Olen lestadiolaisesta perheestä. Itse en oikein koe kuuluvani joukkoon, koska ajattelen niin monista asioista "vapaammin" kuin muut. Hyväksyn esimerkiksi meikkaamisen ja ehkäisyn ym.
Olen namisisissa miehen kanssa joka ei ole lestadiolainen. Kun aloimme seurustelemaan mieheni lupasi vanhempieni kuullen minulle, että saan käydä seuroissa aina kun haluan ja hän voi lähteä sinne mukaan jos haluan (siis vain minun vuoksi).
Valitettavasti tämä lupaus ei kuitenkaan ole pitänyt. Haluan aina silloin tällöin käydä seuroissa. Lähinnä haluan tavata ystäviäni, joita muutoin näen niin harvoin ja muutenkin on ihan hyvä joskus kuulla puheita. Mieheni ei nykyään lähde millään mukaani ja asiasta tulee aina kamala riita. Hän kysyy minulta että "mihin sinä minua siellä tarvit". Tunnen vain oloni niin yksinäiseksi kun ei ole puoliso mukana ja muilla siellä on. Lisäksi näillä muilla on lähes kaikilla perheet ja meillä ei ole lapsia.
On todella ahdistunu olo ja tuntuu etten enää halua elää mieheni kanssa. Olen harkinnut avioeroa ja joskus jopa pakannut kaikki tavarani. Tuntuu, että rakkaus on kuollut meidän välillä. Meninkö sittenkin väärän ihmisen kanssa naimisiin. Oisko pitäny ottaa uskovainen mies ja alkaa synnytyskoneeksi. Ei tunnu sekään kovin houkuttelevalle.
En yksinkertaisesti tiedä mitä voisin tehdä, että saisin mieheni edes pari kertaa vuodessa mukaani seuroihin. Miten saan hänet ymmärtämään että se tekis minut onnelliseksi. Siis itsekin käyn vain noin pari kertaa vuodessa seuroissa ja ei mielestäni olisi paljoa vaadittu jos tulis mukaan. Olen itsekin käynyt pari kertaa ravintolassa vain koska mieheni on halunnut. Ei ne paikat oo mua kiinnostanu. Tuli ehkä sekava tarina, mut oisko teillä ehdotuksia tähän? Jätänkö seuroissa käymisen itsekin ja alistun vain kohtalooni? Asiallisia vastauksia kiitos.
Olen namisisissa miehen kanssa joka ei ole lestadiolainen. Kun aloimme seurustelemaan mieheni lupasi vanhempieni kuullen minulle, että saan käydä seuroissa aina kun haluan ja hän voi lähteä sinne mukaan jos haluan (siis vain minun vuoksi).
Valitettavasti tämä lupaus ei kuitenkaan ole pitänyt. Haluan aina silloin tällöin käydä seuroissa. Lähinnä haluan tavata ystäviäni, joita muutoin näen niin harvoin ja muutenkin on ihan hyvä joskus kuulla puheita. Mieheni ei nykyään lähde millään mukaani ja asiasta tulee aina kamala riita. Hän kysyy minulta että "mihin sinä minua siellä tarvit". Tunnen vain oloni niin yksinäiseksi kun ei ole puoliso mukana ja muilla siellä on. Lisäksi näillä muilla on lähes kaikilla perheet ja meillä ei ole lapsia.
On todella ahdistunu olo ja tuntuu etten enää halua elää mieheni kanssa. Olen harkinnut avioeroa ja joskus jopa pakannut kaikki tavarani. Tuntuu, että rakkaus on kuollut meidän välillä. Meninkö sittenkin väärän ihmisen kanssa naimisiin. Oisko pitäny ottaa uskovainen mies ja alkaa synnytyskoneeksi. Ei tunnu sekään kovin houkuttelevalle.
En yksinkertaisesti tiedä mitä voisin tehdä, että saisin mieheni edes pari kertaa vuodessa mukaani seuroihin. Miten saan hänet ymmärtämään että se tekis minut onnelliseksi. Siis itsekin käyn vain noin pari kertaa vuodessa seuroissa ja ei mielestäni olisi paljoa vaadittu jos tulis mukaan. Olen itsekin käynyt pari kertaa ravintolassa vain koska mieheni on halunnut. Ei ne paikat oo mua kiinnostanu. Tuli ehkä sekava tarina, mut oisko teillä ehdotuksia tähän? Jätänkö seuroissa käymisen itsekin ja alistun vain kohtalooni? Asiallisia vastauksia kiitos.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sisar hyvä, olet vaikeassa tilanteessa. Muista että avioero ei ole kristitylle sallittu vaikka
puoliso olisi kuinka epäuskoinen tahansa. Minun
on vaikea antaa mitään neuvoja, mutta puhu vaikka
paikkakuntasi vanhimpien kanssa. Jumala ei ole
Sinua hylännyt hän tuntee sydämmesi. Toivon että
joku muu osaisi opastaa tilanteessa.
