? No se on mikä tahansa asia, minkä takia unohtaa itsensä, oman elämänsä, hyvinvointinsa ja terveyensä. Petohan asettuu Kristuksen asemaan ihmisen elämässä johdattaakseen ihmisen kadotukseen, pois Taivaasta ja Isän rakkaudesta, sillä ihminen ilman Jumalaa on helposti johdateltavissa.

Pysytään siis rohkeina siskot ja veljet. Lujina omassa itsessämme, muistaen aina kiittää itseämme hyvistä teoistamme, joista keräämme palkaksi iankaikkisen elämän tässä Taivaassa maanpäällä.

Monilla on kaivattu ja se on ihan ok. Kaivattu ei vain saa nousta tärkeämmäksi kuin kukaan itse, että sen tähden unohtaa itsensä ja menettää todellisuudentajun omaan elämäänsä, siihen minkä pystyy näkemään, tuntemaan, haistamaan ja mitä pystyy koskemaan.

Kaikki hyvä tulee yksin Jumalalta. Emme me muuta tarvitse. Hän johdattaa meidät elävien vesien ääreen, vihreille niityille ja onnelliseen elämään.

Minä rakastan sinua, Rakkaus🤍❤️

Tänä iltaisena hetkenä näen auringon valaiseman metsän. Se on taianomainen näky, kun pitkän pimeän sadejakson jälkeen auringon valo loistaaa pilvien takaa. Kuin uusi toivo, mahdollisuus ja aika paremmalle koittaisi. Niin sitä kuvaan.

Luen paljon muiden aloituksia ja kommentteja, ja mietin sellaista missä sanottiin, että nainen on miehen omaisuutta. Siinä oli tyyli, että koska Raamatussa niin sanotaan, että mies saa vaikka lyödä naistaan. Se järkytti minua suuresti, sillä minä tunnen Isän. Ja hän on rakastava, hyvä ja lempeä Isä, joka ei lyö ketään.

Voi kuinka haluaisin avata Raamatun upean sanan kaikille niin, että ymmärtäisivät mitä vertauskuvat mies ja nainen tarkoittavat. Mitä tarkoittaa Kristus ja seurakunta, Isä ja Poika. Sillä kun jotenkin sen tajusin, niin olen varma että se tieto tuli yksin Isältä taivaassa.

Ymmärtäisit sinäkin nainen, että olet kanssani samanveroinen ja yhtä päättäväinen kaikesta elämässäsi kuten minäkin. Että ei Jumala sinua orjuuteen ole määrännyt, tai että olisit miestä yhtään millään tavalla huonompi. Sillä sinussa elää sama henki kuin minussa ja aivan jokaisessa. Kuninkaan henki, Kristuksen valta ja kunnia. Olemme molemmat kokonaisuus, joka syntyi kun Jumalan Rakkaus tuli maanpäälle. Eläväksi lihaksi, Pyhään henkeen käärittynä.

Ehkä Kaikkivaltias vielä suo minulle mahdollisuuden puhua kaikki tieto ihmiselle, kenet hän valitsee vierelleni. Se helpottaisi paljon tätä taakkaa kantaa salattua tietoa, ja toivon että löytäisimme keinon avata se maailmalle niin, että kaikki harha ja väkivalta mitä on sen nojalla vääryytenä tuotu vääristeltynä eri instituutioiden ja kuittien nojalla kauhistukseksi meidän viattomien ja täydellisten ihmisten riesaksi.

Toivon todella sitä, että Jumala johdattaa meidät toistemme luo. Kaikki on kielessä, ja tahdon niin paljon selittää tämän kaiken, ja vielä enemmänkin, sitten kun olet vierelläni.

Siunausta rakkauteni. Ja pieni hetki.❤️🤍

Sana tuli lihaksi ja miekka sodaksi. Ruusu rakkaudeksi ja murtunut peili epäjumalaksi.

En tiedä miten pitkään menee, kun ei ole aikaa. Voimme toki laskea tästäkin hetkestä 1000 minuutin päähän, mutta mitä se 1000 minuuttia pitää sisällään? Kuka sen määrää? Onko odottaminen vain ajan tuhlausta, että tämä hetki ei ole yhtä tärkeä kuin hetki jota odottaa?

