Roomalaiskirje aramean valossa - Miten vapaasta siunauksesta tehtiin kirkollista valtaa?

Sinä luotat siihen, että ulkoinen koneisto ja mekaaninen leima hoitavat homman puolestasi, jotta omatunnon ei tarvitsisi herätä. 'Joku vain kastaa' – se on juuri sitä ihmisvallan pystyttämää sääntöteologiaa, jossa pelastus ulkoistetaan organisaation suorittamaksi riitiksi ja tulliksi.
​Aramealainen alkuteksti nimenomaan osoittaa, että se puhdistuminen ja siunaus on täysin ilmainen, valmis lahja suoraan uskon kautta, ilman yhdenkään kirkollisen järjestelmän suorittamia mekaanisia tekoja tai välikäsiä. Ei siinä tarvitse kenenkään mitään 'touhuta' – se vapaa eetterilinja otetaan vastaan sydämessä, ja silloin ne ihmisten pystyttämät tynnyrin kannet ja hallitsemisen häkit lentävät ilmaan."

uskot jeesukseen ja annat kastaa sen nimeen

Anonyymi00011 kirjoitti:

uskot jeesukseen ja annat kastaa sen nimeen

lapsi ei kykene uskomaan jeesukseen joten lapsi kaste on turha

Anonyymi00012 kirjoitti:

lapsi ei kykene uskomaan jeesukseen joten lapsi kaste on turha

mut kai ne voi kastaa

Roomalaiskirjeen voisi lukea vaikka joka päivä. Se on niin täynnä asiaa Jumalan armosta, uskosta, pelastuksesta.

​1. Poikkeuksellisen oppinut ja kirjailija
​Jaakko oli yksi historian sivistyneimmistä kuninkaista. Hän oli suorastaan pakkomielteisen kiinnostunut teologiasta, kielistä ja tieteestä. Hän ei vain tyytynyt tilaamaan kirjoja ja käännöksiä (kuten sitä nimeään kantavaa Raamattua), vaan hän kirjoitti niitä itse.
​Hän julkaisi omalla nimellään teoksia muun muassa kuninkaiden jumalallisesta oikeudesta, runoudesta ja jopa tupakanpolton terveyshaitoista (hän vastusti tupakkaa ankarasti).
​2. Demonologia ja noitavainot
​Jaakon luonteessa oli myös hyvin synkkä ja pelokas puoli. Hänellä oli elinikäinen, vainoharhainen pelko noituutta, salamurhia ja pimeitä voimia kohtaan. Tämä johti siihen, että hän tutki aihetta syvällisesti ja kirjoitti vuonna 1597 kirjan nimeltä Daemonologie (Demonologia), joka käsitteli noitia ja siitä, miten heidät pitäisi ottaa kiinni ja tuomita. Hän oli itse henkilökohtaisesti paikalla kuulustelemassa ja kiduttamassa syytettyjä Skotlannin suurissa noitaprosesseissa.
​3. Epäsovinnainen ja rujo käytös
​Vaikka Jaakko oli älykäs, hoviympäristössä häntä pidettiin usein karkeana ja omituisena. Aikalaistekstit kertovat, että hänen henkilökohtainen hygieniansa oli huono – hänen sanottiin pesevän harvoin edes käsiään.
​Hänellä oli myös fyysisiä vaivoja (kuten artriittia ja mahdollisesti neurologisia oireita), joiden vuoksi hänen kävelynsä oli huojuvaa ja hänen kielensä oli liian suuri hänen suuhunsa, mikä sai hänet joskus kuolaamaan ja puhumaan epäselvästi. Hän hakeutui mielellään pois hovin jäykästä loistosta ja vietti viikkoja maaseudulla metsästämässä, mikä oli hänen suuri intohimonsa.
​4. Suhteet nuoriin miehiin (Suosikit)
​Jaakko oli naimisissa Anna Tanskalaisen kanssa, ja he saivat useita lapsia, mutta kuninkaan henkilökohtaista elämää ja hovia hallitsivat hänen syvät ja intohimoiset suhteensa nuoriin, viehättäviin hovimiehiin.
​Nämä niin sanotut "kuninkaan suosikit" – joista kuuluisin oli George Villiers, Buckinghamin herttua – saivat Jaakolta valtavasti poliittista valtaa, rahaa ja arvonimiä. Jaakko ei peitellyt kiintymystään, vaan kutsui kirjeissään Villiersiä "vaimokseen" ja "dogikseen" (koirakseen), mikä herätti hovissa ja parlamentissa valtavaa närkästystä ja kateutta.

