Mikä on paras kaiutin, jota olet päässyt kuuntelemaan?

Ja jotta kukaan ei vinoile, albumi Burn julkaistiin 13 vuotta sitten eli vuonna 2013, joten tuo "15 vuotta sitten" on muutamalla vuodella pyöristetty, mutta kiistatta 13 vuotta on lähempänä 15:ta kuin kymmentä.

On kyllä hieno biisi, jos kaiutin vain avaa sen kolmiulotteisuuden. Huoneakustiikka tuo omat haasteensa ja pienessä huoneessa bassot menevät helposti epämääräiseksi puuroksi, vaikka olisi kuinka kalliit High End -kaiuttimet.

Se on kyllä sääli, ettei omaan asuntoon saa välttämättä kunnon äänentoistoa, vaikka budjetti olisi rajaton. Pitää muuttaa isompaan asuntoon, jotta bassot mahtuvat kuunteluhuoneeseen. Siinä mielessä hifistely on kallis harrastus, jos sen takia joutuu muuttamaan isompaan asuntoon.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Ja jotta kukaan ei vinoile, albumi Burn julkaistiin 13 vuotta sitten eli vuonna 2013, joten tuo "15 vuotta sitten" on muutamalla vuodella pyöristetty, mutta kiistatta 13 vuotta on lähempänä 15:ta kuin kymmentä.

On kyllä hieno biisi, jos kaiutin vain avaa sen kolmiulotteisuuden. Huoneakustiikka tuo omat haasteensa ja pienessä huoneessa bassot menevät helposti epämääräiseksi puuroksi, vaikka olisi kuinka kalliit High End -kaiuttimet.

Se on kyllä sääli, ettei omaan asuntoon saa välttämättä kunnon äänentoistoa, vaikka budjetti olisi rajaton. Pitää muuttaa isompaan asuntoon, jotta bassot mahtuvat kuunteluhuoneeseen. Siinä mielessä hifistely on kallis harrastus, jos sen takia joutuu muuttamaan isompaan asuntoon.

Lue lisää

Surullista on se, että pieni huone voi oikeasti pilata huippulaatuisen hifi-laitteiston äänen. Olen tosissani pohtinut, miksi huippulaatuisten kaiuttimien ääni on asunnossani "täyttä puuroa"? Miksi Ellie Gouldingin legendaarisen ääniraidan bassopää ei soi puhtaasti? Vastaus on pelkkää fysiikka, tai oikeammin akustiikkaa.

Googlen tekoäly osaa kertoa ilman kalliin akustiikkasuunnittelijan palkkaamista: "Huoneessa, jonka mitat ovat 3,6 metriä kertaa 3,35 metriä ja korkeus 2,7 metriä, ongelmallisimmat bassotaajuudet esiintyvät 45–55 Hz:n taajuusalueella, noin 63,5 Hz:ssä, ja massiivisella päällekkäisellä resonanssilla 190,6 Hz:n taajuudella. Nämä ongelmat johtuvat seisovista aalloista (huonemoodista), jotka jäävät loukkuun seinien ja katon yhdensuuntaisten pintojen väliin."

Eikö olekin ironista, että laadukas lattiakaiutin ostetaan juuri sen takia, että bassotoisto on puhdas, tarkka ja ulottuu alas? Sitten kajarit sijoitetaan huoneeseen, jossa "ongelmallisimmat bassotaajuudet esiintyvät 45–55 Hz:n taajuusalueella, noin 63,5 Hz:ssä, ja massiivisella päällekkäisellä resonanssilla 190,6 Hz:n taajuudella."

Juuri se alabasson alue, jonka pitäisi soida kunnolla (40-60 Hz), on täyttä puuroa. Kaiuttimet ovat ilmeisen hyvät, mutta seuraavaksi huoneelle pitää tehdä jotain, että pääsee kuuntelemaan musiikkia. Näitä juttuja kannattaa miettiä ennen kuin laittaa paljon rahaa äänentoistolaitteisiin. Budjettia on pakko jättää myös akustiikkasuunnittelijaan ja huoneen akustoimiseen... Se on hankkeen seuraava vaihe,

Anonyymi00003 kirjoitti:

Surullista on se, että pieni huone voi oikeasti pilata huippulaatuisen hifi-laitteiston äänen. Olen tosissani pohtinut, miksi huippulaatuisten kaiuttimien ääni on asunnossani "täyttä puuroa"? Miksi Ellie Gouldingin legendaarisen ääniraidan bassopää ei soi puhtaasti? Vastaus on pelkkää fysiikka, tai oikeammin akustiikkaa.

Googlen tekoäly osaa kertoa ilman kalliin akustiikkasuunnittelijan palkkaamista: "Huoneessa, jonka mitat ovat 3,6 metriä kertaa 3,35 metriä ja korkeus 2,7 metriä, ongelmallisimmat bassotaajuudet esiintyvät 45–55 Hz:n taajuusalueella, noin 63,5 Hz:ssä, ja massiivisella päällekkäisellä resonanssilla 190,6 Hz:n taajuudella. Nämä ongelmat johtuvat seisovista aalloista (huonemoodista), jotka jäävät loukkuun seinien ja katon yhdensuuntaisten pintojen väliin."