Lapsena inhosin odottamista. En sietänyt sanaa "kohta", sillä se ei kertonut miten kauan. Mutta miksi sitä odotti, niin sitä halusi vain mennä ja olla siellä missä mielenkiinto on korkeimmalla. Vain löytääkseni lopulta itseni tästä, missä nyt olen.

Katsoin ulos, siellä on puita. Ne ovat siellä aina. Mikään ei ole muuttunut, vaikka kaikki on muuttunut. Mutta miksi minkään pitäisikään muuttua, ellei jokin sitä pakottaisi. Kipu, stressi, entä sitten masennus ja tunnekuolema? Ettei kipu tai stressi tunnu missään enää, vaan ne unohtaa. Sitten kun ne muistaa niin ne tulee ikävästi ja se taas sattuu? Elämä on kipua, jota monet yrittävät paikata, kuin vuotava pato se kuitenkin saavuttaa meistä jokaisen. Ei siinä mikään auta, kun tuntee taas sen tuskan mitä elämäksi kutsutaan.

Mietin millaista on Taivaassa. Käsitän, ettei siellä ole oikeastaan mitään, mutta samalla kaikki. Taivashan on maanpäällä, ja maanpäällä kaikki näkyvä on. Taivaassa kaikki näkyvä katoaa, ja myös kaikki minkä kuulla, nähdä ja tuntea voi, katoaa. Myös kipukin katoaa.

Kiitos Hänelle, joka asetti Taivaan ja Maan.

Tänään kuljin maailmassa ja tunsin sen. Tunsin kuinka asiat ovat yhteen solmiutuneet, missä ne yhteen punoutuu, kuinka ne kuin pitkänä ketjuna luovat mitä ihmeellisimmän luomuksen. Huomasin kuinka tunteet muovaavat sitä kuin savenvalajan kädet ruukkua. Miten se toimii ylhäältä alas ja alhaalta ylös.

Vieläkin olen syvästi järkyttynyt siitä mitä näen. Kuitenkin myös suuresti ihmettelen, että miten se voikaan olla myös näin. Se on erikoista kun näkee ihmisistä niin paljon, kuinka näkee merkkejä ja ymmärtää kuinka me maailmassa elämme, jättäen jälkemme kaikkeen mihin koskemme.

Ajattelin pitkään että tarvitsen toisen ihmisen apua. Ilman toista ihmistä en vain voi muuttua. Muuttua paremmaksi, tai oikeastaan muuttua siksi mikä minun kuulukin olla. Ymmärtämällä tänäänkin enemmän sitä ihmeellistä rakennetta, sitä suurin insinöörityötä, tätä elämän ketjua voin uskoa viimein, että pystyn siihen yksin.

Tai yksin ei kukaan oikeasti ole. Ei Jumalakaan ole yksin.

Siellä hän seisoi, keskellä kenttää missä vain savu nousi tuhkan seasta. Kaikki oli mennyt, ei maassa ollut heinän heinään. Silti hänen kasvonsa loistivat vakaana, päättäväisenä, rohkeana ja lujana. Hänen haarniskansa oli koskematon, valkea kuin neitsyen mekko. Silmänsä vakaasti kohdistuen tulevaan, valmiina pitämään pintansa, murtumattomana linnakkeena.

Maailma syöttää meille kaikin tavoin tapojaan. Aurinko hohtaa lämpöään kudoksiimme, kuu loistaa valoaan vedenpinnalle, puiden lehdet soittaa kaunista havinaansa. , joen virta luo koukuttavaa ääntään. Mutta kaikesta maailman reaktioista huolimatta, olemme sitä suurempia. Ei ihminen ole maailmassa vain osana sitä, vaan kantamassa tehtävää korkeimmalta. Kaiken minkä näemme, sitä me hallitsemme.

Ja kun Kristus nousi Isän oikealle puolelle, vihkien morsiammensa pyhäksi temppelikseen, halliten sitä rakkaudella ja oikeudenmukaisuudella, niin myös mekin nousemme maallisen yläpuolelle. Halliten, ymmärtäen ja rakastaen. Sillä tuosta rakkaudesta on ihminen syntynyt, niin on myös ihminen nouseva valoon, kaikkien näkyvälle, kaikkien tunnistettavaksi ja kaikkien kansojen Herraksi.