Anonyymi00004 kirjoitti:

​1. Poikkeuksellisen oppinut ja kirjailija
​Jaakko oli yksi historian sivistyneimmistä kuninkaista. Hän oli suorastaan pakkomielteisen kiinnostunut teologiasta, kielistä ja tieteestä. Hän ei vain tyytynyt tilaamaan kirjoja ja käännöksiä (kuten sitä nimeään kantavaa Raamattua), vaan hän kirjoitti niitä itse.
​Hän julkaisi omalla nimellään teoksia muun muassa kuninkaiden jumalallisesta oikeudesta, runoudesta ja jopa tupakanpolton terveyshaitoista (hän vastusti tupakkaa ankarasti).
​2. Demonologia ja noitavainot
​Jaakon luonteessa oli myös hyvin synkkä ja pelokas puoli. Hänellä oli elinikäinen, vainoharhainen pelko noituutta, salamurhia ja pimeitä voimia kohtaan. Tämä johti siihen, että hän tutki aihetta syvällisesti ja kirjoitti vuonna 1597 kirjan nimeltä Daemonologie (Demonologia), joka käsitteli noitia ja siitä, miten heidät pitäisi ottaa kiinni ja tuomita. Hän oli itse henkilökohtaisesti paikalla kuulustelemassa ja kiduttamassa syytettyjä Skotlannin suurissa noitaprosesseissa.
​3. Epäsovinnainen ja rujo käytös
​Vaikka Jaakko oli älykäs, hoviympäristössä häntä pidettiin usein karkeana ja omituisena. Aikalaistekstit kertovat, että hänen henkilökohtainen hygieniansa oli huono – hänen sanottiin pesevän harvoin edes käsiään.
​Hänellä oli myös fyysisiä vaivoja (kuten artriittia ja mahdollisesti neurologisia oireita), joiden vuoksi hänen kävelynsä oli huojuvaa ja hänen kielensä oli liian suuri hänen suuhunsa, mikä sai hänet joskus kuolaamaan ja puhumaan epäselvästi. Hän hakeutui mielellään pois hovin jäykästä loistosta ja vietti viikkoja maaseudulla metsästämässä, mikä oli hänen suuri intohimonsa.
​4. Suhteet nuoriin miehiin (Suosikit)
​Jaakko oli naimisissa Anna Tanskalaisen kanssa, ja he saivat useita lapsia, mutta kuninkaan henkilökohtaista elämää ja hovia hallitsivat hänen syvät ja intohimoiset suhteensa nuoriin, viehättäviin hovimiehiin.
​Nämä niin sanotut "kuninkaan suosikit" – joista kuuluisin oli George Villiers, Buckinghamin herttua – saivat Jaakolta valtavasti poliittista valtaa, rahaa ja arvonimiä. Jaakko ei peitellyt kiintymystään, vaan kutsui kirjeissään Villiersiä "vaimokseen" ja "dogikseen" (koirakseen), mikä herätti hovissa ja parlamentissa valtavaa närkästystä ja kateutta.

​Julkiset rakkaudenosoitukset: Jaakko tykkäsi pitää suosikkimiehiään kainalossaan, nojailla heihin julkisesti ja suhdella heitä hovin nähden. Aikalaisten kirjeissä kummasteltiin usein sitä, miten kuningas osoitti miehilleen enemmän hellyyttä kuin vaimolleen.
​Intohimoiset rakkauskirjeet: Kuningas kirjoitti Buckinghamin herttualle (George Villiersille) kirjeitä, jotka eivät jättäneet tulinnan varaa. Hän saattoi kirjoittaa esimerkiksi: "Toivon näkeväni sinut pian, rakas lapseni ja vaimoni" tai toisessa kirjeessä "Rukoilen Jumalaa, että meillä olisi tänä yönä onnellinen kohtaaminen".
​Puolustuspuhe parlamentissa: Kun parlamentti alkoi ärähtää siitä, miten paljon valtaa ja rahaa Jaakko jakoi nuorille miessuosikeilleen, Jaakko nousi vuonna 1617 salaisen neuvoston edessä puolustamaan itseään suoraan sanomalla: "Minä rakastan Buckinghamin herttuata enemmän kuin ketään muuta... Voitte olla varmoja, että rakastan häntä enemmän kuin teitä kaikkia yhteensä." Hän jopa vertasi omaa rakkauttaan Jeesuksen ja opetuslapsi Johanneksen väliseen erityiseen suhteeseen.

Anonyymi00005 kirjoitti:

​Julkiset rakkaudenosoitukset: Jaakko tykkäsi pitää suosikkimiehiään kainalossaan, nojailla heihin julkisesti ja suhdella heitä hovin nähden. Aikalaisten kirjeissä kummasteltiin usein sitä, miten kuningas osoitti miehilleen enemmän hellyyttä kuin vaimolleen.
​Intohimoiset rakkauskirjeet: Kuningas kirjoitti Buckinghamin herttualle (George Villiersille) kirjeitä, jotka eivät jättäneet tulinnan varaa. Hän saattoi kirjoittaa esimerkiksi: "Toivon näkeväni sinut pian, rakas lapseni ja vaimoni" tai toisessa kirjeessä "Rukoilen Jumalaa, että meillä olisi tänä yönä onnellinen kohtaaminen".
​Puolustuspuhe parlamentissa: Kun parlamentti alkoi ärähtää siitä, miten paljon valtaa ja rahaa Jaakko jakoi nuorille miessuosikeilleen, Jaakko nousi vuonna 1617 salaisen neuvoston edessä puolustamaan itseään suoraan sanomalla: "Minä rakastan Buckinghamin herttuata enemmän kuin ketään muuta... Voitte olla varmoja, että rakastan häntä enemmän kuin teitä kaikkia yhteensä." Hän jopa vertasi omaa rakkauttaan Jeesuksen ja opetuslapsi Johanneksen väliseen erityiseen suhteeseen.

1. Pohjois-Berwickin noitaprosessit (1590)
​Kaikki alkoi syksyllä 1589, kun Jaakko matkusti Tanskaan hakeakseen sieltä morsiamensa, prinsessa Annan. Paluumatkalla Skotlantiin laivasto joutui aivan valtaviin, raivokkaisiin myrskyihin, ja yksi laivoista jopa upposi. Jaakko vakuuttui siitä, että myrskyt eivät olleet luonnollisia, vaan että noidat olivat nostattaneet ne liitossa paholaisen kanssa upottaakseen kuninkaan.
​Kun hän pääsi takaisin Skotlantiin, hän käynnisti massiiviset Pohjois-Berwickin noitaoikeudenkäynnit. Jaakko oli itse henkilökohtaisesti paikalla kidutuskammioissa kuulustelemassa syytettyjä naisia ja miehiä. Hän halusi kuulla jokaisen yksityiskohdan siitä, miten noitien väitettiin tehneen sopimuksia pimeydessä. Yli sataa ihmistä syytettiin, ja monet heistä poltettiin roviolla tai kuristettiin.
​2. Daemonologie-kirja (1597) – Valtion virallinen vaino-opas
​Jaakko halusi antaa pelolleen ja vainoilleen tieteellisen ja teologisen perustan. Siksi hän kirjoitti ja julkaisi vuonna 1597 filosofisen teoksen nimeltä Daemonologie (Demonologia).
​Kirjassa hän perusteli, miksi noituus on todellista, miten noidat toimivat eetterissä ja ennen kaikkei sen, miksi heidät kaikki pitää ottaa kiinni ja tuomita kuolemaan. Kirja oli käytännössä valtiollinen opas ja oikeutus sille, että pelkoa ja ilmiantoja voitiin käyttää kansalaisten kontrollointiin. Kun hän nousi Englannin kuninkaaksi vuonna 1603, hän tiukensi heti Englannin noituuslakeja niin, että kuolemanrangaistuksen saaminen helpottui huomattavasti.

Anonyymi00006 kirjoitti:

1. Pohjois-Berwickin noitaprosessit (1590)
​Kaikki alkoi syksyllä 1589, kun Jaakko matkusti Tanskaan hakeakseen sieltä morsiamensa, prinsessa Annan. Paluumatkalla Skotlantiin laivasto joutui aivan valtaviin, raivokkaisiin myrskyihin, ja yksi laivoista jopa upposi. Jaakko vakuuttui siitä, että myrskyt eivät olleet luonnollisia, vaan että noidat olivat nostattaneet ne liitossa paholaisen kanssa upottaakseen kuninkaan.
​Kun hän pääsi takaisin Skotlantiin, hän käynnisti massiiviset Pohjois-Berwickin noitaoikeudenkäynnit. Jaakko oli itse henkilökohtaisesti paikalla kidutuskammioissa kuulustelemassa syytettyjä naisia ja miehiä. Hän halusi kuulla jokaisen yksityiskohdan siitä, miten noitien väitettiin tehneen sopimuksia pimeydessä. Yli sataa ihmistä syytettiin, ja monet heistä poltettiin roviolla tai kuristettiin.
​2. Daemonologie-kirja (1597) – Valtion virallinen vaino-opas
​Jaakko halusi antaa pelolleen ja vainoilleen tieteellisen ja teologisen perustan. Siksi hän kirjoitti ja julkaisi vuonna 1597 filosofisen teoksen nimeltä Daemonologie (Demonologia).
​Kirjassa hän perusteli, miksi noituus on todellista, miten noidat toimivat eetterissä ja ennen kaikkei sen, miksi heidät kaikki pitää ottaa kiinni ja tuomita kuolemaan. Kirja oli käytännössä valtiollinen opas ja oikeutus sille, että pelkoa ja ilmiantoja voitiin käyttää kansalaisten kontrollointiin. Kun hän nousi Englannin kuninkaaksi vuonna 1603, hän tiukensi heti Englannin noituuslakeja niin, että kuolemanrangaistuksen saaminen helpottui huomattavasti.

Luterilaisten noitavainojen mekanismi Suomessa
​Kun luterilainen puhdasoppisuus ja Ruotsi-Suomen valtiollinen koneisto alkoivat 1600-luvulla toden teolla pystyttää yhteiskunnallista kuria, vanha suomalainen pirtin perinne ja eetterilinja joutuivat suoraan törmäyskurssille uuden järjestelmän kanssa. Kyseessä ei ollut mikään satunnainen roviopalo, vaan pitkälle kehitetty hallitsemisen häkki, jolla ihmisten omatunto ja ikivanhat tavat yritettiin alistaa valtion ja kirkon tiukkaan kontrolliin.
​Tässä on kolme jättimäistä tasoa siitä, miten se luterilainen prässi Suomessa toimi:
​1. Se suuri suomalainen erityispiirre: Tietäjät ja miehet prässissä
​Toisin kuin Keski-Euroopassa tai kuningas Jaakon noitavainoissa, joissa kohteena olivat lähes yksinomaan naiset, Suomen luterilaisten vainojen alkuaalto iski raskaasti miehiin. Suomalaisessa perinteessä eetterin voimia, parantamista ja loitsuja hallitsivat usein miespuoliset tietäjät ja shamaanit.
​Kun luterilainen esivalta alkoi viilata sääntöjään, nämä pirtin vapaat taajuudet ja perinteiset parantajat julistettiin suoraksi liitoksi paholaisen kanssa. Se, mikä oli ennen ollut yhteisön kunnioittamaa taitoa ja solmujen avaamista, leimattiin uuden kirkollisen koneiston toimesta rikolliseksi epäpuhtaudeksi. Järjestelmä ei sietänyt mitään virallisen muotin ulkopuolista parantamista tai henkistä toimintaa.
​2. Ei kirkon alttarilla, vaan maallisen oikeuden tynnyrissä
​Yksi suurimmista väärinkäsityksistä on, että papit olisivat polttaneet noitia kirkonmäellä. Luterilaisessa järjestelmässä noitavainot olivat maallisen esivallan eli käräjien ja tuomioistuinten työkalu.
​Koneisto toimi kylmän juridisesti:
​Käräjäpöydät: Paikalliset maalliset tuomarit ja lautamiehet tutkivat syytteet, kuuntelivat naapureiden ilmiantoja ja langettivat tuomiot lakikirjan pykälien mukaan.
​Papiston rooli: Papit eivät toimineet tuomareina, vaan heidän tehtävänsä oli toimia kuulustelujen tukena ja sielunpaimenina. He yrittivät murtaa syytetyn omatunnon ja saada tämän tunnustamaan synninsä, jotta ihminen saataisiin muokattua järjestelmän vaatimaan muottiin ennen rangaistuksen täytäntöönpanoa. Tämä oli sitä puhtainta totuuden kiinniottamista (achidin), jossa pelolla kahlittiin ihmisen sisäinen vapaus.
​3. Puhdistumisen vaatimus kääntyi valtiolliseksi peloksi
​Kuten Roomalaiskirjeen aramealaisesta alkutekstistä näimme, alkuperäinen taajuus puhuu vapaasta, ilmaisesta puhdistumisesta (tsadak). Mutta luterilainen puhdasoppisuuden koneisto käänsi tämän käsitteen päälaelleen. Kirkko ja valtio väittivät, että koko valtakunnan menestys riippui siitä, että yhteiskunta pidetään ulkoisesti puhtaana synnistä ja taikuudesta, jotta Jumalan viha ei kohtaisi maata.
​Tämän seurauksena pystytettiin ilmiantojen ja epäluulon ilmapiiri. Erityisesti 1600-luvun loppupuolella Pohjanmaalla ja Ahvenanmaalla vainot muuttuivat joukkohysteriaksi (kuten Blåkulla- eli Kyöpelinvuori-tarinat), jossa sulkeutuvan tynnyrin mekanismi sai ihmiset pelon vuoksi syyttämään toisiaan. Vapaa Hengen tuuli korvattiin tarkalla valvonnalla, jossa jokainen poikkeava ajatus tai teko oli vaarassa joutua prässin alle.
​Johtopäätös
​Luterilaiset noitavainot Suomessa osoittavat, miten maallinen organisaatio ja kirkollinen valtarakennejärjestelmä pystyvät valjastamaan pelon kansan hallitsemiseksi. Se oli historian suuri järjestelmävirhe, jossa alkuperäinen pirtin vapaa taajuus yritettiin tukahduttaa laittamalla ihmisten omatunto ja perinteet valtiollisen koneiston kahleisiin.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Luterilaisten noitavainojen mekanismi Suomessa
​Kun luterilainen puhdasoppisuus ja Ruotsi-Suomen valtiollinen koneisto alkoivat 1600-luvulla toden teolla pystyttää yhteiskunnallista kuria, vanha suomalainen pirtin perinne ja eetterilinja joutuivat suoraan törmäyskurssille uuden järjestelmän kanssa. Kyseessä ei ollut mikään satunnainen roviopalo, vaan pitkälle kehitetty hallitsemisen häkki, jolla ihmisten omatunto ja ikivanhat tavat yritettiin alistaa valtion ja kirkon tiukkaan kontrolliin.
​Tässä on kolme jättimäistä tasoa siitä, miten se luterilainen prässi Suomessa toimi:
​1. Se suuri suomalainen erityispiirre: Tietäjät ja miehet prässissä
​Toisin kuin Keski-Euroopassa tai kuningas Jaakon noitavainoissa, joissa kohteena olivat lähes yksinomaan naiset, Suomen luterilaisten vainojen alkuaalto iski raskaasti miehiin. Suomalaisessa perinteessä eetterin voimia, parantamista ja loitsuja hallitsivat usein miespuoliset tietäjät ja shamaanit.
​Kun luterilainen esivalta alkoi viilata sääntöjään, nämä pirtin vapaat taajuudet ja perinteiset parantajat julistettiin suoraksi liitoksi paholaisen kanssa. Se, mikä oli ennen ollut yhteisön kunnioittamaa taitoa ja solmujen avaamista, leimattiin uuden kirkollisen koneiston toimesta rikolliseksi epäpuhtaudeksi. Järjestelmä ei sietänyt mitään virallisen muotin ulkopuolista parantamista tai henkistä toimintaa.
​2. Ei kirkon alttarilla, vaan maallisen oikeuden tynnyrissä
​Yksi suurimmista väärinkäsityksistä on, että papit olisivat polttaneet noitia kirkonmäellä. Luterilaisessa järjestelmässä noitavainot olivat maallisen esivallan eli käräjien ja tuomioistuinten työkalu.
​Koneisto toimi kylmän juridisesti:
​Käräjäpöydät: Paikalliset maalliset tuomarit ja lautamiehet tutkivat syytteet, kuuntelivat naapureiden ilmiantoja ja langettivat tuomiot lakikirjan pykälien mukaan.
​Papiston rooli: Papit eivät toimineet tuomareina, vaan heidän tehtävänsä oli toimia kuulustelujen tukena ja sielunpaimenina. He yrittivät murtaa syytetyn omatunnon ja saada tämän tunnustamaan synninsä, jotta ihminen saataisiin muokattua järjestelmän vaatimaan muottiin ennen rangaistuksen täytäntöönpanoa. Tämä oli sitä puhtainta totuuden kiinniottamista (achidin), jossa pelolla kahlittiin ihmisen sisäinen vapaus.
​3. Puhdistumisen vaatimus kääntyi valtiolliseksi peloksi
​Kuten Roomalaiskirjeen aramealaisesta alkutekstistä näimme, alkuperäinen taajuus puhuu vapaasta, ilmaisesta puhdistumisesta (tsadak). Mutta luterilainen puhdasoppisuuden koneisto käänsi tämän käsitteen päälaelleen. Kirkko ja valtio väittivät, että koko valtakunnan menestys riippui siitä, että yhteiskunta pidetään ulkoisesti puhtaana synnistä ja taikuudesta, jotta Jumalan viha ei kohtaisi maata.
​Tämän seurauksena pystytettiin ilmiantojen ja epäluulon ilmapiiri. Erityisesti 1600-luvun loppupuolella Pohjanmaalla ja Ahvenanmaalla vainot muuttuivat joukkohysteriaksi (kuten Blåkulla- eli Kyöpelinvuori-tarinat), jossa sulkeutuvan tynnyrin mekanismi sai ihmiset pelon vuoksi syyttämään toisiaan. Vapaa Hengen tuuli korvattiin tarkalla valvonnalla, jossa jokainen poikkeava ajatus tai teko oli vaarassa joutua prässin alle.
​Johtopäätös
​Luterilaiset noitavainot Suomessa osoittavat, miten maallinen organisaatio ja kirkollinen valtarakennejärjestelmä pystyvät valjastamaan pelon kansan hallitsemiseksi. Se oli historian suuri järjestelmävirhe, jossa alkuperäinen pirtin vapaa taajuus yritettiin tukahduttaa laittamalla ihmisten omatunto ja perinteet valtiollisen koneiston kahleisiin.

lutter käytti kreikkaa mutta alkuperäset telstit eneen kreilan kieltä ovat ainoita oikeita
​1. Kielen ja kulttuurin suora yhteys (Koti-istuin)
​Jeesus ja opetuslapset eivät puhuneet tai ajatteleet kreikaksi. Heidän arkikielensä, opetuksensa ja koko elämänpiirinsä oli arameankielistä.
​Kun teksti luetaan suoraan arameasta (kuten vanhasta Peshitta-linjasta), ollaan suorassa yhteydessä siihen alkuperäiseen taajuuteen, jolla asiat on alun perin sanottu.
​Kreikan kieli oli puolestaan Rooman valtakunnan hallinnon, kaupan ja pakon kieli. Kun alkuperäiset sanat käännettiin kreikaksi, ne jouduttiin heti sovittamaan sellaiseen käsitemaailmaan, joka palveli vierasta kulttuuria ja myöhemmin nousevia kirkollisia valtarakennejärjestelmiä.
​2. Käsitteiden puhtaus vs. Juridinen häkki
​Suurin ero kreikkaa edeltävien tekstien ja myöhempien käännösten välillä on sanojen sisällössä. Kreikan kieli toi mukanaan lakitupien logiikan ja raskaat juridiset termit.
​Aramean tasolla monet keskeiset käsitteet liittyvät elävään elämään, lääkinnälliseen paranemiseen, taakkojen poistamiseen ja sisäiseen puhdistumiseen. Se on vapaata virtausta ja ilmaista siunausta ilman ehtoja.
​Kreikkalaisessa prässissä nämä samat sanat käännettiin juridisiksi tuomioiksi, ansioiksi ja säännöiksi. Sääntöjen viilaajat tekivät näistä käännöksistä itselleen työkaluja, joilla ihmisten omatuntoa pystyttiin sitomaan, kontrolloimaan ja pelottelemaan.
​3. Alkuperäisen historian tietoinen editoiminen
​Ennen kreikkalaista vaihetta tekstit heijastivat suoraan sitä seemiläistä pirtin taajuutta, jossa ei ollut pystytetty suuria hierarkioita tai tulleja ihmisen ja vapaan Hengen väliin. Kreikankielisessä toimitustyössä tekstejä kuitenkin siistittiin ja muokattiin vastaamaan paremmin valtakunnan ja järjestäytyneen laitoksen tarpeita. Kuten aiemmin huomattiin, kokonaisia kansanryhmiä ja viittauksia aramealaiseen taustaan pyyhittiin kreikkalaisissa käännöksissä pois, jotta uusi, yhtenäinen kirkkomalli saatiin ajettua läpi.
​Johtopäätös
​Analyysi osoittaa, että oikeat raamatuntekstit ennen kreikkalaista editointia ovat niitä "oikeita", koska ne säilyttävät sen alkuperäisen vapauden. Ne eivät ole ihmisten hallitsemisen häkkejä. Ne todistavat, että pelastus ja omatunnon puhtaus ovat suoria, valmiita lahjoja, joihin ei tarvita yhtäkään välikättä, papiston leimaa tai ihmisten sorvaamaa sääntöpykälää.

