Meilä on kotona suloinen noin kuukauden ikäinen vauva, minun ensimmäinen. Olen todennut etten tunne olevani äiti vaikka toki hyvin on muistissa onni raskaustestin plussasta, helppo odotusaika ja helppo synnytys. Vauva on nyt osa meidän perhettä enkä osaisi enää kuvitella elämää ilman häntä. Miltä pitäisi silti äitinä olon tuntua? Tuleeko se tunne ajan kanssa vai miten teille muille on käynyt?
Äitinä olo
Hansu
8855
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen mies, enkä ehkä koskaan voi ymmärtää tätä naisten tavoin, mutta ihan loogisesti; miksi tieto siitä ei riitä? Olethan äiti kuitenkin, vaikkei mitään erityisempää tunnetta tulisikaan?
rakkaus lapseen kasvaa päivä päivältä.Olisitko väsynyt,tai masentunut?Seuraa vauvasi kehittymistä,hymyile vauvalle,ekan hymyn,kun näet hänen kasvoillaan on ihana tunne.Vauva kasvaa,ja kehittyy huimaa vauhtia,ja uskoisin,että sinulla kiintymys sen myötä häneen.Toivon teille hellän hassuja hetkiä.
tekee tepposia :)
Äidiksi kasvetaan ajan kanssa samoin se tunnekin sieltä alkaa tulemaan.
Kuukauden ikäinen vauva on vielä niin pieni ettet ole vielä ehtinyt siihen sillain kiintyä.
Tarkoitan, että samanlailla kuin vähän isompaan lapseen.
Sitten kun tunnet vauvasi hyvin (tämä vie toki aikaa) niin huomaat kiintymyksesi vauvaan.
Mutta toisaalta kaikki reakoivat vähän eri tavalla äitinä oloon ja se tunne voi olla erillainenkin.
Minusta esikoisen saatuani tuntui, että kohta sen tulee joku hakemaan, että se on vaan hoidossa ,oli niin epätodellinen olo että se on ikioma suloinen lapseni =)
Vaikka itse imetinkin 6kk jne.
Tuo tunne oli siis ihan ekaviikoilla lapsen syntymästä.
Vaikka pois en varmasti olisi antanut kuolleen ruumini ylikään :)
Minusta nämä tunne jutut on hormoonien sekoiluja vallankin jos synnytyksestä on vielä vähän aikaa.
Hyvä äiti susta tulee, terve merkki että et halua lapsestasi luopua! =)
että kohta miehesi vaihtaa puhelinnumeronne kotona, koska sen toinen rakas voi sattumalta kertoa totuuden...
Ainakin meidän tuttujemme luo on näin käynyt.
Vaimo, tyhmää, uskookin sitä miestä, vaikkapa mies kulkee ympäri kaupunkia toinen nainen kainalossaan. Emme nytkaan rupea sekaantumaan siihen; niitten oma juttunsa.
Olen itse synnyttänyt 4 lasta vanhin on 24v,nuorin 4 se kun vauvatulee on varmasti sinulle täysin vieras tyyppi,vaikka kuinka on vatsassi ollutkin.
Sitten tulee nää mahtavat kysymykset osaanko hoitaa olenko hyvcä äiti plus muut jutut..
Ne tulee halusit tai et...
Koita olla vaan ihan rennosti älä funtsi miten sun pitäis olla..
Vaavi o0n siinä sun vierelläs ja lopulta huomaat että kuin tämä meni näin näppärästi.
Sitten kun tulee 2-vuoden uhmat sun muut kujeet otat vaan järjen käteen ja komennat
Pitää viellä lisätä,silloin kun mun vanhin syntyi,meni metyksetkin päin seiniä.
Maitoo oli tissit täynnä mutta kun olivat niinkipeet,en kertakaikkiaan pystynyt enkä halunnut imettään.
Lopulta mieheni meni kauppaan ja osti vastiketta ja totes että "nyt rupee jätkä syömään"
olin silloin 21v.täysin tietämätön en uskaltanut edes kylvettää ekaa kertaa,ukkoni oli 19v.
nosti pojan paljuun ja totes että hommat hoituu.
Ja minä ulisin.
Koko siitä hommasta olis tullut varmaan mahtava video-pätkä mille monet olis saaneet nauraa,mua huvittaa nyt kun muistelen mutta silloin oli kyllä nauru kaukana.
Ei sitä äitinä olemista voi kukaan itse päättää,mulla se ei kait ole tullut vielläkään,4 lasta ikää 46v. me vaan ollaan jua mennään kihitetään päivä kerrallaan.
Mitä tarkoittaa äitinä olo????
tuntemuksia ekan lapsen kanssa.Ihmettelin,ett onko tuo minun lapseni ja oli aika hassuja fiiliksiä muutenkin.Monet illat istuin vauvan vieressä ja katselin päästä jalkoihin.Sit oli hauska maistella sanaa äiti omassa suussaan ja kun lapsi ekan kerran sanoi äiti,niin kyl se tuntu tosi jännältä,ett hei muako hän tarkoitti.
lasta (vanhempi jo 5-vuotias) ja kolmas on tulossa. Mä en vieläkään tunne olevani äiti. Se sana ei vain jotenkin voi tarkoittaa minua. Totta kai rakastan lapsiani ja huolehdin heistä hyvin, ei sillä ole mitään tekemistä asian kanssa. En vain tunne itseäni äidiksi. Eikä se edes haittaa.
Ehkä se sana äiti tuo mieleeni oman äitini, joka on varsin erilainen ihminen kuin minä. Lapset kyllä kutsuvat minua äidiksi, mutta itse en koskaan käytä itsestäni sitä nimeä. Ei sen äitinä olemisen tarvitse tuntua mitenkään ihmeelliseltä.