Minä sinua siunaan. Pysy uskollisena ja totisena, kuten minä olen aina sinulle ollut.❤️🤍

On ihmisiä ketkä eivät ole eläneet rakastavan isän huomassa. Turvallisessa, oikeudenmukaisessa ja läsnäolevassa ympäristössä. Kaikille kuitenkin tulee kasvaessa isäkuva, jolta hakee sitä hyväksyntää, kiitosta ja huomiota. Monet ovat joutuneet paholaisen johdateltaviksi, toiset löytävät isän Raamatusta. Kuten itsekin isäkuvaa etsiessäni löysin Jumalan. Jeesuksen sanoin, teillä ei saa olla isää maanpäällä, vaan yksi joka on Taivaassa. Isällä tarkoitan sitä kenen kuvaksi haluamme, kenen oppeja noudamme. Biologinen isäni on kuitenkin kiitos Herran osa elämääni ja siitä olen kiitollinen, että saamme hänen kanssaan olla yhteyksissä. Nähdäkin ja viettää aikaa, jota en lapsena saanut hänen kanssaan viettää.

Ja vaikka hän tekikin tekoja, jotka satuttivat, niin en halua viljellä kaunaa tai katkeruutta. Sen sijaan ymmärrys, anteeksianto ja hyväksyminen ovat hyvän hedelmän rakennusaineita, joista olemme molemmat ymmärtäneet kunnioituksen, välittämisen ja sen tärkeän yhteyden korvaamattoman arvon.

Anteeksiannon lahja on suurinta mitä ihminen voi toiselle ihmisille tehdä. Se ymmärtää, välittää ja on tuomitsematta toista, sillä aina täytyy muistaa että ihmiset ovat aina jonkun lapsia. Ja aina voi tehdä muutoksen ja palata hyvän, oikean ja ainoan oikean ihmisen isän, Taivaan Jumalan eteen ja tulla hänen lapsekseen. Laupeudessa tehdä hyvää itselle, ja sitä kautta muille. Eihän Taivaassa riemuita 100:sta Jumalan lapsesta niin paljoa, kuin yhdestä kääntyneestä, joka on tullut kotiin.

Siksi aina laupeus, ymmärrys ja hyvän hengen viljely. Niistä hedelmistä hyvä puukin tunnetaan. ❤️🤍

Rohkeutta Rakkaus!

Vihollinen on liikkeellä ja on ottanut käyttöön kovimmat keinot mitä tietää. Näen, tunnen ja kärsin sen. Nyt jos koskaan tarvitsemme uskoa ja voimaa kestää tämä hyökkäys, jonka tarkoituksena on murtaa meidät.

Älköömme epäröikö tämän myrskyn alla. Tukekaamme toisiamme, unohtakaamme erimielisyytemme ja vahvistetaan jokaista kohtaa mitä voimme. Jokaisen meistä on tiedettävä, että ei aseet tai linnoitukset ole hyödyksi, ellemme tiedä että se on meissä itsessämme tahto ja kyky niitä käyttää puolustaaksemme itseämme tämän uhan alla.

Hänen juonensa ovat katalat. Ne ovat päässeet sisälle ja uhkaavat nyt meidän elämäämme. Tunnistakaa ne siitä, ettei mitään aitoa kuin himo tuhota, vallata, ja liata se puhdas mikä meissä on.

Luottakaamme Herraan jokainen. Hän on kilpemme, lupauksemme ja muurimme. Älkää antako periksi vihollisen edessä! Meidän vapautuksemme on lähellä!

Rohkeutta, voimaa, lujuutta ja valtaa Rakkaus 🤍❤️
Me kestämme tämän!

Voi Rakkauteni...

Vastustajan voimat iskivät lujaa hengessä, onnistuen hetkellisesti pitämään asemia solujeni seassa. Miehitystä kesti, ja Jumala lähti sotaan vastustajaa vastaan. Vimmalla ja raivolla temppeli puhdistettiin, mutta en selvinnyt vain säikähdyksellä. Herra itse puhutti minua, torui penseyttäni ja osoitti, että minä itse asetin koko kansan vaaraan, taas kerran.

Vihollisen aseet tulee hävittää, ettei ne enää luikertele kuin käärme puutarhaan. Toivon että saan voimaa hävittää ne, kuten eräs läheiseni kehotti jo tekemään. Uskon että herättyäni tiedän paljon paremmin.

