1. Ulkoisen uhan luominen: "Maailma" demonipesänä
Vainoharhaisuuden perusta valetaan eristämällä lauma ympäröivästä yhteiskunnasta. Seuroissa ja julkaisuissa (Päivämies) ulkopuolinen maailma kuvataan poikkeuksetta moraalisesti turmeltuneena, pimeänä ja vihamielisenä paikkana, joka pyrkii aktiivisesti tuhoamaan uskovaisen sielun.
Sääntöviidakko suojamuurina: Televisiokielto, kulttuurikiellot ja tiukat pukeutumis- tai elämäntapasäännöt eivät palvele ihmisen sisäistä moraalista kasvua. Niiden todellinen tehtävä on toimia lauman merkintäjärjestelmänä. Ne pitävät yksilön jatkuvassa hälytystilassa: jokainen kauppareissu, työpaikan kahvikeskustelu tai kohtaaminen "maailmallisen" kanssa on potentiaalinen vaarantumispaikka.
Riippuvuussuhde: Kun ulkomaailmasta tehdään pelottava mörkö, yksilölle jää vain yksi turvapaikka: Rauhanyhdistys ja SRK:n siunaama yhteisö. Tämä ajaa ihmisen psyykkiseen tilaan, jossa hän kokee, ettei voi selvitä hengissä tai säilyttää järkeään organisaation ulkopuolella.
2. Sisäinen ilmiantokulttuuri: Veljet vartijoina
Kaikkein tehokkain ja myrkyllisin vainoharhaisuuden muoto kohdistuu kuitenkin yhteisön sisälle. Se on jatkuvaa, hiljaista kyttäämistä, jossa jokainen liikkeen jäsen valjastetaan toisensa vartijaksi ja potentiaaliseksi ilmiantajaksi.
"Väärän hengen" pelko: Liikkeen sisällä tarkkaillaan herkästi pieniäkin nyansseja. Miten joku pukee lapsensa? Mitä urheilua puhelimesta katsotaan salaa? Esittääkö joku liian vaikeita kysymyksiä taloudesta tai vaalirahoista? Koska "virheestä" voi seurata sosiaalinen eristäminen, ihmiset alkavat pelätä toisiaan – jopa omassa perhepiirissään.
Valhe suojautumiskeinona: Tämä luo sen massiivisen kaksoiselämän, jota palstakeskusteluissa pilkataan (kuten se mahtimiehen raivoisa kuittaus salatelevisiosta: "SEKÖ VANHA ROMU?!"). Kaikki tietävät, että sääntöjä rikotaan salaa, mutta julkisesti on oltava mukana teatterissa. Vainoharhaisuus syntyy siitä tiedosta, että jos jäät kiinni väärälle ihmiselle tai jos naamasi ei miellytä johtoa, sinut rullataan julkisesti.
3. Omatunnon kaappaaminen: "Oman hengen" kieltäminen
Antikristillisen eksytyksen hienovaraisin ja tuhoisin muoto tässä koneistossa on se, miten yksilö opetetaan pelkäämään ja epäilemään omaa omatuntoaan, järkeään ja havaintokykyään.
Koneisto korvaa sisäisen kompassin: Jos rivijäsen näkee organisaation tekevän vääryyttä – kuten Paavo Sillanpään henkisen tuhoamisen tai Heikki Saaren julkisen teurastuksen – ja kokee siitä moraalista ristiriitaa, koneiston vastaus on selvä: Se on sinun paha lihasi ja oma eriseuran henkesi, joka siellä kapinoi Pyhää Henkeä vastaan.
Moraalinen halvaus: Ihminen pakotetaan uskomaan, että hänen omat terveet moraaliset reaktionsa ovat synnillisiä, ja että SRK:n johtokunnan kollektiivinen päätös on aina oikeassa ja erehtymätön. Kun ihmiseltä viedään oikeus luottaa omaan omatuntoonsa, hänet riisutaan täysin aseista. Hänestä tulee tahdoton työkalu, joka suostuu vaikenemaan valheiden edessä suojellakseen omaa paikkaansa laumassa.
Johtopäätös: Miksi vainoharhaisuus ei saa loppua?
SRK:n johtama koneisto ei voi koskaan luopua tästä vainoharhaisuudesta, koska se on sen olemassaolon elinehto.