Eikö olekin ironista, että laadukas lattiakaiutin ostetaan juuri sen takia, että bassotoisto on puhdas, tarkka ja ulottuu alas? Sitten kajarit sijoitetaan huoneeseen, jossa "ongelmallisimmat bassotaajuudet esiintyvät 45–55 Hz:n taajuusalueella, noin 63,5 Hz:ssä, ja massiivisella päällekkäisellä resonanssilla 190,6 Hz:n taajuudella."

Juuri se alabasson alue, jonka pitäisi soida kunnolla (40-60 Hz), on täyttä puuroa. Kaiuttimet ovat ilmeisen hyvät, mutta seuraavaksi huoneelle pitää tehdä jotain, että pääsee kuuntelemaan musiikkia. Näitä juttuja kannattaa miettiä ennen kuin laittaa paljon rahaa äänentoistolaitteisiin. Budjettia on pakko jättää myös akustiikkasuunnittelijaan ja huoneen akustoimiseen... Se on hankkeen seuraava vaihe,

Lue lisää

"45 Hz – 55 Hz:n bassopuuron vyöhyke: Koska huoneen pituus (3,6 m) ja leveys (3,35 m) ovat hyvin samankaltaisia, niiden perustaajuudet (47,6 Hz ja 51,2 Hz) kasaantuvat tiiviisti yhteen. Tämä aiheuttaa massiivisen ja laajan subbassoenergian kertymisen, joka kuulostaa erittäin hallitsemattomalta ja jylisevältä."

Kerrankin allekirjoitan sen, mitä tekoäly osaa sanoa jo huoneen mittojen perusteella. Omilla korvillaan kuulee sen, että "ei soi hyvin". Alabassojen alue on "erittäin hallitsematon ja jylisevä". Kuten sanoin, bassot ovat yhtä puuroa. Asialla ei ole mitään tekemistä kaiuttimien laadun kanssa, vaan huoneen mittojen kanssa.

Ketjun aiheena ovat kaiuttimet, mutta kaiuttimet ovat yleensä aina jossain huoneessa, joten kaiuttimista ei voi puhua, jos ei samalla puhuta niille sopivasta huoneesta.

Anonyymi00004 kirjoitti:

"45 Hz – 55 Hz:n bassopuuron vyöhyke: Koska huoneen pituus (3,6 m) ja leveys (3,35 m) ovat hyvin samankaltaisia, niiden perustaajuudet (47,6 Hz ja 51,2 Hz) kasaantuvat tiiviisti yhteen. Tämä aiheuttaa massiivisen ja laajan subbassoenergian kertymisen, joka kuulostaa erittäin hallitsemattomalta ja jylisevältä."

Kerrankin allekirjoitan sen, mitä tekoäly osaa sanoa jo huoneen mittojen perusteella. Omilla korvillaan kuulee sen, että "ei soi hyvin". Alabassojen alue on "erittäin hallitsematon ja jylisevä". Kuten sanoin, bassot ovat yhtä puuroa. Asialla ei ole mitään tekemistä kaiuttimien laadun kanssa, vaan huoneen mittojen kanssa.

Ketjun aiheena ovat kaiuttimet, mutta kaiuttimet ovat yleensä aina jossain huoneessa, joten kaiuttimista ei voi puhua, jos ei samalla puhuta niille sopivasta huoneesta.

Lue lisää

Tekoäly opasti panostamaan huoneen akustiikkaan ja vasta sen jälkeen, jos korjattavaa jää, huonekorjaimeen (DSP).

Olen hankkinut/tilannut viime lauantain jälkeen 1750 €:lla bassoansoja. Katsotaan, miten huoneen oikut saadan kuriin ja kaiuttimet laulamaan, kuten niiden kuuluu laulaa. Mainostamatta mitään tiettyä firmaa hajautin ostot eri puoteihin. Bassoansojen etsijä löytää helpotusta huoneakustiikan ongelmiin mm. yrityksiltä
https://akustiikka.com/
https://ideaali.fi/
https://www.hoerzone.de/shop/

Suomalainen Akustiikka.com myy mm. Bassan bassoansoja, hinta 398,00 €/kpl. Ideaalin kautta ostin kroatiassa valmistettuja Sonitus Acoustics Decotrap Natur -bassoansoja, hinta 140 €/kpl. Sen jälkeen innostuin vielä akustoimaan huoneen takanurkkia tilaamalla tänään Sonitus Acoustics Decotrap Natur -bassoansoja saksalaisesta nettikaupasta halvan hinnan takia (noin 100 €/kpl). Rahtikuluineen Saksasta tulee 4 kpl Sonitus Acoustics Decotrap -bassoansoja halvemmalla kuin suomalaiselta toimijalta 3 kpl.

Tämä on siitä ikävä harrastus, että se vie mukanaan ja rahanmeno on sen mukaista. Varmasti monella miljonärillä on hulppeat Hifit asunnossaan ja huoneakustiikkaan panostettu, mutta köyhälle tavikselle 1750 € bassoansoihin on iso summa. Pahaa tekee kuin katsoo luottokortilla oleviaa veloituksia.