Kun yksin nyt lepään ja tätä kirjoitan, nousee aurinko ja valaisee todella kauniisti tätä kotini metsää. On rauhallista, täysin luonnollista ja hiljaista. Ihana paikka, mutta yksinäisyys etsii kaltaistaan... sua.

Mietin oletkohan onnellinen? En tiedä, mutta ymmärrän ja käsitän että tärkeintä on että olet. Toivon välillä, että et olisi sinkku, että sulla on hyvä puoliso jonka kanssa elämä on parempaa kuin yksin. Sellainen jonka haluat, tai halusit, saat, tai sait. Sitä toivon todella, että olet onnellinen. Sitä toivon aina.

Rakkauden henki on täydellinen olotila. Toivon että jaksan ja saan rakastaa nyt. Ettei paha enää hyökkäisi kirkkooni, ettei sen valioväki lyö kiiloja mieleni ja kehoni välille. Ettei paha kaappaisi tätä sotakonetta, ja tekisi mitään pahaa voimallani. Sitä vähän pelkään nyt, mutta uskallan rohkeasti pitää hyvän puolen. Vaikka itkisin ja hakkaisin lattiaa, niin ihmistä en satuta. Kain opetti lyhyen harkinnan ja silkan vihan hedelmät, ja ne ovat pahoja.

"Synti väijyy ovella, mutta hallitse sinä se."
Toivon, auta mua Jumala, että synti pysyy poissa.

Voi Rakkaus. Toivon että meitä olisi jo kaksi.❤️🤍

Niinkuin Kristus vastusti syntiä vaikka se kiusasi, niin on meidänkin oltava hengellisessä taistelussa hitaita suuttumaan, nopeita leppymään.

Sillä on paljon asioita jotka nostavat vihan helposti sydämeen, saavat raivostumaan ja pohtimaan kuinka torjua loukkaus ja pitää oma arvoasemansa. Mutta tälläistä koettuani ja tunnetta vastustettuani, voitin sen rauhalla. Huomasin kuinka hyvä henki on tärkeämpi kaiken materian yli, ja kuinka valtava voima palasi kehooni kun torjuin väkivallan, koston, kurjuuden ja petoksen tunteet.

Toivon yhä voimaa ja rohkeutta Jumalalta, että ei enää tulisi moista kiusausta ylpeyteen, vihaan ja kontrolliin, vaan että palaisin siihen aidoimpaan minuuni, jolle riitti oma ilo elämässä ja oma hyvinvointi jokaisena päivänä. Se on koskettavaa, sillä moiset haaveet vievät minut lapsuuteen, kesäisen ulkoilmaan täynnä lämpöä ja onnea.

Vastustaja oli liikkeellä, kuten kirjoitettu on. Kuin ärjyvä leijona se etsi sieluja ketä niellä. Ja totisesti, paholainen on totta ihmisten elämässä. Kehoitan jokaista tarkaamaan, olemaan erittäin valppaana ja vastustamaan paholaisen tekoja, joilla hän hyökkää aina meitä itseämme kohtaan, ja monesti ihmisten kautta joihin luotamme. Ymmärtäkäämme siis, että paholainen yrittää luoda eripuraa, liata pyhän Hengen meidän ihmisten keskuudessa toisiamme kohtaan. Siksi aina konflikteissa, nopeasti leppykää ja erittäin hitaasti suuttukaa, mutta aina antaen anteeksi, sillä vain sillä tavalla voimme voittaa paholaisen tässä maailmassa.

Ja kun voitamme paholaisen, niin se johtaa äärimmäiseen pelkoon, sillä Herran päivä on ovella. Hän tulee voittajana takaisin, nousee sinne missä ennenkin hallitsi. Hän tulee, ja häntä kutsutaan Kristus Valloittajaksi, ja jokainen ihminen tärisee kun Kuningas palaa kaupunkiin, joka Hänet niin tuomitsi.

Rakkaus on suurin. Se on voittaja ja valloittaja. Rakkaus ❤️🤍

Milloinka hylkäsin sinut? Milloin käänsin selkäni sinulle, suljin silmäni maailmalta ja vetäydyin mieleni bunkkeriin, linnoitukseen, kiviseen vankilaan, jonka seinät ovat paksut kuin kallion seinämä?