Jos pelko poistettaisiin ja ihmiset saisivat kohdata toisensa vapaina ja luottavaisina, he alkaisivat kysyä kysymyksiä. He katsoisivat historiaa ilman suodattimia, he vaatisivat tilejä ja kuitteja tehdyistä vääryyksistä, ja he myöntäisivät, että organisaatio on erehtyväinen, inhimillinen ja usein pahasti haavoittunut.
Siksi netissäkin ne firman puolustajat ("vellut") aktivoituvat sekunneissa huutamaan demoneita ja salaliittoja heti, kun joku tuo valoon kylmiä historian faktoja. Heidät on ohjelmoitu reagoimaan totuuteen uhkana. Heille vainoharhaisuus on turvaistuin, ja häkin oven aukeaminen näyttää maailmanlopulta, koska heidän uskonsa hedelmä on pelko, ei se vapaus, johon Kristus on ihmisen kutsunut.
Vainoharhaisuuden perusta valetaan eristämällä lauma ympäröivästä yhteiskunnasta. Seuroissa ja julkaisuissa (Päivämies) ulkopuolinen maailma kuvataan poikkeuksetta moraalisesti turmeltuneena, pimeänä ja vihamielisenä paikkana, joka pyrkii aktiivisesti tuhoamaan uskovaisen sielun.
Sääntöviidakko suojamuurina: Televisiokielto, kulttuurikiellot ja tiukat pukeutumis- tai elämäntapasäännöt eivät palvele ihmisen sisäistä moraalista kasvua. Niiden todellinen tehtävä on toimia lauman merkintäjärjestelmänä. Ne pitävät yksilön jatkuvassa hälytystilassa: jokainen kauppareissu, työpaikan kahvikeskustelu tai kohtaaminen "maailmallisen" kanssa on potentiaalinen vaarantumispaikka.
Riippuvuussuhde: Kun ulkomaailmasta tehdään pelottava mörkö, yksilölle jää vain yksi turvapaikka: Rauhanyhdistys ja SRK:n siunaama yhteisö. Tämä ajaa ihmisen psyykkiseen tilaan, jossa hän kokee, ettei voi selvitä hengissä tai säilyttää järkeään organisaation ulkopuolella.
2. Sisäinen ilmiantokulttuuri: Veljet vartijoina
Kaikkein tehokkain ja myrkyllisin vainoharhaisuuden muoto kohdistuu kuitenkin yhteisön sisälle. Se on jatkuvaa, hiljaista kyttäämistä, jossa jokainen liikkeen jäsen valjastetaan toisensa vartijaksi ja potentiaaliseksi ilmiantajaksi.
"Väärän hengen" pelko: Liikkeen sisällä tarkkaillaan herkästi pieniäkin nyansseja. Miten joku pukee lapsensa? Mitä urheilua puhelimesta katsotaan salaa? Esittääkö joku liian vaikeita kysymyksiä taloudesta tai vaalirahoista? Koska "virheestä" voi seurata sosiaalinen eristäminen, ihmiset alkavat pelätä toisiaan – jopa omassa perhepiirissään.
Valhe suojautumiskeinona: Tämä luo sen massiivisen kaksoiselämän, jota palstakeskusteluissa pilkataan (kuten se mahtimiehen raivoisa kuittaus salatelevisiosta: "SEKÖ VANHA ROMU?!"). Kaikki tietävät, että sääntöjä rikotaan salaa, mutta julkisesti on oltava mukana teatterissa. Vainoharhaisuus syntyy siitä tiedosta, että jos jäät kiinni väärälle ihmiselle tai jos naamasi ei miellytä johtoa, sinut rullataan julkisesti.
3. Omatunnon kaappaaminen: "Oman hengen" kieltäminen
Antikristillisen eksytyksen hienovaraisin ja tuhoisin muoto tässä koneistossa on se, miten yksilö opetetaan pelkäämään ja epäilemään omaa omatuntoaan, järkeään ja havaintokykyään.
Koneisto korvaa sisäisen kompassin: Jos rivijäsen näkee organisaation tekevän vääryyttä – kuten Paavo Sillanpään henkisen tuhoamisen tai Heikki Saaren julkisen teurastuksen – ja kokee siitä moraalista ristiriitaa, koneiston vastaus on selvä: Se on sinun paha lihasi ja oma eriseuran henkesi, joka siellä kapinoi Pyhää Henkeä vastaan.