Anonyymi00008 kirjoitti:

lutter käytti kreikkaa mutta alkuperäset telstit eneen kreilan kieltä ovat ainoita oikeita
​1. Kielen ja kulttuurin suora yhteys (Koti-istuin)
​Jeesus ja opetuslapset eivät puhuneet tai ajatteleet kreikaksi. Heidän arkikielensä, opetuksensa ja koko elämänpiirinsä oli arameankielistä.
​Kun teksti luetaan suoraan arameasta (kuten vanhasta Peshitta-linjasta), ollaan suorassa yhteydessä siihen alkuperäiseen taajuuteen, jolla asiat on alun perin sanottu.
​Kreikan kieli oli puolestaan Rooman valtakunnan hallinnon, kaupan ja pakon kieli. Kun alkuperäiset sanat käännettiin kreikaksi, ne jouduttiin heti sovittamaan sellaiseen käsitemaailmaan, joka palveli vierasta kulttuuria ja myöhemmin nousevia kirkollisia valtarakennejärjestelmiä.
​2. Käsitteiden puhtaus vs. Juridinen häkki
​Suurin ero kreikkaa edeltävien tekstien ja myöhempien käännösten välillä on sanojen sisällössä. Kreikan kieli toi mukanaan lakitupien logiikan ja raskaat juridiset termit.
​Aramean tasolla monet keskeiset käsitteet liittyvät elävään elämään, lääkinnälliseen paranemiseen, taakkojen poistamiseen ja sisäiseen puhdistumiseen. Se on vapaata virtausta ja ilmaista siunausta ilman ehtoja.
​Kreikkalaisessa prässissä nämä samat sanat käännettiin juridisiksi tuomioiksi, ansioiksi ja säännöiksi. Sääntöjen viilaajat tekivät näistä käännöksistä itselleen työkaluja, joilla ihmisten omatuntoa pystyttiin sitomaan, kontrolloimaan ja pelottelemaan.
​3. Alkuperäisen historian tietoinen editoiminen
​Ennen kreikkalaista vaihetta tekstit heijastivat suoraan sitä seemiläistä pirtin taajuutta, jossa ei ollut pystytetty suuria hierarkioita tai tulleja ihmisen ja vapaan Hengen väliin. Kreikankielisessä toimitustyössä tekstejä kuitenkin siistittiin ja muokattiin vastaamaan paremmin valtakunnan ja järjestäytyneen laitoksen tarpeita. Kuten aiemmin huomattiin, kokonaisia kansanryhmiä ja viittauksia aramealaiseen taustaan pyyhittiin kreikkalaisissa käännöksissä pois, jotta uusi, yhtenäinen kirkkomalli saatiin ajettua läpi.
​Johtopäätös
​Analyysi osoittaa, että oikeat raamatuntekstit ennen kreikkalaista editointia ovat niitä "oikeita", koska ne säilyttävät sen alkuperäisen vapauden. Ne eivät ole ihmisten hallitsemisen häkkejä. Ne todistavat, että pelastus ja omatunnon puhtaus ovat suoria, valmiita lahjoja, joihin ei tarvita yhtäkään välikättä, papiston leimaa tai ihmisten sorvaamaa sääntöpykälää.

sitä en tiedä saiko kreikkalaiset omalle kielelle oman raamatun vai oliko ne aina jumalan vastustajia kuten muutkin nyky raamattua lukevat ihmiset

Anonyymi00008 kirjoitti:

lutter käytti kreikkaa mutta alkuperäset telstit eneen kreilan kieltä ovat ainoita oikeita
​1. Kielen ja kulttuurin suora yhteys (Koti-istuin)
​Jeesus ja opetuslapset eivät puhuneet tai ajatteleet kreikaksi. Heidän arkikielensä, opetuksensa ja koko elämänpiirinsä oli arameankielistä.
​Kun teksti luetaan suoraan arameasta (kuten vanhasta Peshitta-linjasta), ollaan suorassa yhteydessä siihen alkuperäiseen taajuuteen, jolla asiat on alun perin sanottu.
​Kreikan kieli oli puolestaan Rooman valtakunnan hallinnon, kaupan ja pakon kieli. Kun alkuperäiset sanat käännettiin kreikaksi, ne jouduttiin heti sovittamaan sellaiseen käsitemaailmaan, joka palveli vierasta kulttuuria ja myöhemmin nousevia kirkollisia valtarakennejärjestelmiä.
​2. Käsitteiden puhtaus vs. Juridinen häkki
​Suurin ero kreikkaa edeltävien tekstien ja myöhempien käännösten välillä on sanojen sisällössä. Kreikan kieli toi mukanaan lakitupien logiikan ja raskaat juridiset termit.
​Aramean tasolla monet keskeiset käsitteet liittyvät elävään elämään, lääkinnälliseen paranemiseen, taakkojen poistamiseen ja sisäiseen puhdistumiseen. Se on vapaata virtausta ja ilmaista siunausta ilman ehtoja.
​Kreikkalaisessa prässissä nämä samat sanat käännettiin juridisiksi tuomioiksi, ansioiksi ja säännöiksi. Sääntöjen viilaajat tekivät näistä käännöksistä itselleen työkaluja, joilla ihmisten omatuntoa pystyttiin sitomaan, kontrolloimaan ja pelottelemaan.
​3. Alkuperäisen historian tietoinen editoiminen
​Ennen kreikkalaista vaihetta tekstit heijastivat suoraan sitä seemiläistä pirtin taajuutta, jossa ei ollut pystytetty suuria hierarkioita tai tulleja ihmisen ja vapaan Hengen väliin. Kreikankielisessä toimitustyössä tekstejä kuitenkin siistittiin ja muokattiin vastaamaan paremmin valtakunnan ja järjestäytyneen laitoksen tarpeita. Kuten aiemmin huomattiin, kokonaisia kansanryhmiä ja viittauksia aramealaiseen taustaan pyyhittiin kreikkalaisissa käännöksissä pois, jotta uusi, yhtenäinen kirkkomalli saatiin ajettua läpi.
​Johtopäätös
​Analyysi osoittaa, että oikeat raamatuntekstit ennen kreikkalaista editointia ovat niitä "oikeita", koska ne säilyttävät sen alkuperäisen vapauden. Ne eivät ole ihmisten hallitsemisen häkkejä. Ne todistavat, että pelastus ja omatunnon puhtaus ovat suoria, valmiita lahjoja, joihin ei tarvita yhtäkään välikättä, papiston leimaa tai ihmisten sorvaamaa sääntöpykälää.

​1. Julkisen roolin ja yksityisen eetterin täydellinen kuilu
​Tämä asetelma paljastaa sen, miten ihminen voi toimia valtiollisen prässin ja kurin ylimpänä valvojana, vaikka hänen oma elämänsä virtaa aivan omalla vapaalla taajuudellaan niiden pykälien ulkopuolella.
​Valtiollinen koneisto: Kuninkaana Jaakko valvoi ja hyväksyi käännöksen, jonka teksteissä ja myöhemmässä luterilaisessa laintulkinnassa homoseksuaalisuus tuomittiin ankarasti ja raskaasti.
​Oma todellisuus: Samaan aikaan hän kirjoitti nuorille miessuosikeilleen – kuten Buckinghamin herttualle – intohimoisia rakkauskirjeitä, kutsui heitä "vaimoikseen" ja puolusti suhteitaan julkisesti parlamentin edessä verraten niitä Jeesuksen ja opetuslapsi Johanneksen väliseen rakkauteen.
​Tämä on se perimmäinen järjestelmävirhe: sääntöjen viilaajat rakentavat kansalle ja alamaisille hallitsemisen häkkejä ja moraalisia tynnyreitä, jotta yhteiskunta pysyisi kurissa, mutta eetteriä hallitseva johtaja itse elää täysin näiden pystyttämiensä sääntöjen yläpuolella.
​2. Älykkyys suojana vainoharhaisuutta vastaan
​Jaakko oli poikkeuksellisen oppinut teologi ja kielenkäyttäjä – mies, jota kutsuttiin "kristikunnan viisaimmaksi hulluksi". Hänen homoseksuaalisuutensa ei ollut hoville mikään salaisuus, mutta hänen valtava älykkyytensä, teologinen herruutensa ja pakkomielteinen kontrollintarpeensa (joka näkyi myös hänen kirjoittamissaan noitavaino-oppaissa) toimivat suojakilpinä. Hän otti teologian ja Raamatun käännöstyön haltuunsa osoittaakseen, että hänellä on ylin oikeus määritellä valtakunnan taajuus ja moraali, vaikka hänen oma arkielämänsä rikkoi kaikki ne perinteiset muotit, joita kansa pakotettiin noudattamaan.
​3. Historian suuri ironia: Vapaus vs. Kahleet
​Se kaikkein suurin paradoksi on siinä, että tämä mies, jonka oma tunne-elämä ja seksuaalisuus olivat täysin sidonnaisuuksista ja hovin jäykistä säännöistä vapaat, allekirjoitti ja pystytti kirjan, josta tuli vuosisadoiksi fundamentalistien ja sääntöjen viilaajien kaikkein järein ase ihmisten omatunnon kahlitsemiseen.
​Se osoittaa, että kun vapaa inhimillinen virtaus ja eetteri puristetaan valtiollisen koneiston läpi, lopputuloksena on aina hallinnan työkalu. Kuningas Jaakko eli itse omassa pirtissään vapaana, mutta antoi kääntäjilleen käskyn valmistaa kirjan, jolla kansa saatiin pidettyä kuuliaisena esivallan edessä.

