Mitä asioita haluaisitte kuulla kaivatulta? Mitä kysyisitte?
Esimerkki. Haluaisin kysyä. Kokiko hän tilanteensa ja asemansa vaikeaksi? Toin asioita hänelle esimerkiksi äitiyden haasteista ja lasten haasteista. Koin elämäni tosi sekasortoiseksi ja etsin tukea. Mietin, miltähän se on mahtanut hänestä tuntua. Ei ehkä mukavalta, ehkä on kokenut ettei asiat ole hänelle kuuluvia edes.
LS
Esimerkki. Haluaisin kysyä. Kokiko hän tilanteensa ja asemansa vaikeaksi? Toin asioita hänelle esimerkiksi äitiyden haasteista ja lasten haasteista. Koin elämäni tosi sekasortoiseksi ja etsin tukea. Mietin, miltähän se on mahtanut hänestä tuntua. Ei ehkä mukavalta, ehkä on kokenut ettei asiat ole hänelle kuuluvia edes.
LS
Vastaukset 42
Vanhimmat
Kertoisin hänelle. Minulle tapahtui outoja vieraillessani tällä palstalla. Luulin hänen olevan täällä. Kirjoitin kaikenlaista ja ajattelin hänen kuin lymyilevän puskissa. En ehkä oikeasti pitäisi sellaisesta, että niin kohdeltaisiin. Ei ymmärtäusi enää onko kyse siinä mistä. Mikään ei olisi suoraa. Kaikkialla olisi vain ihme peliä, mutta ei aitoa kohtaamista. Välillä koen, että se mitä kirjoitan, jotenkin hyödynnetään. Itse toki asioita tänne kirjoitan.
Vaikka se oli vaikeaa meillä kohtaaminen, en tiedä miksi, minulla on ikävä sitä yhteistä aikaa ja sinua. Tiedän, että jossain vaiheessa toit itseäsi esiin ilkeänä persoonana minulle. Ajattelit varmaan, että sillä saa ajettua minut pois, mutta olin kuin takiainen.
Ajattelen niin, että Jumala haluaisi, että asiat selvitetään. Kohtelimme kumpikin toisiamme niin ikävästi. Saako asioita jättää niin?
LS
Tämä palsta on semmoinen. Joku voi tulla myös puskista kertomaan aidon kuuloisesti, "haluan minäkin selvittää asioita". Onko se joku toiveajattelija, joka minulle vastailee? Tämä on melko ihme palsta. Semmoinen tarujen maa.
LS
Jo alkujaan koin, että sinun kanssasi oli tietyllä tapaa vaikea keskustella. Ehkä jo alussa ajattelit suojelevasi elämääsi minulta. En tiedä luulitko, että tekisin sinulle jotain pahaa? Pilaisin elämäsi rakkaimpiasi kohtaan? Ehkä olin vähän ärripurri, mutta en osaa kostaa sillä tavoin tai pyri tarkoituksella analyyttisesti vahingoittamaan muita.
Miksihän ikäänkuin haen elämääni etäisiä miehiä? Oma isänihän ei osannut olla läsnä. Ei oikeastaan kumpikaan vanhemmistani. Toistaako jotain kaavaa?
Eikö Jumalan kuuluusi olla läsnäoleva? Ehkei ihmiset siihen silti kykene.
LS
Haluisin kertoa ja näyttää hänelle asioita.
Toki ihan ensin haluaisin että hän halaisi mua.
Pitäis kii musta ja sanoisi että nyt ei ole enää mitään hätää, että asiat selvitetään ja hoidetaan kuntoon niitä yhdessä. Enkä tarkoita tuolla ettå "yhdessä hoidetaan" parisuhdetta tai vastaavaa.
Olipa kauniisti kerrottu hänelle, ikävöintisi kohteelle🙂
LS
Niin kai.
Harmi vaan ettei noin tapahdu ikinä.
Se mitä kirjoitit. Sait sen kuulostamaan joltakin, mitä voisi toivoa itsekin kohtaavan.
Toivon, että vielä saat sen, mitä toivoit. Sellaista huolenpitoa ja lämpöä.
LS
En saa.
En ikinä saa kertoa ja näyttää hänelle mitä halusin.
En ikinä saa jutella edes hänelle mistään.
En ikinä saa näytettyä että hän on arvokas.
En ikinä saa näytettyä hänelle että on joku johon hän voi luottaa.
En ikinä saa häntä uskomaan ja luottamaan hyvään ja rakkauteen.
En ikinä saa autettua häntä takaisin itsekseen.
Hänelle olisin toivonut lämpöä, rakkaan hänen vierelleen ja että hän voisi olla onnellinen.
Onko siihen jokin syy, miksi et saa kyseisiå asioita hänelle näytettyä?
LS
Sanoisin hänelle, voisitko kertoa minulle Jumalan rakkaudesta.
LS
Haluaisin muuttaa elämänsuuntaa. Löytää iloa, vapautuneisuutta, nähdä toivoa. Nauttisi pienistä asioista ja näkisi hyvää.
LS
minä kärsin uupumuksesta joka johti itsetuhoisuuteen kärsin siitä vuosia hiljaa. hän tiesi sen mutta ei hyväksynyt sitä. se teki olostani pahemman. me emme kumpikaan ymmärrä toisiamme hän ei ole elänyt päivääkään minuna tässä elämässä eikä toisinpäin. ihmissuhteet on helv rankkoja. usein on myös ihan liikaa odotuksia. kaikki tuuttaa kuinka perhe elämä(helv etti) on ihanaa ja kaunista kun ei se ole niin auvoista ja upeaa kaikilla. jotkut ei vaan ole luotuja siihen. me pariskuntana oltiin ihan ok kaksin mutta perheenä olimme hirveä. minusta kaksi kotia oli pakollinen ratkaisu vaikka se saikin sydämeni vuotamaan verta ja lujaa!! tuntui etten osannut edes hengittää!! räpiköin säälittävänä helv etissä ja vaihdoin ego moden päälle ! halusin potkia kaiken mäkeen koska häpesin sitä miten pahasti ryssittiin kaikki se minkä piti olla meitä varten ja kaunista vielä vuosien ajan! nykyään olen ihan ok vaikka tunteissa kieriskelen edelleenkin sen minkä olen oppinut on että ne tulee ja ne menee. pääsen yli lopullisesti vasta kun rakastun uudelleen. ei ehkä kaikilla näin mutta mulla se menee niin. en ole haikaillut eksiäni parisuhteessa ollessani ikinä. sitä mitä meillä oli en voi uudestaan saada sen sijaan voin saada ihmisen joka muuttaa kaiken
...en usko, että jokin tavallinen ihminen jisraon vain tekisi minut onnelliseksi tai muuttaisi asioita. Minussa asuu se itsessäni, se mitä kaipaan.
LS
Jostain vain...
Kysyn itseltäni. Kannattaako minun kaivata ihmistä, joka ei näytä kaipaavan minua tai välittävän minusta? Onko se kannattavaa minulle?
LS
Ymmärrän, että ihminen, joka on kiinnostunut sinusta, hän osoittaa sen. Etenkin, jos olisi kiinnostunut romanttisessa mielessä...mutta yleensäkin ottaen. Jos toinen ei osoita mitään kiinnostusta, häntä ei vaan kiinnosta sinä ihmisenä ja, jos vaikenee, poistaa itsensä elämästäsi, hän haluaa olla rauhassa sinusta. Miksi siis kaivata?
LS
Kuinjahan monen rakkauden kokemuksen taustalla on hylkääämisen kokemus. Kukaan ei halua tulla hylätyksi. Se on kuin arvio siitä, onko kelpaava tai arvokas toisen ihmisen silmissä. Jos jonkun tuntemattoman hylkääminen tuottaa niin suurta kipua, mitä, jos joku lähellä oleva hylkää.
Sellaisia mietteitä palstalaisille.
LS
Elä sinä täydellisyys rauhassa.
En ole täydellinen. Minussa jotenkin.... se jonka kanssa asun, fn kie häntä kohtaan mitään sellaista kovin hyviä ajatuksia...hänen rouskutukset ärsyttää, äänensäkin, kolistelut, kosketusksen yritykset, olemus, oikeastaan kaikki hänessä.