Jumalan Siunausta ja Rauhaa!
Älä eroa luota Jumalaan että Hän tekee sen ihmeen että antaa parannuksen armon miehellesi
joskus on mennyt vuosikymmeniä aikaa ennenkuin Jumala on vastannut rukouksiin.
Jumala on kuitenkin rukouksia kuuleva Isä ja seuraa tarkasti meidän vaellustamme ja meidän ahdistuksiamme ja voi kyllä auttaa.
Mutta Jumalan kello käy joskus hitaammin kuin meidän,me ihmiset haluamme vastauksen heti
Jumalalla on valta ja aika,sanon vielä sisar rakas älä eroa vaan odota ja rukoile.
Mahtaako miestäsi tympiä tapa, jolla vl-seuroissa asiat esitetään? Koetapa saada hänet lähtemään toisenlaiseen ympäristöön, joku Tuomas-messu voisi olla hyvä uskonkipinän antaja!
Seuroihin lähtö voi olla todella vaikeaa, jos ei itse usko. Miehesi ei välttämättä tarkoita pettää lupaustaan, vaan hänen kiinnostuksensa seuroja kohtaa lienee laskenut. Tilanne voisi olla huonompikin eli mies nostaisi äläkän sinunkin seuroissa käymisestäsi. Ei hän minusta aivan huono mies ole, jos hyväksyy sen, että sinä teet omat päätöksesi ja hän omansa. Siunausta teille!
Vaikea sivusta sanoa mitään tilanteeseen. Toki klassinen kysymys johon en siis odotakaan vastausta, että olette varmaan keskustelleet tilanteesta avoimesti?
Ensimmäiseksi tuli mieleeni 1 Piet 3 luvun alku: "Samoin te, vaimot, olkaa kuuliaisia miehellenne, jotta myös ne miehet, jotka ehkä eivät usko Jumalan sanaan, nyt vaimonsa elävällä esimerkillä ilman sanojakin voitettaisiin, kun he näkevät teidän elävän jumalanpelossa puhdasta elämää. Älkää pitäkö tärkeänä ulkonaista kaunistusta, älkää hiuslaitteita, kultakoruja tai hienoja vaatteita. Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista. Näin kaunistivat itsensä entisajankin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan. He olivat miehilleen kuuliaiset -- Saarakin oli kuuliainen Abrahamille ja kutsui häntä herraksi. Ja Saaran tyttäriä tekin olette, kun teette hyvää ettekä anna minkään uhkailun pelottaa itseänne."
Lähinnä siis tuo ensimmäinen jae. Pietari antaa neuvon niille naisille jotka ovat tulleet uskoon, että eivät hylkää miehiään vaikka he eivät ole uskovaisia vaan pakanoita.
Lisäksi kannattaa lukea Matt 19:1-12. Siinä Jeesus selvittää eroamiseen liittyviä asioita. Siinä kohdassa tunnustetaan myös ihmisen kovasydämisyys.
Parempi tietysti ettei eroa, mutta on tilanteita ja taas tilanteita mm. väkivaltaa yms. Joskus kyllä tuntuu että eroaminen on helpoin ratkaisu, pääsee kerralla eroon ongelmasta.
Tai taas kysymys.. MIksi sinä et voi elää omaa elämäänsä ja hän omaansa siis uskon suhteen. Olisitte vapaat siitä että sinä olet uskovainen ja häntä ei ne asiat kiinnosta. Menet yksin seuroihin sitten... Kokeilet sitä.
Ja taas vielä niin ei kai lestadiolainen mies tarkoita että rupeaa synnytyskoneeksi. Luulen että miehet ovat liberaalimpia ehkäisyn suhteen...
Miehesi antaa lupauksensa mukaisesti sinun käydä seuroissa. Ja omalta osaltaankin hän vain totesi, että hän VOI LÄHTEÄ mukaan muttei luvannut sitä. Kävi ilmeisesti seuroissa alkuaikoina, joka oli sinänsä kiltisti tehty, jos ei kuitenkaan silloinkaan kiinnostanut. Joten mikä ongelma sinulla lopulta on? Eikö ongelma ole niillä, joiden puolisot KIELTÄVÄT toisenkin lähdön?