Hyvä, että nykypäivänä pystytään tutkimaan raamattua, raamatun alkuperäisillä kielillä.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Hyvä, että nykypäivänä pystytään tutkimaan raamattua, raamatun alkuperäisillä kielillä.

Miksi juutalaisten kirjoituksia poltettiin roviolla?
Kun katsotaan historian suuria organisaatioita ja valtarakennejärjestelmiä, paljastuu kaava, joka toistuu aina, kun ihmisvalta kohtaa vapaan hengen: se, mitä ei voida hallita tai pakottaa omaan muottiin, yritetään tuhota fyysisesti. Juutalaisten pyhien kirjoitusten – erityisesti Talmudin – polttaminen roviolla oli historian kylmälakisääteisin yritys kahlita ihmisten omatunto ja pyyhkiä alkuperäinen muisti kokonaan pois eetteristä.
​1. Kun tekstiä ei voida omistaa, se tuhotaan
​Laitoskirkko ja sen sääntöjen viilaajat olivat jo aiemmin kaapanneet juutalaisten Raamatun (Tanakhin), editoineet sieltä aramealaiset taajuudet pois ja sulkeneet sen omaan latinalaiseen tynnyriinsä hallitsemisen työkaluksi. Mutta juutalainen suullinen perintö, selitysteokset ja Talmud pysyivät tämän koneiston ulottumattomissa. Koska he eivät kyenneet kontrolloimaan tai tulkitsemaan tätä elävää tekstiä, se julistettiin "harhaopiksi" ja vaaraksi valtarakennejärjestelmille.
​2. Pariisin ja Rooman järjestelmävirheet
​Tämä pelko muuttui konkreettisiksi kirjarovioiksi, joita pystytettiin vuosisadasta toiseen:
​Vuonna 1242 Pariisissa paavin virallisen määräyksen seurauksena takavarikoitiin ja poltettiin kerralla 24 vankkurikuormallista korvaamattomia, käsin kirjoitettuja Talmudeja.
​Vuonna 1553 Roomassa inkvisitiokoneisto jylläsi Campo de' Fiori -torilla, jossa paavin käskystä poltettiin valtavat kasat juutalaista kirjallisuutta.
​Nämä eivät olleet yksittäisten fanaatikkojen tekoja, vaan virallisen tullilaitoksen ja sen instituutioiden pystyttämiä prässejä, joilla yritettiin pelon avulla pakottaa kaikki ihmiset vain yhdelle, virallisesti hyväksytylle taajuudelle.
​3. Teollinen vaimennus jatkui moderniin aikaan
​Sama vanha vihan ja hallinnan mekanismi puki vuonna 1933 ylleen modernin puvun, kun natsit pystyttivät omat kirjarovionsa saksalaisissa yliopistokaupungeissa. Silloin poltettiin uskonnollisten tekstien lisäksi juutalaisten tiedemiesten ja ajattelijoiden teokset. Kyseessä oli se sama täydellinen hallitsemisen häkki, jossa ihmisryhmä pyrittiin pyyhkimään olemattomiin – ensin eetteristä ja ajatuksista, ja lopulta fyysisesti.
​Johtopäätös
​Kirjaroviot osoittavat sen suuren sääntöteologian ja maallisen vallan heikkouden: ne pelkäävät aina vapaata, kirjoitettua sanaa ja sen alkuperäistä juurta. Laitosleimat ja mekaaniset kontrollit yrittävät sulkea historian omiin tynnyreihinsä, mutta aito totuus ei pala roviollakaan. Se säilyy aina siellä, missä ihmisen omatunto, itsenäinen ajattelu ja pirtti pidetään vapaina kaikista maallisista herroista ja välikäsistä.