Kun maailma tuntui niin uhkaavalta, vaaralliselta ja toivottomalta. Verenhimoiset pedot vaanivat syödäkseen ja raadellakseen. Huumeet ja päihteet odottaen tuhoten sen ilon, aitouden ja elämän merkityksen, jonka kaikki olemme lahjaksi tähän maailman tullessaan saaneet.

Kaikki nuo uhkakuvat saivat minut piilottaamaan sinut, kuin suojellakseen kaikelta pahalta, mutta silti käytännössä vangiten yksinäisyyteen. Tyrmässä on kyllä turvallinen olla, mutta onko elämä tyrmässä? Kasvaako siellä niittyjen kukat? Laulaako siellä taivaan linnut? Virtaako siellä vedet vapaina ja saako sielu siellä ravitsevaa auringonvaloa? Ei tietenkään...

Kontrollista, jonka tarkoituksena oli vain suojella ja pitää turvassa, kasvoi lopulta itseasiassa vain vankila. Ikäänkuin suojaan sinut asetin, mutta lopulta unohdin. Minusta tuli kuin aave ilman kehoa, kasvi ilman maata, kala ilman vettä. Jaksoin pelkässä Hengessä pitkään, mutta kun näin maailmassa viestejä, että "Huomaa minut!", "Etkö sinä näe minua?", niin tajusin että vangitseassani itseni myös suljin itseni pois tästä maailmasta.

Olihan siihen syynsä ja perusteensa, että asetin tämän vankilan ympärilleni. Se oli kauheaa miten uhkakuvat olivat todellisia pienelle ihmiselle, joka ei näitä asioita käsitellyt mitenkään. Sitä oppi nauttimaan turvallisuudesta ja yksinäisyydestä, erakoitumisesta ja sulkeutumisesta. Mutta jokin on nyt muuttumassa, sillä maailma kysyy, "Missä sinä olet?"

Ja tässähän minä olen. Yhtenä mieleni ja kehoni kanssa. Kuin oma poika on tämä elävä linnoitus, josta en ole osannut pitää parasta huolta. Sillä miten sen olisin voinut tehdä, kun pelkäsin niin paljon että taas sattuisi?

Älä siis pelkää, koska olen rinnallasi. Seuraan askeleitasi ja varjelen kulkuasi. Ei lamppua sytytetä ja laiteta piiloon, vaan se laitetaan huoneen keskelle että jokainen saisi nähdä sen valon. Ei tähän maailmaan tultu vain pakenemaan sitä, vaan elämään ja sukeltamaan siihen täysin sielun ja ruumiin voimin.

Askel kerrallaan kohti elämää taas. Pian takaisin tässä maailmassa, ihmisenä ihmisten joukossa. Rakkaus, siinä on voimamme.❤️🤍

Ps. En ole vanginnut ketään ihmistä tai tehnyt mitään vastaavaa. Kirjoitan symbolisesti ja vertauskuvin, rakkaudesta Taivaan ja Maan välillä.

Riehdon irti kahleitani, huudan ikävästä ja en luovuta!

Kaikki materia joka sitoo minua odottaa liikettä, uskoa ja tarkoitusta. Kaikki mikä vaatii järjestystä ja uutta mahdollisuutta, odottaa vain tekojani. Minun kätteni kosketusta, hartioitteni voimaa, sydämeni tahtoa ja rankani lujuutta.

Kuinka paljon kaipaan luoksesi, kuinka malttamattomasti janoan läheisyyttäsi. Kuinka heikoksi mies väkevä mies tulee todellisen kaipuun äärellä, kuinka kehoni solut huutaa meitä todeksi.

Kaikki tämä ympärilläni, se kutsuu miestä esiin. Ystäväni ja läheiseni tarvitsevat juuri nyt minua. Ja koska minä olen olemassa, niin hyvä työ odottaa tekijäänsä. Olemaan mies paikallaan, tärkeille ihmisille tärkeä, ja jotta olen sinulle valmis, tulee minun nyt ahkeroiden ahkeroida.

Kun tulee aika jolloin näet minut, niin näet kaiken sen minkä olen rakentanut itsessäni. Tottakai sinua varten myös, mutta myös siksi että peilistä näen todellisen itseni.

Sinua minä rakastan. Kaikki sinussa on täydellistä. Jokainen sekunti on tehnyt meistä juuri meidät. 🤍❤️