Ja mitä sinä sitä vahtaat, onko muilla puoliso mukana? On tainnut jäädä miettimättä, että missä ne lestadiolaiset ovat, joilla ei ole puolisoa laisinkaan. Naimattomat ja lapsettomat lestadiolaiset ovat yksinäisiä seurojen ulkopuolellakin. Vai mitä?
Kysyt olisiko pitänyt OTTAA mies lestadiolaisista. Mikä sinä olet ketään ottamaan? Saattaisit olla edellä mainittujen yksinäisten impien joukossa, jos olisit ryhtynyt krantustelemaan.
Ulkopuolisen - niin meikäläisen kuin vaikkapa vanhinten - on vaikea ottaa kantaa asiaanne.
Minun neuvoni on: pistä kädet ristiin ja saata asiasi kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi. Joissain asioissa Hänellä on toimitusaikaa - jostain ihmiselle käsittämättömästä syystä.
Ymmärrän miestäsi, en minäkään viihdy tilaisuuksissa, joissa on paljon ihmisiä koolla. Voi tietysti miehesi kohdalla olla jokin muukin syy, esimerkiksi se, ettei hän saa seuroista sielulleen mitään.
Oiskohan niin, että monelta mieheltä on ainakin osa niistä "lupauksista" unohtunut. Ehkä kaikki unohdukset eivät ole yhtä kipeitä.
Mielestäni liikkeelle on lähdettävä omasta pelastuksesta käsin. Mitä sinun oma sielunelämäsi tarvitsee. Sitten olisi sovitettava ulkonaiset olosuhteet siihen sopivaksi.
Mikäli sinulla on mahdollisuus käydä seuroissa ilman puolisoasi niin paljon kuin tunnut tarvitsevasi. Käytä se mahdollisuus hyväksesi.
Älä vaadi miestäsi sopeutumaan asioihin, jotka eivät häntä kiehdo. Toki toivoa saa, mutta moninaisissa me kuitenkin joudumme pettymään.
Mikäli arkielämänne on molempia tyydyttävää, suhteen purkamiseen ei mielestäni ole perusteita, eikä Sanakaan anna sellaista osviittaa, vaikka toinen puoliso olisikin samasta uskosta osaton.
Perusteellinen keskustelu molempien toiveista ja niiden jäkevästä yhteensovittamisesta olisi varmaan paikallaan.
Eipä ole monesti noin rakkaudellista neuvoa tällä palstalla näkynyt. Allekirjoitan edelliset neuvot. Ja ennenkaikkea asenne Sussua kohtaan siunaa myös meitä muita lukijoita. Menestystä Lasse-setä, sulle kaikessa, mitä teet. Tuolta tuoksuu Kristuksen tunteminen.
Mitä miehesi kipeimmin haluaa? Lupaa hänelle jotain hyvää tms. jos hän lähtee seuroihin kaveriksesi. Voisi auttaa.
Ne, joista tämä tuntuu raadolliselta, voivat kysyä, että eikös kaikkialla ole tällaista kaupankäyntiä, ystävien kesken jne? Autetaan kaveria ja sitten kaveri auttaa sinua. Kuuluu asiaan. Mikäli et auta, voi kaveri helposti olla auttamatta.
Kyllä saat kantaa synnin seuraukset itse, ei auta vaikka eroaisit ja menisit naimisiin jonkun muun kanssa, sillä viet mukanasi oman pahuuteesi ja tottelemattomuutesi. Kuten kirjoitit, niin olet tottelematon kristillisyyden neuvoille, sillekin, että ei mene naimisiin ulkopuolisen kanssa. Sen vuoksi on ensimmäinen maailma hukutettu vedenpaisumuksella:
1. Moseksen Kirja 6
1. Ja tapahtui, koska ihmiset rupesivat lisääntymään maan päällä, ja siittivät tyttäriä;
2. Niin Jumalan pojat näkivät ihmisten tyttäret kauniiksi, ja ottivat emänniksensä kaikesta kuin he valitsivat.
3. Silloin sanoi Herra: ei minun henkeni pidä nuhteleman ihmistä (sanan kautta) ijankaikkisesti, sillä hän on liha; sentähden olkoon hänellä aikaa, sata ja kaksikymmentä ajastaikaa.