1750 €:lla olisi voinut tehdä pienen ulkomaanmatkan. Nyt se summa meni bassoansoihin. Asiaa ei kehtaa kertoa kenellekään maallikolle. Eiväthän he asiaa voisikaan ymmärtää. "Laitoit pari tonnia bassoansoihin?" "Niin tein."

Jos nämä eivät tuota tulosta, pitää hankkia vielä huonekorjain (DSP). Hyvän hinta on 900 €. Se poistaa sähköisesti huoneakustiikan ongelmat, mutta fiksua on poistaa pahimmat vaivat oikeilla akustisilla ratkaisuilla. Ei kukaan saa vaikkapa kellarin betonista väestönsuojaa soimaan konserttisalin lailla vain sähköisesti ääntä säätämällä.

Kaikki lähtee akustiikasta ja kuunteluhuoneen akustoimisesta. Kun huoneakustiikan ongelmista on korjattu suurin osa fyysisillä ratkaisuilla (bassoansat, diffuusorit. vaimennuslevyt), loppu säädetään sähköisesti kuntoon.

Ketjun aihe on kaiuttimet ja kaiuttimistahan se ääni kuuluu. Kuunteluhuoneen ei kuitenkaan kuulu värittää kaiuttimien tuottamaa ääntä ja jopa pilata hyvää äänentoistoa, joten akustiikka liittyy hyvin läheisesti kaiuttimiin ja äänentoistoon. Muistakaahan se, Hifi-harrastajat.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Tekoäly opasti panostamaan huoneen akustiikkaan ja vasta sen jälkeen, jos korjattavaa jää, huonekorjaimeen (DSP).

Olen hankkinut/tilannut viime lauantain jälkeen 1750 €:lla bassoansoja. Katsotaan, miten huoneen oikut saadan kuriin ja kaiuttimet laulamaan, kuten niiden kuuluu laulaa. Mainostamatta mitään tiettyä firmaa hajautin ostot eri puoteihin. Bassoansojen etsijä löytää helpotusta huoneakustiikan ongelmiin mm. yrityksiltä
https://akustiikka.com/
https://ideaali.fi/
https://www.hoerzone.de/shop/

Suomalainen Akustiikka.com myy mm. Bassan bassoansoja, hinta 398,00 €/kpl. Ideaalin kautta ostin kroatiassa valmistettuja Sonitus Acoustics Decotrap Natur -bassoansoja, hinta 140 €/kpl. Sen jälkeen innostuin vielä akustoimaan huoneen takanurkkia tilaamalla tänään Sonitus Acoustics Decotrap Natur -bassoansoja saksalaisesta nettikaupasta halvan hinnan takia (noin 100 €/kpl). Rahtikuluineen Saksasta tulee 4 kpl Sonitus Acoustics Decotrap -bassoansoja halvemmalla kuin suomalaiselta toimijalta 3 kpl.

Tämä on siitä ikävä harrastus, että se vie mukanaan ja rahanmeno on sen mukaista. Varmasti monella miljonärillä on hulppeat Hifit asunnossaan ja huoneakustiikkaan panostettu, mutta köyhälle tavikselle 1750 € bassoansoihin on iso summa. Pahaa tekee kuin katsoo luottokortilla oleviaa veloituksia.

1750 €:lla olisi voinut tehdä pienen ulkomaanmatkan. Nyt se summa meni bassoansoihin. Asiaa ei kehtaa kertoa kenellekään maallikolle. Eiväthän he asiaa voisikaan ymmärtää. "Laitoit pari tonnia bassoansoihin?" "Niin tein."

Jos nämä eivät tuota tulosta, pitää hankkia vielä huonekorjain (DSP). Hyvän hinta on 900 €. Se poistaa sähköisesti huoneakustiikan ongelmat, mutta fiksua on poistaa pahimmat vaivat oikeilla akustisilla ratkaisuilla. Ei kukaan saa vaikkapa kellarin betonista väestönsuojaa soimaan konserttisalin lailla vain sähköisesti ääntä säätämällä.

Kaikki lähtee akustiikasta ja kuunteluhuoneen akustoimisesta. Kun huoneakustiikan ongelmista on korjattu suurin osa fyysisillä ratkaisuilla (bassoansat, diffuusorit. vaimennuslevyt), loppu säädetään sähköisesti kuntoon.

Ketjun aihe on kaiuttimet ja kaiuttimistahan se ääni kuuluu. Kuunteluhuoneen ei kuitenkaan kuulu värittää kaiuttimien tuottamaa ääntä ja jopa pilata hyvää äänentoistoa, joten akustiikka liittyy hyvin läheisesti kaiuttimiin ja äänentoistoon. Muistakaahan se, Hifi-harrastajat.

Lue lisää

Kaksi viikkoa on kulunut. Missä mennään? Bassan bassoansat tulivat kesäkuussa kahdessa arkipäivässä ja ovat olleet käytössä siitä alkaen. Su 21.6. tilaamani Sonituksen bassoansat eivät ole vielä saapuneet. Niille on luvattu toimitusajaksi "aikaisintaan pe 10.7. tai sen jälkeinen viikko 13.-17.7.". Saksalainen verkkokauppa antoi toimitusajaksi pe 26.6. "Noin kaksi viikkoa".

