Olet enemmän kuin ystävä

Kirjoitat niin kauniisti, tunnen itseni niin vajavaiseksi, kun en osaa vastata lähellekään samalla tavalla.

Olisi ihanaa olla vieressäsi, herätä kosketukseesi poskellani ja suudella sinua ja tuntea olevansa turvassa kerrankin elämässään täysin.

Miten mukavaa olisi olla kanssasi ja nähdä yön vaihtuvan hiljalleen aamuksi lintujen laulaessa taustalla. Joskus vaikka käydä katsomassa auringonnousua jossain erityisessä paikassa.

Et ole koskaan sanonut tuota, että olisit ihastunut-minäkin ihastuin kun ensimmäisen kerran näin sinut. Miten mieleni olisi tehnyt kertoa sinulle, että aiheutit minussa varsinaisen hellyydenpuuskan, jonka kylmästi torjuin, luulin ettei mitään siitä olisi saanut kertoa tai edes tuntea. Miten paljon se nyt harmittaakaan. Olisin halunnut ottaa kädestäsi kiinni ja silittää poskeasi ja hiuksiasi. Jotenkin vaistosin ettei sinulla olisi ollut kaikki ihan täysin hyvin. Olisin voinut edes kysyä vointiasi.

On jo pitkään ollut niin, että kohdatessamme on ollut vaikea lähteä pois, koska on halunnut enemmän. Monesti olisin halunnut kysyä ihan vaikka kahville. Olisin voinut hukkua silmiisi, olisin voinut katsoa niihin pidempään, mitä katseemme kesti. Muistan kuinka jännitin tapaamistamme ja sydämeni hakkasi jännityksestä ja hengitys tihentyi.
Toivottavasti meistä tulee vielä me, mikään ei saisi minua onnellisemmaksi. Myös sinun onnesi on tärkeää minulle.

On totta, että ihastus on saamut käyttäytymään juuri päänvastaisella tavalla, ajattelin että sen pystyisi peittämään. Miten väärässä olinkaan. Se on niin vahvaa ihastumista, ettei sitä voi peitellä. Se on ja pysyy. Se leimahtaa. Olet rakas ja tärkeä.

Kaunista.

Kyllä nainen osaa. 💕

Minusta tuo on turhaa lässytystä, koska minä en koe mitään tarvetta enää löytää edes uutta ystävää!

Kielesi on rikasta, elävää ja täynnä hienoja yksityiskohtia ja kaunista.

Jos oot ADHD-sarjaihastuja, mene ohi vaan.
En oo käytettävissä sun huomionhaulle.

Olet sen verran luuta ja nahkaa että taitaa pehmeys olla aika kaukana...