4. Siihen aikaan olivat sankarit maan päällä: ja myös sitte, kuin Jumalan pojat makasivat ihmisten tytärten kanssa, ja he olivat siittäneet heille (lapsia): nämä olivat valtiaat, ne muinen kuuluisat miehet.
5. Mutta Herra näki ihmisen pahuuden suureksi maan päällä; ja kaikki hänen sydämensä aivoitus ja ajatus oli ainoastansa paha joka aika.
Oikein tunnet, kun tunnet itsesi ulkopuoliseksi. Et ole luottanut Jumalan johdatukseen, vaan omaan järkeesi. Armonaika ei ole kuitenkaan vielä loppunut, että rukoile ensin itsellesi nöyrää mieltä, että saisit katumisen armon ja tee sitten parannus lankeemuksestasi. Kun miehesi huomaa muutoksesi, niin ehkä hän kiinnostuu paremmin kristillisyydestä. Ole hänelle ystävällinen ja hyvä, rukoile hänenkin puolestaan. Tahdon myös muistaa teitä.
Kiitos teille, jotka vastasitte asiallisesti. Tosin noita tuomitsevia vastauksiakin tuli ("omatunto" ja "hyvinhän...") Eikö Jumala ole se joka tuomitsee ettekä te?!
Avioliitossamme on toki muitakin pahempia ongelmia, en pelkästään tämän ongelman takia olisi eroamassa. On aika vaikeaa päästä esimerkiksi seurapaikoille kun autoa en saa käyttää juuri ollenkaan. Ukko kai pelkää näiden maallisten mammoniensa puolesta. Sille merkitsee auto enemmän kuin minä. Ja mieheni väittää olevansa minun kanssa olosuhteiden pakosta. En ymmärrä tätä ilmaisua, koska omilla jaloillaanhan tuo alttarille käveli ja yhden kerran pakatessani kimpsuni ja kampsuni halusi minut itku silmässä takaisin. Ja minä haluaisin keskustella asioista, mutta mieheni ei valitettavasti pysty hillitsemään itseään että keskustelusta tulisi asiallinen. Kai tässä on mentävä johonkin terapiaan.
Jollain tavalla sitä on alkanu toivomaan, että jompikumpi meistä pääsis täältä maanpäältä pois. Jos kerran kummankin on paha olla yhdessä ja eroaminenkaan ei ole hyväksyttävää niin miksei Jumala kuule minun rukouksia että ottais vaikka minut pois. Miksi aina viattomia ihmisiä kuolee ja sellaiset ihmiset jotka haluaa pois ei pääse? En muuten käy vl-seuroissa vaikka monet näyttivät niin olettavan.
Valitettavaa, jos käsitit kommenttini tuomitsevaksi. Tarkoituksenani oli vain hieman ravistella sinua niiden tietojen perusteella, jotka kerroit avausviestissäsi.
Siinähän totesit seuroihin lähdöstä, että
- "Tunnen vain oloni niin yksinäiseksi kun ei ole puoliso mukana ja muilla siellä on" ja
- "En yksinkertaisesti tiedä mitä voisin tehdä, että saisin mieheni edes pari kertaa vuodessa mukaani seuroihin. Miten saan hänet ymmärtämään että se tekis minut onnelliseksi."
... ja minä en ymmärtänyt, enkä ymmärtäisi vieläkään, että miksi niihin seuroihin pitää mennä kaksistaan. Yksinhän naimattomat ja lesketkin niissä kulkevat.
Mutta tässä lisäysviestissäsi kerroit, että kysymys on samalla siitä, ettet saa autoa käyttöösi etkä pääse seurapaikalle. Eli ongelma olikin siinä?
Joten tällä kertaa vastaan, että kyllä sinulla pitää olla oikeus lähteä seuroihin autollanne samoin kuin miehelläsi omiin harrastuksiinsa. Ehdottomasti!
Kerroit tässä lisäysviestissäsi enemmän myös muista avioliitto-ongelmista. Se osoittaa, että teillä on kyllä keskustelun paikka yhdessä vaikkapa avioliittoneuvojan avulla. Ja järjestetäänhän niitä avioliittoleirejäkin. Molemmat, niin avioliittoneuvonta kuin -leiritkin ovat usein kirkon järjestämiä, joihin on helppo mennä herätysliikkeeseen kuulumattakin.
Nuo itsetuhoiset ajatukset sinun pitää heittää kokonaan pois. Kokeile tuota avioliittoneuvontaa ja vasta sitten, jos siihenkään et saa miestäsi, ettekä kaksin neuvottelemalla sopuratkaisua, todetkaa onko eron paikka. Mutta mihinkään kuolinajatuksiin ei saa mennä.
