Mitä se viisaus olisi?
Olisiko se makujen viisautta?
Ehkä jotain syvällisempää?
Kuinka tumma suklaa voisi olla niin makea ja niin väkevä samaan aikaan ja kuinka se sekottuisi makean keksin kanssa täydellisesti ja sen keksin kovat rakeet saisivat rakeisuuden osaksi sitä sulkaan pehmeää makua.
Kuin pehmeän ja rauhallisen tyyneyden maun ja jokin terävä kova pieni palanen puskisi läpi ja rouskahtaisi siihen jotain jonka voi samalla maistaa ja tuntea.
Ehkä hetken päästä olisin maistelemassa huuliasi.
Nuo samettisen pehmeät ja täyteläiset........
Se lämmin hento henkäys joka tuntuu..........
:/
Olisiko se makujen viisautta?
Ehkä jotain syvällisempää?
Kuinka tumma suklaa voisi olla niin makea ja niin väkevä samaan aikaan ja kuinka se sekottuisi makean keksin kanssa täydellisesti ja sen keksin kovat rakeet saisivat rakeisuuden osaksi sitä sulkaan pehmeää makua.
Kuin pehmeän ja rauhallisen tyyneyden maun ja jokin terävä kova pieni palanen puskisi läpi ja rouskahtaisi siihen jotain jonka voi samalla maistaa ja tuntea.
Ehkä hetken päästä olisin maistelemassa huuliasi.
Nuo samettisen pehmeät ja täyteläiset........
Se lämmin hento henkäys joka tuntuu..........
:/
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joko sinunkin tekee mieli suklaata?
Tummaa totta kai ja se keksi siihen mukaan.
:/
Jännä tuo sinun mietintäsi täällä :/
Viisaus, maku, syvällisyys...
Oma elämäni on ollut niin helvetin raskas viime vuosien ajan etten jaksa millään liittyä ajatuksiisi.
Koita sinäkin selviytyä kuten minäkin yritän.
🌾
Ehkä olen moodissa kun virittäydyn siihen oikein.
Ehkä pyrkisin täydellisyyteen joka on vain aistiemme herkistämistä maksimiin.
Kaikin käytettävissä olevin apukeinoin voisin viedä sinut huipulle asti, jossa voisit rajalla kiikkua pitkän ajan avuttomana vaatien lisää mutta samalla toivoen ettet tavoittaisi sitä huippua.
Tuntisit ne kaikki säkenöinnit ja virrat jotka kulkisivat kehossasi, etkä hallitsisi itseäsi.
Virittäisin sinut äärimmillesi tasapainottelemaan tuolle huipulle, jossa voisit leijua kaiken muun unohtuessa ja kadotessa.
:/
Sen ajattoman ajan jälkeen palaat huipulta hitaasti takaisin syliini.
Huomaan sinusta, että tavoitit nirvanan.
Eikä se ollut se tunne jonka tavoitit, vaan se joka vei sinut sinne.
:/
Nostan sinut korkealle korkeuksiin ja lasken syvimpiin syvyyksiin.
Leijut niiden välissä hengähtäen ja leväten.
Matkustat mukana kun annat virtojen viedä ja ohjata kun kaikki vain tapahtuu.
Tietämättä mitä seuraavaksi annat kaiken vain tapahtua.........
:/
Palaamme takaisin suklaaseen.
Marianne on meidän yhteinen, sitä ei saa puraista vaikka tahtoisikin.
Kaiken jälkeen me saamme nauttia kumpikin sen raikkaasta mausta ja taistella kiusausta vastaan puraista.
Ehkä pieni näykkäisy sallitaan.
:/
Sokerikoukussa elävä ihminen ajattelee noin. Minä syön pari palaa tummaa suklaata joskus. Yleensä ei edes tee mieli laittaa sokeria suuhun, vehnäjauhoja en käytä lainkaan.