Tässä alkaa kahden viikon kesäloma tuntua lyhkäiseltä. Sonituksen tuotteet eivät tällä viikolla ehdi kyllä enää saapua, joten se oli tässä. Maanantaina taas töihin ja arki jatkuu. Nykyihminen on niin kiireinen ja kärsimätön, että yli 3 viikon toimistusaika saattaa tuntua pitkältä. Yllättävä tieto oli, että Sonitus Acousticsin tehtaalla ei ole mitään varastoa, vaan tuotteet tehdään vain tilauksesta. Tyyliin: "Tällä viikolla saapuneet tilaukset tuotetaan ensi viikon aikana ja lähetetään sitten jälleenmyyjälle." Siksi kestää, kun tuotteita ei ole tehtaalla varastossa ollenkaan.

Mikä saa ihmisen hakemaa hyvää äänentoistoa ja hassaamaan siihen hullusti rahaa? Pitääkö olla vähän päästään sekaisin? Elokuvissa audioharrastajat näytetään usein tietynlaisina: "Elokuvissa huippuluokan audiofiilejä kuvataan usein omalaatuisina tai neuroottisina, koska heidän harrastuksensa sopii täydellisesti visuaalisesti esitellyksi. Elokuvantekijät käyttävät pakkomiellettä kalliisiin ja pitkälle erikoistuneisiin laitteisiin viestiäkseen hahmon perfektionismista, irtautumisesta todellisuudesta tai täydellisen hallinnan tarpeesta. Useat erityiset tarinankerronnan ja kulttuuriset syyt selittävät tätä kuvausta.

Pakkomielteen visualisointi: Koska musiikin kuuntelu on näkymätön sisäinen kokemus, ohjaajien on visualisoitava se. Huone, joka on täynnä massiivisia, vaikuttavia kaiuttimia, korkeita tyhjiöputkia ja akustisia ratkaisuja, osoittaa heti yleisölle, että hahmo on syvästi pakkomielteinen.

Pakkomielteen visualisointi: Koska musiikin kuuntelu on näkymätön sisäinen kokemus, ohjaajien on visualisoitava se. Huone, joka on täynnä massiivisia, vaikuttavia kaiuttimia, 50 kg painavia ja hehkuvia McIntoshin putkivahvareita ja akustisia ratkaisuja, osoittaa heti yleisölle, että hahmo on syvästi pakkomielteinen.

Elitistinen ja niche-kulttuuri: Harrastus yhdistetään usein valtavaan vaurauteen, tekniseen ammattikieleen ja "käärmeenöljyyn" perustuviin päivityksiin (kuten uskomattoman kalliisiin kaapeleihin). Elokuvissa tämä toimii helppona hahmonrakennustyökaluna, joka korostaa hahmon ylimielisyyttä, irtautumista arjen haasteista tai hyper-niche-kiinnostuksen kohteita."

Suomessa on niin vähän harrastajia, että en ole kokemut vastaavaa tyypittelyä tapahtuvaksi, mutta onhan se totta, että ylimääräistä rahaa on oltava, jos aikoo harrastaa.

Ei kukaan ihan tavallinen normikansalainen, joka lyhentelee pankkilainaa ja laittaa kaikki rahat lasten harrastuksiin pysty välttämättä ostamaan 14.000 euron kaiuttimia tai 5.000 euron vahvistinta, ja sen jälkeen laittamaan 2.000 euroa huoneakustiikan paranteluun. Ja heti sen jälkeen mieti, että pitäisikö CD-soitin vaihtaa uuteen, kun kerran vauhtiin on päästy ja hankkia nyt sitten vielä DSP, kun se maksaa "vain" 900 euroa.

Jos joku miljonääri laittaa Reddittiin kuvan äänentoistolaitteistaan tai autotallistaan, niin näkeehän sen heti, onko pankkitilillä vähän ylimääräistä. Isoihin poikiin verrattuna minä olen ihan alimman kastin harrastelija näissä hommissa, mutta tavoite on hiljalleen kehittää äänentoistolaitteistoa ja huoneakustiikkaa niin, että vain taivas on rajana.

Pakko vielä sanoa, että onhan se uskomaton kokemus, kun vahvistimessa on voimaa "rajattomasti" ajamaan kaiuttimia kovempaa kuunnellessa. Korvien kipukynnys ylittyy ja kaiutin soi ihan puhtaasti eikä vahvarikaan ole lähelläkään rajojaan. Kerrostaloasunnon pienessä olohuoneessa 220 Wattia per kanava jatkuvaa ja hetkellistä paljon enemmän tehoa antava vahvistin on riittävä, verratuna vaikkapa johonkin 2x60 wattia antavaan perus-integoituun vahvariin.

Vertauskuvallisesti tehokas vahvistin on kuin 600 hevosvoimainen auto sen jälkeen, kun olet koko ikäsi ajanut 100 hevosvoimaisella autolla. Ei tarvitse painaa kaasupoljinta lattiaan, kun huomaa 600 hevosvoimaisen myllyn antavan voimaa "rajattomasti". Voit käyttää moottorin tehosta puolet ja tietää, että vielä on puolet reservissä, jos satut tarvitsemaan lisää. Näin myös kaiuttimia ajava vahvistin valitaan niin, ettei koskaan joudu käyttämään kaikkea tehoa, mutta reserviä on hyvä olla.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Kaksi viikkoa on kulunut. Missä mennään? Bassan bassoansat tulivat kesäkuussa kahdessa arkipäivässä ja ovat olleet käytössä siitä alkaen. Su 21.6. tilaamani Sonituksen bassoansat eivät ole vielä saapuneet. Niille on luvattu toimitusajaksi "aikaisintaan pe 10.7. tai sen jälkeinen viikko 13.-17.7.". Saksalainen verkkokauppa antoi toimitusajaksi pe 26.6. "Noin kaksi viikkoa".

Tässä alkaa kahden viikon kesäloma tuntua lyhkäiseltä. Sonituksen tuotteet eivät tällä viikolla ehdi kyllä enää saapua, joten se oli tässä. Maanantaina taas töihin ja arki jatkuu. Nykyihminen on niin kiireinen ja kärsimätön, että yli 3 viikon toimistusaika saattaa tuntua pitkältä. Yllättävä tieto oli, että Sonitus Acousticsin tehtaalla ei ole mitään varastoa, vaan tuotteet tehdään vain tilauksesta. Tyyliin: "Tällä viikolla saapuneet tilaukset tuotetaan ensi viikon aikana ja lähetetään sitten jälleenmyyjälle." Siksi kestää, kun tuotteita ei ole tehtaalla varastossa ollenkaan.

Mikä saa ihmisen hakemaa hyvää äänentoistoa ja hassaamaan siihen hullusti rahaa? Pitääkö olla vähän päästään sekaisin? Elokuvissa audioharrastajat näytetään usein tietynlaisina: "Elokuvissa huippuluokan audiofiilejä kuvataan usein omalaatuisina tai neuroottisina, koska heidän harrastuksensa sopii täydellisesti visuaalisesti esitellyksi. Elokuvantekijät käyttävät pakkomiellettä kalliisiin ja pitkälle erikoistuneisiin laitteisiin viestiäkseen hahmon perfektionismista, irtautumisesta todellisuudesta tai täydellisen hallinnan tarpeesta. Useat erityiset tarinankerronnan ja kulttuuriset syyt selittävät tätä kuvausta.

Pakkomielteen visualisointi: Koska musiikin kuuntelu on näkymätön sisäinen kokemus, ohjaajien on visualisoitava se. Huone, joka on täynnä massiivisia, vaikuttavia kaiuttimia, korkeita tyhjiöputkia ja akustisia ratkaisuja, osoittaa heti yleisölle, että hahmo on syvästi pakkomielteinen.

Pakkomielteen visualisointi: Koska musiikin kuuntelu on näkymätön sisäinen kokemus, ohjaajien on visualisoitava se. Huone, joka on täynnä massiivisia, vaikuttavia kaiuttimia, 50 kg painavia ja hehkuvia McIntoshin putkivahvareita ja akustisia ratkaisuja, osoittaa heti yleisölle, että hahmo on syvästi pakkomielteinen.

Elitistinen ja niche-kulttuuri: Harrastus yhdistetään usein valtavaan vaurauteen, tekniseen ammattikieleen ja "käärmeenöljyyn" perustuviin päivityksiin (kuten uskomattoman kalliisiin kaapeleihin). Elokuvissa tämä toimii helppona hahmonrakennustyökaluna, joka korostaa hahmon ylimielisyyttä, irtautumista arjen haasteista tai hyper-niche-kiinnostuksen kohteita."

Suomessa on niin vähän harrastajia, että en ole kokemut vastaavaa tyypittelyä tapahtuvaksi, mutta onhan se totta, että ylimääräistä rahaa on oltava, jos aikoo harrastaa.

Ei kukaan ihan tavallinen normikansalainen, joka lyhentelee pankkilainaa ja laittaa kaikki rahat lasten harrastuksiin pysty välttämättä ostamaan 14.000 euron kaiuttimia tai 5.000 euron vahvistinta, ja sen jälkeen laittamaan 2.000 euroa huoneakustiikan paranteluun. Ja heti sen jälkeen mieti, että pitäisikö CD-soitin vaihtaa uuteen, kun kerran vauhtiin on päästy ja hankkia nyt sitten vielä DSP, kun se maksaa "vain" 900 euroa.

Jos joku miljonääri laittaa Reddittiin kuvan äänentoistolaitteistaan tai autotallistaan, niin näkeehän sen heti, onko pankkitilillä vähän ylimääräistä. Isoihin poikiin verrattuna minä olen ihan alimman kastin harrastelija näissä hommissa, mutta tavoite on hiljalleen kehittää äänentoistolaitteistoa ja huoneakustiikkaa niin, että vain taivas on rajana.

Pakko vielä sanoa, että onhan se uskomaton kokemus, kun vahvistimessa on voimaa "rajattomasti" ajamaan kaiuttimia kovempaa kuunnellessa. Korvien kipukynnys ylittyy ja kaiutin soi ihan puhtaasti eikä vahvarikaan ole lähelläkään rajojaan. Kerrostaloasunnon pienessä olohuoneessa 220 Wattia per kanava jatkuvaa ja hetkellistä paljon enemmän tehoa antava vahvistin on riittävä, verratuna vaikkapa johonkin 2x60 wattia antavaan perus-integoituun vahvariin.

Vertauskuvallisesti tehokas vahvistin on kuin 600 hevosvoimainen auto sen jälkeen, kun olet koko ikäsi ajanut 100 hevosvoimaisella autolla. Ei tarvitse painaa kaasupoljinta lattiaan, kun huomaa 600 hevosvoimaisen myllyn antavan voimaa "rajattomasti". Voit käyttää moottorin tehosta puolet ja tietää, että vielä on puolet reservissä, jos satut tarvitsemaan lisää. Näin myös kaiuttimia ajava vahvistin valitaan niin, ettei koskaan joudu käyttämään kaikkea tehoa, mutta reserviä on hyvä olla.

Lue lisää

Jotain tuli kahteen kertaan ja tämä jäi puuttumaan:

"Elokuvissa audiofiilit kuvataan usein etsivän "täydellistä" ääntä. Tämä pyrkimys äänen eristämiseen ja virheettömään äänentoistoon kaoottisessa maailmassa sopii täydellisesti yhteen kontrolloivan tai epäsosiaalisen luonteen trooppien kanssa (kuten Patrick Bateman elokuvassa American Psycho)."

Allekirjoitan tuon täysin. Minulla on 100 %:nen pyrkimys virheettömään äänentoistoon kaoottisessa maailmassa. Olen luonteeltani epäsosiaalinen. Olen kuitenkin myös rehellinen. Pystyn myöntämään, ettei tavallisten kaiutinjohtojen vaihtaminen 500 euron kaiutinkaapeleihin tuonut mitään havaittavaa muutosta ääneen. Mutta tulipa kokeiltua.

Kyse ei ole päämäärästä, vaan matkasta. Sillä ei ole mitään merkitystä, saako huoneakustiikan kuntoon ja kaiuttimien soinnin linjaan. Kyse on siitä matkasta, mitä sen eteen piti tehdä.

Burmester B25 kaiuttimia pääsin kuuntelemaan 12 vuotta sitten, mutta en niitä ostanut enkä sellaisia ole koskaan omistanut. Se on paras kuulemani kaiutin. En tiedä oliko sattumaa, mutta paikallisen audioliikkeen demohuoneessa ne vain sattuivat soimaan täydellisesti.

Nykyisin minulla on käytettynä ostetut B18 -malliset Burmesterit. Ne ovat B20, B25 ja B30 mallien seuraaja.

Euroopassa tehdään paljon hyviä kaiuttimia. Vain taivas on rajana hinnalle. Ranskalainen Focal tekee huippukaiuttimia, kuten myös italialainen Sonus Faber. Marten tekee Ruotsissa käsityönä huippukaiuttimia.

Kaiuttimet ovat vähän kuin autot: moni valmistaja tekee huipputuotteita. Autoissa on jokaisen oma mieltymys, haluaako ostaa AMG mersun, M-sarjan BMW:n tai RS-Audin. Kaikki samanlaisia urheilullisia autoja, mutta silti erilaisia. Näin myös huippukaiuttimet. Hintalapultaan samanlaisia eli kalliita, mutta silti erilaisia.

Hifi on mukava harrastus, mutta rehellisesti sanottuna "liian kallis" tavalliselle keskituloiselle palkansaajalle eli ketjun avaajalle. Suomalaisesta keskipalkasta on vaikeaa säästää isoja rahasummia, mutta jos saa säästöön edes jonkin verran joka kuukausi, kertyy siitä pitkän ajan kuluessa isompi potti.

Onneksi hyviä kaiuttimia saa käytettynä. Käytettynä ostettuna vastine rahalle on todella hyvä. Ostin edelliset kaiuttimeni käytettyinä ja nykyiset kaiuttimet käytettyinä. En ole elämäni aikana ostanut ainoitakaan kaiuttimia uutena. Sain ensimmäiset kaittimeni lahjaksi vanhemmilta (jotkin 90-luvun kotimaiset OR-kaiuttimet). Sitten ostin kaytetyt kaiuttimet 2013 syksyllä tai 2014 keväällä. En muista enää tarkalleen vuotta. Nämä 12 vuotta käytössäni olleet kaiuttimet vaihtuivat "uusiin" käytettyihin kaiuttimiin kesäkuussa 2026.

Rahaa voi laittaa harrastukseen juuri sen verran kuin on. Laitteet ovat pitkäikäisiä.

Hyvä näkemys tilanteeseen, että "bassot eivät mahdu huoneeseen". Olohuoneeni on juuri sen kokoinen, että hyvin lähelle kuuntelupaikkaa muodostuu iso bassokostuma noin 60 Hz:n taajuudella. Se selviää testi-CD:ltä, jossa on eri äänitaajuuksilla olevia siniaaltoja. CD-levyllä on eri taajuuksilla olevia äänisignaaleja, joilla voi tutkia, mitä huoneessa tapahtuu eri taajuuksilla.

Nämä seisovat allot, jotka korostavat toisiaan, ovat ikävästi 60 Hz:n paikkeilla. Ne aiheuttavat sen, että matalamma bassotaajuudet peittyvät alleen. 60 Hz:n bassotaajuudet ovat niin matalia ääniä, että niitä on todella haastavaa saada kuriin bassoansoilla. Tarvitaan todella isoja ja järeitä rakenteita hillitsemään matalien taajuuksien korostumia.

Mareksound myy Vicoustic Mega Bass Trap XXL bassoansaa, joka maksaa 2159 €/pari. Tuotteen koko on K x L x S 2380x1279x683mm. Eihän tuollainen mahdu kenenkään normaaliin olohuoneeseen. Bassoansan paino on 30 kg/kpl. Mutta tuon kokoinen sen pitää olla, että se oikeasti toimii! Kuka tavallinen ihminen hankkii 2 kpl yli 2 m korkeita ja 1,3 metriä leveitä 30 kg:n bassoansoja olohuoneeseensa? Hyvin harva. Eri asia on, jos on erillinen kuunteluhuone ja ns. rajaton budjetti. Tavallisella ihmisellä ei ole erillistä kuunteluhuonetta eikä rajatonta budjettia.

Taistelu bassokorostumia vastaan on hankalaa, painavaa ja kallista. Ja vie paljon tilaa huoneesta. Minä laitoin omaan olohuoneeseeni (pinta-ala 12 m2) 2 kpl Bassan 60 bassoansoja (398 €/kpl) ja 6 kpl Sonitus Acoustics Decotrap Natur -bassoansoja (140 €/kpl). Rahaa paloi postikuluineen ja asennusliimoineen järkyttävät noin 1700 €.

Tuliko ongelma kuntoon? Ei tullut. Edelleen 60 Hz:n paikkeilla basso kumisee huoneessa juurikin siinä, missä on kuuntelupaikkani. Tilanne on parempi kuin aikaisemmin, mutta ei likikään poistunut.

Tavallisessa olohuoneessa on vaikeaa sijoittaa bassoansaa juuri siihen kohtaan huonetta, jossa sen pitäisi olla. Helpointa on laittaa ne huoneen nurkkiin, mutta siellä niiden vaikutus ei välttämättä ole paras mahdollinen. Hyvin ristiriitainen ja haastava tilanne.

Bassoansa toimii vain, kun sen voi sijoittaa juuri oikeaan kohtaan. Eihän kukaan laita laastariakaan vuotavan haavan viereen, vaan laastari laitetaan haavan päälle. Tavallisessa olohuoneessa ei välttämättä onnistu bassoansan sijoittaminen oikeaan kohtaan huonetta.

Omasta hankkeestani viisastuneena: jos sinulla 1000€:n budjetti huoneen akustoimiseen, niin älä akustoi ollenkaan. Hanki DSP, joka säätää äänen niin, että bassokorostumat poistuvat. Esim. DSPeaker Anti-Mode 2.0 Dual Core maksaa 899 €. Sillä saa isomman vaikituksen ääneen kuin laittamalla kaksi kertaa enemmän rahaa huoneen akustoimiseen.

Akustoi vasta siinä kohtaa huonetta, kun "rahaa löytyy" eikä budjetissa tarvitse säästellä.

Yleensä kaupalliset kaiuttimet ovat tasalaatuisia, yksilöllisempää vaihtelua on käsityönä tehdyissä todennäköisemmin.
Lastulevy on tasalaatuisempaa massiivipuuhun nähden, ihan vain esimerkkinä.

Olen samaa mieltä. Voit olla varma, että tämä ei ole tekoälyn kirjoittamaa.

Akustointihankkeen yksi ongelma oli Sonitus -bassoansojen pitkä toimitusaika. Varaudu odottamaan ainakin 4 viikkoa, että saat tilaamasi tuotteet. Saksalaisesta verkkokaupasta ennen juhannusta tilaamani tuotteet saapuivat ma 27.7. Suunnilleen 4,5 viikkoa toimitusaika. Suomalaisen verkkokaupan kautta sama juttu: toimitusaika oli noin 4 vko ja 1 päivä.

Sitten vielä se, että Sonitus Acoustics Decotrap Natur -bassoansan laatu ei ole paras mahdollinen. Taustan vaahtomuovi oli leikattu/liimattu vähän eri tavalla joissakin yksilöissä. Et siis saa niistä millilleen suoraa tornia, kun pinoat päällekkäin.

Jokainen yksilö ei myöskään liimautunut seinään kunnolla, johtuen tästä laatuvaihtelusta. Ensimäinen meni hienosti, mutta jo toinen liimaamani bassoansa tipahti alas seinältä johtuen huonosti tehtaalla leikatusta vaahtomuovista, joka ei tullut etulevyjen kulmaan kunnolla. Etulevy korotti bassoansaa niin, ettei sen toinen kylki liimautunut seinään ollenkaan. Olisi pitänyt sahata vanerista etulevyä pari millimetriä eri mittaiseksi. Mikä painajainen.

Lisäksi vielä se, että liimaaminen on ainoa toimiva tapa kiinnittää Sonitus Acoustics Decotrap Natur seinään. Liimaaminen on hyvin pysyvä ratkaisu. Näitä ei pureta pois. Tai jos purat, joudut maalaamaan olohuoneen seinät.

