Miksei ole enää

Ei kuulu palstoille sellaiset!

Tulisit mussu mun kainaloon nukkummaan yöksi.

Kuin niin. Nythän sitä vasta alkaa ollakin.

Ei ole ehkä kyse itseluottamuksesta vaan tietynlaisesta syrjäytymisestä. Ei minua luokitella syrjäytyneeksi virallisesti kun on töitä ja läheisiä. Mutta olen melko yksinäinen ja ulkopuolinen. Tunnen itseni oudoksi joka paikkaan. En tunne sopivani mihinkään porukkaan.

Toivoi että olisi itseluottamusta enempi, kuitenkin samalla yrittäen tuhota sen. No, ei onnistunut. En ole katkera, vaan kiitän. Oppi talteen ja eteenpäin.

Eipä sitä koskaan ole juuri ollutkaan.

Ei siinä mitään porukoita tarvi, kun on ystäviä ja vähän samanhenkisiä.

Työpaikalla kiusattiin. Tyhmänä jäin. Olisi pitänyt lähteä 10 v. aiemmin ja saada uutta suuntaa.

Se, ketkä hakautuvat seurani, riittä kyllä askemaan itsetuntoa. Samoin se keitä yritetään lykätä seuraani vaikuttavat itsetuntoa alentavasti.

Mutta eipä tässä muuta, kuin entistä sinnikkäämmin kohti tavoitteita ja päämääriä sekä olanakohautus kaikille, jotka yrittävät tehä minusta jonkinlaista ilmaisauttelijaa tai pelkkää käy kaupassa, kirjastossa ja ole kotona maleksijaa.

Niin turhaa ja ajantuhlaamista.