Nimimerkkini on näiden lisätietojen jälkeen ontuva, mutta käytän sitä, että tunnistat kirjoittajan. Toivon, että se olisi sinulle enne tulevaisuuteen.
Tässä jotkut suosittelevat avioliittokursseja...tms. Taitaa olla utopiaa kun en usko kertomasi perusteella että miehesi hirveästi haluaa niihin lähteä tai tuskinhän kenenkään uskovaisen kanssa haluaa keskustella asiasta yhdessä. Miehet ei muuten muutenkaan halua hirveästi lisää osapuolia tämän tyyppisiin kuvioihin. En sano että se on hyvä niin mutta se on yksi huomioonotettava fakta...
Ja aikamoiselta vallankäytöltä kohtaasi on tuo että sanoo olevansa sinun kanssa olosuhteiden pakosta ja sitten itkee jos kerrot lähteväsi. Se raunioittaa itsetuntosi ja itsekunnioituksesi ja yrittää saada henkisen yliotteen että teet kaikki mitä hän haluaa.
Ei sinun tarvi erota ja mitä kerrot tilanteesta niin en paheksuisi sitäkään. Muutatte erilleen ja sanot että kokeilette sitä niin katso mitä siitä seuraa. Ja itse asiassa olen varma että huomiaat pian olevasi elämäsi herra ja hengität vapaasti.
Sussu,
nyt teillä on käsissä sen kokoluokan ongelma, jota on vaikea enää kaksin selvittää. Olis tosi kiva, jos löytäisitte jonkun kristityn ystävän, johon molemmat voisitte luottaa. Hänelle voisitte kertoa tilanteenne, yhdessä rukoilla vastausta ja ratkaisua Jumalalta. Ja molemmat nöyrtyä sen yhteisen ratkaisun edessä, joka sitten muovautuu. Uskon, että se ratkaisu olisi kuitenkin jotain muuta kuin avioero.
Vaikea on tietenkin löytää sellainen ystävä, johon molemmat voisivat luottaa, koska teillä on niin erilaiset taustat. Voisikohan kirkon perheterapeutti auttaa? Se riippuu paljon hänen persoonastaan. Meillä on tällaisesta terapeutista sellainen kokemus, että hän oli tottunut selvittelemään sen kokoluokan ongelmia että meidän kinastelut eivät olleet oikein mitään. Siksi tulimnme pois melko tyhjin mielin ja pettyneinä. Olemme saaneet apua liittomme ongelmiin NMKY:n avioparikouluuksesta. Sitä suosittelen lämpimästi.
Pyydetään Taivaan Isältä apua teidän pulmaanne.
Hei Sussu,
katso vaikka www.hnmky.fi/avioliittotyö -> avioliittokalenteri.
Sieltä löydät tietoa, missä päin ja milloin järjestetään avioliittokoulutusta. HNMKY:llä koulutus on laadukasta ja sen tulokset ovat hyviä. Molempien puolisoiden hyvinvointi lisääntyy. Sinne voi mennä mistä herätysliikkeestä tahansa ja oikein hyvin, vaikka ei olisi uskossakaan. Saatte apua juuri käytännön ongelmiin. Opetuksen punaisena lankana on parisuhteen rikastuttaminen ja syventäminen.
Miehesi voisi lähteä mukaan, jos kertoisit, että haluaisit suhteellenne hyvää. Mies ei syty ajatukselle, jos hänelle tulee tunne, että vaadit muutosta häneltä. "Myy" ajatus avioliittokurssille lähtemisestä hänelle sillä, että hän saa toivottavasti paremmin miestä ymmärtävän vaimon. Silti mieskin varmasti innostuu opetuksesta, koska hän hyötyy siitä itsekin.
Kurssit ovat sitä paitsi hauskoja ja hyvää lomaa yhdessä. Ilmaisia ne eivät ole, mutta eipä sitä auton merkkihuoltoakaan ilmaiseksi tehdä missään.
Siunausta teidän suhteellenne ja voimia sulle, Sussu! Laita toivosi elävään Jumalaan, ja vaikka nyt elämäsi on raskasta, älä odota vapauttajaksi kuolemaa. Se on elämän vihollinen, eikä pelasta ketään. Mä rukoilen sun puolesta! Jumala lupaa Raamatussa: "Minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan. Ne ovat rauhan, ei tuomion ajatukset. Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon."