Sairastuin sosiaalisten tilanteiden pelkoon noin vuosi sitten ollessani 17-vuotias. Aiemmin nämä tilanteet eivät aiheuttaneet mitään ongelmia, enkä ole missään elämän vaiheessani ollut ujo, lukuunottamatta varhaislapsuuttani, jolloin vierastin uusia ihmisiä todella paljon. Nykyään jännityksestä huolimatta pystyn hyvin solmimaan uusia ihmissuhteita, no problem.
MUTTA. Tämä jännittäminen, ahdistus ja pelot rajoittavat elämää jo nyt! En uskalla osallistua erilaisiin juhlatilaisuuksiin, en uskalla hyödyntää hyviä esiintymistaitojani missään enkä uskalla edes lähteä hyvien kavereiden kanssa pizzalle ja kaupungilla liikkuminenkin on aina hirveätä itsetarkkailua saati sitten suuret marketit. Eniten minua vaivaa näissä sos. tilanteissa käsien tärinä sekä niskojen älytön jäykistyminen sekä pinnallinen hengitys.
Propralia olen kokeillut, ihan ok lääke, mutta se ei juurikaan auta kaikkiin oireisiin, haluaisin pysyvän avun! Samoin hypnoterapia ja koulupsykologi - vain pienen pientä apua ollut.
"Älä unelmoi, elä unelmaasi" -> Tuo lause masentaa aina päiväni, koska haluaisin kovasti elää unelmaani ja päästä duuniin, jossa olisin esiintyvässä roolissa, mutta jännittäminen ja esiintyminen on mahdoton yhtälö. Pari kertaa koulussakin olen lintsannut esityksiä ja joskus en ole uskaltanut muiden kanssa mennä ruokailemaan. Ensi vuotta pelkään ihan älyttömästi... Pelkään, että joudun keskeyttämään koulun käynnin :(
Käyn elokuun alussa lääkärillä juttelemassa, mutta mitenkä musta tuntuu, että tilanne on sen jälkeen ihan sama, mikä nytkin.. Haluaisin ehkä kokeilla jotain lääkettä, mistä voisi olla apua, mutta toisaalta sen käyttö pelottaa sivuoireiden takia. Please, kertokaa jotain ratkaisuja. Mielellään positiivisia selviämiskertomuksia, en haluaisi masentaa itseäni yhtään tämän enempää.
Lisäksi, mulla tuntuu olevan aika montakin fobiaa: pimeys, oksentaminen, yliluonnolliset asiat ... tiedän, mistä ne ovat luultavasti lähtöisin, mutta en pysty niitä silti kadottamaan. :(
MUTTA. Tämä jännittäminen, ahdistus ja pelot rajoittavat elämää jo nyt! En uskalla osallistua erilaisiin juhlatilaisuuksiin, en uskalla hyödyntää hyviä esiintymistaitojani missään enkä uskalla edes lähteä hyvien kavereiden kanssa pizzalle ja kaupungilla liikkuminenkin on aina hirveätä itsetarkkailua saati sitten suuret marketit. Eniten minua vaivaa näissä sos. tilanteissa käsien tärinä sekä niskojen älytön jäykistyminen sekä pinnallinen hengitys.
Propralia olen kokeillut, ihan ok lääke, mutta se ei juurikaan auta kaikkiin oireisiin, haluaisin pysyvän avun! Samoin hypnoterapia ja koulupsykologi - vain pienen pientä apua ollut.
"Älä unelmoi, elä unelmaasi" -> Tuo lause masentaa aina päiväni, koska haluaisin kovasti elää unelmaani ja päästä duuniin, jossa olisin esiintyvässä roolissa, mutta jännittäminen ja esiintyminen on mahdoton yhtälö. Pari kertaa koulussakin olen lintsannut esityksiä ja joskus en ole uskaltanut muiden kanssa mennä ruokailemaan. Ensi vuotta pelkään ihan älyttömästi... Pelkään, että joudun keskeyttämään koulun käynnin :(
Käyn elokuun alussa lääkärillä juttelemassa, mutta mitenkä musta tuntuu, että tilanne on sen jälkeen ihan sama, mikä nytkin.. Haluaisin ehkä kokeilla jotain lääkettä, mistä voisi olla apua, mutta toisaalta sen käyttö pelottaa sivuoireiden takia. Please, kertokaa jotain ratkaisuja. Mielellään positiivisia selviämiskertomuksia, en haluaisi masentaa itseäni yhtään tämän enempää.
Lisäksi, mulla tuntuu olevan aika montakin fobiaa: pimeys, oksentaminen, yliluonnolliset asiat ... tiedän, mistä ne ovat luultavasti lähtöisin, mutta en pysty niitä silti kadottamaan. :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joo, nuo lääkehoidot eivät ole hyväksi, ainakaan pidemmän päälle. Minusta sinun kannattaisi kysyä vaihtoehtoisia keinoja päästä eroon paitsi fobioistasi myös tästä turhasta jännittämisestä. Se kun on ihan mahdollista! Kalliita nämä mahdollisesti psykiatrin tai psykologin juttusilla käynnit toki ovat, samoin kuin hypnoosihoidot, mutta kyllä se kuitenkin kannattaa.
Itse olen kanssa toisinaan (siis harvoin, mutta toisinaan) huomannut aivan yhtäkkiä jännittäväni täysin ilman mitään järkevää syytä julkisilla paikoilla tai julkisissa tiloissa. Ei ole väliä onko siellä ihmisiä paljon vai vähän, silti huomaan tunteen vyöryvän ylleni kuin aalto, ja käteni alkavat vapista ja, iho tuntua sähköiseltä ja alan vilkuilla ihmisiä ikään kuin etsien syytä sieltä jostakin. Onneksi saan karistetuksi tuon "kohtauksen" pois keskittämällä ajatukseni väkisin johonkin mukavaan ja leppoisaan.
Tästä ei ollut paljoakaan apua sinulle, mutta toivottavasti joku sellainen vastaa, joka tietää asiasta ja hoitomuodoista enemmänkin. Mutta ellen ihan hakoteillä ole minun mielestäni on olemassa koko liuta muitakin keinoja, kuin vain psyykelääkkeet ja psykiatrit, yrittää hoitaa tämänkaltaisia harmillisia ongelmia. Hypnoositerapia? Akupunktio? Esiintymisjännittämisestä eroon pääsemiseen lienee jopa kansanopistokursseja joillakin paikkakunnilla?
Nuo tekstit on kuin suoraan mun elämästä. Kun oon vielä alaikäinen niin voinko käydä ostamassa ne lääkkeet itse, rahaa kyllä on. Miten saan patistettua itseni lääkäriin?