Datakekusjumppaa

Datakeskusjumppa (se todempi, riimitetty tarina)


Hallissa humisee kylmä tuuli,

sininen valo, hiljainen luuli.

Räksyttää tuuletin, tasainen rumppa,

siinä se alkaa: datakeskusjumppa.

Kyykky ja nousu, selkä jo jäässä,

askeleet kaikaa tyhjässä päässä.

Johto kuin köysi, katse kuin sumu —

taas painaa rintaan datakeskusjumppu.

Serverit valvoo, ihmiset väsyy,

ajatus harhailee, sydänkö läsyy.

Päivitys pyörii, mutta ei huomaa,

miten se pieni ilo pois luhistuu omaa.

Hyppy ja venytys, tauko on lyhyt,

kahvi on haalea, silmät on nyhyt.

Lokit katolla kertoo: “kaikki on kunnossa” —

vaikka sisällä on myrskyä, unossa.

Kun työvuoro päättyy, ovi käy,

yön yli humina edelleen jäi.

Minäkin lähden, otan mukaan sen sumpun:

sen hiljaisen, suruisen datakeskusjumpun.