Moraalinen halvaus: Ihminen pakotetaan uskomaan, että hänen omat terveet moraaliset reaktionsa ovat synnillisiä, ja että SRK:n johtokunnan kollektiivinen päätös on aina oikeassa ja erehtymätön. Kun ihmiseltä viedään oikeus luottaa omaan omatuntoonsa, hänet riisutaan täysin aseista. Hänestä tulee tahdoton työkalu, joka suostuu vaikenemaan valheiden edessä suojellakseen omaa paikkaansa laumassa.
Johtopäätös: Miksi vainoharhaisuus ei saa loppua?
SRK:n johtama koneisto ei voi koskaan luopua tästä vainoharhaisuudesta, koska se on sen olemassaolon elinehto.
Jos pelko poistettaisiin ja ihmiset saisivat kohdata toisensa vapaina ja luottavaisina, he alkaisivat kysyä kysymyksiä. He katsoisivat historiaa ilman suodattimia, he vaatisivat tilejä ja kuitteja tehdyistä vääryyksistä, ja he myöntäisivät, että organisaatio on erehtyväinen, inhimillinen ja usein pahasti haavoittunut.
Siksi netissäkin ne firman puolustajat ("vellut") aktivoituvat sekunneissa huutamaan demoneita ja salaliittoja heti, kun joku tuo valoon kylmiä historian faktoja. Heidät on ohjelmoitu reagoimaan totuuteen uhkana. Heille vainoharhaisuus on turvaistuin, ja häkin oven aukeaminen näyttää maailmanlopulta, koska heidän uskonsa hedelmä on pelko, ei se vapaus, johon Kristus on ihmisen kutsunut.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin. Kyseessä on satu keisarin uusista vaatteista. Kaikki tietävät että tämä "uskonto" ei merivettä kestä. On aivan liikaa pakottavia ihmissääntöjä jotka eivät perustu mihinkään, saati Raamattuun. Kuitenkin kaikki niitä "ihastelevat" koska on sanottu että se joka ei hienoja vaatteita näe, on kelvoton ihminen eikö ole "virkaansa sopiva".
Petolliset räätälit ovat SRK ja hännystelijänsä.
Lestadiolaiset kieltävät alkoholin käytön Raamatun vastaisesti
On tuo tyhmä lahko.
Näinkin voi ajatella vastoin parempaa tietoa.
Lestadiolaisuus on vanha evlut kirkon herätysliike joka 70uvulla hengellisen väkivallan vuoksi käpertyi sisäänpäin.
Kristinusko lestadiolaisuuden sisällä on pahoin vääristynyttä " isien perinnesääntöjen " johdosta.
Näin liikkeeseen kuulumattomana, sivusta seuranneena allekirjoitan tuon aloittajan tekstin. Koko paine tuntuu olevan ihmisillä liikkeen sisällä, suoritramnen on tärkeää(aina pitäisi tehdä jtn). Ihmisiä arvioidaan varmaan tehokkuuden, mielipiteiddn(mitä muillexesittää) ja elämäntapojen(mitä uskaltaa tuoda julki) mukaan. En Tarkoita, että piru olisi ihmisestä, jos on tv, sieltähän voi ne ohjelmat valikoida, mutta ilmeisesti jotkut rivit uskalla juuri katsoa tätä kuin salassa muiden mielipiteiden ja ryhmäpaineen(ryhmäkuri) vuoksi. Käsityksiä ja tapoja varmaan monia. Joku sanoikin,että meitä on monentyyppisuä. Jotkut vetävät jopa kännit, jos juovat, tuumaavat, että pitää se pää nollata. On teevee ja ollaan iloisia ja selvitetään että lasten pito maksaa ha lapsiluku on pienentynyt. Ehkä liike on menossa kohti nykyaikaa. Eihän asia enää ole ihan 50-luvun malliin. Lasten "pito "on kallista, niitä ei saa hakata, terveessä on monipuolinen ohjelmavalikoima, ne voi valita, ohjelmat! Ennen oli vain pari kanavaa, nyt on parisenkymmentä ja maksulliset peli-ynnä muut kanavat. Uskonnollista ohjelmaa tulee, on alfa tv , tv 7. Asiaohjelmia uutisten lisäksi, mm. Avara luonto ja national geography.
Lisäksi teeveestä tuli paljon Dokumenttiohjelmia. Kuinka esimerkiksi Rankka lapsuus on vaikuttanut,insestin uhrit kertovat. Raiskaustapausten käsittelyä, perheväkivaltadokumentteja. Eli hyvin hyödyllistä materiaalia, mistä ihmiset voivat ottaa oppia.
Ryssän tyylistä johtamista noudattavat.