Lopulta tein niin, että laitoin Bassan bassoansat huoneen nurkkiin ja pinosin Sonitukset (3 kpl kumpaankin nurkkaan) niiden päälle. Bassan bassoansan päälle tullut alin Sonitus ei vaadi liimausta, mutta ylemmät 2 kpl vaativat. Muutoin tornista ei tule suora. Sonitus Decotrap on nimittäin viistetty niin, että jos laitat 3 kpl päällekkäin, torni ei ole suora. Ylemmät muljahtavat irti seinästä ja koko komeus näyttää hirveältä. Ne on siis pakko liimata seinään! Ei hyvä.

Tuotteen laadun (eivät tasalaatuisia), ominaisuuksien (ei pinottavissa suoraksi torniksi ilman liimaamista) ja asennustavan takia (pakko liimata seinään) en voi suositella Sonitus Acoustics Decotrap Natur -bassoansaa. Etsikää markkinoilta järkevämpi vaihtoehto. Minulle se on liian myöhäistä.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Voit olla varma, että tämä ei ole tekoälyn kirjoittamaa.

Akustointihankkeen yksi ongelma oli Sonitus -bassoansojen pitkä toimitusaika. Varaudu odottamaan ainakin 4 viikkoa, että saat tilaamasi tuotteet. Saksalaisesta verkkokaupasta ennen juhannusta tilaamani tuotteet saapuivat ma 27.7. Suunnilleen 4,5 viikkoa toimitusaika. Suomalaisen verkkokaupan kautta sama juttu: toimitusaika oli noin 4 vko ja 1 päivä.

Sitten vielä se, että Sonitus Acoustics Decotrap Natur -bassoansan laatu ei ole paras mahdollinen. Taustan vaahtomuovi oli leikattu/liimattu vähän eri tavalla joissakin yksilöissä. Et siis saa niistä millilleen suoraa tornia, kun pinoat päällekkäin.

Jokainen yksilö ei myöskään liimautunut seinään kunnolla, johtuen tästä laatuvaihtelusta. Ensimäinen meni hienosti, mutta jo toinen liimaamani bassoansa tipahti alas seinältä johtuen huonosti tehtaalla leikatusta vaahtomuovista, joka ei tullut etulevyjen kulmaan kunnolla. Etulevy korotti bassoansaa niin, ettei sen toinen kylki liimautunut seinään ollenkaan. Olisi pitänyt sahata vanerista etulevyä pari millimetriä eri mittaiseksi. Mikä painajainen.

Lisäksi vielä se, että liimaaminen on ainoa toimiva tapa kiinnittää Sonitus Acoustics Decotrap Natur seinään. Liimaaminen on hyvin pysyvä ratkaisu. Näitä ei pureta pois. Tai jos purat, joudut maalaamaan olohuoneen seinät.

Lopulta tein niin, että laitoin Bassan bassoansat huoneen nurkkiin ja pinosin Sonitukset (3 kpl kumpaankin nurkkaan) niiden päälle. Bassan bassoansan päälle tullut alin Sonitus ei vaadi liimausta, mutta ylemmät 2 kpl vaativat. Muutoin tornista ei tule suora. Sonitus Decotrap on nimittäin viistetty niin, että jos laitat 3 kpl päällekkäin, torni ei ole suora. Ylemmät muljahtavat irti seinästä ja koko komeus näyttää hirveältä. Ne on siis pakko liimata seinään! Ei hyvä.

Tuotteen laadun (eivät tasalaatuisia), ominaisuuksien (ei pinottavissa suoraksi torniksi ilman liimaamista) ja asennustavan takia (pakko liimata seinään) en voi suositella Sonitus Acoustics Decotrap Natur -bassoansaa. Etsikää markkinoilta järkevämpi vaihtoehto. Minulle se on liian myöhäistä.

Lue lisää

Tässä kohtaa rahani ovat loppu, joten hanke päättyy tähän. Minulla ei ole varaa hankkia 899 €:n signaaliprosessoria (DSP), joka muokkaisi äänen täydelliseksi.

Jos olisin tiennyt, kuinka pieni vaikutus huoneakustiikkaan Sonitus Acoustics Decotrap Natur -bassoansoilla on, en olisi koskaan hankkinut niitä. Sillä rahalla mitä niihin laiotin (6 x 140 € + asennusliima = 870 €) olisi saanut DSP:n.

Eli jos olisi aikakone, palaisin ajassa taaksepäin, hankkisin 2 kpl Bassan bassoansoja sekä DSPeakerin Anti-Mode 2.0 Dual Core DSP:n. Sillä hankinnalla saisi hyvän vastineen rahoille. Nyt meni 870 € "hukkaan" ja joutui tahimaan Sonituksen bassoansoja liimalle olohuoneen seinien nurkkiin. Harmittaa vieläkin, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Vain virheiden ja tyhjän pankkitlin kautta voi oppia asioita.

Ei silti kannata lopettaa harrastusta, jos laitteet löytyvät. Kannattaaa kuunnella, vaikka ääni/akustiikka ei olisi täydellinen.