Olen nyt 15-vuotias tyttö. Äitini sairastaa MS-tautia, tauti todettiin jo ennen minun syntymää mutta oireita alkoi tulla vasta myöhemmin. Äidilläni oli oireita lähinnä silmissä. Hän näki kaiken "kahtena" oireisiin hän sai sairaalassa kortisooni hoitoa. Oireet loppuivat kunnes uusiutuvat sen jälkeenkin. Tarkkaan en tiedä äitini oireista, tai en muista koska olin niin nuori.Myöhemmin hän aloitti betaferoni hoidot (joka toinen päivä) Äitini joutui 1,5 vuotta sitten sairaalaan. Taisi olla maaliskuussa pari viikkoa ennen sitä äitini makasi vain sängyllä, hän ei jaksanut tehdä mitään. Katsoi sängystä vain televisiota. Mitä hän oli kyllä tehnyt aikaisemminkin, koska hän ei voinnut tehdä töitä. Taisi olla viikko ennen sairaalaan menoa isäni talutti häntä vessaan, itse hän ei pystynyt kävellemään, vessaan hankittiin myös istuinkoroke joka helpotti, ettei hänen tarvinnut mennä istumaan niin alas. Mutta se paheni, äitini ei jaksanut mennä vessaan ollenkaan ei edes isäni tukemana. Matka ei ole pitkä, koska asumme kerrostaloasunnossa joka on pieni. Sairaalasta kotiimme tuotiin sellainen "siirtovessa" missä oli tuet sivuilla ja irroitettava säiliö mihin tarpeet tehtiin. Se oli samassa huoneessa, mutta äiti ei veinannut silti jaksaa nousta edes isäni tukemana siihen. Hän ei voinnut kävellä yksin tai kepinkään kanssa, ollenkaan.Muistan sen päivän kun äiti vietiin sairaalaan ihan tarkalleen. Isäni soitti äitini siskoille, jotka tulivat sitten meille. Äiti oli sanonut ettei halua sairaalaan joten häntä piti toden teolla suostutella. Sinä päivänä hän ei tajunnut mitään mitä ympärillä tapahtuu hän ei tiennyt päivää eikä presitenttiä, ei mitään. Soitimme ambulanssin ja ambulanssi henkilökunta tuli sisään. Oli hirveää nähdä oma äiti sellaisessa kunnossa hän ei tajunnut mitään. Mutta koska hän kieltäytyi menemästä sairaalaan ambulanssi ei häntä meinannut sinne viedä (mistä tämä sitten johtuikaan koska hekin näkivät sen ettei hän ollut kunnossa, mutta koska hän pystyi kieltäytymään ei häntä veinattu auttaa.) Lopulta he saivat äitini suostumaan. Yhdessä vaiheessa kun hän halusi mennä siihen vessaan ja isäni auttoi, rupesi hän huutamaan, että mitä isäni tekee eikä hän tunnistanut isääni omaa miestänsä.
1,5 vuotta on kulunut, äitini on vieläkin sairaalassa hän on kyllä kuntoutunut hyvin kävelee kyllä, mutta todella huonosti ilman tukea kuitenkin. En tiedä millon hän pääsee kotiin, ehkä ei koskaa. Sillä hänen muistinsa on todella huono hän voi unohtaa jonkun asian jo parissa minuutissa. Lisäksi hän on karannut sairaalasta jo useaan kertaan, keskellä yötä. MS-taudin lisäksi hänellä oli vitamiinien imeytymis häiriö. Hänelle on todella tärkeää että hän syö hyvin. Hän tarvitsee niin paljon apua, jota tarjotaan parhaiten sairaalassa. On hirveää ajatella, että äitini joutuu olemaan siellä, mutta se on kuitenkin parasta. Mutta hän kuntoutuu hyvää vauhtia.
Ajattelin kirjoittaa tämän tänne, en oikein tiedä miksi, purkaakseni tunteita jota en ole kenellekkään kertonut, ehkä. Kertoakseni vain tarinan joka on totta, ehkä.Mutta suurimmaksi osaksi äitini vuoksi, että hän tietäisi kuinka tärkeä hän on minulle, sen haluan sanoa teille. Älkää koskaan antako periksi. Rakastan äitiäni. Ja lopuksi hän täyttää tänään 47. Vaikka hän ei joskus tunnistaisikaan minua, on hän kuitenkin äitini, äiti jota rakastan.
Vaikka tämä olikin huonosti kirjoitettu te varmaan ymmärsitte mitä tarkoitin.