Silti tiedän, että hänkin on ihminen, jota voi sattua hylättynä.
Haluaisin olla parempi ihminen ja rakastaa opettelemalla tai päätöksestä, mutta en pysty muuttamaan itsessäni niitä tunteita.
Eli se siitä täydellusyydestä.
LS
Haluaisin kysyä, että eikö se ole outoa, kun ajattelen häntä, niin elämä tulvahtaa minuun ja, minusta tulee, tunteva, oikea ihminen, onko se, jotenkin, eikö se ole, aika runollista, anteeksi nyt, se, että kun mies ja nainen yhtyy, elämä tulvahtaa naiseen, apua, niin siitäkin tulee joskus, oikea, elävä, tunteva ihminen.? 🫠
Hieman oudolta kuulostaa. Ei niinkään runollista.
LS
Mutta saahan sitä toki niinkin ajatella.
LS
Joku sanoo, että olemme tähtipölyä. Jos jokaisessa onkin meri. Ja se meri on tähtipölyä. Siitä syntyivät korallit ja auringonvaloon reagoiva plankton.
No silloin toki oli ainakin kymmenen vuotta nuorempi, mutta tuolla etsiessäni itselleni kenkiä, mitkä edes sopisi jalkaan, ajattelin, että mitähän sitä edes on luullut. Käytän yleensä tennareita mekkojenkin kanssa, mutra en kehdannut juhliin, että niitä laitan, yritin niitä balleriinoja sovitella ja yhdet meni edes jotenkuten...en tietenkään voi ostaa viittä numeroa isompaa kenkääkään. Liian kapeita turvonneille jalkapöydille. Kun istuin autoon niin mietin ajatuksissani häpeää tuntien siitä, että olen kehdannut jonkun miehen perässä juosta kuin rakkauden nälkäisenä ja se on juossut karkuun.
LS
Minkälaisessa parisuhteessa hän voi hyvin ja mitä piirteitä arvostaa kumppanissa?
n-n
Itse ainakin arvostan yhteistä jakamista, että toisen kanssa viihtyy, asioista voi puhua, myös haastavistakin asioista. On yhteistä ymmärrystä ja halua ymmärtää. Rakkauden osoittaminen on helppoa kumminkin päin. Luottamus, avoimuus, ystävyys ja sopivuus toisille.
LS
Kyllähän huomaan, että toistan negatiivistä kehää. Jo kymmenen vuotra sitten samoista asioista kerroin. Ei ole mitään mieltä aina kertoa avioliiton vaikeuksista, jos tilanne on aina sama.
Onko syy minussa, enkö ole tarpeeksi yrittänyt?
Ei sellainen ihminen edes ole kiinnostava, joka aina valittaa ja näyttää näkevän toisessa vikaa. On kokoaikaisessa mielenankeudessa, on ankeuttaja.
Kyllä ymmärrän siis, en ole ollut edes hyvää seuraa, omastakaan mielestäni.
LS
Tarvitsen Jumalaa. Tarvitsen apua.
En rarvitse uskovien tarjouksia siitä, miten väärällä tavoin uskon. En sitä, kun hyeenoina jostain...
Ei kuitenjaan näin voi jatkaa...
LS
Kovin on vakavan oloinen nykyisin, juuri koskaan hymyile hän. Ei hän täällä käy, huolestunut siitä naista, ikävöiden. S
Kyllähän, jos on realisti, ymmärtää, että on elämässä liikaa haasteita. En edes oikeasti tällä tavoin ajatellen pidä elämäntilannettani sopivaksi, että en ajattelisi, että haluaisin tavallaan tästä mitään osaa tai kuormaa jakaa arjessa.
Toisaalta, kun on ollut niin ongelmainen, se on tosi suuri loukkaus sisimmälleni ollut, että kehtasit sillä tavalla hylätä. Se tapa siinä on ollut ikävintä, muutoinhan en voi ihmistä pakottaa ystäväksi ja en ajattele, että se on pakko. En tietenkään ole toiminut itse virhefttömästi, ihan hirveästi olen toiminut.
LS
No niin jatkan...tykkäätte tai ette...näitä siis ystäväni joutui "kuuntelemaan", sen intiimimpää ei ollut.
Tarvitsen siis konkreettista Jumalan apua.
Tilanne on se. Teen ihan työtä mistä pidänkin. Silti en kykene pitämään painoa kurissa, aina silloin, kun olen työelämässä. Viime vuodet ovat olleet määräaikaisuuksia, mutta nytkin on ihan hyvin lyhyessä ajassa tullut 10 kiloa. Siinä vaiheessa, kun mietit, että kunto on huonontunut...niin astuu mukaan huoli omasta terveydestä.
Viimeiset pari vuotta ovat olleet muutoinkin kuormittavia extralevelillä.
Puolison kanssa ei voi kommunikoida, hän ei tuo ulosantina mitään huolia tai analysointia. Ei ole tuonut koskaan. En häneltä ihmisenä vaadi. Puolison roolissa on vaikeaa olla.
Sanoin hänelle tuossa, että en tiedä, jos erottaisiin muuttaisiko se elämää...olisin silloinkin yksin, kenen kanssa silloinkaan asioista puhuisin. Olisinko oikeasti onnellinen? Hän kyllä välillä siinä kuuntelee, saattaa toki sanomatta sanaakaan joskus poistuakin.
Olenko itse asioihin ja ongelmiin syytön, no en ole...sanoinkin, että ymmärrän etten häntä voi syyttää asioista...mutta minulla ei ole keinoja.
LS
En voi syyttää ihmistä, jika ei kykene ottamaan vastuuta. Eritoten näillä palstoilla syyllistetää än tuntematta. Kien olevani yksin ja umpikujassa. Näen tällä hetkellä enemmän toivottomuutta kuin toivoa.
LS
Olen kokenut, että tämä ystäväni ei hyväksynyt, että valitin jatkuvasti puolisostani. Totuus on ettei hänkään ole minun elämääni elänyt. Ehkei kertonut suoraan ajatuksistaan., mutta et olisi hylännyt, jos olisi ymmärtänyt olla tukena.
LS
Saatoin valehdella myös itselleni. Kyllä minä puplisoani syytän kaikesta, vihaan häntä. Tiedän sen järjellä ja oman moraalini kautta etten saisi hänen syykseen laittaa asioitaan. Haluan olla järkevä ja hyvä. Sisimmässäni vihaan häntä.
LS
No ehken sillä tavoin ihmisenä vihaa. Vihaan sitä että hän ei kykene kantamaan vastuuta esimerkiksi lasten asioissa, ei kykene olemaan tukena. En usko, että hän tekee tahallaan. Hänestä ei ehkä olisi ollut yksin lapsia huoltamaan ja tavallaan hän on elämässä hyötynyt paljon olemalla kanssani. Esimerkiksi hän ei osaa pestä pyykkiä eikä osaa tehdä kunmolla ruokaa...pystyy selviytymään ranskanperunoiden ja nugettien uuniin laittamisesta ja ajamaan autokaistalke mcdonaldsiin. Kotona aina on joukko nälkäisiä odottamassa, milloin tulen töistä kotiin. Ei ole kiskaan pyytänyt lapsia pesemään hampaita ja läksyjen teostakin, vastuu jää minulle. Minulke jää kaikkkinainen "kurinpito"
Hän pystyy pilkkomaan jotain kasvista tai tuomaan jotain, jos käsken ja ohjeistan, muttei tee oma-aloitteisesti . Hän osaa kyllä pelata esim. Plants vs zombies peliä..kun häntä huhuilee, ei kuule, kun pelaa.
En osaa jättää häntä.
LS
Lihon, koska on kaikkineen liikaa kuormaa...eikä keinoja selviytyä...olen muutoinkin sellainen, että "lääkitsen" itseäni rualla, joskus tupakalla, joskus läheisriippuvuudelllakin tähän ystävääni.
LS
Kamppailen erinäosten syyttävien ajatusten kanssa. Onko ollut riittävä vanhempana. En ole itsekään täydellinen, mutta pahoinvoinnin ja kuormituksen taustalta löytyy tekijöitä. Koen olevani asioiden kanssa umpikujassa. Jos ei Jumalakaan osaa auttaa, kuka edes vosii. Minä itse, mutta mitä voin asioille tehdä?
