En kelpaa edes kunnon töihin, koska olen vammaisena syntynyt ja minulla on toinenkin diagnoosi, jonka sain myöhemmin. En ole henkisesti yhtä vahva kuin muut ihmiset ovat. Ystäviä en saa. Puolisoksi en kelpaa. Joten, kotona olen vain työn jälkeen. En jaksa enää kiusaamista ja haukkumista vammaisuuteeni takia! Kiusaaminen ja haukkuminen on vienyt itsetuntoni.
En kelpaa edes kunnon töihin
Anonyymi-ap
26303
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Miksi liikkuisin enää, kun se kiusaaminen EI ikinä lopu! Minun vammaa ei voi parantaa. En jaksa aina teeskennellä, että olen normaali !
minulal ainaki todettu viisivuotiaana hahmotushäiriö aivoissa sekä (aivojen) kömpelyys ja motoriikka-ongelmia että esim kömpelöt kädet&sormet.
Joutuu usein selittämään esim täällä sosiaalisessa mediassa ihmisille kun en ole ymmärtänyt jotain asiaa niin joutua siinä sitten selittämään ja se ärsyttää tosi paljon koska vie aikaa paljon kaikille erikseen selittää asioita ja kun ittellä toi hahmotushäiriö niin usein viesteissäni on puutteita ja asiavirheitä sun muita niin ihmiset ei ymmärrä mun viestejä niin joutua siinä sitten monta kertaa selittämään.
Lisäksi monta kertaa joutuu aina selittään ja kertoon etten ole terve ihan että tuntuu että ne ei hyväksy mua.
Älä teeskentele normaalia, ole vain ihan oma itsesi. Ei muiden ihmisten takia tarvitse mitään teeskennellä. Sinä kelpaat, vaikka et olekaan täydellinen. Kukaan ei ole täydellinen.
Pakko teeskennellä, ettei näy niin vahvasti töissä ja kun liikun..
Oletko kokeillut sähköshokkihoitoa
Miten se näkyy päällepäin kun liikut? Ehkä voisit käyttää keppiä tukena kävellessäsi, ei jäisi mitään epäselvää että mistä johtuu. Eikä kukaan epäilisi esim humalaiseksi.
Niinpä sanos muuta itte en ole vammainen mutta poden mt-ongelmia ja oon syntynyt myös hieman semmoseksi yksinkertaiseksi niin että on ärsyttävää kun joutuu selittämään muille erilaisuuttaan että se on tosi ärsyttävää minusta vai mitä?
ja loppupelissä emme ole edes erilaisia. Jonain päivänä toivon että meidät otetaan vastaan paremmin. Taitaa tosin olla harhakuvitelmaa.
Mehän olemme kaikki erilaisia, onneksi. Olisihan se kamalaa, jos kaikki olisi samanlaisia, eikö ?
Olen itsekin mt-kuntoutuja, vähän yksinkertainen (millä mittakaavalla se sitten katsotaan), hieman erilainen kuin ehkä muut, mutta minäkin olen ihminen, ihan kuten kaikki muutkin.
Eikä asioita tarvitse selitellä kenellekään, jos ei halua.
Ehkäpä on tärkeintä, että tulee toimeen, pärjää, ensimmäiseksi itsensä kanssa, sitä myöten on helpompaa pärjätä ja tulla toimeen muidenkin kanssa.
https://www.kaypahoito.fi/nix02125
Psykoosilääkkeitä voi jatkaa sähköhoidon aikana, ja annoksiin ei yleensä tarvitse tehdä muutoksia. Klotsapiini voi laskea kouristuskynnystä ja lisätä riskiä heräämisvaiheen sekavuuteen. Toisaalta klotsapiinin purkaminen tai edes annoksen lasku ei useinkaan ole mahdollista eikä toisaalta tarpeenkaan.
Litium laskee kouristuskynnystä ja saattaa lisätä pitkittyneen kouristuksen ja sekavuustilan riskiä. Toisaalta litiumin äkillinen lopettaminen on varsin riskialtista. Kliinisen kokemuksen perusteella suosituksena on, että litiumin annosta laskettaisiin siten, että s-Li olisi korkeintaan ns. ylläpitotasolla (0,6 mmol/l).
ei ainakaan kirjoituksissasi tunnu olevan mitään vääränlaista
esität ideasi selkeästi, hyvin, hallitusti
voiko ajatella, että erilaiset ihmiset ovat oikeata ihmiskuntaa ja väärää on että on vain yhdenlaisia ihmisiä
ehkä yhdenlaiset olettavat vääriä asioita yhteiskunnasta, ihmisyydestä?
Jotkut voivat olla yhdenlaisia, mutta heidänkin olisi hyvä ymmärtää myös erilaisuutta.
jos elämässä aina kysymys on terveydestä sairailla, silloin se on kovempi kohtalo opiskella terveystiedettä
opiskella kaiken, riittävästi, että tuntee itsensä varmaksi
jos sairaus ei anna periksi ja pitää, silloin yritys ymmärtää lääketiede pysyy
mutta mitä tapahtuu kun on oppinut kaiken?
antaako sivistys jotakin uutta ihmiselle, jolla voi yrittää paljon muuttua?
Yksikään ihminen ei voi oppia aivan kaikkea.
Kerro miksi? Luuletko, että halusin syntynyt vammaisena? Että en haluaisi olla terve? Sinun haukkuminen ja kiusaaminen satuttaa minua! En tajua sinua lainkaan. Mitä saat siitä, että kiusaat ja haukut minua? Minä en saa mitään tästä ystävyydestä! Väität, että olen yli herkkä! Ei ystävä kiusaa ystävää!!
Tuo "ystävä" on vain mielikuvitustasi, sitä ei ole olemassa muille kuin sinulle itsellesi.
kun parantumisesta kyse, silloin peliin hurjia keksintöjä vain että saisi itsensä terveeksi
Jos ei pääse täysin terveeksi, niin sekin on hyvä oppia hyväksymään. Vähän huonommankin terveyden kanssa voi pärjätä ihan hyvin.
Jos joku asia tuntuu ylivoimaiselta saavuttaa, niin ei kannata yrittää liikaa, ei ole pakko.
Itseään ei voi kuitenkaan ylittää, voi olla ikävää, jos yrittää ylittää itsensä, ei olla kuitenkaan mitään superihmisiä.
Ylittää sen verran itseensä ja käyttää kaikki voima varat, jotta työ menee hyvin ja kun näkee ihmisiä!
Illalla on hyvä olla vain yksin!
Pakko! Muuten en kelpaa edes töihin.
Niinpä. Tekee sen mihin pystyy, ja minkä jaksaa. Ja ihmisten näkeminen tekee aina hyvää, se on piristystä psyykelle. Jos olisi aina aivan yksin, ei jaksaisi kovin pitkään, ennen kuin alkaisi masentamaan ja ahdistamaan, ym.
Ja illalla joo, huilailee sitten, omaa aikaa. Lepokin on tärkeä osa kokonaisuutta.
Et kelpaa edes kunnon töihin, mutta olet kotona yksin työn jälkeen?? Siis työsi ei ole kunnollista vaan??
Mitä töitä aloittaja tekee jos ei ole "kunnon" työ?
Aloittaja käy töissä ja on vammanen,mutta ei osaa olla kiitollinen siitä että pystyy ylipäänsä tekee töitä? Silloin ei ole täysin työkyvytön. Missä on kiitollisuus ja armollisuus itseään kohtaan?