1,5 vuotta on kulunut, äitini on vieläkin sairaalassa hän on kyllä kuntoutunut hyvin kävelee kyllä, mutta todella huonosti ilman tukea kuitenkin. En tiedä millon hän pääsee kotiin, ehkä ei koskaa. Sillä hänen muistinsa on todella huono hän voi unohtaa jonkun asian jo parissa minuutissa. Lisäksi hän on karannut sairaalasta jo useaan kertaan, keskellä yötä. MS-taudin lisäksi hänellä oli vitamiinien imeytymis häiriö. Hänelle on todella tärkeää että hän syö hyvin. Hän tarvitsee niin paljon apua, jota tarjotaan parhaiten sairaalassa. On hirveää ajatella, että äitini joutuu olemaan siellä, mutta se on kuitenkin parasta. Mutta hän kuntoutuu hyvää vauhtia.
Ajattelin kirjoittaa tämän tänne, en oikein tiedä miksi, purkaakseni tunteita jota en ole kenellekkään kertonut, ehkä. Kertoakseni vain tarinan joka on totta, ehkä.Mutta suurimmaksi osaksi äitini vuoksi, että hän tietäisi kuinka tärkeä hän on minulle, sen haluan sanoa teille. Älkää koskaan antako periksi. Rakastan äitiäni. Ja lopuksi hän täyttää tänään 47. Vaikka hän ei joskus tunnistaisikaan minua, on hän kuitenkin äitini, äiti jota rakastan.
Vaikka tämä olikin huonosti kirjoitettu te varmaan ymmärsitte mitä tarkoitin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
paljon kestämään.On tuskallista nähdä läheisen ihmisen sairastavan,kun ei kovin paljoa voi auttaa.Lähellä oleminen,kun käy sairaalassa tapaamassa,on tärkeää teille kaikille.Hyvä,että äitisi on kuntoutunut.Oletko sinä saanut itsellesi tukea?Olisi hyvä,jos sinulla olisi ihmisiä joiden kanssa voisit keskustella mieltäsi painavista asioista.Sinulle toivon voimia jaksaa,ja toivotaan,että äitisi kuntoutuu.Menetin itse äitini 7vuotiaana.
tuntui niin tutulta.äidilläni ei ollut ms-tautia,mutta vaikeita sairauksia kumminkin.minunkaan äitini ei tahtonut sairaalaan.
tiedän kuinka rakas ihminen äiti voi olla.koita jaksella,päivä kerrallaan.
jos tuon kirjeen kirjoittaja on viisitoistavuotias tyttö,minä sitten olen pahansisuinen satavuotias akka.
teksti on lapsekkaan aikuisen tekokauheaa polotusta. sitä paitsi MS.n oireisiin ei kuulu muistinmenetys, eikä moni muukaan. ehhehee,näitä on ollut täällä ennenkin... eki,meepäs lääkäriin...
Kannattaisi vain sinunkin miettiä mitä kirjoitat olen todella juuri täyttänyt 15. ja äitini sairastaa ms-tautia itse en ole ollenkaan siihen perehtynyt joten en tiedä mitä tautiin sinäänsä kuuluu... Kun hän joutui sairaalaan silloin hänelle todettiin myös vitamiinien imeytymishäiriö ja muuta. Mutta jos niitä "plakki" kohtia tulee aivojen muisti kohtaan niin eikö silloin voi muistikin pätkiä..
Oikeassa olet ettei se kuulu ms-sairauteen, mutta kun "plakki" kohtia tulee niin tulee myös erillaisia oireita. Esimerkiksi Ms-tautiin ei voi kuolla, mutta kun plakki kohtia tulee erikohtiin aivoja niin voi kuolla. En kyllä tiedä miksi sanotaan ettei siihen voi kuolla vaan sen oireisiin. Minusta tyhmästi sanottu.
Mutta tästäkin viestistä tulee vielä palautetta niin en jaksa enään kirjoitaa.
Ihmiset ajatelkaa mitä kirjoitatte.. Vaikea sanoilla todistaa, että äitini sairastaa ms-tautia. joten millä muka vakuuttaisin sinua. Ja anteeksi jos teksti tyylini ei sinulle kelpaa sille en voi mitään. Mutta ehkä haluatkin tutustua ja päästä itse todistamaan, että olet väärässä.
olla joka ton kirjoitti.
Sulla on tarpeeksi raskasta muutenkin.
VOIMIA JA JAKSAMISIA sulle!
Kasva aikuiseksi, hölö mö. Tai siirry suomi24.fi osastolle Huuhaa.
http://www.multippeliskleroosi.fi/engines/page___57.aspx