LS
Vaikka niitä negatiivisia tunteita on....
Luin artikkelin jostakin väkivallan teosta, oli nuori kuollut väkivallan teon seursuksena päättäjäisiltana.
Minulla tuli sellainen välähdyksenomainen muisto entisestä ystävästä, (ei kovin lojaaleja ystävyyksiä olleet, tämä ystävä siis löysi parempia) joka potki minua maassa ja hyppi päällä...olin siis humalassa...siihen aikaan nuoret joivat viikonloppuosin aika reippaasti ja kokoontuivat isoin joukoin kaduille kaupunkiin...ei kuitenkaan nikn pahasti, en loukkaantunut fyysisesti...mutta mietin että jotain negatiivisra on kokenut minua kohtaan
..
Sitten se muisto siityi toiseen aikaan ja toi mieleen tämän tämän hylkäämisen, josta tänne olen kirjoittanut...ja siitä ajatus meni puolisooni ja siihen miten ihmisiä tulisi kohdella...
Tosi ristiriitaista elämä.
LS
Niin että en hänellekään halua pahaa, ihmiselle, jonka kanssa asustelen. Ei ole oikein henkisesti häntä sillä tavoin syyttää...en vain tiedä, miten sitä oppisi jaksamaan, ettei syö suruun ..tuhoa itseään...
LS
Hyvää peli-iltaa sinulle joka tapauksessa. Katsot varmaan jääkiekkia...jos se Jumala ei auta...en tiedä, kuinja pitkään näin voi elää...tällä tavoin sius, että voi huonosti...vaikka paskaakaan sinä taida välittää...mutta...johinkin asioita pitää purkaa...olla edes näkyvä.
Aika menee muutenkin niin nopeasti...ajattele aiempia sukupolviakin...vastahan se vuonna 95 voitti Suomi jääkiekon, sekin on ollut kuin vasta eilen.
LS
Mutta eihän sitä toinen ihminen voi auttaa tai pelastaa tilanteesra, kyllähänbasioiden muutos on omissa käsissä, ei muiden. Hirveän suuri vastuu tehdä toisesta ihmisestä itselleen apu.
Luin koirasta, jota oli pidetty koe-eläimenä vanhaksi, ei ollut sooeutunut elämään normaalissa oloissa ihmisen lemmikinä enää, kun vapautui, henkisesti oli jotain siinä särkynyt...se koira söi kaikkea mahdollista, ei siis yksinomaan ruokaa vaan kaikkea mahdollista siihen ahdistukseen tai johonkin mitä se laboratorioeläimenä olo oli sille tehnyt, ei voinut jättää mitään näkösälle ja silti se söi, se oli jokin reaktio siihen henkuseen traumaan....sitten se oli niihin ihmisiin takertunut kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. Se jouduttiin silti lopettamaan.
Ehlä olinkin kuin se koira? Takerruin sinuun kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. Ehkä on ihmisiä, joita ei voi auttaa...toivottavasti suhtaudut sillä tavoin, että jatkossakin ihmisiä pyrit auttmaan ja heitä lähestyt iloisin ja vapautunein mielin ja niinhän varmasti teetkin.
Halusin kertoa, että elämä vaan on tällaista ja luontokin voi kaikkea opettaa.. en muustele pahalla...
LS
Tarvitsisin Jumalan apua aika isoon asiaan. Ei se koske varsinaisesti minua, vaikka tavallaanhan vaikuttaa minuun syvästi. Muistatko sen jutun silloin. Joskus annoit kivasti vähän apuja neuvollasi, et yleensä hirveästi neuvonut minua mutta...oli monta vuotta ihan hyvä vaihe asian suhteen, kunnes jokin palasi takaisin. Tai ehkä se oli ollut koko ajan, mutta. Tässä on muutana vuosi ollut tosi rankkaa. Olen itkenyt paljon. Jos se yhtään auttaisi, kuolisin vaikka, sen toisen ihmisen hyvinvoinnin eteen.
Aivan sama minulle. Voisitko rukoilla hänen puolesta. Se koskee niin paljon sydämeen.
LS